Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Luci - 06.07.2011 13:42:40
-
Nimi: Toisenlainen tekijä
Tekijä: Luci
Tyylilaji(/t): Draama, välillä ehkä lievää angstia, joskus jopa romantiikkaa tarjolla
Yhteenveto: Raapalesarja Merlinin elämästä
Fandom: Merlin (BBC:n sarja)
Ikäraja: Max K-11
Paritus: Muokkaan tähän, jos sellainen/sellaisia ajan mukaan kehkeytyy
A/N: Tämä on lähinnä tekstejä hetken mielijohteesta, vaikka yritänkin saada raapaleet yhdistymään toisiinsa ja kertomaan jopa tarinaa. Raapalesarja oli alunperin lähinnä kokeiluluontoinen ja yritin vain löytää omaa tyyliäni, sitä mitä osaan parhaiten. Tällaista tästä lähti tulemaan, enjoy!
Ps: Minä sitten rakastan niitä kuuluisia kommentteja!
Hahmot eivät ole omiani, kirjoitan vain tarinaa BBC:n sarjassa esitetyistä hahmoista!
Äidin säikähdys
Pieni lapsi, vasta noin vuoden ikäinen, jokeltelee kehdossaan, kurottelee tavaroita kohti ja naureskelee hieman. Hän on kiinnostunut ympärillä aukeavasta maailmasta ja tahtoisi mielellään tutkia kaikkea, mitä näkee.
”Mamma!” vauva ähkii ja osoittelee pienillä sormillaan vuoroin lieden äärellä touhuavaa äitiään ja vuoroin veistä keittiön pöydällä.
”Merlin, minä teen nyt kotitöitä”, äiti lepertelee lapselleen nostaessaan astioita puiseen sankoon. Poika irvistelee nyt kehdossaan pettyneen oloinen ilme kasvoillaan. Lapsen kädet hamuilevat ilmaa puolelta toiselle ja kehto heiluu hieman liikkeestä. Yhä edelleen pieni Merlin tarkkailee veistä, kunnes se nousee ilmaan ja liitää sulavasti kahva edellä vauvan käteen. Nauru karkaa pojan huulilta äidin katsoessa kauhistuneena poikaansa.
//Classick lisäsi Fandomin otsikkoon ja muokkasi ikärajaksi korkeimman mainitun.
-
A/N: Seuraava raapale on odotellut julkaisuaan jo jonkin aikaa ja tässä se nyt sitten olisi! Lukekaa (ei ole iso vaiva, kun on vain sata sanaa), nauttikaa ja jos edes minuutti ylimääräistä aikaa liikenee niin kommentoikaa toki! Niistä minä elän ja ne auttavat minua kehittymään. Kiitos ja kumarrus.
Pikkulapsen elämää (ei sen enempää, eikä sen vähempääkään)
Kaksi pientä poikaa, molemmat vikkeliä kuin mitkä, juoksevat suuressa ja ikivanhassa metsässä, välillä polulla, välillä siltä metsikköön poiketen.
”Merlin, vauhtia!” toinen pojista huutaa naurua äänessään ja kiihdyttää vauhtiaan. Reput hölskyvät poikien selissä ja ongenvavat keikkuvat pienissä käsissä. Metsä vilisee silmissä poikien rientäessä suuren järven rantaa kohti, jalat kompastuvat kantoihin ja siimat ovat vähällä sotkeutua puiden oksiin. Lapset pysähtyvät vihdoin, sillä he ovat saavuttaneet päämääränsä. Suunnaton, mutta silti niin tyyni järvi levittäytyy silmänkantamattomiin ja pojat juoksevat sen rantakiville.
”Will, kisataanko siitä, kumpi saa tänään enemmän kalaa?” Merlin ehdottaa ystävälleen, joka ottaa haasteen innoissaan vastaan. Ongenvavat heilahtavat ja koukut liitävät kaarissa veteen.
-
Ihan mukavan hyväntuulisia raapaleita. Kuvailu on sopivaa jne :)
-
Fairytale: kiitos kommentistasi! Mukavaa jos ovat mielestäsi hyväntuulisia, vähän sellaiseen tyyliin tässä sarjassa tähtäilenkin
A/N: Setti jatkuu yhä sallitulla tasolla Merlinin ollessa vielä nuori. Jos satut sivulle eksymään, niin lue toki ja kommentoi myös! Suuri vaiva se ei ole ja piristää selkeästi, kun tietää, että jollain on jotain sanottavaa!
Tosiystäviä
Luuta harjaa lattiaa itsestään. Se siivoaa pienimmätkin pölyt ja roskat, vaikkei kukaan sitä liikuta.
Viheltely täyttää tuvan: Merlin nojailee rennosti tuolin selkänojaa vasten ja tarkkailee luudan liikkeitä. Hunith on nimenomaan pyytänyt varovaisuutta taikojen kanssa, mutta poika ottaa aina mielummin kiinnijäämisen riskin, kun siivoaa käsin. Merlin nappaa hyllystä kirjan ja uppoutuu sen maailmaan, luuta saa hoitaa todellisuuden tehtävät.
”Merlin?” tuttu ääni hämmästelee, ”osaatko sinä taikoa?” Will kuulostaa lähinnä järkyttyneeltä, mutta myös kiinnostuneelta. Merlin ei vastaa mitään.
”Minä…” Merlin hakee sanoja jatkaakseen, mutta sanat eivät muodosta lausetta. Hän ei katso Williä silmiin, välttelee vastausta.
”Ei se haittaa”, Will sanoo ja hymyilee, ”oikeasti.”
-
Mahtavaa! Lisää näitä raapaleita. Sarja itsessään on hyvä, ja olen melkein päässyt yli vakavan laatuisen Merlin addiktioni,
mutta tässä sitä taas mennään :D
-
Tämä oli taas yksi hyvä Merlin raapale. Laitteleppas vaan lisää näitä :)
-
Norri, kiitoksia paljon kommentistasi! Mukavaa, että tykkäät. Ja ehei, älä kuvittelekaan, että Merlin-addiktioon olisi parannus!
Fairytalelle taas isot kiitokset kommentista! Pienen hiljaiselon jälkeen lisää on tulossa asap!
Uutta materiaalia tosiaan on koneen kovan pimeissä nurkissa pölyttymässä, pitää vaan löytää aikaa niiden julkaisuun!
-
kivaa! Merlin rapsuja, niitä en ookkaa ennemmin huomannu, tuos tämä vaivautunu loppu aivan mahtavasti kirjoitettu!
Jatkoa odotellessa
Jahma
-
Oi, kivoja! En löytänyt virheitä, ja kuten jo aiemmin mainittiin, nämä ovat mukavan hyväntuulisia. Lisää jään odottamaan. ; )
-
Lasisydän ja Jahma, kiitokset kommenteista, mukavaa jos pidätte :--)
Ja kaikille yhteinen anteeksipyyntö hitaasta julkaisutahdista, vaikka kyse onkin näin lyhyistä raapaleista. Nyt on vähän kaikkea, mutta hiljalleen edetään silti!
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Siitä sen verran, ettei ole, mutta itse huomasin, että tulkinnanvarainen Will/Merlin tuolla näyttää olevan. En suunnitellut kirjoittavani heistä paria, mutta jälkeenpäin lukiessani tätä huomasin jotain semmoisia viboja. Päätin kuitenkin jättää sen näin, avoimeksi.
Jäähyväiset
Kyyneleiset kasvot katselevat toisiaan halauksen jäljiltä.
”Älä lähde”, Will anoo, ”olet minulle tärkeintä tässä kylässä. Älä lähde.” Merlin katselee ystäväänsä haikein silmin, hän haluaa lähteä.
”Will, minä haluan lähteä. Meillä ei ole varaa asua tässä kylässä enää. On parempi, että lähden kaupunkiin tienaamaan oikeaa rahaa.” Merlin selittää kyynelien valuessa hymyn sekaan. Jäähyväisten sanominen on aina liian vaikeaa.
”Miten minä pärjään ilman sinua?”
”Ai kun en ole enää auttamassa sinua kotitöissäsi?” Merlin kysyy nokkelasti ja he molemmat naurahtavat, ”kyllä sinä pärjäät, ei maailma tähän lopu. Me tapaamme vielä.”
Will hymyilee varovaisesti, kuin kysyen ”lupaatko” ja Merlin vastaa sanattomaan kysymykseen:
”Minä lupaan.”
-
Nätti pieni pätkä :) Tunnelma välittyi hienosti ja Merlin vaikutti itseltään :)
Seuraavaa tulemaan? ;)
-
Fairytale, toteutan pyyntösi heti. Ihanaa kun tykkäät sarjasta.
Ikäraja: Sallittu
Matka
Metsä hengittää syvään. Oksat vavisevat tuulessa ja eläimet kiiruhtavat satunnaisesti Merlinin ohi. Pitkään käveltyään Merlin poikkeaa polultaan huomatessaan veden säkenöivän puiden ja pensaiden oksien välissä. Oksat rahisevat hänen jalkojen alla ja järven kiiltelevä pinta kasvaa silmien edessä. Hän työntää viimeisetkin oksat pois edestään ja astuu kivikkoiselle rannalle.
”Vau”, Merlin huokaa. Vastarannalla näkyy silmänkantamattomiin puita joiden yllä, vielä hyvän matkan päässä kohoaa Camelotin kaupunki. Näkymä pysäyttää Merlinin hetkeksi, mutta kaukaa kuuluvat kavioiden äänet havahduttavat nuorukaisen jatkamaan matkaa.
**
Merlin astelee metsän syleilystä tasaiselle nurmelle Camelotin muurien eteen. Iloinen hymy nousee hänen lapsekkaille kasvoilleen, kun hän kävelee kaupungin porteille ja kohtaa kaupungin ihmisvilinän.
-
Merliniä, ihanaa! :D Romantiikkaa näihin toivoisin. Mutta kuitenkin, ilmankin sitä, lisää!
(ja sori etten nyt mitään järkevämpää saa sanottua)
Swizzy
-
Nyt en kyllä osaa sanoa tähän oikein mitään rakentavaa, mutta oli leppoisa ja nätti pieni pätkä :)
-
Ilahduin kamalasti, kun huomasin, että tähän oli tullut jatkoa. En nimittäin tässä moneen päivään ollut käynyt koneella enkä varmaan vielä pidempään aikaan finissä, mutta suurinpaan osaan seuraamistani jatkoficeistä ei olla vielä postattu jatkoa. En löytänyt kirjoitusvirheitä (taaskaan) ja näitä on edelleen mielestäni mukava lukea. Raapaleissa on aina vain se vika, että jää kaipaamaan lisää, kun ne loppuvat.