Paritus: Luna/Katie
A/N: Ideanpoikasen sain Owl Cityn kappaleesta Fireflies. Katie/Luna on taas niitä pareja, jotka ovat kummitelleet mieleni perällä jo jonkin aikaa.
Haasteet: Rare 10, FF 50 (Tunnit), Vuosi raapalehtien 3, Femme10 vol.2, 3 ikärajaa 2
Tulikärpästen tanssia kuunvalossa, S
You would not believe your eyes
If ten million fireflies
Lit up the world
Katie rakasti yöllä lentämistä tähtien tarkkaillessa luudan jokaista värähdystä, jokaista suhahdusta ilmassa. Tylypahkan nukkuva hahmo oli lähellä rauhoittavana, ja järven peilityyni pinta heijasti täysikuun, puolikuun, sirpin, tai jopa uudenkuun haparoivan hahmon ystävällisesti. Nyt taivaalla loisti vähenevä kuu, pelkkä kuunsirppi, joka kuvasti Katien katoavaa aikaa.
Muutamia tunteja oli jäljellä, loppu lähestyi, ja hän halusi saada mahdollisimman monta muistoa. Keväiset tuulet sotkeutuivat hiuksiin, kantoivat mukanaan kukkien pehmeää tuoksua. Tulikärpäset liitelivät ilmassa, kerääntyivät ruohikossa kävelevän hahmon ympärille kultakuoreksi.
Lintunäkökulmasta katsottuna tulija näytti pieneltä ja hauraalta. Valon keskeltä paljastuivat kalpeat kasvot, ja Katie laskeutui muutaman metrin päähän kostealle ruoholle. Hän huomasi, ettei tulijalla ollut kenkiä, paljaat jalat olivat kasteen pisaroimat ja ruohon tahraamat.
”He haluavat tanssia,” vaalea tyttö sanoi viitaten hohtaviin hyönteisiin ympärillään.
”Luna…” Katie puraisi huultaan, jottei olisi nauranut, suudellut ja vetänyt tyttöä tanssiin, vieläpä kaikkia yhtä aikaa. Pienet valopallot tekivät tilaa, valaisivat heidän haparoivia valssiaskeliaan kuunvalossa. Luna ohjasi häntä lähemmäs järveä hymyillen.
Minuutit valuivat elämän tiimalasin läpi ja lipuivat pimeyteen tyttöjen tanssiessa. Valopallosinfonian päätyttyä tytöt lepäsivät sylikkäin nurmikolla, kumpikaan ei tiennyt kuinka he olivat päätyneet maahan. Kapea kuunsirppi tarkkaili heitä uneliaasti, ja pienet tulikärpäsetkin alkoivat jo kyllästyä.
”Luna… pitäisikö meidän mennä sisälle?” Katie kysyi tuntiessaan, kuinka kastepisarat läpäisivät hänen kaapunsa.
”Miksi? Taivas on kaunis,” Luna sanoi ja painautui lähemmäs rohkelikkotyttöä.
”Niin…” Katie vastasi mitään ajattelematta. Hän katseli, kuinka pienet tulikärpäset katosivat tähtitaivaan sekaan sanomatta jäähyväisiä. Hyvästit olivat lopullisia. Ilta oli hänen viimeisensä Tylypahkassa, joten hän voisi nauttia siitä.
Frac, kiitos kommentistasi. pahoitteluni, etten ole vastannut, mutta romantiikkaraapaleet ovat takkuilleet ja minusta on kivempi vastata ja lisätä uusi raapale samalla. Hienoa kuulla, että pidit näistä.
onski, Lily/Jamesia? Jep, eiköhän se onnistu. Kirjoittelen sitä piakoin :) Huippua, että tyksit näistä.
Paritus: femme, mutta nimiä ei mainita
Genre: haikeusromantiikkaa
A/N: En enää edes muista, mistä nimi tulee. Tämä on yksi raapalehautausmaalta keskeneräisenä kaivamani raapale. Kirjoitin aaveista muistaakseni puolisen vuotta sitten. Tämä on muuten raapalevuoteni viimeinen raapale.
Fahrenheit, K-11
Sanamäärä: 100
Korpinkynsitornin takan hormi jäähtyi hitaasti, sillä laimeat liekit eivät jaksaneet enää pitää kiveä hohtavan kuumana. Aution oleskeluhuoneen läpi lipui kaksi vaimeasti hihittävää naisaavetta.
”Haluaisin kokeilla sitä tuolla”, pidempi nainen hihitti ja veti seuralaisensa, silmälasipäisen tyttöaaveen takkaan. Hän kietoi kätensä tytön harteille, maistoi alahuulelta haamukuohuviinin kuivan aromin. Tytön kädet etsivät herkän kohdan niskasta silkkisten hiusten alta.
”Täällä on mukavan lämmintä”, tyttö kuiskasi painautuen lähemmäs, vaikkei lämpöä tuntenutkaan. Toinen käsi valui niskasta kaulalle, rinnuksille ja vatsalle. Hän antoi sormiensa tanssahdella ylemmäs viileällä iholla ja piirsi iholle kuvioita mekon läpi.
Nainen voihkaisi vaimeasti. Tyttö varasti äänen suoraan kuurankukilta maistuvilta huulilta ja hymyili tyytyväisenä.