Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Mallu - 15.10.2007 16:51:52
-
// Alaotsikko: K-11, romance, drama, (L/J/OC) kelmit
Title: Tahto ja velvollisuus
Author: MrNewsman (a.k.a MrCorpse)
Beta: Amanecer
Rating: K-11
Pairing: Lily/James/OC, Sirius/OC, Remus/OC, Peter/OC
Genre: Romance, drama, het
Summary: 1700 – luku ja loisteliaiden seurapiirijuhlien, uhkapelien ja aatelisten aikaa. Kaikkien 17 – vuotiaiden äidit kiihkeästi etsivät sopivaa sulhasta tai morsianta omille tyttärilleen tai pojilleen. Työväestö raataa pienen leipäpalan tähden, kun aateliset juhlivat läpi yön. Ja samaan aikaan pimeillä kujilla kielletty lempi roihuaa.
Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potterit sekä kaikki pottereihin liittyvät sukunimet ja paikat ja tälläiset.
A/N: Eli tarinassa seurataan aatelisvelhojen elämää ja vaikka saattaakin vaikuttaa, että tarinassa on vain aatelisia, niin se ei pidä paikkaansa. Kukaan ei ole pahan puolella, aatelisperheet tulevat toimeen keskenään, ei ole jästejä tai kuraverisiä eli kaikki ovat joko puhdasverisiä tai puoliverisiä (eli myös Lilyn perhe on taikaväkeä), Voldemortin nimi on Valedro ja kuolonsyöjiä ei ole. Perheenjäsenten nimet ovat saattaneet vaihtua tai niitä on tullut lisää. Lukemalla selvität kaikki muutokset.
Tahto ja Velvollisuus - 1. luku
Hienoinen tuuli sai oven yläpuolella riippuvan kyltin heilumaan naristen. ’Iloinen Ankeuttaja’, Iskunkiertokujan hämärä uhkapelureiden pesäpaikka, sekä perheellisten miesten paikka arjesta ja velvollisuuksista irtaantumiselle.
”Taidankin ostaa rakkaalle äidillemme kukkia, kun olen voittanut rahasi omaan taskuuni.”
Tuhahdus.
”Kenties ruusuja – kaktus olisi kyllä soveliaampi.”
”Ole hiljaa Sirius ja näytä korttisi.”
Täyskäsi.
”Päätellen ilmeestäsi, rakas veliseni, uskoisin sinun hävinneen”, vanhempi Mustan poika hymyili maireasti, nojaten taaksepäin tuolissaan.
Pianistin kateelliseksi saavat sormet haroivat mustia pitkiä hiuksia, jotka liehuivat avonaisina silkkinauhan lojuessa pöydän reunalla. Vaatturilla erikoistyönä teetetty musta hännystakki, viitta, sekä vaatetuksen kruunaava silinteri oli aseteltu takan edustan sohvalle.
Nuorempi Musta, Regulus, nakkaisi korttinsa pöydälle nojautuen tuolillaan, katse kohdistettuna tukeviin kattopalkkeihin. Nuoren herran hiukset olivat vain hieman lyhyemmät kuin veljensä, ja tuttavien mukaan he muistuttivat toisiaan näöllisesti, mutta muuten olivat kuin yö ja päivä.
Siinä missä Sirius oli ystävällinen, kujeileva ja sai vähän iloa politiikasta, Regulus ei ollut. Herra ravasi isänsä kannoilla taikaministeriössä, väitteli jästisyntyisten taikamaailmassa oloa vastaan ja halveksi veljensä tapaa rettelöidä tämän kolmen ystävänsä kanssa.
Sirius keräsi kaljuunat pöydältä savukerasian seuraksi taskuunsa ja puki hännystakkinsa päälleen.
”Taidanpa lähettää äidillemme kaktuksen -”
Nuori mies heilautti viitan päälleen, otti kävelykeppinsä ja silinterinsä, ja käveli pienen salongin ovelle.
”- äläkä huolehdi, laitan sinulta monet toivotukset korttiin.”
Oven kolahdus ja Sirius oli hävinnyt pubin puolelle ja siitä edelleen ulos. Regulus tuijotti myrkyllisesti tuota ovea, kävellen sitten viskikarahvin luo.
------
Tiheän metsän suuret tammet kuiskailivat kevyen tuulenvireen kutitellessa niiden lehtiä. Sorsaparvi uiskenteli metsän pienessä lammessa, kunnes kaksi suurta koiraa syöksyi puiden lomasta haukkuen julmasti ja pakottaen ne lentoon. Välittömästi lintujen noustessa taivaalle kajahtivat laukaukset.
”Osuitte molemmat arvon kreivi, arvon lordi, onnitteluni!”
”Kiitokseni Hopkins”, herra Vauhkomieli virkkoi tyytyväisesti myhäillen, nuoremman miehen nyökätessä.
Koirat juoksivat innostuneina pudonneiden lintujen ympärillä kumaraselkäisen miehen kiirehtiessä niiden luo.
”Peter hyvä, noin taitavaa aseenkäsittelyä en ole edes isältänne aikoinaan nähnyt. Teidän on jäätävä lasilliselle, minä ehdottomasti vaadin sitä”, kreivi naurahteli.
”Luulenpa, ettei minulla ole valinnanvaraa, Alastor. Suostun ilomielin.”
Vanhempi ja nuorempi mies suuntasivat kulkunsa kohti uljasta kartanoa keskustellen vilkkaasti, Hopkinsin kävellessä koirien kanssa kaksi kuollutta sorsaa olallaan keikkumassa.
------
”Aateliset hienoine arvonimineen ja kopeine ulkomuotoineen. He nauttivat nähdessään meidät huono-onnisemmat matelemassa edessään”, punatukkainen tyttö, Lily Evans, manaili tuskin kuuluvalla äänellä kävellessään Viistokujaa pitkin.
Tytöllä oli päällään likaisen ruskea ja resuinen pitkä mekko, jonka helmat olivat kuin mudassa uitetut. Jaloissaan hänellä oli hyvin kuluneet yksinkertaiset nahkajalkineet ja käsissään hän kantoi puista laatikkoa.
Lily oli painanut katseensa maahan, eikä tämän takia huomannut kiireesti lähestyvää miestä. Hän tömähti vasten miehen rintaa ja lennähti siitä maahan istualleen. Puulaatikko aukesi, ja kenkien kiillotukseen tarkoitetut välineet lentelivät katukivetykselle.
Vain hieman rohkeni maassa istuva tyttö katsettaan korottaa miehen nähdäkseen.
Mustat nahkasaappaat heijastivat auringon valoa kilpaa hopeisten kalvosinnappien ja solkien kanssa, miehen kevyesti puistellessa kalliisti koristeltuja vaatteitaan, samalla katsoen Lilyä nenänvartta pitkin.
Miehen tunnistettuaan Lily kumartui kiireesti tämän tummien silmien läpitunkevan katseen alla, nenä kosteaa maata hipoen.
’Voi ei’, Lily ajatteli. ’Hän on varakreivi Tobias Kalkaros. Häntä kuvottaa jo aivan tarpeeksi meidän olemassaolomme ilman tämänkaltaisia vahinkojakin. Voi mitä menin tekemään, miksen voi olla varovaisempi?’ tyttö sätti itseään, odottaen pelokkaana varakreivin sanoja.
”Kehtaatkin loukata minua näin tuolla rahvaalla olemuksellasi. Ansaitsisit kunnon rangaistuksen, mutta kiire pakottaa minut siirtämään tämän valitettavan tapauksen syrjään muiden asioiden edeltä.” Kylmä ja hillitty äänensävy oli kuin piiskansivallus nuorelle Evansille. Lily nieli kyyneleitä, kun hän heikolla ja värisevällä äänellä lausui pahoittelunsa:
”Pyydän mitä nöyrimmin anteeksi Teidän korkea-arvoisuutenne, voitte olla varma, ettei tämä toistu enää koskaan.”
Tapausta todistaneet kasvot vähitellen poistuivat paikalta, jättäen nuoren kyynelehtivän tytön maahan istumaan. Vain mustahiuksinen nuori mies katseli tyttöä kävellessään tämän ohitse, kadoten lopulta ihmispaljouteen toisen herran kanssa.
Hiljalleen Lily haali työskentelyvälineitään takaisin pieneen puulaatikkoon. Pehmeä käsi laskeutui tämän olalle hellästi.
”Anna minä autan sinua”, kuiskasi paikalle saapunut ruskeatukkainen tyttö, Petunia, nuorelle sisarellensa.
------
”Katsokaakin, ettette pudota yhtäkään kantamuksista!” lyhykäinen, pyylevä rouva kivahti palvelijajoukkion kantaessa erikokoisia ja –pituisia paketteja Maagisten Instrumenttien ulkopuolella odottaviin vaunuihin. Kaksi salskeaa ja ryhdikästä nuorta miestä seurasi mielenkiinnolla rouvan paimentaessa palvelijoita päivänvarjollaan.
”Hameväen uusi soitonopettaja Tylypahkassa”, kuiskasi toinen heistä.
Nuoret herrat suuntasivat kahvilaan höyryävien teekuppien, sekä makoisten leivonnaisten ääreen. Kuka ulkopuolinen vain olisi voinut kertoa tummahiuksisen olevan epätoivon partaalla päätellen tämän kasvoja vallitsevasta synkkyydestä.
”Mutta ystäväiseni, kaikki avioliitot ovat jollain tapaa rakkaustarinoita, sillä ne kaikki kertovat joko rakkaudesta tai sen puutteesta.”
”Tarinani tulee kertomaan silloin sen puutteesta, Remus. Huolimatta siitä, miten sitä katsoo tai mistä suunnasta, kaikkialla vain umpikujia ja ansoja.”
”Olet tehnyt harvinaisen selkeäksi haluavasi onnellisen liiton, jonka perustana on vain rakkautta ja todellista luottamusta. Jos olet tietoinen ajasta jolloin elämme, ymmärrät varmasti, kuinka vaikeaa tuota on saada iskostumaan vanhempien ajatuksiin. Puhumattakaan siitä, miten harvinaista todellinen rakkaus oikeasti on.”
”Olen harvinaisen tietoinen toiveeni mahdottomuudesta, mutta se on suunnitelmani ja tiedät, etten taivu vaihtoehtoisiin ratkaisuihin. Turhauttavaa on samanaikainen toiveeni olla vapaa. Vapaa arvonimien kahleista, vapaa kulkemaan minne vain. Maailma on tulvillaan tekoja, joita kukaan ei ole tehnyt ja minut, joka voisi tehdä nuo teot, on kahlittu vanhempieni mielivaltaisiin suunnitelmiin pysyä tulevan vaimoni kanssa!”
”Toivot vaimoa, joka rakastaa sinua, ja jota sinä rakastat tasavertaisesti. Silti olet määrätietoinen rikkomaan sen rakkauden matkaamalla maailman ääriin?”
”Ihmisen toiminta on itsekeskeistä, ja sitä ajaa eteenpäin rakkaus nautintoon.”
”James, todellista vapautta on olla onnellinen rakkaimpansa kanssa. Vaikka yleisesti kannustan haaveiden toteuttamista, on minun pyydettävä sinua unohtamaan typerät haaveesi. Et voi saada vaimoa ja vapautta, ellet nai rahvasta, jota eivät kultaiset kahleet sido.”
”Myönnät siis minun olevan eksyksissä, umpikujassa?”
”Valitettavasti, vaikka määrätietoisesti lupauduin auttamaan sinua ongelmissasi. Olet eksyksissä ystäväni, et tiedä missä olet, etkä tiedä miten pääset pois sieltä”, lausui Remus pahoitellen Jamesille, joka hautasi kasvonsa käsiinsä huokaisten.
Kiihkeä keskustelu herrojen välillä hiljentyi jättäen jälkeensä vain hopealusikan kilinän posliinikuppia vasten. Tee lämmitti miellyttävästi vaaleampaa miestä luihin ja ytimiin. Päivä oli aurinkoinen, mutta hätkähdyttävän kolea tuuli työntyi vaatekerrosten lävitse ikävästi, saaden ihmiset palelemaan kesäisissä puvuissaan.
”Remus ystäväni, miksi elämä on niin monimutkaista ja vaikeasti ymmärrettävää?” James huokaisi laskien tyhjän kupin käsistään.
”Kaikki helpot ongelmat ovat jo ratkaistu”, vastasi toinen juodessaan teenloppuja kupistaan. Hetken kuluttua pieni hymynkare ilmaantui Jamesin kasvoille.
”Meidän pitäisi joutua Siriuksen luo, muistanet kai miksi.”
Remus huokasi laskiessaan kuppinsa:
”En ymmärrä, miten saatte aina puhuttua minut ympäri näihin suunnitelmiinne.”
He nousivat ja lähtivät samaan rauhalliseen tahtiin takaisin sitä reittiä, mistä olivat tulleetkin. Matkalla nuoren Jamesin silmät tavoittivat hetkellisesti maassa lohduttomasti istuvan punatukkaisen tytön, ja hän hymyili tämän selälle lohduttavasti.
-
Varattu toiselle luvulle.
Saatuani tarinan ensimmäisen luvun remontoitua, poistin myös kommenttejani sekä vanhat luvut topicista, joten lausun tässä nyt yleiset kiitokset kaikista vanhoista kommenteista ja palautteista kaikille : )
-
Tämähän oli kiva aloitus! Meinasin jo jatkaa muualle, mutta jäinkin sitten lukemaan - onneksi! Todella hyvä idea siirtää henkilöt tuonne 1700-luvulle, odottelen jo jatkoa innokkaasti.
Eniten pidin tuosta Kalkaroksen ja Lilyn välisestä kohtauksesta, olit kertonut sen mielestäni onnistuneesti ja Kalkaros oli juuri niin hirveä kuin pitääkin. ;> Muutkin henkilöt olivat mieleeni, kukaan ei hyppinyt silmille. Mitä nyt pelkäsin Petunian räjähtävän käsiin, enkä lohduttavan Lilyä. Kerrankin parempi näin!
Virheitä en juuri huomannut (en kyllä etsinytkään), vain nämä kaksi ottivat silmääni:
Rouvien käydessä kiivasta taistelua tyttäriensä pukuvalinnoista, herrat Vuotavassa keskustelivat äänekkäästi talouswelhon pörssikursseista ja Huispaajat – lehden luutayhtiöiden uutisista.
Jollen pahasti erehdy, se kirjoitetaan Huispaajat-lehden ilman välejä, kun lehden-sanalla viitataan vain yhteen sanaan (Huispaajat).
”Kyllä, varmasti tulee menestymään. Kairfilin Katapultit tilasivat Puhtolakaisu 20:tä, joukkueelleen ennakkoon.”
Mielestäni tuohon 20:tä jälkeen ei tule pilkkua.
(Älkää nyt sitten hirttäkö minua jos nuo korjaukset eivät ole oikein.)
-
Ihanaa, että tällekin osastolle tuli kelmificci. Vaikkakaan ei ihan perinteinen sellainen. Tosi kiva idea ja hyvin kirjoitettu tekstikin, ei mikään tusinasepustus. Koska olen tosi huono kirjoittamaan kommentteja, lopetan ennen kuin ehdin aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa ja tiivistän mielipiteeni yhteen lauseeseen:
Jatkoa, pyydän! *istuu pöydän ääressä haarukka ja veitsi kädessä kieli suusta roikkuen*
-
Todella hyvää kerrontaa, joskin muutamia (pääasiassa pilkku)virheitä oli.
Lukisin mielelläni jatkoa.
-
Aah, tämä oli hyvä! Alkoi kiinnostavasti, loistava aihe ja kun vielä kirjoitatkin hyvin niin annan kaikki mahdolliset tähdet ja ruusut ja papukaijamerkit~~ jatkoo ootan
-
Olin ihan innoissani kun näin tämän ^^ Ja kun luin, innostus vain kasvoi :D Rakastan 1700 -lukua ja oli minunkin mielestäni oiva keksintö siirtä kelmit ja kelmittäret siihen aikaan :) Ihanaa ^^
Jatkoa, pyydän!
-akinnah
-
Näin ihanana talvipäivänä minulla olisi miljoona muutakin asiaa, mitä voisin tehdä, mutta silti istun koneella. No jaa, tapansa kullakin, myös minulla :D
Edelleen odottelen kärsimättömänä jatkoa (tai no, eilen ja toissapäivänä kärsin kyllä kovasti, kun käteen sattui pirusti - kaaduin pyörällä kyljelleni jäälle - tosin vieläkin kärsin hiukan pieniä kivunvihlaisuja, mikä ei kyllä liity asiaan), mutta kirjoita ihan kaikessa rauhassa. :)
-
Kihisin jännityksestä odottaessani jatkoa ja viimein se tuli!
Luku oli hieno pohjustus, siitä selvisi paljon ficin ajan ihmisten tavoista ja luonteesta, mutta se ei kuitenkaan millään lailla pilannut jännitystä. kirjoitustyylisi on hieno, enkä virheitäkään havainnut... Hmmm... Oli niin hyvä, etten keksi enää muuta kommentoitavaa, piru sinut periköön! :D
Jään odottamaan jatkoa innosta tutisten ja toivottavasti saat sen pian valmiiksi.
-
Ihana. On mukava lukea välillä vähän erilaistakin kelmificciä, ja ficin vanhan ajan kuvaus arvonimineen lumosi (ehkä siksi että on tullut töllötettyä venäläistä telenovelaa Anastasiaa :o )
Olet varmaan ajatellut viktoriaanista aikakautta kirjoittaessasi tätä, joten olisi hauska kuulla kuvauksia viktoriaanisista asuista ja esineistä, jotka varsinkin yläluokan keskuudessa olivat melko näyttäviä (jos ne siis velhojen pukeutumiseen kuuluvat)
Toinen pyyntö olisi että kertoisit kuinka paljon taikuus oli vielä tuolloin jäljessä, ja kuinka paljoin yhteistä jästien ja velhojen maailmalla silloin oli.
Mutta todella ihana :P . Kelmit ovat ylhäisiä aatelisia ja Lily putsaa kenkiä Viistokujalla. Suloista. (leijuu katossa)
Kirjoita uusi osa äkkiä tähän jäi koukkuun :D
-
Ihanaa, täältä löytyi jatkoa! Itseasiassa luin uuden luvun jo eilen illalla, mutta nyt yritän kommentoida.
Tämä luku oli, niinkuin sanottua, sopivaa pohjustusta ja uusiin henkilöihin tutustumista. Tykkäsin todella paljon tuosta alkukohtauksesta, Minerva ja Albus kun nyt vaan ovat pari. ;> Ja kelmit oli taas ihanasta kuvattu, awww. Juuri tuollaisia he ovat! Innolla odotan Jamesin ja Lilyn kohtaamista, toivottavasti olet suunnitellut heidän varalleen jotain todella siirappista! :D
”Eräs vanha haahka salli minulle luvan maistella vasta ensimmäisen tanssin jälkeen”.
”Château d’Yquem, 2085 puntaa pullo. Etpä ole säästellyt laadussa Abraxas”.
Nappasin nyt nuo esimerkiksi siitä, että välillä pilkut tuppaavat jäädä lainausmerkkien uskopuolelle. Muita virheitä ei silmiini osunut tässä luvussa, teksti oli todella sujuvaa kaikkine arvonimineen yms. (Ja tuo ensimmäinen lainaukseni oli niiin Siriuksen suusta!)
Ja minä täällä taas odottelen jatkoa malttamattomana, toivottavasti sitä saataisiin vielä ennen joulua. ;)
-
Uusi luku (tai siis luvun osa) onkin ollut jo näin kauan, enkä ole huomannut... No jaa, nyt huomasin :D
Mahtavaa kuvailua taas kerran, kelmit olivat juuri sellaisia kuin kuvittelin...
-
Missä uusi osa viipyy? En jaksa kohta enää odottaa... ;)
-
Ei mitään stressiä sen uuden luvun kanssa kuitenkaan... Tulen sitten lukemaan kyllä :D Odotan uutta lukua innolla... ;)
-
Uiuiui, tässä ficissähän on aivan yli-ihana idea! :) Kelmificit on mun mielestä vielä niin parhaita, ja on tosi kivaa vaihtelua lukea välillä jotain uutta heistäkin. Musta se on muuten tosi hyvä ajatus, että James on aatelinen ja Lily - ömh, rahvaaksiko sen ajan köyhällistöä kutsuttiin? -... No juu, tajusit kuitenkin ja se on se pääasia. ;P Ilmassa on jo nyt vähän niin kuin kolmiodraaman katkua - James, tämä uusi tuttavuus Rosalie ja Lily. Olen melkeinpä 100%:sen varma, että virität heidän välilleen jtn, mutten nyt viitsi tässä vielä paljastaa, mitä olen itse ajatellut... Eihän se olisi kivaa.
Mä olen rakastunut aiheen lisäksi myös sun kirjoitustyyliin. Se on ihanan tarkka ja sun tekstissäsi on hauskoja kekseliäisyyksiä, joita minun on ainakin ajoittain vaikeaa keksiä sinne tekstin lomaan. Sun tekstissä ne tulee kuitenkin ikään kuin luonnostaan. Sanoisin, että erittäin "kekseliästä" tekstiä olet saanut aikaan. Joitakin sanajärjestyksiä miettisin sinuna ehkä vähän tarkemmin, kuten nyt esim. "Rouva Potter kepein askelin seurasi hänen perässään." voisi olla paremminkin "Rouva Potter seurasi kepein askelin hänen perässään.". En nyt ole ihan varma, että menikö se kohta ihan noin, kun en näin jälkeenpäin enää löytänyt sitä, mutta jossain siellä ykkösluvussa se kumminkin on. :P
Juuh, eipä tässä muuta kuin että jatkoa haluaisin lukea mieluusti! :)
~ appelsiinitikku
-
Aivan loistava rakastuin heti ensi silmäyksellä. Pidän tästä aateloita ajatukseta. Se on kutkuteleva. Jaotkoa pian pyydän. :D
-
Hei, eihän tätä ole unohdettu? Anteeksi terrorisointi, mutta todella odotan jatkoa! ;)
-
Jestas, kun hän ahmii tämän läpi, aivan innoissaan on hän. Eli silviisii :D
Ihanaa, kun James ja Lily tapasivat toisensa ja vielä jotenkin niin romanttisesti... Toivottavasti seuraavaa lukua on tulossa hivenen nopeampaa, kuin tähän asti, en jaksa odottaa!
-
Olen aivan sanaton toi miten James ja Lily tapasivat oli ihana. Olen asivan myyty. Toivon jatkoa pian sillä en malta odotaa sitä.
-
Oli kyllä mukavaa lukea jatkoa... Lilyn ja Jamesin kohtaaminen oli mielenkiintoinen, olisin lukenut heti hiukan pidemmällekin mielelläni. Joo, mutta nyt en kyllä keksi rakentavaa, olen pahoillani. Ei jaksa ajatella...
-
Aaaw, todellakin ihana tarina <3
Olet hyvä kirjoittaja ja teksti on sujuvaa : ) Enkä oikeastaan virheitäkään löytänyt.
Ja niinkuin muutkin on sanoneet tuo Jamesin ja Lilyn kohtaaminen oli ihana <3
Toivottavasti tulee pian jatkoa ; ))
- Argonew
-
Idea on mielenkiintoinen ja Lilyn ja Jamesin tarinasta on näköjään tulossa aivan ihana rakkaustarina ;D ja Sirius on edelleen naistenmies:)
Jatkoa ois kiva saada mahd. pian, niin että hop hop :)
-
Tämä on kyllä hyvä ficci :D. Odotin innolla jatkoa ja tulihan sitä sieltä lopulta ^^. Onneksi en luopunut toivosta, kuten olen tehnyt usean muun ficin kanssa.
James ja Lily kohtaus oli kyllä paras :D. Odotan innolla, että miten heille käy :). Varmasti hyvin - toivottavasti :D. Tai ehkä odotan enemmänkin seurapiirien reaktiota siihen, kunhan James ja Lily päätyvät yhteen ^^. Rakastan hyvin kirjoitettua järkytystä ja paheksuntaa ja tiedän jo, että osaat kirjoittaa hyvin :D.
-
Ihan hirmu kiva ficci. Kiva lukee joskus tälläistä vähän erilaista mut sit kuitenki jossa on jotai alkuperäis kelmiä;D
En huomannut kaiken lisäksi mitään suuremipia kirjotusvirheitä ja teksti eteni hyvin. Jatkoa vaan.
-
jatkoa jatkoa jatkoa..PIAN!!! mä oon jääny totaalisesti koukkuun tähän ficciin, vaikka sitä on tullu vasta kaks lukua. loistavasti kirjotettua, sulavaa tekstiä. harmi vaan ettet oo ehtiny jatkoa kirjottaan, lukisin mielelläni.
-
En halua olla epä kohtelias, mutta missä se jatko viipyy. Olen odotanut sittä vesi kiellä ja odotan yhä, joten pliiiis. Sittä jatkoa pian olle kilti ja sääli lukioitasi.
-
Tämä oli todella hyvä luku. Pidän kovasti Jamesista, sillä hän on inhimillinen ja todella kiltti. Pidän siitä ;)
-
Kyllä, nälkä kasvaa syödessä, tai tässä tapauksessa odotellessa... Pidin tästä :)
Juoni tiivistyy ja jännitys kasvaa... Jatkoa!
-
Tämä oli hyvä. Ahmin heti kerralla kaiken. Tähän jotenki jäi vaan koukkuun :D. Vaikka päätitkin remontoida tämän noiden aikakausi juttujen takia, niin mun mielestä se ei olis ollut aivan välttämätöntä, koska tää oli tälläsenäänkin ihan mukava ja todellisen tuntunen. Ainuita juttuja jotka häiritsi oli se et nuita henkilöitä on nii paljon. Se vähän vaikeutti keskittymään päähenkilöihin. Eli ois ehkä helpompi lukea jos olis vaan pari sellasta henkilöä joihin keskitytään melkeimpä kokonaan ja sit ne muut on vaan mainittu jossain kohdissa. (ja täähän on toki vain mun mielipide asiasta, näinkin toimii) Toisaalta olit kyllä kivasti kertonut kaikista jotain, niin ettei jäänyt epäselväksi et kuka on kukin. :) (voi mä repesin ku luin ton herra ja rouva dumppis kohdan!! jotenkin nii hullua ajatella että dumppiksella olisi vaimo ja vieläpä Minerva)
Toivottavasti saat tarinan remontoitua mieleiseksesi mahdollisimman nopeasti. :D Odotan lisää innolla!!
dobbie :)
-
oi, tää on hyvä! <3<3<3
itekin tykkään lukea kaikesta tähän aikakauteen liittyvästä, joten mielenkiinto heräsi XD
jatka toki kirjoittamista!!! odottelen jatkoa innoissani. ;D
-
Mä tykkään tän ideasta tosi paljon ja oon tainnu noi kaks ensimmäistä lukua lukee joskus aikasemminkin. :D Luulisin.
Mutta nyt joka tapauksessa, on kivä, että joku kirjottaa jotain erilaista. Niinku nyt 1700-lukuun viittaavaa.
Hahmotkin on kivoja. Kelmit on niin loistavia. Ne vaikuttaa kaikki niin.. oikeilta. :D En oikeen tiedä mikä se sana on, mut tykkäänb tästä fikistä tosi paljon.
Toivottavasti remontissa ei mee sataa vuotta :D
NeitiMusta.
-
Tarina remontoitu!
Lisää lukuja tulee, jos tämä uusittu versio miellyttää lukijoita : )
-
Mä luin tän uuden luvunkin ja täytyy kyllä sanoo, että jään ehottomasti oottaan jatkoo. Oli hyvä ku täs oli monta eri tapahtumaan, nii tuli suurempi käsitys tästä.
Jatkoo jään venaamaan. :D
NeitiMusta. :D
-
Jatkoa jatkoa vaan! <3 Vaikuttaa tosi mielenkiintoselta idealta! Kelmejä ja 1700-luku, voisiko parempaa olla. :D
-
Vaikuttaa edelleen hyvälttä toivon että jatkoa tulee pian.
Sinun Julia Musta
-
NeitiMusta: Taiteilija on aina iloinen, kun kuulee työtään arvostettavan :3 Kiitoksia vaan.
Mereille: Ei voi parempaa olla, ei ^^ Jatkoa uskallan kyllä luvata.
Julia Musta: Loistavaa, kiitoksia kommentista : )
-
Löysin tämän taas kaikien vuosien jälkeen ja olen yhä kerjäämässä sitä jatkoa.
Tämä on todella hyvä, joten ole kiltti ja kirjoita. Pliis.