Finfanfun.fi

Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Sieppeli - 02.07.2011 15:00:54

Otsikko: APH, Ice vs. The World, K11, Luku 3/? 2.11.-11
Kirjoitti: Sieppeli - 02.07.2011 15:00:54

TÄMÄ FICCI ei luultavasti jatku. <3:llä Sieppeli

Title: Ice vs. The World
Author: Sieppeli
Fandom: Axis Powers Hetalia + sotkettuna muitakin
Genre: Seikkailu, huumori, slash/het, crossover
Paritus: Kaikki on paritettu kaikille, yksittäinen listaus on turhaa.
Ikäraja: K11
Disclaimer: Sotkettuna Hetalia + paljon muita sarjoja/elokuvia/pelejä
Summary: Yksi sana: Valtioiden seurustelemisesta määräävä protokolla. Typerin ohje ikinä, ja siksi valtiot käyvät taisteluun sitä vastaan!

Traileri

* * *

”Olen saanut kirjeen… Edessämme on taistelu, jollaista emme ole ennen kokeneet. Ja vain sinä voit meidät tältä taistelulta pelastaa… Pandasoturi.”

”En ole. En ole! Kiina on! Minä olen lohikäärmesoturi, muistatko!?”

Maailmaamme on kohdannut vääryys

”Tiedämme, että omistat kartan.”

Vääryys, joka on kohdannut meistä jokaista

”Mitä ehdotat, jumalattareni?”

”Mitä hyväksyisit… Jumalattareni?”

”Hänet.”

Ja se vääryys on korjattava

”Se oli epäreilua MINUA kohtaan! Siksi minä puolustan tätä, sillä minun oikeuteni on siivutettu protokollaa rikkomalla, ja aion ottaa omani takaisin!”

Tarvitaan jälleen viiden porukka taisteloon

”On mukava välillä lähteä tällaisella porukalla liikkeelle. Ei aina sitä samaa tuttua kaavaa: Akselivallat, Liittoutuneet, Skandit, Aasian valtiot… Vaihtelua!”

Joka on muuttava valtioiden elämän

”Tiedättekö, millaista päänvaivaa protokolla on minulle aiheuttanut? Voih, joskus ihan tuntuu, kuin tämä kaikki olisi tehty vain minun takiani.”

”En epäilisi tuota lainkaan.”

Lopullisesti!

”SEIS!”

Tällä kertaa kohtaamme jumalattaria,

”Mutta… Sinähän olit koira! Aivan viaton koira…”

julman tietokoneohjelman,

”Kaksi plus kaksi on… Triit, triit, triit, kymmenen. Kuten näette, olen kunnossa!”

ja vielä julmempia naishahmoja

”Lainaa sitä paistinpannua!”

suuren luokan seikkailussa,  joka on kantava ylpeänä nimeä…

”Aika toimia!”

”Onko minun pakko?”

”Sinähän toimit meidän johtajanamme…”

”Entä minun?”

”Ettekö ole tässä mukana vapaaehtoisesti!?”

”En.”

Ice vs. The world!

”… Minut sinä tunnistat…”

A/N
Ja näin saamme kakkososan Belward vs. The Worldille. Viimeksi mentiin elokuvilla, ja vaikka en luovu niistä vielä, saamme mukaamme uuden kategorian (jota sivuuttiin rutkasti ensimmäisessä osassa): Videopelit! Tästä koko juttu lähteekin liikkeelle, sillä inspiroituneena pokemonkorteista, Hetaonista ja taistelupeleistä yleisesti tarinan taistelut käytän Belward vs. The Worldin viidennestä luvusta tutuksi käynyttä taistelusysteemiä, joten tarinasta tulee pelimäinen. Ja lisätäkseni pelitunnelmaa, jokainen luku tulee sisältämään yhden tai enemmän hahmokortteja, josta löytyy pelaajalla olennaista nippelitietoa hahmosta: Leveli, ase/muut voimat, normaali kakkoshahmo, erikoisvoimat, vahvuudet ja heikkoudet.
Kakkoshahmoista sen verran, että jokaisella hahmolla on mahdollisuus kutsua peliin toinen hahmo (edellisessä tarinassa Islanti kutsui Norjan), jonka kanssa voi tehdä yhteistyötä. Minkä tahansa hahmon voi kutsua, mutta jokaiselle hahmolle on valmiiksi oma normaali kakkoshahmo, joka voi tulla esiin kutsumattakin.

Pelit/elokuvat joita on käytetty trailerissa:
Pirates of the Caribbean 3, 4
Kung fu Panda 2
Portal
^- Kuten näette, näitä on vähemmän. Tämä ei olekaan enää hypercrossari, vain crossover. Nyt leikitään sen verran vaarallisilla vesillä, että on aika rauhoittaa epämääräistä huumoria ja pidettävä se hyvän maun rajojen sisäpuolella.

Napatkaa playstationinne, nindendonne tai millä ikinä pelaattekaan ja varautukaa matkaan!

Otsikko: Vs: Ice vs. The World, APH, K13, Traileri
Kirjoitti: Ven - 03.07.2011 10:27:10

Oh. My God.
Jatko-osaaaaaa! Jeij! (Ja mitään järkevää en saa aamulla aikaiseksi..paitsi että hypin vähän aikaa ympäri taloa kun huomasin tämän)

Otsikko: Vs: Ice vs. The World, APH, K13, Traileri
Kirjoitti: Xyam - 03.07.2011 10:36:45

Ihana Sieppeli.
En Berwald vs. The Worldia kommentoinutkaan, vaikka alusta pitäen luinkin. Mutta nytpä tulee korjattua sekin tilanne! Mitään järkevää en saa aikaan, mutta tulen innolla odottamaan tätä, etenkin aiemman ficin jälkeen.

Lainaus

”Kaksi plus kaksi on… Triit, triit, triit, kymmenen. Kuten näette, olen kunnossa!”

Voi pientä raukkaa...

Otsikko: Vs: Ice vs. The World, APH, K13, Traileri
Kirjoitti: MattYoru - 06.07.2011 01:24:24

Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Odotan innolla, rakentavaa kommia ei löydy xP

Otsikko: Vs: Ice vs. The World, APH, K13, Traileri
Kirjoitti: Sieppeli - 06.07.2011 21:16:12

1. Viiden palan palapeli

Hiostava paahde, kuuma hiekka jalkojen alla. Pienoinen tuuli pöllytteli irtohiekkaa ja pyörähti kerran väsyneen kulkijan ympärillä. Yksinäinen kädetön ja jalaton cowboy vihelteli (http://www.youtube.com/watch?v=1hYV-JSjpyU) kulkijan kulkua dramatisoidakseen.

Puusta rakennettu rakennus, heiluriovet. Kulkija astui sisään ja hänen katseensa kiersi saluunan jokaisen sisällä olijan kasvot lävitse. Kaikki sisällä olijat katsoivat tulijaa yhtä ilmeettömin katsein ja laski silmät kohdattuaan katseensa jonnekin muualle. Juuri sisälle astunut henkilö astui kohtalokkaan askelen sisään ja lattialla olleet pölyt lennähtivät ilmaan hänen jalkansa alta karkaavan ilman voimasta. Saluunan tiskillä kaksi miestä huomasi henkilön suuntaavan heitä kohti ja he liukuivat vähin äänin sivupöytään. Tiskin takana myyjä katsahti tulijaa, mutta kääntyi ympäri jatkaessaan ison tuopin puhdistamistaan.

Ja niin tulija saapui tiskille, tarkasteli hetken sen pölytöntä pintaa ja laski sitten kätensä sille. Sitten hänen suustaan kuului syvä huokaisu ja hän lysähti nikama nikamalta istumaan tuolille.
”Rankka päivä?” Baarimikko kysyi.
”Nhh…” Tuolille lysähtänyt Islanti puhalsi ilmat keuhkoistaan ja kolautti otsansa tiskiin. Baarimikkona toimiva Kiina kääntyi ympäri edelleen puhdistaessaan tuoppiaan ja katseli saarivaltiota pää kallellaan.
”Otan tuon kyllä-vastauksena.”
”Kuka olisi uskonut…” Islanti mumisi nostamatta päätään tiskiltä, ”Että Japani laittaisi minut pesemään kaikki temppelin vessat?” Kiina räpäytti silmiään pari kertaa ja naurahti.
”Oikeasti?”
”No oikeasti!” Islanti parahti ja nosti katseensa toiseen valtioon, ”Ja vain, koska hän ei keksinyt mitään muutakaan! Ja hänellä oli laulukin sitä varten!”
”Laulu?” Kiina kikatti ja Islanti nyökytti päätään, ”Miten se menee?”

Islanti pudisti päätään.
”En kerro. En rupea laulamaan sitä.”
”Noh.” Kiina nurisi, ”Laulaisit nyt.”
”En todellakaan.”
”Siinä tapauksessa…” Kiina virnisti laskiessaan tuoppinsa alas ja nojautuessaan tiskiä vasten, ”Käytän vanhemman valtion arvovaltaani ja käsken sinua laulamaan.” Islanti kavahti kauemmas ja käänsi katseensa pois.
”Tuo ei toimi minuun.” Hän sanoi vakavana.
”Islantii~…”
”Tuo ei toimi minuun! Äläkä yritä kuulostaa Tanskalta. Sekään ei toimi minuun.”

”Entäs näin?” Kiina kysyi, otti tuoppinsa uudelleen ja meni täyttämään sen tummalla juomalla, palasi ja kopautti sen Islannin eteen, ”Saksalaista olutta ja vanhemman valtion auktoriteettini. Nyt ei voi enää sanoa ei.”
Islanti katsahti lasia hölmistyneenä, muttei tehnyt liikettäkään ottaakseen sen.
”Olen alaikäinen.”
”Etpäs ole!” Kiina heläytti, ”Et ole ollut alaikäinen moneen sataan vuoteen!”
”Olenpas.” Islanti intti vastaan, ”Ihmisten mallilla olen vielä 15.”
”Eli se riittää, muista, että tämä on minun maani.” Kiina vinkkasi silmää ja nojautui uudelleen tiskiin. Islanti punnitsi vielä hetken tilannetta, mutta hänestä kyllä näki, ettei hän tahtonut laulaa.
”Saanko juoda ensin, ja laulaa sitten?” Hän tarkisti ja nyt Kiina punnitsi tilannetta.
”Anna palaa vaan.” Hän myöntyi lopulta hymyillen. Islanti katseli tummaa juomaa arvioiden ja rohkaisi itsensä tarttumaan tuoppiin. Kiina katseli silmät pyöreänä kun tuo pieni hopeahiuksinen saarivaltio asetti lasin huulilleen ja tumma juoma katosi hyvin miehekkäästi valtion suuhun. Yllättävän lyhyen ajan kuluttua Islanti kopautti tuopin takaisin pöydälle ja hikkasi kerran.

”Yäk.” Hän sanoi heti. Kiina naurahti ottaessaan tyhjän tuopin lähemmäs itseään.
”Tyhjensit sen kuitenkin kunnioitettavan nopeasti!”
”Pakko.” Islanti totesi, ”Ei tuota olisi voinut hitaastikaan juoda. Tämä maku ei lähde ikinä suustani…”
”Mutta nyt olet juonut sen.” Kiina muistutteli, ”Nyt se laulu.”
Islanti ei vieläkään vaikuttanut halukkaalta laulaa, mutta happamasti hän peitti silmänsä käsillään ja alkoi laulaa.
”This is how we clean the temple, this is how we clean the temple, this is how we clean the temple, this is how we clean it: Flush, flush, flush the toilet. Wipe, wipe, wipe the windows. Clean, clean, clean the floor, this is how we clean it.” Hän lauloi ponileikin sävelmällä. Kiina kuunteli hiljaisena, mutta hänen virneensä leveni mitä pitemmälle toinen valtio lauloi. Lopulta hän purskahti nauruun.
”Eikä!” Hän nauroi, ”Jouduitko kuulemaan tuota paljonkin?” Islanti näytti kärsivältä nostaessaan katseensa takaisin Kiinaan.
”En epäilisi jos hän laulaisi edelleen…”
”Hah!” Kiina nauroi julmasti, ”Kuuluiko siihen leikkiä?”
”En näytä sitä sinulle.” Islanti puuskahti, mutta Kiina vain naureskeli.
”Älä naura siinä, minä-”

KONG!

Kaikki saluunassa olijat hätkähtivät, mutta eivät aivan yhtä rajusti kuin kaksi valtiota.

KONG!

”Se on temppelin kello.” Kiina ilmoitti, ”Meitä kutsutaan!”

KONG!

”Ymmärrämme vähemmälläkin.” Islanti nurisi ja nousi. Kiina huusi omalla kielellään jonkun miehen tuuraamaan häntä, ja yhdessä he lähtivät juoksemaan kohti temppeliä.

Näiden kahden valtion matka temppelille oli pisin, ja siksi he poksahtivatkin paikalle viimeisinä. Muut Aasian valtiot, eli loput seitsemästä soturista, olivat jo paikalla puolipolvella Japanin edessä.
”Kas, pandasoturi ja lohikäärmesoturi. Olette rohjenneet saapua seuraksemme.” Japani tervehti niin kiltisti, kuin opettajan kuuluukin.
”Mestari.” Kaksikko tervehti yhteen ääneen ja seurasi viiden muun esimerkkiä alentuessaan puolelle polvelle.
”Nyt olemme kaikki paikalla.” Japani aloitti puhumisensa, kädet selkänsä takana ja vakava ilme kasvoillaan, ”Valitettavasti minulla on teille vakavia uutisia.”
”Mistä on kyse?” Vietnam kysyi. Japani otti toisen kätensä selkänsä takaa ja näytti heille rullaa.
”Olen saanut kirjeen.” Hän sanoi dramaattisesti, ”Se tulee suoraan Amerikalta.” Pari Aasian valtiota murahti kuullessaan hänen nimensä.  Japani kääri rullan auki, rykäisi, ja alkoi lukea.

”Tiedotettava kaikelle maailmalle. Olen tänään kello 12.36 päättänyt tiukentaa protokollan säännöstöä. Kenelläkään ei oletettavasti ole mitään sanottavaa kun julistan, että jokaisen suhteen jälkeen on valtioiden pidettävä vuosi taukoa ennen seuraavan suhteen aloittamista. Yksinoikeutetulla päätösvallalla allekirjoittaen sopimuksen Alfred F. Jones, United Stades of America.”

Lainaus

Valtioiden keskenäistä seurustelua määrittelevä protokolla vuodelta 1986:
1) Valtion ei tule olla suhteessa kahden tai useamman valtion kanssa samaan aikaan.
2) Valtiolle myönnetään oikeus vaihtaa seurustelukumppaniaan niin usein kuin haluaa alla olevin ehdoin:
- Mikäli valtio on ollut aikaisemmassa suhteessa toisen valtion kanssa, tarvitsee uusi seurustelukumppani kirjallisen tai muun ilmoituksen vanhalta seurustelukumppanilta, että tämä antaa luvan uudelle suhteelle.
- Mikäli vanha seurustelukumppani kieltäytyy luovuttamasta entistä kumppaniaan seuraavalle, ei kahden seuraavan valtion suhde oli sallittu.
- Uudelle seurustelukumppanille kuitenkin myönnetään lupa yrittää voittaa vanhan seurustelukumppanin, ja mikäli tämä on voittava, on vanhan seurustelukumppanin luovuttava entisen parinsa hallintaoikeudesta.
- Mikäli valtio on seurustellut useamman kuin yhden valtion kanssa, on seuraavan valtion saatava jokaiselta erillinen lupa suhteensa virallisuudesta.
- Vaikka valtio olisi jo kerran seurustellut tietyn valtion kanssa ja eronnut, täytyy molempien silti hankkia uudet luvat mikäli aloittavat suhteensa uudelleen.
3) Valtion on lupa olla suhteessa minkä tahansa sukupuolta olevan valtion kanssa.

Kuului voihkaisuja.
”Eikä!” Korea parahti ja nousi seisomaan, ”Tuo on täysin epäreilua! Miten Amerikka voi kuvitella pystyvänsä päättämään tästä kaikesta itsekseen?  Mitä hän kuvittelee meidän olevan, maaplänttejä?”
”En hyväksy tätä.” Islanti ilmoitti suoraan ja nousi myöskin seisomaan, ”Ja olen samaa mieltä Korean kanssa, tuo on epäreilua!”
”Saanko lähteä löylyttämään sitä paskiaista?” Vietnam kysyi noustessaan itsekin polveltaan.
”Rauhoittukaa.” Japani pyysi.
”Minä sanon, että jonkun täytyy mennä lyömään siltä pennulta Texasit nenältä!” Korea huudahti.
”Olen valmis tuohon!” Vietnam ilmoitti.
”Rauhoittukaa.” Japani käski hieman rauhallisemmalla äänellä.
”Minä tulen apuun.” Taiwan ilmoittautui.
”Minä myös.” Islanti ilmoittautui myös.
”Ja minä!” Kiina huudahti.

”Rauhoittukaa!” Japani ei huudahtanut, mutta käski vahvalla äänellä. Kaikki viisi hiljeni.
”Sen takia olen teidät paikalle kutsunutkin.” Hän kertoi, ”Tästä hulluudesta on tultava loppu. Olen kerännyt joukon, joka on lähtevä kohtaamaan Amerikan ja, no, kuten Korea totesi, käy lyömässä häneltä Texasit nenältä. Mutta valitettavasti voin päästää teistä vain yhden lähtemään.”
”Sitten unohda minut.” Vietnam kieltäytyikin heti, ”Jos en saa toimia yksin, en varmasti lähde.” Korea hymähti ja mutisi jotain itsekseen.

”Edessämme on taistelu, jollaista emme ole ennen kokeneet. Ja vain sinä voit meidät tältä taistelulta pelastaa… Pandasoturi.” Japani katsoi suoraan Islantiin. Tämä kavahti kauemmas.
”Enkä ole. Enkä ole! Kiina on! Minä olen lohikäärmesoturi, muistatko!?” Hän parahti, ”Enkä lähde. Miksi aina minun pitäisi lähteä kaikkeen tällaiseen mukaan? Ei, tällä kertaa kieltäydyn kunniasta, kiitos vain.”
”Olen jo valinnut sinut.” Japani ilmoitti, ”Joten sinä lähdet. Toimit tämän viisihenkisen ryhmän johtajana taistelussa Amerikkaa vastaan.”
”Ei käy.” Islanti sanoi uhmakkaasti, ”En suostu.”
”Islanti, vanhemman valtion auktoriteetti-”
”Unohtakaa jo se auktoriteetti.” Islanti sähähti, ”Vaikka haluaisinkin lähteä näpäyttämään Amerikkaa, en silti sitä tekisi. En edes pakosta, ei sillä, että en usko sinun keksivän mitään millä voisit pakottaa minut-”

”Minä tiedän sinusta ja Kiinasta.” Japani ilmoitti yllättävän röyhkeästi kesken toisen puheen. Tuli hiljaisuus, jonka rikkoi vain Korea, sekä Taiwan, jotka kikattivat. Molemmat, sekä Kiina, että Islanti lehahtivat punaisiksi naamoiltaan.
”Joten luultavasti minun ei tarvitse muistuttaa exsyydestäni…” Japani jatkoi ilme tiukkana.
”Äh, mutta-” Kiina yritti sanoa jotain.
”Molempien kanssa.” Japani päätti. Korea joutui poistumaan hetkeksi huoneesta, sillä hänen pokkansa ei enää pitänyt, Thaimaa näytti vain vaivaantuneelta yhdessä vakavan Vietnamin kanssa, mutta Taiwan piteli nenästään kiinni pelätessään nenäverenvuotoa.

”Joten käynkö ilmoittamassa Amerikalle heti säännön uusimisen jälkeen ilmentyneestä protokollarikkomuksesta, vain tekeekö arvon pandasoturi mitä käsketään?” Japani kysyi.
”… Lohikäärmesoturi…” Islanti mumisi kämmeneensä. Hän katsahti Kiinaa kysyvästi, ja tämä ohjasi häntä vastaamaan myöntävällä vastauksella. Pienelle saarivaltiolle ei jäänyt vaihtoehtojakaan.

”Hyvä on…” Hän huokaisi syvään, ”Minä teen sen.”
”Kiitos.” Japani sanoi ja kääntyi Hong Kongin puoleen, ”Päästä vieraamme sisään. On aika näyttää soturillemme, mitä porukkaa hän lähtee johtamaan taisteloon.”
Hong Kong meni – jupisematta! – erään seinän luokse. Seinällä oli neljä ovea ja hän pysähtyi oikeimman puolimmaisen luokse. Hän huokaisi syvään kuin tietäen päästävänsä jotain pahaa ulos ja tarttui liu’utettavan oven karmiin. Sitten hän vetäisi.

Huoneeseen pöllähti punaista savua ja hyvin vahva tuoksu. Kaikki soturit kavahtivat hieman kauemmas, sekä saivat viikon kestävän migreenikohtauksen epämääräisestä hajusta, jonka oli varmaankin tarkoitus olla jonkinlaista yliannosteltua hajuvettä. Pimeydestä, kaiken savun keskeltä lennähti yksi yksinäinen ruusu.
”Iih!” Kiljahti Thaimaa innosta posket hehkuen, ”Se on Naamioitunut Ruusu!”
”Eipäs ole!” Kivahti joku seiloripukuinen tyttö, jonka saapumispaikasta/-hetkestä kukaan ei ollut tietoinen, ”Ei varmana ole!”
”Hyvä on Sailor Moon.” Japani sanoi ja otti takataskustaan mangakirjan, ”Tulepas takaisin kirjaan siitä.”
”No en varmana!” Tyttö ilmoitti ja kaksikko sai aikaan kummallisen takaa-ajokohtauksen, kun Japani yritti saada tätä pakolla takaisin.

”Puhuttiinko minusta?” Kuului keimaileva ääni heidän viereltään.
”Ensimmäinen joukkosi jäsen on tuo.” Hong Kong kertoi ja sai Islannin naaman venähtämän.
”Tästä ei tule mitään…” Saarivaltio mutisi.
”Oui, se olen minä!” Ranska ilmoitti ja laski rakastavasti kätensä Islannin olkapäille, ”Joten heitä pois kaikki huolet, olen sinun tukenasi alusta loppuun asti <3. Minusta on, ah, barbaarista, miten Amérique kehtaa tehdä tällaisia päätöksiä ilman muita. Tiedättehän, mitä tämä minulle merkitsee?” Hän kysyi katsoen jokaista valtiota kerran silmiin. Kukaan ei tohtinut katsoa takaisin, vaan mumisi jotain myöntävään tyyliin.

”Joten, mon ami Islande, laske minut sotajoukkoosi mukaan.” Ranska sanoi urhokkaasti pyöritellessään pojan hopeisia hiuksia sormissaan, ”Minä kynin sen pennun kuin-”
”Seuraava.” Hong Kong sanoi kyllästyneesti ja liu’utti seuraavan oven auki. Se oli kuitenkin puoliturhaa, sillä heti kun se hieman aukesi, räjähti sieltä sisään seuraava Islannin joukkolainen.

”MISSÄ SE RUOJA ON!?” Kuului karjaisu ja jälleen valtiot hyppivät kauemmas. Oven takaa tuli pelottavin ilmestys, mitä yksikään heistä oli ikinä nähnyt. Ja hänellä oli käsissään pelottavin ase, mitä he olivat nähneet: Paistinpannu.
”Antakaa minulle Amerikka, minä ruhjon sen pään, niin, että se ei enää ikinä-!” Unkari alkoi raivota ja piteli paistinpannuaan uhkaavasti, kuin valmiina tappamaan jonkun sillä. Jopa Ranska oli hypähtänyt kauemmas, ja nyt tämä yritti jollain lailla piiloutua Islannin taakse pakoon tulenlieskoja jotka löivät Unkarin sieraimista kun tämä hengitti raskaasti.

”Nyt näyttää jo paremmalta.” Islanti sanoi silmiään räpytellen.
”Päästänkö seuraavan sisään?” Hong Kong kysyi hieman järkyttyneenä.
”Ei tarvitse!” Kuului reipas ääni, ”Tulin itse! Hei Unkari!” Tämä ääni kuului Belgialle, joka oli tupsahtanut Unkarin taakse.
”Mitä tämä on?” Se oli jälleen uusi ääni, ”Kaksi naista, yksi hyödytön saari ja tuo? Äh, olisi pitänyt jättää tulematta.” Viimeisestä ovesta taas oli tullut Romano, joka katseli porukkaa hyvin happamasti.
”Romano!” Belgia innostui ja tuli tämän luokse hypähtelevin askelin, ”Sinäkin lähdit tähän mukaan? Miten loistavaa!”
”Hetkinen!” Hong Kong raivostui, ”Minun piti avata teille ovat, miksi te jo nyt tulitte ulos!”
”No se nyt oli muutenkin täysin turhaa.” Ranska tuhahti, ”Ei meille olisi mitään ovia tarvinnut avata. Sitä minä en kyllä ymmärrä, että miksi meidät alun perinkään piti laittaa siivouskomeroon…”

”Vähemmän selitystä, enemmän toimintaa, jos saan pyytää.” Unkari ilmoitti happamasti ja asetti paistinpannunsa selässään olevaan kiinnitysnauhaan, ”Olen saanut tarpeekseni Amerikan touhuista protokollan kanssa, aika tehdä siitä niin sanotusta sopimuksesta tuhkaa.”
”Oui!” Ranska huudahti, ”Arvon kaunis neiti Unkari on täysin oikeassa. Olen jo puoli vuosisataa joutunut kärsimään sen tyhmän päätöksen takia!”
”Vaikka se onkin pelastanut monet valtiot sinulta.” Belgia naurahti.
”Hmm? Sanoitko jotain rakkaani, en oikein kuullut?”
”Unohda, Ranska, unohda.” Belgia nauroi ja läimäisi miehisesti Romanoa selkään, ”Meillähän on muutenkin töitä!”
”…” Totesivat niin Romano, kuin Islantikin.

”Olette oikeassa.” Japani sanoi, ”Teillä on töitä, ja mitä nopeammin pääsette vauhtiin, sen parempi koko valtiokunnalle.”
”Joten mikä meitä enää pidättelee?” Romano kysyi.
”MINÄ!” Syyllinen ilmoittautui hyvin nopeasti. Kukaan ei oikeastaan ollut huomannut tuon paikallaoloa ennen kuin nyt, kun hän ponnahti seisomaan lattialta.
”Ette missään tapauksessa voi lähteä minnekään ilman ennustusta!” Tiibet huudahti, ”Odottakaas…” Tuli hiljaista, kun kaikki odottivat mitä tuo Kiinan osa tekisi. Sitten itse Kiina kyllästyi odottelemiseen.
”Asia on näin.” Hän alkoi kertoa, ”Tämä ei tule menemään niin, että te vain marssitte Amerikan luokse. Ei. Hänellä on kolme tukijaa, jotka puolustavat protokollaa ja heidät täytyy ensin voittaa, ennen kuin voitte mennä vaatimaan oikeutta Amerikalta.”

”Ketkä?” Romano kysyi.
”Sitä varten tarvitsemme ennustuksen.” Islanti kertoi – oho. Hän tiesi siis jotain jostain?
”Aivan.” Japani jatkoi, ”Kukaan ei tiedä, ketkä nämä tukijat ovat, paitsi… Joku tietää.”
”Kuka?” Romano kysyi.

”Ahaa!” Tiibet huudahti, ”Nyt minulla on ennustus!”

”Viidestä on voimaa matkalle
maailman pelastavalle.
On heidän astuttava eteen
puuttuvan jumalattaren
alkaakseen tiensä kohti
pelinappulain valtakuntaa.
Lähetti, torni ja kuningatar kukistuva on,
jos kuningas takaisin soltuksi alentuu.
Sankarin valta murtukoon,
tai vastustajat linkkuveitseen
kaatukoon.”

Seurasi aivan lyhyt miettimishetki, kun kuulijat kertasivat lauseita mielessään.
”Viidestä on voimaa matkalle… Se olemme me!” Belgia innostui ja Romano läppäsi itseään otsalle.
”On mukava välillä lähteä tällaisella porukalla liikkeelle. Ei aina sitä samaa tuttua kaavaa: Akselivallat, Liittoutuneet, Skandit, Aasian valtiot… Vaihtelua!” Ranska ilmoitti ja jotkut nyökyttelivät päitään hyväksyvästi, ”Mutta puuttuva jumalatar…”
”Sinä ja Preussi.” Islanti ymmärsi ja katsoi Ranskaa, ”Ruotsi puhui jotain jumalattarista puoli vuotta sitten. Ja ne olitte te kaksi.”
”Kyllä minä sen ymmärsin!” Ranska tuhahti, ”Mutta minusta ei voi olla kyse. Preussiako meidän pitää mennä isottelemaan?”
”Joko mennään?” Unkari kysyi pilke silmäkulmassaan.
”Mutta entä ennustuksen keskimmäiset osat?” Islanti mietti vielä, ”Lähetti, torni ja kuningatar kukistuva on. Meillä on todennäköisesti vastassa ainakin yksi naisvaltio.”
”Tai Puola.” Romano huomautti.
”Jos kuningas takaisin soltuksi alentuu… Tarkoittaako tuo, että meidän pitäisi sittenkin ensin voittaa Amerikka, kuningas, että hänen tukijansa luovuttaisivat?” Islanti jatkoi.
”Liian hankalaa.” Belgia ärähti, ”Mitä jos vain aloittaisimme etsimällä käsiimme Preussin?”
”Ja puristaisimme lisätietoja häneltä.” Unkari jatkoi edelleen sama pilke silmäkulmassaan.

”Voimme tehdä näinkin.” Islanti myöntyi.
”Hyvä!” Ranska huudahti ja nappasi Islannin, sekä Romanon käsikynkkäänsä, ”Lähtekäämme sitten! Minä tunnen hänet parhaiten, joten minä johdan meidät hänen luokseen! Matkamme kohti välimerta vie!”

* * *

Hahmokortti 1. Islanti
Level: 66
Ase/Voimat: Luonnonvoimat
Normaali kakkoshahmo: Norja
Erikoisvoimat: Mahdollisuus kutsua Mr. Puffin.
Lohikäärmesoturi, hyökkäys +70%, tuleen perustuvat kyvyt +40%, puolustus +50%, puolustus Aasian valtioita kohtaan +50% .
Pohjoismaaveri, alkoholi ei vaikuta taistelussa. Puolustus muita Pohjoismaita kohtaan +20%, yhteistyökyky muiden Pohjoismaiden kanssa = suuri.
Viikinki, kylmän sieto +100%, alkoholi ei vaikuta taistelussa, aggressiivisuus +100%, puolustus -20%.
Saarivaltio, veteen perustuvien tekniikoiden sietokyky +50%, yhteistyökyky muiden saarivaltioiden kanssa = suuri.
Vastustuskyky:  Tanska, Grönlanti, Englanti
Heikko: Venäjä, Norja, Turkki

A/N
Okei, tämä kyllä kuuluu tähän juttuun, joten…
Koossa on nyt uusi viisikko, jotka lähtevät kohtaamaan Amerikan taistelossa, josta he eivät saata enää palata! Löytävätkö he puuttuvan jumalattaren? Kertooko jumalatar heille tietonsa, ja ihan noin vain? Mikä sai juuri tämän viisikon liikkeelle, vaikka koko maailman olisi pitänyt olla taistelemassa protokollan kauhuja vastaan? Miten Islanti on päätynyt juuri Kiinan poikaystäväksi? Onko kirjoittaja unohtanut miten tarinoita aloitetaan? Selvittäkäämme sen luvussa 2. Mistä olet valmis luopumaan?

En pidä tästä alusta yhtä paljon kuin pidin edellisen alusta… Sen mietinkin silloin hieman tarkemmin ;( Ughh… Noiden neljän (Belgia, Ranska, Romano, Unkari) henkilöllisyyksistä vastaa Vyra, joka auttoi jonkin verran heidän valitsemisessaan. Jos ette siis vielä tuosta Belgiasta arvanneet… : D
Käytettyjä elokuvia/muita olivat vain Good, Bad and Ugly, joka oli kyllä vain musiikin kautta mukana, ja sitten Sailor Moon. Ai, ja tietenkin Kung fu Panda 2! Unohdin ihan sen ^'-^

Hahmokortista sen verran vielä, että vastustuskyky tarkoittaa sitä, ketä vastaan hahmo on vahvimmillaan. Heikko taas päinvastaista, ketä vastaan heikoimmillaan. Tämä napattu pokemonkorteista ; D Oikeastaan Hetamon-korteista, löytyvät deviantartista.

Kyllä, kiitos, mielellään saa kommentoida! <3 :"> (Nyt pääsee taas jatkamaan Vereen tahriutunutta! JESSS!)

Otsikko: Vs: Ice vs. The World, APH, K13, Luku 1/? 6.7.-11
Kirjoitti: Ven - 09.07.2011 12:03:17

XD Hekotin ihan kippurassa!
Vessalaulu..mä olen lauleskellut sitä jollain ihan ihme sävelmällä tätä lukiessani, se jää päähän!
Toi oli hieno idea laittaa noi protokollasäännöt tuollaiseen lainaus-palkkiin. Sulla riittää tekstissä näitä hienoja lisiä ja yksityiskohtia, niinkuin Berwald VS The Worldissa oli se soittorasia-linkki ja sydän siellä lauseen perässä <3
Ja miten kummassa Islanti on saanut sen exäksi? Se selviää myöhemmissä luvuissa! Vai selkiääkö?

Otsikko: Vs: Ice vs. The World, APH, K13, Traileri
Kirjoitti: Salmiakkityttö - 16.07.2011 22:31:36

Aivan mahtava! Ilahduin tosi paljon, kun teit Berwald vs The World:lle jatko-osan. Jutut olivat aivan päättömiä, ehkä sen takia kuolinkin täällä nauruun! :D Teksti on todella sujuvaa ja sitä on ilo lukea. Tässä on pari mielestäni aivan hervotonta kohtaa:

Lainaus

”Edessämme on taistelu, jollaista emme ole ennen kokeneet. Ja vain sinä voit meidät tältä taistelulta pelastaa… Pandasoturi.” Japani katsoi suoraan Islantiin. Tämä kavahti kauemmas.
”Enkä ole. Enkä ole! Kiina on! Minä olen lohikäärmesoturi, muistatko!?”

Lainaus

”Mutta entä ennustuksen keskimmäiset osat?” Islanti mietti vielä, ”Lähetti, torni ja kuningatar kukistuva on. Meillä on todennäköisesti vastassa ainakin yksi naisvaltio.”
”Tai Puola.” Romano huomautti.

~Jatkoa odotellen Salmiakkityttö~

Otsikko: Vs: Ice vs. The World, APH, K13, Luku 1/? 6.7.-11
Kirjoitti: Sieppeli - 14.08.2011 17:42:46

Ven: Jäi päähän? You. Have. No. Idea. Se on siis oikea laulu, jota laulettiin Taizessa (miksei muuallakin. Taize on luostari Ranskassa, btw.) ja voi apua, se ei ole vieläkään lähtenyt päästäni, vaikka lauloin sitä viimeksi... Kesän alussa! Okei, sen tekee kyllä se ponileikin themekin, mutta jaa... Ai, että miten Ice on saanut exsänsä? Noh, heihin pääsemme ehkä tutustumaan tässä joskus tulevaisuudessa ; ) Ehkä, ehkä! Kiitos kommentistasi!
Salmiakkityttö Mukava ilahduttaa ihmisiä! <3 Toivottavasti selviät elossa kuitenkin mukanamme loppuun asti etkä kuole, sitä en halua (En maksa kenenkään hautausmaksuja! Ok?) Kiitosss hirveästi kommentistasi! <3
Kaikkihopa!: Äh, tässä toinen luku! Lyhyt on, mutta tasokin on samanlaista - eiku täh? Toivottavasti nautitte! : D

2. Mistä olet valmis luopumaan?

”Päästä irti.” Käski Islanti Ranskaa hyvin kylmällä äänensävyllä.
”Päästä irti!” Määräsi Romano Ranskaa kiljaisunomaisesti. Molempia valtioita vanhempi mies vain hohotti, eikä päästänyt kumpaakaan menemään. Hän kuitenkin ojensi vapaat kämmenensä myös naisvaltioille.
”Neidit, jos olette niin hyvät.” Hän sanoi kermaisesti ja viittasi heitä tarttumaan käsiinsä. Molemmat, sekä Belgia, että Unkari kavahtivat kauemmas.
”En usko, että meidän tarvitsee käsikkäin kuitenkaan kulkea.” Belgia mietiskeli, kun Unkarin käsi lipui hiljalleen taas selkään kiinnitettyä paistinpannua kohti.
”Noh, noh!” Ranska näytti jopa loukkaantuneelta, ”Saanen muistuttaa, että minulla on kanaali Ingleterren kanssa, ja olen oppinut hänen kummallisuuksistaan kaikenlaista.” Miehen selän takana kaksi nuorempaa valtiota katsahtivat toisiaan ehkä säikähtäneenä, ehkä eivät. Heistä ei aivan ottanut selvää, sillä molempien kasvot ovat yleensä suhteellisen ilmeettömät.

”Pervo!” Unkari kivahti, mutta Ranska vain huokaisi pettyneesti.
”On sääli, ettei minuun luoteta…” Hän sanoi ja aivan huomaamattomasti hän koukisti molempia kämmeniään kuin kutsuliikkeenä. Molemmat naisvaltiot säikähtivät, sillä kuin olemattomasta ilmestynyt tuuli olisi napannut heidät ja lennättänyt päin Ranskaa. Heidän koskettaessaan häntä heidän maailmansa kääntyi kallelleen.

* * *

He kaikki tippuivat jollekin kovalle. Tasapainot menettäessään molemmat naisvaltiot ja Romano, joka oli päässyt irti Ranskan otteesta, kaatuivat maahan ja vain itse Ranska ja edelleen hänen käsikynkässään oleva Islanti laskeutuivat komeasti jaloilleen.
”Mitä pirua!” Romano ähkäisi puoliksi vielä selviämättä täräyksestä ja ponnahti yllättävän nopeasti polvilleen.
”Missä me olemme?” Islanti kysyi hämmästyneenä, katsellen porottavan auringon lämmittämää maata, josta kasvoi hieman pienehköjä pensaita ja oliivipuita. Belgia nosti päänsä hiekasta ja oli seuraavassa hetkessä pompannut ylös.

”Voi pyhä lettu, mehän olemme-”
”Espanjassa!” Romano kivahti, kuin sanoen pahan sanan.
”Niin, aivan kuten olin sanomassa…” Belgia jatkoi. Ranska hymyili puolella naamallaan.
”Olette kuin olettekin oikeassa, hyvät ystäväni. Olette saapuneet juuri maailman toiselle puolen, Espanjan kotiin.”
”Miten-” Unkari oli aloittamassa, mutta hänen silmänsä laajenivat ja hän osoitti järkyttyneenä Ranskaa paistinpannullaan, jonka oli jostain syystä ehtinyt jo ottaa esille, ”Sinä! Sinä kimppailmiinnytit meidät tänne!”
”Niin, rakkaasta Englannistani on välillä jotain hyötyäkin.” Ranska hykerteli.

”Hyvä, matkamme taittui nopeammin kuin oletin.” Islanti sanoi riuhtaistessaan itsensä vanhemman valtion otteesta, ”Mutta miksi toit meidät tänne? On tunnettu tosiasia, että Preussi asuu Saksan talossa, ja tästä on vielä huomattavan pitkä matka sinne.”
”Mon ami!” Ranska huudahti järkyttyneenä, ”Väitätkö, etten tiedä mitä teen?”
”Väitämme, ettet ole ikinä tiennytkään mitä teet.” Pisti Romano väliin, mutta valitettavasti hänen kommenttiaan ei kuultu.
”Kai minä tiedän missä rakas ystäväni milloinkin on!” Ranska jatkoi, ”Preussi lähti kolme päivää sitten Espanjan luokse, ja kaiken tietämykseni kautta voin vannoa, että hän on täällä edelleen.”

”No, mikset ilmiinnyttänyt meitä suoraan hänen taloonsa?” Belgia ihmetteli, ”Miksi toit meidät… Jonnekin?”
”Koska Espanja ei kutsu ihmisiä taloonsa vierailulle.” Romano kertoi hiljaisella äänellä, ”Oikeastaan he voivat olla missä tahansa.”
”Sinähän hänet tunnet.” Unkari lirkutteli ja sai Ranskan ja Belgian naurahtamaan. Etelä-Italia lehahti kasvoiltaan punaiseksi ja huusi joitain vastaväitteitä, mutta Islanti ei kuullut niitä. Hän vain huokaisi ja hieroi ohimoaan. Mihin Japani sai hänet pakotettua?
”Tärkeintä on nyt etsiä se helkkarin Preussi!” Romano raivosi ja lähti kävelemään pientä, hiekkaista katua eteenpäin.
”Mistä tiedät minne olet menossa?” Unkari kysyi, jonkinlainen pieni kiero äänensävy kysymyksensä taustalla.
”Tässä on lähellä kylä.” Belgia kertoi rauhallisesti.
”Oioioi!” Unkari huudahti, ”Mistä sinä sen tiedät?”
”Äh, älä viitsi, asuimme veljen kanssa täällä monta vuotta.” Belgia sanoi reippaasti ja lähti Romanon perään. Unkari mietti hetken, tirskahti, ja lähti myös mukaan. Ranska puolestaan kääntyi Islannin puoleen ja kumarsi, antaen tälle tietä.

”Johtajamme.” Hän lirkutteli. Islanti katsoi häntä halveksivasti ja lähti reippain askelin Etelä-Italian perään.
”Sinun on turha yrittää nuoleskella minua.” Saarivaltio sanoi happamasti kulkiessaan vanhemman ohitse.
”Oui, olet todella viettänyt liikaa aikaa veljesi kanssa.” Ranska heläytti.

”Voi, Romano, muistatko tuon puun!” Huudahti Belgia innoissaan tarttuessaan Etelä-Italiaa kädestä ja osoittaessaan suurta, käppyräistä oliivipuuta, ”Veli ajoi kerran Antonion tuonne. Sinä olit silloin vielä niin pieni~!” Romano ei katsonutkaan puuta päin repiessään itsensä irti yli-innokkaan tytön otteesta, vain toisen samanlaisen napatessa hänet kiinni.
”Mitä kummaa täällä on oikein tapahtunut, kun minä en ole ollut paikalla?” Unkari kysyi kierosti, ”Oletteko sinä ja Espanja olleet tuhmia? Hollannin kanssa?”
”Onneksi te arvon neidit sentään ymmärrätte hyvän päälle!” Ranska sanoi loistaen, ”Näette asioiden hyvät puolet – aivan kuten minäkin. Niin, mitä kummallista on mahtanut käydä Espanjan ja rakkaan Romanoni ollessa täällä monet, monet vuodet ja monet, monet kerrat, voi kuinka olen tätä yksinäisinä iltoinani miettinytkään.”
”Is-lan-ti!” Romano pisti äkkiä jarrut pohjaan ja pääsi toisenkin naisen otteesta irti, vain hypähtäessään takanaan olevan saarivaltion suojiin, ”Pelasta minut noilta hulluilta.” Kävi käsky. Islanti tunsi kumma kyllä myötätuntoa tätä kohtaan ja nyökkäsi.

”Aah~!” Ranska jatkoi, ”Entäs sitten rakkaat pohjoismaamme?”
”Ranska, ole hiljaa.” Islanti käski.
”Niinpä!” Unkari huudahti, ”Mitkä kolmiodraamat siellä ovatkaan jatkuvasti menossa! En meinaa pysyä laskuissa mukana, että kuka on milloinkin kenenkin kanssa yhdessä.”
”Tarkoitat kai, viisiodraamat.” Belgia kihersi ja vinkkasi silmäänsä heidän takanaan tuleville pojille.

”Nyt minä ymmärrän minkä takia te olette lähteneet tähän mukaan.” Islanti tuhahti, ”Olette kaikki kolme aivan järjettömiä. Kuin kolme fanityttöä. Unkari on onnellinen, mitä enemmän parituksia hän näkee ympärillään, Belgia pitää maailmassa pyörivästä draamasta ja Ranska-”
”Ei sitä tarvitse edes mainita.” Romano tuli mukaan vihaisesti, ”Kaikki tietävät, että maailman pahimmat pelimiehet ovat Ranska ja Venäjä, ja että lain uusi säädös sotkee tuon paskiaisen todellisuuden kokonaisuudessaan-”
”Sillä jokainen valtio on ollut vähintään edes yhden kerran hänen kanssaan.” Islanti päätti lauseen. Ranska hymyili ja suikkasi kaksikon suuntaan lentosuukon.
”Ei kaikkien. Vain parinsadan.” Hän korjasi.

Yllättäen Romanon viereltä alkoi kuulua iloista naurua. Kaikki pysähtyivät ja jäivät tuijottamaan naurun lähdettä, paitsi Etelä-Italia, joka hypähti kauhusta kauemmas.
”Voi Ranska!” Äänen lähde nauroi kyynelet silmissään, ”Aina menossa.” Nauraja pyyhkäisi tummanruskeita otsahiuksiaan silmistään ja katsoi kaikkia kirkkailla vihreillä silmillään.
”Tomaatti?” Hän tarjosi vierellään oleville Islannille ja Romanolle puisesta koristaan, joka hänellä sattui olemaan mukanaan.

”Espanja!” Belgia innostui ja hypähti parilla askeleella halaamaan tätä, ”Juuri kun puhuimmekin sinusta!”
”Mitä sinä teet täällä?” Romano kysyi vihaisesti yrittäessään hivuttautua Islannin taakse piiloon.
”Kas, Belgiakin on täällä!” Espanja innostui, ”Ja Unkari! Ja Islanti! Miten mukava yllätys.”
”Hän ei selvästi ehtinyt huomioida kuin tärkeimmät…” Islanti mutisi.
”Minä kysyin sinulta kysymyksen!” Romano huudahti. Espanja katsahti uudestaan porukkaa kummallisesti, samalla kun Belgia nappasi tämän korista yhden tomaatin kiittämättä.

”Mutta Romano!” Espanja heläytti, ”Mitäs minä täällä, tämähän on minun kotini. Kysymys taitaa kuulua, että mitä te täällä teette?”
”Etsimme Preussia.” Unkari selvitti nopeasti, ”Ranska oli sitä mieltä, että hän on sinun kanssasi.”
”Preussi?” Espanja kysyi ja osoitti taakseen, jossa meni toinen tie, ”Hän on tuolla tomaattiviljelmällä.”
”Julmaa.” Romano pudisti itsekseen päätänsä, ”On julma kohtalo päätyä sinne.”

”Tomaatti?” Espanja kysyi nyt Islannilta, ojentaessaan puista koriaan tälle.
”On se.” Islanti sanoi, ottamatta yhtään ja huomioimatta, että hänen takaansa tuli käsi ja nappasi salaisesti korista yhden punaisen tomaatin, ”Mutta meidän täytyy löytää Preussi. Anteeksi.” Hän jatkoi ja lähti kulkemaan Espanjan näyttämään suuntaan.
”Aivan!” Unkari sanoi ja meni perään, ”Meidän täytyy puristaa hieman tietoja ulos siitä…” Niin he kaikki lähtivät. Kukaan ei ottanut huomioon, kuinka Espanjakin lähti heidän peräänsä olkiaan kohauttaen.

Pian he päätyivätkin Espanjan tomaattiviljelmille. Pienen eksymisen jälkeen tomaattipuskissa Belgia kuuli ääntä. Se tuli suhteellisen kaukaa, mutta äänen tarkoitusta ei ollut vaikea ymmärtää.
”Joku kuorsaa.” Hän ilmoitti muille. Kaikki hiljenivät ja kuuntelivat hetken.
”Se tulee tuolta.” Romano tajusi ja sukelsi tomaattipuskien sisään. Jälleen muut seurasivat.
Lopulta toisen pienen eksymisen jälkeen he olivat kompastua kuorsaavaan hahmoon. Hahmo sattui olemaan Preussi, joka oli löytänyt tomaattipellon keskeltä aurinkoisen kohdan, johon oli hyvä nukahtaa ja näin hän oli tehnytkin. Tyhjä kori, johon hänen oli ollut tarkoitus kerätä tomaatteja, oli hänen kasvoillaan peittämässä häntä auringolta. Viisihenkisen porukan takaa kuului Espanjan pettynyt kielennaksautus, mutta kukaan ei vieläkään kiinnittänyt häneen huomiota.

”Saanko herättää hänet?” Unkari kysyi kumartuessaan tarkastelemaan nukkuvaa Preussia lähempää.
”Kyllä, kiitos.” Islanti sanoi ennen kuin Ranska ehti varoittaa häntä pahimmasta mahdollisesta. Unkari oli kuitenkin sillä hetkellä yllättävän lempeällä päällä. Hän otti Preussin päätä suojaavan korin käteensä ja antoi auringon paistaa miehen silmiin. Preussi murahti unissaan ja käänsi päätään pois auringosta. Silloin Unkari pudotti korin takaisin hänen päälleen.
”Auts!” Kuului korin alta ähkäisi, ”Was zur hölle!?” Mies ärähti ottaessaan korin pois kasvoiltaan.
”Ai. Sinä.” Hän murahti nähdessään Unkarin kasvot ja meni takaisin korin alle piiloon.
”Herätys, peruna-aivo.” Romano ärjähti ja potkaisi korin tomaattipuskiin. Silloin Preussi huomasi muutkin, jotka olivat kerääntyneet hänen ympärilleen.
”Kas, teitä oli enemmänkin.” Hän huokaisi, ja virnisti sitten puolella naamalla noustessaan istumaan, ”Sinäkin Frankreich. Kaikkiko ovat joutuneet tänne pakkotyöhön?”

”Valitettavasti olemme täällä virallisella asialla.” Islanti keskeytti. Unkari vetäisi paistinpannun esille ja osoitti sillä Preussia, ihan vain kuulustelumenetelmän takia. Saksalainen irvisti ja peruutti hieman paistinpannua karkuun.
”Kuulimme, että meidän täytyy etsiä joku, joka tietää tien Amerikan salaiseen piilopaikkaan ja Ranska oli sitä mieltä, että se olisit sinä.” Belgia kertoi kyykistyessään Preussin viereen. Mies katsoi porukkaa hämmentyneenä.
”Was?” Hän ihmetteli, ”Mikä Amerikan salainen piilopaikka? Mistä te puhutte? Voisitko pistää sen paistinpannun hemmettiin siitä!”

”Jonkinlainen piilopaikka jolla on jotain tekemistä Valtioiden keskenäistä seurustelua määrittelevän protokollan kanssa.” Belgia kertoi. Preussi irvisti paistinpannulle, mutta katsoi sitten Belgiaa kuin tyhmää.
”Anteeksi nyt vain, mutta miksi minua tällainen asia kiinnostaisi? En tiedä tästä asiasta mitään, menkää kysymään joltakulta muulta!” Hän sanoi ärtyneesti, ”Tämäkin hyvä peruste toisen herättämiselle.
”Mutta kadonnut jumalatar!” Ranska voihkaisi, ”Keneen muuhunkaan se voisi viitata?”
”Sinuun?” Preussi ehdotti, ”Nyt Tähkäpää, pistä se pannu pois tai-”
”Olemme siis jälleen nollapisteessä.” Islanti huokaisi.
”Luovutatte liian helposti.” Unkari sanoi, ”Olen varma, että tämä tyhmä saksalainen tietää jotakin, mutta ei vain tahdo kertoa.”

”Mistä on kyse?” Espanja puuttui keskusteluun kummastuneena.
”Ei kuulu sinul-” Romano oli sanomassa.
”Meidän täytyy löytää Amerikka.” Belgia kertoi, ”Ja sitä varten meidän pitää löytää henkilö, joka tietää mistä hän on, ehkä hänellä on jokin kartta tai sinnepäin…”
”Kartta?” Espanja ihmetteli, ”Amerikan piilopaikan luokse?”
”Siinä se on yksinkertaisuudessaan!” Romano puuskahti, ”Mene jo siitä kyselemästä!”
”Olisitte heti sanoneet.” Espanja totesi olkapäitään kohauttaen ja napsautti sormiaan.

Samassa maa alkoi keikkua heidän allaan. Ennen kuin viisikko huomasi, tomaattiviljelmä oli kadonnut heidän ympäriltään ja he tasapainottelivat puisella laivalla.
”Olen oikeastaan miettinytkin, ” kuului tuttu ääni hieman kauempaa kuin he olivat olettaneet, ”Milloin joku saa selville tiedoista, mitä olen kerännyt.” Ääni oli luonnollisesti Espanjalle, joka seisoi suuren puisen purjelaivan ruorin vieressä täydessä merimiesvaatetuksessaan, mahtavan hatun sulan liehuessa tuulessa yhdessä parin irtonaisen huivinosan kanssa.

Ranska astui eteenpäin ja muut valtiot ymmärsivät samalla myös heidän vaatteidensa muuttuneen aiheeseen sopiviksi.
”Espanja!” Hän sanoi mahtipontisesti, ”Sinä? Sinäkö olet meidän puuttuva jumalattaremme?”
”Sí.” Espanja sanoi arvoituksellisesti, ”Olen Kalypso, ja tässä tapauksessa merten jumalatar.”
”Loistavaa.” Romano sanoi pilaten eeppisen kohtauksen.
”Mutta…” Ranska sanoi uskomattomalla äänellä, ”Mutta… Sinähän olit koira! Aivan viaton koira…”
”No, enpäs.” Espanja väitti vastaan.
”No, olitpas.”
”Enpäs.”
”Olitpas.”
”Enpäs!”
”POJAT!” Belgia huudahti, ”Tytöt, mitä olettekaan, nyt ei ole aika riidellä!” Jumalattaret hiljenivät, mutta katselivat toisiaan vielä huomattavan tappavasti. Lopulta Espanja jatkoi tarinaansa.

”Todellakin, vuosia sitten kun Amerikka ja muutamat nimeltä mainitsemattomat valtiot sinetöivät protokollan, muutamat sitä vastustavista valtioista alkoi ottaa selvää siitä, miten sen saisi purettua.” Hän kertoi lähtiessään saapastelemaan kantta pitkin, ”Meitä saattoi olla yhteensä seitsemisen, mukaan lukien Francia, joka luultavammin muistaakin tapahtuman. Kävi kuitenkin niin, että kukaan meistä ei saanut mitään selvää, mutta muiden luovutettua minä jatkoin vielä vuosia tutkimista, omista syistäni. Lopulta, vuosien yrittämisen jälkeen minä sain tehtyä tämän.” Hän nappasi tyhjästä puisen kartan. Alhaalla viisikko kohahti.
”Sain selville, että protokollaa on laitettu suojaamaan kolme valtiota ja Amerikka itse. Heidät kaikki tulee voittaa jos haluaa päästä tehdä protokollan mitättömäksi. Valitettavasti minä en tuolloin jaksanut lähteä taistelemaan turhaan tällaisen asian takia ja karttani jäi itse mitättömäksi.” Espanjan alahuuli lerpsahti kun hän sanoi viimeisen lauseensa. Sitten hän pääsi takaisin jonnekin merirosvoawesomewhatshallwediefor-tunnelmaan.

”Joten minulla on tarjous.” Hän jatkoi saapastellessaan laivan portaita pitkin alas ruorikannelta, ”Minä en itse tee mitään kartalla, mikä näyttää Amerikan salaisin piilopaikan ja samoin hänen kannattajiensa, ja olen täten valmis siitä luopumaan. Parilla ehdolla.” Hän lopetti hymyillen, pysäyttäessään kävelynsä Ranskan eteen.
”Millä ehdoilla?” Ranska kysyi lipevästi. Espanja vinkkasi silmäänsä.
”Mitä ehdotat?” Hän kysyi, ”Jumalattareni.” Ranska virnisti.
”Mitä hyväksyisit… Jumalattareni?”

Espanjan katse lipui Ranskasta ohi ja pysähtyi erääseen, joka seisoi miehen takana.
”Hänet.”

´Hänen´ reaktionsa oli helppo ennustaa.
”Cosa!? Senkin paskiainen, et koske minuun, senkin tomaatti-pedofiili-paella-aivoinen-kilpikonnankuvatus! Kuulitko! Et koske minuun!”
Niin… Ja ´hänellä´ tarkoitettiin yllätys, yllätys Romanoa. Se oli varmaan helppo arvata.
”Roma-”
”Ei! Ei! Ei! Ei! Ei! Tästä on puhuttu, olen sinulle mykkäkoulussa!”
”Oho!” Belgia huudahti innoissaan, ”Täällä on tapahtunut jotain mielenkiintoista!”
”Onko?” Unkari kysyi ihan yhtä innostuen.

”Hyväksytään.” Ranska totesi hiukan leukaa siveltyään.
”MITÄ!?” Romano karjui.
”Ei tule kysymykseenkään.” Islanti vastasi vihdoin, ”Meillä ei ole varaa menettää yhtään soturia.”
”Ei, ei, ei.” Espanja lähti korjaamaan, ”Pantiksi minä vain Romanon haluan.”
”Pantiksi?” Unkari ihmetteli.
”Pantiksi, niin.” Espanja jatkoi, ”Koska ei tämä ole kaikki, miten karttani luovuttaisin.
”No, jatka sitten.” Ranska käski pistäessään kätensä uudelleen leualleen.

”Niin, katsokaas rakkaat, on jotain mitä minä haluan.” Espanja myhäili, ”Voisitteko kerääntyä laidalle?” Viisikko totteli hieman arkaillen, mutta teki niin kuin pyydettyä. Jossain horisontissa he näkivät kaukaisen rannan.
”Tuolla näette - jos näette - mystisen Isle de Captain Kirklandin. Osaatte varmaan arvata kuka tylsämielinen henkilö sen aikanaan löysi. Aikoja sitten, aikakautena josta ei tässä tarinassa sen enempää puhuta, minun ja Englannin matka syystä tai toisesta vei tuolle saarelle. Silloin Englanti piilotti saarelle jotain, mikä oli minun. Ja merimatkailun aika oli jo ohitse, ennen kuin pääsin noutamaan sen takaisin itselleni. Nyt se on lojunut tuolla vuosisatoja ja haluaisin sen takaisin.”
”Hölmö.” Ranska tuhahti, ”Mikset ole hakenut sitä itse?”

”No eihän se olisi kivaa!” Espanja parahti, ”Sitä paitsi, saari on-…” Hän jätti lauseensa kesken. Muut valtiot kohottelivat kulmakarvojaan.
”No, kuitenkin. Jos haluatte saada kartan, täytyy teidän mennä saarelle, etsiä se, mikä minulta on varastettu ja tuotava se takaisin minulle… Kahdenkymmenen neljän tunnin sisällä.” Hän lopetti dramaattisesti, ”Ja Romano jää tänne. Jos ette palaa tänne minun omistamani asia mukananne, hän jää tänne pysyvästi ja joudutte itse selvittämään miten päästä Amerikan luokse ja mitä joudutte kokemaan ennen hänen kohtaamistanne.”
”Paskiainen.” Romano ärähti taaempaa, jonne oli jäänyt, kun ei ollut tullut muiden mukana laivan reunalle.

”Tähän tarjoukseen voimme tarttua.” Islanti sanoi ja kääntyi Espanjan puoleen, ”Otamme tehtävän vastaan. Milloin aika alkaa?”
”Se on jo alkanut.” Espanja sanoi virnistäen ja napsautti jälleen sormiaan.

* * *

Hahmokortti 2. Etelä-Italia, Romano
Level: 20
Ase/Voimat: Kultainen käsiase, tomaatit, pizza, pasta.
Normaali kakkoshahmo: Espanja (Pohjois-Italia)
Erikoisvoimat: CHIGII!, pieni ja pippurinen. Täysillä HP:eilla iskee kaikki iskut kaksinkertaisena.
I’m half a Italy!, Kun Italia on kutsuttu peliin, molempien voimat yhdistyvät. Ei lasketa normaaliksi kutsumiseksi, peliin voi kutsua vielä kolmannen hahmon.
Kuole perunapää!, vastustus perunaa syöviä valtioita kohtaan +100
Mafia, hyökkäys +50%, puolustus +10%
Vastustuskyky: Espanja, Amerikka (Damn jerkass!)
Heikko: Saksa, Sveitsi, Englanti

A/N
Yo-ho, yo-ho, pirates life for meh! Tididididii, tididididii, Drink up me hearties YO-HO!
Miksei Ranska tiennyt Espanjan olevan yksi jumalattarista? Onko Kalypso edes oikea jumalatar, vai onko hän vain nymfi? Mitä Espanjan ja Englannin välillä on tapahtunut? Mitä Espanjan ja Romanon väleille on tapahtunut? Miksi luku on näin lyhyt? Mitä Preussille kävi? Nämä ja seuraavat kysymykset jäävät vastaamatta seuraavassa luvussa, 3. Synkkiä salaisuuksia väärästä ficistä.
Jospa menen vain hakkaamaan päätä seinään? Olisiko se kiva? Minusta olisi… Noh, voin mennä kirkollekin ja hakata silti päätä seinään. Se olisi ainakin kivempi!

Suomennokset? Mene google kääntäjään jos kiinnostaa. Olen julmalla päällä 8>
Tähän lukuun käytetty vain Pirates of the Caribbeania (Kolmosta, jos tarkkoja ollaan) ja muita en käsittääkseni piilottanut… Jos piilotin, se on minun häpeäni : D See ya in the next one <3

Otsikko: Vs: Ice vs. The World, APH, K13, Luku 2/? 14.8.-11
Kirjoitti: Ven - 14.08.2011 19:53:20

Okei, yritin lähteä lukemaan tätä pokalla. Aluksi se onnistuikin, mitä nyt virnuilin jo valmiiksi, kun näin että oli uusi luku tullut~ Mutta pian saatoinkin löytää itseni lattialta hekottamasta, kun alettiin puhua kimppailmiintymisestä! X"D
Jotenkin arvasin, että se kadonnut jumalatar on Espanja(hoksasin trailerista).
Ja Ranska, minäkin väitän, ettet sinä(useimmiten) tiedä mitä teet ;)
(...pahus, Sieppeli, olin jo ehtinyt unohtaa koko kappaleen, mutta nyt se soi taas päässä! >.<
Kiva luku taas! Pian jatkoa, jatkoa, jatkoa, jatkoa...!!

Otsikko: Vs: Ice vs. The World, APH, K13, Luku 2/? 14.8.-11
Kirjoitti: Sieppeli - 02.11.2011 18:42:10

Ven: Hui kamala, tuossa tapauksessa suosittelen sinulle pillereiden vaihtoa, tai päivämäärän tarkistamista. Ja anteeksi, että en toteuttanut pyyntöäsi kirjoittaa nopeasti jatkoa, olen paha olento~! Mutta iso kiitos ainokaisesta kommentistasi, jonka tämä sai <3 Olet ihana <3
Muut: Koska minä olen paha ja te olette pahoja (paitsi Ven), niin sanon teille vain, että... CIAO! Ja sitten lukuun~>

3. Synkkiä salaisuuksia väärästä ficistä

”Seuraava, joka ilmiinnyttää minut ihan minne tahansa, saa paistinpannusta päähänsä!” Ärjyi Unkari ravistellessaan hiuksiaan hiekasta. He olivat juuri löytäneet itsensä hiekkarannalta ja ymmärsivät ilmiintyneensä juuri kohteeseen, johon Espanja oli heidät halunnut: Isla de Captain Kirklandille.
Ranska nousi seisomaan hiekalta ja tähysti horisonttiin.
”Laiva on vielä paikallaan.” Hän sanoi. Hänen vieressään Islanti tuhahti.
”Siitä ei ole meille nyt hyötyä.” Hän sanoi, ”Meidän täytyy löytää… Jotain.”
”Minua vain olisi kiinnostanut mitä siellä tapahtuu.” Ranska huokaisi pettyneenä, ”Tietojeni mukaan Romano on vihoitellut Toniolle sitten Ruotsin ja Venäjän session, eivätkä he ole nähneet toisiaan tänä aikana… Minä olen yrittänyt päästä näkemään tilanteen, jolloin he sopisivat asiansa…”

”Mitä silloin oikeastaan tapahtui?” Belgia kysyi kiinnostuneena.
”Romano-pieni joi päänsä vähän liian täyteen.” Ranska sanoi olkapäitään kohauttaen, ”Tonio käyttää yleensä sellaisia tilaisuuksia hyväkseen…”
”Auts.” Belgia naurahti.
”Kaikki kolme samanlaisia.” Unkari sanoi huokaisten. Ranska katsahti naista kysyvästi, mutta tämä vältti katseen. Maassa vielä istuva Belgia naurahti pienesti ja katsoi horisonttiin, jossa Espanjan laiva pilkisti hieman. Sitten hän otti vauhtia ja ponnahti pystyyn.

”Eiköhän toimita!” Hän ilmoitti, ”Meillä on 24 tuntia aikaa tutkia tämä saari ja löytää se jokin, joka kuuluu Espanjalle.”

Sillä hetkellä mereltä kävi vahva tuuli ja Belgia meinasi menettää tasapainonsa sen takia. Hän joutui vetämään hiuksensa taakse, jotta hän näkisi saaren, jolle Espanja oli heidät lähettänyt. Palmupuut huojuivat tuulessa ja paljastivat miltei läpipääsemättömän metsän. Belgia katseli näkyä vain pienen hetken ja ymmärsi, että saaren tutkimiseen saattaisi mennä pitkään. Paljon pidempään kuin heille annetut 24 tuntia.
”Mitään ideoita mistä aloittaa?” Hän kysyi kupla kurkussaan. Ranska pyörähti myös tuulen mukana ympäri, mutta laski katseensa maan tasolle.

”Kumman miehiä luulette näiden olleet?” Hän kysyi ja potkaisi jotain maassa, ”Ingleterren vai Espagnen?” Unkari katsahti maahan ja huomasi seisovansa ihmisen reisiluun päällä. Pieni kirkaisu oli päästä hänen suustaan, kun hän huomasi maassa olevan kokonainen luuranko. Tuuli paljasti hiekan alta lisääkin. Islanti kumartui lähemmäs katsomaan vaateriekaletta, joka sattui olemaan Ranskan jalkojen juuressa.
”Englantilaisia.” Hän arveli, ”Väritys on ehdottomasti Englannin tyylistä.”
”Entä ovatko nuo paloja laivasta?” Ranska kysyi ja osoitti rannan poikki. Islanti nosti katseensa ja tähysti hänen osoittamaansa suuntaan.
”Minä sanoisin kyllä.” Hän vastasi.

”Voisiko olla…” Ranska mietiskeli, ”Että Ingleterre ja Espagne joskus historian menneinä, kauniina aikoina, kävivät jonkinlaisen taistelun tässä lähistöllä, jonka ansiosta molemmat joutuivat rantautumaan tälle saarelle ja…” Hän jäi itsekseen miettimään tarinansa loppua.
”Ja viettivät monet kylmät kuukaudet saarella vain kahdestaan jokaisen miehen kuoltua nälkään!” Unkari yhtyi leikkiin mielenkiinnosta.
”Voidaanko lopettaa tämä peli nyt?” Islanti vastasi happamasti noustessaan takaisin suorille jaloille ja kävellessään Belgian vierelle.
”Miksei sinulla ole yhtään huumorintajua?” Unkari kysyi surkeana.
”Koska toisin kuin teillä kaikilla, minulla ei ole mitään motivaatiota etsiä mitään yhtään mistään ja varsinkaan taistella ketään vastaan.” Islanti sähähti, ”Ja tuolla näyttää olevan polku! Jospa tutkisimme sen ensin?”

”Tsh.” Ranska tuhahti katsellen Islantia surkutellen, ”Aivan liian kauan aikaa veljensä seurassa. Je n’aime pas cela.”
”Niin näyttää olevan!” Belgia vastasi pojalle ja lähti suuntaamaan sitä kohti, ”Upeaa! Olemme jo yhden askeleen lähempänä.”
”Askeleen mitä?” Ähkäisi Unkari, ”Me emme suoranaisesti tiedä mitä olemme etsimässä. Jos Englanti on jotain tänne piilottanut, hän on varmasti kaivanut sen syvälle maahan eikä meillä ikinä tule olemaan mitään mahdollisuuksia kaivaa sitä ylös näin lyhyessä ajassa.”
”Katso Islanti minkä teit!” Ranska voihkaisi, ”Veit ilon Unkarilta. Tuota vihaista ilmettä on surkea katsella.” Kaukana hänen edellään menevä kaksikko ei enää kommentoida hänelle takaisin ja pian mies huomasi jäävänsä kohta yksin rannalle. Hän naksautti kielellään ja lähti nopein askelin muiden perään.

Polku, jonka Islanti oli huomannut, oli vain pieni ja puoliksi huomaamaton, melkein täysin peittynyt kasvillisuuteen, mutta oli silti siinä. Aluksi heistä näytti siltä, että se ei veisi minnekään, mutta myöhemmin se veikin heitä syvemmälle metsään kuin he olivat kuvitelleet. Varma ei kukaan voinut olla asiasta, mutta paikoin he luulivat nähneensä ikivanhoja viiltoja puissa, todisteita jonkun olleen joskus siellä. Belgia kulki ensimmäisenä, näyttäen reippaalta, mutta sisimmässään hän pelkäsi eksyvänsä tuntemattomaan metsään.
”Seis.” Kuului hänen takaansa Unkarin ääni ja hän seisahtui. Katsoessaan taakseen hän näki Unkarin osoittavan metsään.
”Näyttääkö tuo teistä vanhalta leiripaikalta?” Hän kysyi. Belgia suuntasi katseensa toisen naisen osoittamaan suuntaan.
”Leiripaikalta?” Ranska, joka tuli vieläkin aivan perällä, ihmetteli. Alue, jota Unkari tarkoitti, oli tasaiseksi tallautunut kohta, johon ei ollut ehtinyt vielä kasvaa muuta. Belgia tarkasteli Ranskan reaktioita, kun mies ravisti päätään.

”Jos se oli joskus leiripaikka, niin se ei ollut leiripaikka kahdelle valtiolle.” Hän kertoi, ”Ei näin syvällä metsässä, ei keskellä ei mitään.” Belgian vierellä oleva Islanti kumartui jälleen maan tasoon ja poimi hieman kiviä käteensä.
”Maaperä on vulkaanista.” Saarivaltio osasi kertoa näyttäessään kiviä muille, ”Mutta näyttää hyvin rappeutuneelta jo. Saatamme seisoa hyvin vanhan tulivuoren jäännöksillä. Voi olla, että se on vielä tuolla jossain. Jos vuori oli sammunut jo joskus aikaisemmin, saattoi ylempänä olla parempi majoittua kuin keskellä metsää.”
”Tarkoitatko laavavirran luomia luolastoja tai…” Unkari kiinnostui.
”Ei paha.” Ranska kehui, ”Muistuttakaa, että vähennän huonoja vitsejäni saarivaltioista.”

”Jatkamme siis matkaamme ylemmäs?” Belgia kysyi katsoessaan metsään katoavaa polkua ylemmäs.
”Ei, ei vielä!” Ranska huudahti ja lähti kaikkien yllätykseksi metsään kohti tasaista aluetta, jonka Unkari oli löytänyt. Päästyään perille hän kumartui tutkimaan jotain maasta. Sitten he kuulivat hänen voivottelevan muminansa.

”Ei tämä ole ollut leirintäalue laisinkaan.” Hän ilmoitti Ranskamaisen happamasti, ”Tämän ei ole tehnyt kukaan muu kuin rakas Englantini suorittaessaan niitä hänen hämäriä taikojaan.” Myhäillen hän lähti takaisin muiden luokse.
”Jos olemme oikein epäonnisia, saatamme päästä kokemaan jonkun niistä. Jatkakaamme siis matkaamme ylös, ja pitäkäämme mielessämme, että nyt emme Amerikan huonossa merirosvoelokuvassa.”

”… Tänne.” Islanti ilmoitti lähtiessään yllättäen juoksemaan metsään. Kolme muuta katsoivat toisiinsa, ennen kiirehtimistään hänen peräänsä. He saavuttivat pojan hänen ehdittyä jo pysähtyä odottamaan. Metsä oli jäänyt taakse ja heidän edessään avartui ulkomuodoltaan monimutkainen muinainen tulivuorenjäänne.
”Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, Islanti oli oikeassa.” Unkari huoahti.
”Miten hän tähän liittyy?” Ranska ehti ihmetellä.
”Se on sanonta!” Unkari ärähti, ”Hanki netti ja mene Youtubeen!”
”Facebook on minulle ihan tarpeeksi toistaiseksi.”

”Olemme päässeet jo näin pitkälle.” Belgia keskeytti, ennen kuin Unkari olisi ehtinyt sanoa vielä jotain, ”Oletammeko, että meidän täytyy etsiä jonkinlainen luola?”
”Se saattaa olla mahdotonta.” Islanti huokaisi, ”Jos tämä vuori on joskus sattunut luolia tekemään, ovat ne kaikki varmasti jo kuluneet pois ajan myötä.”
”Unohdat jälleen, että toimimme Ingleterren kättentöiden kanssa.” Ranska muistutti, ”Jos luola on, se on luultavasti vielä olemassa. Englannin näyttämisenhalun tuntien voin sanoa, että luola on myös todella hyvin piilotettu ja sen saa auki vain se, joka tietää miten se avataan.”
”Vähän kuin seesam aukene tai muu ovenavaus-loitsu?” Unkari naurahti, ”Simsalabim, alohomora! Tai kertoo vaikka ovelle puhtaalla englannilla, että: ´England and Spain just had sex at the beach´. ”

Maa alkoi täristä heidän jalkojensa alla. Sora alkoi hiljalleen siirtyä pois itsensä tieltä avaten heille tien pimeään luolaan, joka kohosi säälittävän matalasta entisestä tulivuoresta. Säikähtäneet valtiot peruuttivat ihmeissään luonnonmullistuksen tieltä ja tajusivat hiljalleen katsovansa etsimäänsä luolaa kasvoihin.

”En ehkä halua tietää mikä noista oli oikea salasana.” Unkari sanoi silmät järkytyksestä pyöreänä.
”Ai. Taidan sitten olla ainoa…” Ranska huokaisi.
”Ei, tällä kertaa minuakin kiinnostaa.” Islanti sanoi, ennen kuin ehti ajatella mitä päästi suustaan.
”Ja minua.” Belgia viittasi.
”… Hyvä on, kyllä minuakin.” Unkari myönsi.

Niin nelikko astui varovasti sisään luolaan. Ranska oli saanut luvan mennä varmuuden vuoksi ensimmäisenä, sillä ketään ei haitannut jos hän sattuisi kuolemaan jossain Englannin ansassa. Ja mikäli he tunsivat britin, olisi tämä myös huomattavan onnellinen kuullessaan sellaisen sattuman tapahtuneen. Luola oli sisältä yllättävän hyvässä kunnossa, eikä heidän tarvinnut pelätä sen sortumista. Sen seinät olivat kosteat, mutta hohtivat jonkinlaista mystistä valoa, eivätkä valtiot tarvinneet ylimääräisiä valoja nähdäkseen eteensä. Seinien kosteus oli kuitenkin myös maassa, mikä teki kivistä vaikeat astua ja liukastuminen oli liiankin usein vaarana.
”Tsh!” Kuului eräässä vaiheessa Ranskan ääni edeltä, ”Täälläkin on näitä luurankoja. Eivät sovi lainkaan sisustukseen!” Niinpä he saivat väistää täysin valkoiseksi järsityn luurangon, jolla oli vielä vaatteet päällä. Järkyttävintä oli, että vaatteet olivat kuin ´uudet´. Jos kyseisen ihmisen kuolinaikaa olisi lähtenyt arvioimaan vaatteiden kunnon perusteella, olisi vastaus ollut: Äsken. Unkari irvisti luurangon liian leveälle virneelle mennessään ohitse.

Aika tuntui vääristyvän sitä myöten, mitä syvemmälle he tasapainottelivat. Se tuntui johtuvan myös mystisestä valosta, joka leijui heidän ympärillään, sillä sininen hohde tuntui olevan liikkuvia varjoja täynnä. Kukaan ei voinut sanoa pitävänsä luolasta ja monesti heillä kävi mielessä palata takaisin, mutta pakonomainen tarve kuljetti heitä eteenpäin.
Koko matkan oli ollut puolihiljaista, he olivat virkkoneet toisilleen vain pari kommenttia, mutta Ranska aloitti lopulta isomman keskustelun huomattuaan jotain.

”Katsokaa!” Hän oli pitänyt kädellään tukea luolan seinästä ja hänen sormiinsa oli osunut jotain, ”Seinään on kaiverrettu jotain.” Kaikki pysähtyivät ja katselivat ympärilleen tarkemmin.
”Tukkimiehen kirjanpitoa.” Perää pitävä Unkari tunnisti, ”Paljon.”
”Tämä ei voi olla Englannin tai Espanjan tekele.” Belgia sanoi järkyttyneenä, ”Katsokaa eteenpäin.” Ja he katsoivat. Kirjanpito jatkui. Ja jatkui. Ja jatkui. Luolan molemmilla puolilla oli tasaisin väliajoin viivoja. Satoja, tuhansia.
”Joka päivälle yksi viiva.” Ranska sanoi kunnioittaen, ”Pelkäänpä… Ettemme ole yksin.”
”Ehkä ne ovat tämän saaren.” Islanti ehdotti.
”Kuka nyt saari haluaa olla!” Ranska parahti, mutta tajusi sitten katsovansa Islantia silmiin, ”Tai siis… Yksinäinen saari keskellä…”

”Äh, lopeta.” Islanti ärähti ja jatkoi matkaa miehen ohitse tönäisten tätä olkapäähän.
”Pardon!” Ranska huudahti hänen peräänsä, ”Anteeksi kultapieni, minulla on vain huonoja kokemuksia saarivaltioista.”
”Jos et ole hiljaa, niin saat niitä vielä lisää.” Unkari huomautti.

”Miettikää miten julmaa.” Belgia sanoi edelleen ihmetellen seinien viivoja, ”Elää merirosvoajoista asti syvällä luolassa vankina, kuolematta ja pääsemättä pihalle, vain odottaen, että joku tulee kerran tutkimusmatkalle. Kurja elämä.” Muut kolme ehtivät sillä välin jatkaa matkaa, mutta hän ei ehtinyt huomata sitä.
”Arr.” Kuului ääni hänen viereltään, ”Se on julmaa.” Äänen omistaja laski luisevan kätensä Belgian olkapäälle.
”Eikös vain!” Belgia sanoi myötätuntoisesti.
”Mutta mitäpä sinun laisesi kaunis neito tällaisesta kurjuudesta tietäisi.” Belgian uusi luiseva kaveri sanoi surullisesti, ”Täällä minä pidän vahtia, eikä kukaan tule… Oletko ikinä kokenut sitä?”
”No en varsinaisesti.” Nainen myönsi, ”Vankina kyllä on tullut pari kertaa oltua, se on tätä valtion arkea.”
”Auts. Myötätuntoni.” Luiseva heppu laittoi käden sydämensä kohdalle ja painoi päänsä.

”Anteeksi, minun varmaan pitää jatkaa matkaa.” Belgia tajusi muiden menevän jo kaukana edellä. Hänen luiseva kaverinsa päästi hänestä irti.
”Ah, totta kai.” Hän sanoi kumartaen ja heilauttaen hattuaan hänelle. Belgia hymyili ja kipitti liukkaita kiviä pitkin muiden perään.
”Mene vain kaunis neiti. Kohta me jälleen tapaamme.”

Belgia saavutti muut, kun he olivat pysähtyneet. He seisoivat nyt pitkän luolan päässä, äärimmäisen karmivassa kristalliaukiossa, jonka seinistä kajahtelivat vesipisaroiden äänet. Belgia tunsi, kuinka kylmät väreet kulkivat hänen niskaansa pitkin katsoessaan täysin pyöreää luolaa, jonka keskelle vei veden ylittävä kivisilta ja siellä keskellä seisoi yksinäinen kivialttari. Kivialttarin päällä oli jotain, mutta he eivät saaneet selvää sen jonkin muodosta, sillä sitä peitti luinen käsi, joka puolestaan kuului alttarin takana seisovalle merirosvon jäänteelle.

Ranska vihelsi nopeasti, mutta lopetti heti ymmärtäessään antavansa Englannille kunniaa. Vihellys kaikui hetken luolan seinästä seinään loputtamattomana ympyränä ja katosi hiljalleen hiljaisuuteen.
”Se on niin kaunis.” Belgia kuiskasi. Hänen oikealla puolellaan Unkari otti askeleen eteenpäin ja suuntasi kivisillalle.
”Oh~!” Ranska parahti, ”Muista varoa ansoja!” Unkari nyökkäsi vain pienesti, mutta jatkoi silti varomatta matkaansa. Belgia tarttui Islantia kädestä jännittäessään. Poika ei yrittänytkään irroittautua.

Nopeasti Unkari silmäili luurankoa, jota kohden suuntasi. Se näytti huomattavan elottomalta, ja sen eloton käsi tuskin osui alttarilla olevaan pyöreään nyyttiin. Nainen uskoi sen olevan vain pelottelua varten ja hän astui alttarin eteen.
”Hei.” Hän niiasi pienesti luurangolle ja iski katseensa alttarilla lepäävään nyyttiin. Ympärillä oleva hiljaisuus oli käsin kosketeltavaa, kun hänen kätensä suuntasi kohti nyyttiä, kietoutui nopeasti sen ympärille ja vetäisi itselleen.

Mitään ei tapahtunut. Unkari naurahti helpotuksesta.
”Liian helppoa!” Hän ilmoitti taustajoukoilleen kääntyessään heidän puoleensa. Samalla luinen käsi kietoutui hänen olkapäänsä ympärille.

”What be this?” Kalkahtava ääni kysyi ja Unkari tunsi jähmettyvänsä kauhusta samalla kun luolan seinät heräsivät eloon, ”Be someone wanting to lay their dirty hands upon my treasure?” Luolan seiniltä kristallin seasta irrottautui hahmoja, joiden pinnalle alkoi vedestä imeytyä ihoa. Ranska kiljaisi järkytyksestä kun yksi epäkuollut tarrasi häntä jalkaan puoliksi luisella kädellään. Unkariin tarttunut luuranko otti naisen toisesta olkapäästä kiinni toisella kädellään.
”Lemme see thee face, so I’ll finally see whom I’ve waited for years and years pass.” Pakottamalla epäkuollut käänsi tärisemättömän Unkarin puoleensa. Nainen pyrki olemaan nielemättä kauhusta huolimatta kuolleen merirosvon uudelleenhahmoutumisesta. Tyhjät silmät katsoivat hänen kasvojaan takaisin.

”Hmm, this be pleasure.” Luurankomerirosvo kertoi hymyillen huuletonta hymyä paljastaen kaikki hampaansa, ja kumartaen samalla hiukan, ”My name shall be Cap’n Walesmith, better known in seven seas by name Bloodflag, cause my pirateflag was always paited with fress blood. Charming, eh?”
”Oi!” Ranska huudahti, ”Minä tunsin sinut! Sinä upotit tusinan laivojani! Tiesin, että Ingleterralla oli jotain tekemistä sinun kurjan laivasi kanssa!” Ei enää niin luurankokapteeni katsoi Unkarin ohitse Ranskaa ja irvisti nyt jo suunnilleen huulellisesti.
”Arr, whom has brought that francis-bastard upon my prison? To steal my treasure, eh, I wonder? Be these all lands we’ll be facing today, like my friend Cap’n Kirkland was, whom told me to be waiting for ’ims return upon one day? My treasure, rightfully stealed from that Spaniard, whom Cap’n Kirkland showed so much interested upon my time.”

Ei enää niin luurankoiset merirosvot vetivät vyötään miekkojaan ja lähtivät uhkaavasti kohti kolmea valtiota, jotka seisoivat jumissa oviaukossa. Heidän kapteeninsa astui askeleen kauemmas Unkarista ja ojensi kättään tälle.
”My lady, this be my hand. Place the treasure upon it, and I shall call my man away. We been only told not to let non person to touch the treasure, and it would be darn shame to paint the flag with the blood of a bloody beautiful lady like yarrself.” Unkari katsahti nyyttiä, jonka oli ottanut ja virnistäen vetäisi paistinpannunsa esille.
”Joudut taistelemaan siitä tänään, kapteeni hyvä.” Naisvaltio naurahti.

”Varokaa!” Yksi epäkuollut merirosvo kiljahti, ”Sillä on paistinpannu!”
”Typerys!” Toinen merirosvo vastasi, ”Meilläkin on!” Kaikkien merirosvojen miekat muuttuivat paistinpannuiksi.
”Me ollemme kusessa.” Islanti totesi.

Battle 1. Unkari, Ranska, Islanti, Belgia vs. Merirosvot.

”Islanti!” Unkari huudahti äkisti ja heitti nyytin sillan yli, juuri sopivasti saarivaltion käsiin, ”Mene sinä edeltä! Me jäämme turvaamaan selustan!”
”Vaadin ehdottomasti, että kaunis Belgia lähtee myös.” Ranska ilmoitti ottaessaan vyöltään oman miekkansa, ”Tämä taistelukenttä ei ole lapsille.”
”Ai, kiitos vain.” Islanti tuhahti ja totteli käskyä lähtien juoksemaan suuntaan, josta se olivat tulleet. Belgia totteli myös ja vaikka he saivatkin pari ärisevää merirosvomiestä peräänsä, ei se silti heidän matkaansa pysäyttänyt.

… Battle 1… Unkari, Ranska vs. Merirosvot -2

”Kill them all, before they all escape!” Merirosvokapteeni Walesmith karjahti, “Do not let the spaniard get their treasure back!”

Kapteeni Walesmith käyttää iskua Merirosvopaistinpannu käyttäjään Unkari! Käyttäjä Unkari torjuu hyökkäyksen aseella Paistinpannu!

* * *

Aika oli vääristynyt päivän mittaan useampaan kertaan ja nyt Islannin ja Belgian karkumatkalla luolaa pitkin aika teki taas temppujaan. Nyt matka tuntui monta kertaa lyhyemmältä ja Islanti huomasi olevansa ulkona luolasta ennen kuin merirosvot ehtivät saada heitä edes taisteluetäisyydelle. No, heti luolan ulkopuolella he joutuivat kuitenkin jo ongelmiin, kun merirosvot ponnahtivat estämään heidän matkansa metsään. Miehet virnistivät ja heiluttelivat paistinpannujaan uhkaavasti.

”Hello, puppet.” Toinen merirosvoista tervehti ja hyppäsi hyökkäykseen Islantia kohtaan. Valtio kuitenkin kumartui paistinpannun tieltä ja kutsui maan syvyyksistä kuuman vesihöyryryöpyn merirosvon naamaan. Näky ei ollut tarpeeksi kaunis kirjoitettavaksi, ja uudelleen kuolevan miehen paistinpannu lennähti tämän kädestä kohti Belgiaa. Nainen nappasi kauniin kopin ilmasta ja raivasi tiensä sen avulla ohitse toisen jo kerran kuolleen merirosvon.

”Uu, mama, minun täytyy ostaa itselleni tällainen!” Belgia kiljahti riemusta tasapainotellessaan paistinpannua käsissään.
”Mennään!” Islanti huudahti, ”Päivä on muuttunut yöksi! Meillä on ehkä vain vähän aikaa!”
”Odotas-…” Belgia mutisi, ja kaivoi kännykän taskustaan, ”Juu, se on kymmentä vaille puolenyön. Meillä taitaa olla liiankin vähän aikaa…” Sitten hän tajusi Islannin menneen jo.
”Miten minä jään tänään kokoajan jälkeen…” Hän huokaisi ja lähti pojan perään.

Ranta häämötti jo puiden välistä heidän edessään kun Belgian mieleen juolahti ajatus.
”Miten me pääsemme takaisin laivaan!” Hän parahti säikähtäneenä, ”Emme ikinä pysty uimaan… Kahdessa minuutissa takaisin!” Silloin hänen jalkansa osuivat hiekalle ja hän tajusi heidän olevan rannalla. He molemmat pysähtyivät.

”Olet oikeassa.” Islanti parahti, ”Espanja varmaan olettaa, että Ranska ilmiinnyttäisi meidät takaisin, mutta hän jäi jälkeen…”
”Joten mitä me teemme!” Belgia parahti ja näytti kännykästään kelloa, ”Aika kuluu!” Islanti painoi päänsä käsiinsä ja mietti kuumeisesti. Belgia yritti samalla etsiä merikilpikonnia katseellaan, mutta niitäkään ei näkynyt.

”…” Islanti sai idean, ”Lainaa sitä paistinpannua.” Belgia kohotti kulmakarvojaan hämmentyneesti ja ojensi paistinpannun pojalle mitään kyselemättä. Yllättäen Islanti lähti juoksuun ja juuri ennen kuin hän osui veteen, hän hyppäsikin ilmaan ja paistinpannun päälle. Belgia huomasi alahuulensa loksahtaneen auki katsoessaan nuoren valtion liitoa ilman halki paistinpannulla.

”… Paistinpannut. Mitä niillä ei voisi tehdä.” Nainen huokaisi ihmeissään, ”Miksen minä keksinyt tuota! Tuo näyttää niin hauskalta…”

* * *

Espanja istuskeli jalat ristissä laivan ohjauskannella ja katseli saaren suunnalta tulevaa kummallista näkyä hymyillen. Hänen käsityksensä mukaan kello löi juuri silloin kaksitoista kun Islanti hypähti alas kummalliselta paistinpannulta ja lähti suoraan suuntaamaan ylös Espanjan luokse kaivaen jotain taskustaan.
”Siinä.” Hän ärähti ja heitti pienen nyytin Espanjan syliin, ”Nyt hommaa muut pois saarelta ja anna se typerä kartta minulle.”

Nyytin saanut Espanja ei kuitenkaan huomioinut häntä juuri sillä hetkellä, sillä hän oli liian riemuissaan saatuaan omaisuutensa takaisin.
”Gracias, gracias, gracias!” Hän kiljahti riemuissaan ja painoi nyytin sydämensä lähelle, ”Voi, olen kaivannut tätä niin paljon~!”
”Spánn!” Islanti huudahti herättääkseen hänet. Minkäänlaista elämää hän ei silti saanut aikaan, sillä Espanja oli alkanut avata nyyttiään. Saarivaltio katseli happamana miten jotain kultaista paljastui vanhan kankaan sisältä. Ärtymyksekseen hän huomasi sen olevan tomaatin muotoinen.

”Minun kaunis kultainen tomaattini!” Espanja riemuitsi suudellessaan kultaista tomaattia.
”Spánn!” Islanti huudahti uudelleen, ”Ranska, Belgia, Unkari ja Romano, takk!”
”Hmm? Oy! Todellakin.” Espanjalainen napsautti sormiaan ja alakannella poksahti kolme kertaa saarelle jääneiden pöllähtäessä paikalle.

”SINÄ!” Unkari kiljahti selvittyään pöllähdyksestä ja osoitti paistinpannullaan Espanjaa ohjauskannella, ”Mikä sen luolan salasana on!”
”Mon cheri, ymmärrätkö, että olimme kaksi sekuntia sitten keskellä taistelua ja nyt sinä jo menet olennaiseen?” Ranska voivotteli pyyhkäistessään miekkansa puhtaaksi ja katsoessaan sitten vaativasti ylös, ”Si, miten on, rakkaani Espagne? Mitä kaunista sille luolalle piti todellisuudessa kertoa-”
”Mitä Romanolle on tapahtunut!” Belgia keskeytti HYVIN julmasti huomatessaan Etelä-Italian, joka nojasi hieman matkaa heidän edessään mastoon ja näytti nukkuvan.

”Oletteko ikinä yrittäneet rauhoittaa vihaista italialaista?” Espanja huokaisi noustessaan vihdoin ylös risti-istunnastaan, ”Jostain syystä Roma ei pitänyt siitä, että hänet jätettiin tänne ja minun oli pakko pistää hänet nukkumaan…”
”ESPANJA!” Unkari ja Ranska huudahtivat halutessaan vastauksen omaan kysymykseensä.
”Sait tomaattisi.” Islanti ärähti vihaisesti, ja sai kahden vanhemman valtion vihaiset silmät selkäänsä, ”Nyt, antaisitko sen kartan meille, että pääsisimme jatkamaan matkaa?”

”Romano on niin suloinen nukkuessaan~!” Voivotteli Espanja hypähtäessään yllättäen alakannelle ja kumartuessaan Etelä-Italian vierelle silittämään tämän poskea, ”Niin rauhallisen näköinen~!”
”Tiedoksesi vain idiootti, minä olen jo hereillä.” Romano sihisi vielä silmät kiinni ja iskiessään nyrkkinsä Espanjan leukaan.
”ESPANJA!” Huusivat nyt Ranska, Unkari ja Islanti, kaikki yhtä vihaisesti, kun mies ei kuunnellut heitä. Belgia keskittyi puhdistamaan housujaan, sillä hän oli täysin tottunut tähän touhuun.

”Auts! Mutta Romano, minä hankin sinulle kauniin kultaisen tomaatin!” Espanja puolustautui pyllähdettyään italialaisen tieltä kannelle, ”Se voi toteuttaa kolme toivomusta!” Hän kertoi ojentaessaan tomaattia Romanolle. Tämä katsahti tomaattia vihaisesti ja kumartui tarttumaan Espanjaa rinnuksista.

”Nyt anna se typerä kartta tänne, ennen kuin heitän sinut mereen ja jätän sinut sinne senkin helvetin idiootti!” Espanja näytti surulliselta huokaistessaan ja kaivaessaan jotain povitaskustaan.
”Hyvä on…” Hän mutisi ojentaessaan kartan italialaiselle, joka nappasi kartan työntäen samalla hänet pois lähettyviltään, ”Kai te olette ansainneet sen. Käyttäkää karttaani hyvin ja pelastakaa maailma Amerikalta.”

Jälleen maailma kieppasi ympäri viisikon ympärillä, ja havahtuessaan he tiesivät, etteivät olleet enää Espanjan laivalla.

Hahmokortti 3. Ranska
Level: 80
Ase/Voimat: Vanha miekka (Jolla on voitettu Englantikin! <3:llä Ranska), charmi
Normaali kakkoshahmo: Kanada (No, kun piti valita Ingleterran ja kultapieneni kanssa… Niin Englanti kieltäytyi : ( </3:llä Ranska)
Erikoisvoimat: Viinin pyhä maa, viini ei vaikuta taistelussa. Puolustus olutmaihin kaksinkertainen.
Yleispervo (Ei se ole pervoutta! Se on kauneuden ihailua! <3:llä Ranska), vaatteet päällä mahdollisuus tulla hakatuksi on -50%. Ilman vaatteita ja Englantia vastaan +200%.
Isoveli, vanha ja kokenut (En ole vanha! Mutta sitäkin kokeneempi (:  <3:llä Ranska), fyysisiin hyökkäyksiin perustuva puolustus +50.
Kulmakarvojen naapuri, taikavoimiin perustuvien hyökkäysten puolustus +80%
Sietokyky: Englanti (Ei humalassa ja viinin kanssa tarjoiltuna <3:llä Ranska), Kanada, Hollanti, Belgia.
Heikko: Englanti (Humalassa ja viinin kanssa tarjoiltuna <3:llä Ranska), Saksa, Venäjä

A/N
Mitä kummallisuuksia Espanjan kartta paljastaa? Mitä lopulta tapahtui merirosvoille? Mikä oli salaisen luolan todellinen tunnussana? Mitään ei selviä seuraavassakaan luvussa: Maailman eriskummallisin pelimaailma.

Tämä se vain piteni ja piteni, ja aiheutti minulle lisää ja lisää päänsärkyä.  Tämän luvun jälkeen kirjoittamisen pitäisi helpottua! Minua harmittaa hirveästi, että tämä(-kin) luku eteni periaatteessa keskusteluilla 8( Olen unohtanut miten kirjoitetaan! Se johtuu noista hahmoista, pystyn kuvittelemaan heidät puhumaan liian paljon… Ja anteeksi kun jouduin pomppaamaan eeppisen taistelukohtauksen ylitse, sillä en halunnut jakaa tätä lukua kahtia.

Tässä luvussa oli käytössä edelleen Pirates of the Caribbean, sekä kaikki muutkin wnb-seikkailutarinat, joissa mennään saarelle ja löydetään aarre! Ja kiitos facebookille, jolta olen oppinut edes vähän merirosvoenglantia. Myös lausahdus Tangledistä on löydettävissä! Ja Aladdinista!
Saa kommentoida, tai jättää kommentoimatta. En edes yritä pakottaa ketään tällä kertaa <3 Ranska nimittäin yrittää vallata konettani! Nähkäämme seuraavassa luvussa~!

Otsikko: Vs: Ice vs. The World, APH, K13, Luku 3/? 2.11.-11
Kirjoitti: Ven - 06.11.2011 16:17:30

Heh, ole hyvä vain kommentista~

Ja seuraava onkin tässä. Tiedätkö, alan tosissani harkitsemaan sitä pillereiden vaihtoa, nämä eivät näköjään enää toimi...*ravistaa epämääräisesti helisevää purkkia*

Mutta joo, kiva luku, tykkäsin~ Sanon suoraan, tämä ei ollut sellainen luku, jolle olisin nauranut kippurassa, muutoin kuin vasta lopussa x3 Espanja on vaan niin ihana. Ja täytyy sanoa, että kaaduin tuolillani tuossa paistinpannukohdassa. Uu mama, on onni olla Unkari-cossaaja~! Mitäpä kyseisellä esineellä ei tekisi ^^

Totta tosiaan, vaikka tämä ei ollutkaan aivan hupihupihupihupihauska, mitä ei pysty kunnolla lukemaan kun naurattaa niin maan perkuleesti, niin tykkäsin silti aivan hirveästi! Kirjoittamistyylisi vain on sellainen, selkeä ja helppolukuinen, joka ei kuitenkaan jätä kylmäksi. Love it <3

Jatkoaaaaaaa~ pliide? :3 Eläkä huoli, en minä sinua ole kuristamassa vaikka siinä menisikin, hyvää kannattaa aina odottaa~

Ven kiittää ja kumartaa ja menee jatkamaan pöydän alla asumistaan.

Otsikko: Vs: Ice vs. The World, APH, K13, Luku 3/? 2.11.-11
Kirjoitti: Vyra - 06.11.2011 19:46:11

M-mä en ole kommannut, olen pahis D:

Yeah, asiaan. Olen aktiivisesti lukemassa tätä vaikka en sitten näköjään osaa enää kommentoida ollenkaan ^^' Ja mulla on niin monia asioita, joita odotan! Tuleeko Hollanti jostain? (kyselen aina hänen perään, heh hee...) Onko Norjan ja Suomen suhde millä mallilla? Miten Ruotsi...  Okay, lopetan nyt^^''

Mie muuten tahdon paistinpannun! Ne on selvästi hienoja ja erittäin käyttökelposia kapineita. Enkä mie selvästikään osaa kommentoida, koska en löydä enää sanoja selittämään kaikkia ajatuksiani... Mutta ainakin olen nyt julkisesti ilmoittanut pitäväni tästä tarinasta ja että toivon jatkoa tulevan pian ja Belgia on muuten ihana :'D Kiitoksia tästä upeasta ja monet naurut antavasta fikistä~

Otsikko: Vs: APH, Ice vs. The World, K13, Luku 3/? 2.11.-11
Kirjoitti: T0K0 - 02.05.2013 08:04:24

Voi hemmetti, mä tiiän että tää ficci on vanha, mutta olen niin suakelin hidas löytämään hyviä fanficcejä. Ja nyt sitten, kun löydän hyvän se on vanha. Jos sä vain jaksaisit jatkaa, niin mä ainakin lukisin. Oon huono antaa rakentavaa tai mitään sellaista, mutta todella hyvin kirjoitettu tarina.

Otsikko: Vs: APH, Ice vs. The World, K13, Luku 3/? 2.11.-11
Kirjoitti: Slytherin cat - 15.04.2014 18:13:56

Voi ei, tämä on jo vanha  ficci, yyhh...

Kuitenkin, kommentoin nyt viimein!

Kun tajusin, että Berwald vs. the worldille oli tullut jatkoa, lensin kiljuen katon läpi... Nämä ovat mahtavimpia ficcejä, mitä olen koskaan lukenut!!

Japanin vessalaulu, eikä!! Hahahaha, tuota tulen laulamaan...
Nauroin taas vatsa kippurassa, en tosin niin paljon, kuin Berwald vs. the worldille, mutta kiitos tästäkin ficistä kuitenkin! Sääli, ettei jatkoa kai sitten ole tulossa...

Otsikko: Vs: APH, Ice vs. The World, K13, Luku 3/? 2.11.-11
Kirjoitti: Sieppeli - 15.04.2014 22:40:10

Lainaus käyttäjältä: Slytherin cat - 15.04.2014 18:13:56

Voi ei, tämä on jo vanha  ficci, yyhh...

Nauroin taas vatsa kippurassa, en tosin niin paljon, kuin Berwald vs. the worldille, mutta kiitos tästäkin ficistä kuitenkin! Sääli, ettei jatkoa kai sitten ole tulossa...

Valitettavasti ei ole tulossa, ellet saa porukkaa kasaan minua uhkailemaan ;_;

Kiitos kuitenkin kommentistasi, on ihana tietää, että vaikka tää onkin kuollu projekti, niin tälle ois ollu lukijoita! </3

Otsikko: Vs: APH, Ice vs. The World, K13, Luku 3/? 2.11.-11
Kirjoitti: Questacia - 19.04.2014 23:02:52

Lainaus käyttäjältä: Sieppeli - 15.04.2014 22:40:10

Valitettavasti ei ole tulossa, ellet saa porukkaa kasaan minua uhkailemaan ;_;

Kiitos kuitenkin kommentistasi, on ihana tietää, että vaikka tää onkin kuollu projekti, niin tälle ois ollu lukijoita! </3

Täällä uusi uhkailija lisää!

Aikanani kesällä tän luin (ja kaiken muunkin Hetalian mitä Finiin on ikinä kirjoitettu.. :D) en vaan uskaltanu kommentoida sillon... Mitään järkevää en osaa sanoa, ainoostaan että tää (kuten Berwald vs. the Worldkin) oli niin ihana :'D ja tosiaan nyyh ettei tule jatkoa  :'(

Otsikko: Vs: APH, Ice vs. The World, K13, Luku 3/? 2.11.-11
Kirjoitti: Saphira - 05.12.2014 22:55:33

Joo, toinenkin uhkailija ilmoittautuu!


Luin Berwald vs. the worldin fanfiction.netissä ja ihmettelin, kun tämä kuulosti niin samankaltaiselta. Pidin aiemmasta osasta todella paljon! Mutta eipäs kommentoida nyt sitä. :D

Toivon, että jatkaisit, sillä haluan ehdottomasti saada tietää, miten tässä lopulta käy. Nuo hahmokortit ovat hyviä :D Oletko itse keksinyt jokaiseen nuo jutut vai katsonut deviantartista? Mitä nyt luin esim. Suomen kortin sieltä niin erikoiselta kuulosti. Olisi mahtavaa, jos tekisit myös muista Pohjoismaista kuin Islannista. Sillä kyllähän joku pohjoismaalainen Pohjoismaat paremmin tuntee kuin joku amerikkalainen. :)

Rakastan nyös näitä ihmeellisiä, välillä päättömiä ja outoja juonenkäänteitä! Yhtäkkiä vain taas tapahtuu jotain ja sitten Islanti jo liitääkin paistinpannulla! :D

Jatkathan? :) Tai muuten.... xD