Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: Leya - 02.10.2007 12:00:16

Otsikko: Kelmien Synty | S, adventure (uusin osa 11.5)
Kirjoitti: Leya - 02.10.2007 12:00:16

Otsikko:Kelmien Synty
Ikäraja: S // Scarlett muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen mukaiseksi
Genre: Adventure?
Tämä ficci kertoo siitä ajasta kun kelmit tapasivat, on vaikeaa kirjoittaa Jamesista ilman Siriusta tai toisin päin mutta kai se menee..:>


Ensimmäinen luku

"James! Nouse ylös, ylös. Sinun pitää kiirehtiä junaan." Rouva Potter huusi oven suusta, hän tiesi pojan unenlahjat mutta poika oli puhunut Tylypahkaan pääsystä jo pitkään ennen kirjeitten saapumista. Taikasauvan saatuaan ei talossa tainnut olla yhtään paikkaa jonne hänen alkeelliset taikansa eivät olisi ylettyneet. James nousikin yllättävän nopeasti, hän malttoi kuitenki syödä kunnollisen aamupalan ennen juna-asemalle lähtöä. Pojalla ei ruokahaluja puuttunut, 4 paahtoleipää marmelaadilla, kanankoipi ja monta lasillista mustikkasoppaa.
"No niin äiti, nyt voimme lähteä." James sanoi somasti, tosin vaikutus ei ollut kovin suuri, pojan röyhtäistyä mojovasti. Evelynn Potter mulkaisi vihaisesti nuorta poikaansa.
"Hei, äläs nyt. Isä sanoi että se tarkoittaa ruuan olleen hyvää.." Poika väänsi vielä söpöimmän ilmeensä joka tällä kertaa vaikutti toivotulla tavalla. Rouva Potter naurahti,
"No mennään nyt sitten"
James kiiruhti hakemaan suuren tavara-arkkunsa ja juoksi autoon.

Samaan aikaan vanhan ja kuuluisan suvun, Mustan talossa oli meneillään hiukan erilainen aamu.

"Sirius! Koita nyt herranen aika nousta, minä ostin sinulle kaiken tarvittavan ja Luihuisessa sinusta kasvaa kunnon velho." Rouva Mustan kirpeä ääni sanoi Siriuksen oven takana.
"Pyh, totta kai minä haluan kouluun, mutta jos minusta kasvaa moinen kiero harakka niin en anna itselleni anteeksi.." Poika jupisi sängyssään. "Olen jo hereillä, käske sen tontun tuoda minulle jotain haukattavaa. Minulla on vielä pakattavaa enkä kerkeä tulla alas syömään."  Sirius huusi ontosti äidilleen. Lopulta portaista kuului rouva Mustan ääni ja se oli Siriukselle sama kuin joku loihtisi nukkukirouksen ja poika nukahti.
"Emäntä käski tuoda sinulle nämä.“ Oljo kotitonttu sanoi röyhkeästi. “En tosin ymmärrä kuinka hän jaksaa ruokkia noin laiskaa poikaa.." Kotitonttu laski täyteen ahdetun tarjottimen nukkuvan pojan yöpöydälle. "Emäntä käski sanoa että nuoren herran kannattaisi pitää kiirettä, kello sattuu olemaan jo 20 vaille yksitoista..
"Häivy Oljo, minä puen päälleni. Voit sanoa sille Harakalle että olen valmis viidessä minuutissa." Nyt paidaton poika sanoi suu täynnä ruokaa.
“Kutsuu vielä suurta äitiään harakaksi, toisille käytöstavat on yhtä kun roskaa. Veljensä on aivan toista maata…“
Sirius paiskaisi laukun kiinni, haukkasi viimeisen palan leivästään ja ilmoittautui olevansa valmis.


******


Juna-asemalla Rouvat Musta ja Potter pitivät pojilleen puhuttelun.

Rouva Potter ja James:
"James, yritäppä sitten olla kiltisti. Tiedän sen olevan vaikeaa mutta omaksi parhaaksesi kulta." Evelynnillä oli hento ääni joka melkein yllytti Jamesiä pahan tekoon.
"Voit luottaa minuun, minulla ei ole koskaan ollut mitään kunnon Tylypahkaa, tosin sinun sohvasikaan ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa.." pikkuinen mustatukkainen poika mutisi tuumaillen.
"Ja mitenkäs minun sohvani liittyy jekkuihin, pikku herra Potter?"
James oli viattoman näköinen vastatessaan äidilleen kauniisti:
"Älä sinä siitä huoli, mutta sanottakoon että isällä ei taida olla minua ihan äkkiä ikävä." James oli ensin hiukan huvittuneen näköinen ja väisti sitten aiheen hyppäämällä junaan.
"Lähetä pöllösi perille päästyänne." Rouva Potter muiskautti poikansa poskelle vielä kunnon muiskun. James esitti pahoinvoivan ilmeen ja huikkasi peräänsä.
"Lähetän sinulle tylypahkan kissan, Norriskan, se on kuulemma ruman siivojan, se on kuulemma surkki." James vinkkasi äidilleen silmää ja poistui junan sisä osiin.
"Tsih, mistähän tuokin poika kuulee tuon kaiken. Ruma siivoja? Vahtimestari taitaa kiillotella peukaloruuvejaan jo pelkästään hänen takiaan." Evelynn Potter mutisi ihmeissään.

***

Rouva Musta ja Sirius.
"Muistakkin olla kunnolla, tiedät että en suvaitse sukuuni häpeäpilkkuja. Regulus katsoo perääsi, ja ilmoittaa jos olet tehnyt pahojasi."
"Pah, minä en ole koskaan ollut samanlainen mäntti kuin Regulus. Sille ei uppoa mikään vitsi, jos joku on terve meidän suvussamme niin se olen kyllä minä. Minä tulen olemaan se joka tulee kääntämään tuulen." Sirius uhosi.
"Minä en pidä tavastasi puhua minulle, olet röyhkeä pikku nulikka joka ei kunnioita edes puhdasveristä sukuaan." Rouva Musta alkoi päästä vauhtiin, "Katson että Luihuisen tuvanjohtaja tulee saamaan pitkän kirjeen sinun kurissa pidostasi. EI enää hölmöilyä, tai voit luottaa minun.." Sirius ei kuullut mitä hän voisi luottaa äitinsä tekevän kun junan pilli puhalsi.
Sirius käveli Reguluksen perässä, etsien itselleen hyvää paikkaa. Jonkun aikaa käveltyään hän löysi vaunun jossa oli paljon luhuis-sukuisia henkilöitä ja päätti jäädä sinne.

"Minä olen Edrvard Nott, sukuni on ollut puhdas jo monta sukupolvea, on poikkeuksia joista ei puhuta. Suvussani ollaan tarkkoja enkä minä häpeä sitä.. Sinä näytät olevan Mustan suvusta, vai mitä? Minua todella kiinnostaa nämä asiat, haluan olla varma että ystäväni ovat oikealla puolella."

Sirius olisi voinut näpäyttää saman tien jotain ilkeää pojalle, mutta tiesi paikkansa. Kaikki nämä pojat kuuluisivat luultavasti samaan tupaan, samanlaisia sukuvouhottajia kuin hänen veljensäkin, suku on todellakin pahin.

"No minä olen Sirius Musta," Sirius painottaa sukunimeään vihaisesti. "Sukuni on täysin puhdas. Äitini pitää huolen että sukupuussamme ei kasva verenpettureita, heidät hän polttaa heti sikarillaan ja häntä ei enää ole meidän elämässämme.”

Muut ottivat Siriuksen hyvin vastaan ja puhe alkoi olla vapautuneempaa, kunnes Sirius huomasi että nurkassa istui rasvalettinen tumma poika joka oli todella kiukkuisen näköinen.

"Sinä siellä nurkassa! Et ole kertonut tarinaasi, et taida olla ihan puhdaskaan vai mitä? " Sirius virnisti ja teki selväksi että ei tarkoittanut pelkkää sukua vaan myös mustia hiuksia jotka paistoivat silmään hupun alta. Moni muukin virnisteli mutta Edward etunenässä katsoi häntä hiukan halveksivan odottavasti.

"Et kertonut nimeäsi.."

"Et kai ole kuraverinen!"

"Taidat olla myös vähän tyhmä, kerro nyt."

Tumma poika sulki silmänsä hetkeksi ja aloitti äänellä joka oli vertahyytävä.

"Olen Severus Kalkaros, äitini oli noita, isäni jästi. Ymmärtänette syyn häpeään ja siihen että en pidä omaa sukuani arvossa, kuten te joilla on siihen syytä."  Kalkaros lopetti katkerana ja hän tutki tovereidensa katseita.
Jokainen puhdasverinen ajatteli olevansa arvokkaampi kuin tuo puoliverinen ruipelo. Jotkut päättivät jättää arvostelun tuonnempaan, mutta jokainen huomasi pojan olevan samalla asialla kuin muut vaunussa olevat, kaikki paitsi Sirius. Hän ajatteli vain kuinka onnekas oli tuo poika jota ei oltu kasvatettu elämään kuin olisi arvokkaampi puhdasverisenä ja kuitenkin hän näytti niin ajattelevan. Se oli outoa.

***

James istui junaan tyhjälle osastolle miettien ensimmäistä urotyötään Tylypahkan koulussa. Hän oli ajatellut jotain pientä jekkua muodonmuutosten yrmeälle naisopettajalle joka kuuleman mukaan istuu pöydällä tuijottaen oppilaitaan keltaisilla pyöreillä silmillään. Naisella oli myös ensitapaamisella häntä. James oli kuullut jutut kaksi vuotta vanhemmalta serkultaan Susanilta, joka oli luvannut sata suklaasammakkokorttia jos valehteli. James oli suunnitellut sitovansa tölkki pataljoonan naisen häntään kunhan tämä ensimmäisen kerran kääntäisi selkänsä. Hänestä oli muutenkin naurettavaa ajatella että joku nainen yrittäisi saada hänet kuriin, saati sitten hännällinen sellainen, ei onnistuisi. James oli jo rentoutunut rehjottamaan penkkirivistölle kun sinne tuli eräs hiirulaismainen poika.
"Kröhöm, onko tämä paikka varattu. En millään löydä itselleni paikkaa, kaikki on niin isoja ja totta puhuakseni minä pelkään." Poika oli ensimmäisellä luokalla, sen näki päälle päin.
"Ystäväni hiiri, istu siihen. Paikka on vapaa." James sai itsevarmuutta tästä raukkamaisesta pojasta. "Olet siis kiertänyt koko junan, joko se kioskinainen on tulossa? Ei kai varmaan vielä. Juna on ollut liikkeellä vasta hetken."
"E-en huomannut katsoa. Nimeni on Peter, Peter Piskuilan. Junasta tiedän kuitenkin sen verran että se on venyvää mallia, kuulemma venyy sitä mukaa mitä matkustajia tulee sisään. Joskus haluasin tulla asemalle ensimmäisenä, silloin voisi olla hyvät saumat nähdä juna todella lyhyenä. Mutta olen oikeastaan enemmän kiinnostunut junan kiertoradasta ja sain selville että se ei käänny koskaan, kuski vaihtaa puolta sitä mukaa kun suunta vaihtuu."
Poika selitti innoissaan, huitoen samalla käsillään rutkaasti. James tarkkaili poikaa huvittuneena, ei ketään voi kiinnostaa mikään niin maallinen asia kuin junat. Uskomatonta, he olivat sentään junassa joka vei taikakouluun.
"Vai olet sinä kiinnostunut junista, minusta sinun kannattaisi juosta sinne ohjaajan luo kysymään koska tänne tulee ne kuuluisat makeiskärryt." James levitti jalkansa rennosti penkeille ja sulki silmänsä. Peter ei saanut edes mahdollisuutta puolustautua ja pyytää että James menisi itse jos niin kovasti kiinnosti. Kuitenkin tämä pieni poika ajatteli hyötyvänsä lopulta enemmän siitä jos olisi tuolle määräilevälle pojalle ystävällinen. Peter käveli käytävällä mahdollisimman nopeasti, hän ei haluaisi joutua hankaluuksiin kenenkään kanssa. Lopulta vastaan tuli makeiskärryt joita työnsi tanakka ystävällismielinen täti. Nyt hän voisi mennä kertomaan siitä pörröpäiselle pojalle, joka ei tosiaan tainnut edes esittäytyä.
"Vaunut ovat jo tulossa tänne, ovat varmasti vartissa täällä. Siellä oli kaikkia niitä hurjan hyviä makuja."
Peter oli innoissaan tiedoistaan, nyt hänellä tosiaan oli jotain viisasta puhuttavaa. James nousi ylös ja hymyili pojalle.
"Otappa nyt rennosti, minä muuten olen James Potter. Ja kuka sinä olitkaan?" James yritti olla jotenkin kiinnostunut pojasta joka oli niin alakynnessä.
"Peter Piskuilan, sano vain Peter."
"Et voisi olla yhtään hullumpi. Peter. Luuletko että kutsuisin sinua aina vain Peter Piskuilaniksi?"  James nauroi päätään pyöritellen.
"Eräskin tätini huutaa minulle aina "Peter Piskuilan, kullannuppuni tuo minulle vodka!"
Nyt tumma kikkarapää pärskähti nauruun jatkaen naurua aina siihen kun makeiskärry pysähtyi ja pojat ostivat karkkia enemmän kuin liikaa.

Lopulta ensiluokkalaisten ensimmäinen matka Tylypahkan junalla päättyi.
“Ekaluokkalaiset! Tulkaapa tänne, kaikki mun ympärille. Pidetään kiirettä.“
Jamesin silmät suurenivat, hän oli kuullut miehestä mutta hänellä ei ollut kuvitellut häntä niin suureksi.
“Noniin. Mähän oon Tylypahkan riistanvartija, Rubeus Hagrid, ja sanokaa vaan Hagrid. Mua ei tartte herroitella“ Hagrid jolla oli suuri ruskea takki, mahtava parta ja mustat silmät, ei olisi kuitenkaan voinut näyttää mukavammalta hymyillessään. “Seuratkaa mua, niin päästään poiski. Siel on suuret juhlat tänää ja tottahan haluutte päästä omiin tupiinne.“ Hagrid käveli polkua pitkin rannalle jossa odotti kymmeniä veneitä.
“Ja tossa näätte linnan jossa asutte tän vuoden.“ Tytöt ja Peter päästivät ihailevan äänen ja jotkut pojista virnistivät hämmästyneinä. “Eipä jäädä uneksimaan, yhteen veneeseen mahtuu neljä.“
James ja Peter istuivat veneeseen jossa punatukkainen tyttö selitti vesikalmarista ystävälleen.
“Se on keskellä tätä lampea mutta lämpiminä päivinä se saattaa näyttäytyä rannallakin, se on kasvissyöjä ja elää satoja vuosia. Luin että tämän yksilön äiti olisi elänyt jo silloin kun Godric Rohkelikko ja muut perustajat olivat täällä.“
“Siitähän on yli tuhat vuotta, et ole tosissasi. Vai luitko sen Saivartelijasta?“ Peter pärskähti nauruun, Jamesin virnistellessä tytöille.
“Saivartelijassa puhutaan narskuista ja mistä lienee poksutuhnu-sauruksista, minua kiinnostaa todistettavasti oikeat asiat, enkä edes puhunut sinulle.“
“Mutta satuin kuulemaan väitteesi ja pystytkö sitten todistamaan että kalmari olisi elänyt äitinsä silmäkulmassa kun Tylypahka perustettiin.“
“En minä mutta sir Nicholas kertoo siitä kirjassa Tylypahkan historiikki. Hänellä on siellä  oma kappale, jossa hän kertoo omista kokemuksistaan ja monista yksityiskohdista jotka koskevat Tylypahkaa." Punatukkaisen tytön posket hehkuivat, mutta hänen äänensävynsä oli vakaa ja halveksiva.
“Sir Nicholas? Tarkoitatko melkein päätöntä Nickiä. Rohkelikon kotikummitusta.“
“Sir Nicholas huomauttaa ystävällisesti että nimitys “melkein päätön Nick“ on turhan moukkamainen hänen laiselleen aateliselle.“
“Miten vaan. Haluan kuulla tarinoita entisajoilta ja Nick on varmasti paras niitä kertomaan.“
Tyttö ei keksinyt enää mitään sanottavaa ja tyytyi vain mulkaisemaan Jamesia halveksivasti.
“Noniin, nyt saatte jatkaa matkaanne professori McGarmiwan kanssa, mulla on jo kiire toisaalle.“ Hagrid sanoi kun veneet  lipuivat rantaan. “Oottakaa tässä nii mä meen ilmottamaan et te ootte tääl ny.“

Professori McGarmiwa johdatti oppilaat portaita pitkin eteishalliin ja käski siellä muodostaa parijonon. Peter joka oli erkaantunut Jamesista, joutui ensimmäiselle riville punatukkaisen tytön viereen. Tyttö huomasi että poikaa jännitti kovasti.
"Hei, sinä olit sen pörröisen pojan kanssa silloin veneessä, vai mitä? Minun nimeni on Lily Evans. Kuka sinä olet?"
"Piskuilan, Peter Piskuilan."
"Mihin tupaan sinä haluaisit, Peter? Minä haluaisin ehkä Korpinkynteen, tai Rohkelikko olisi myös kiva."
"Isäni oli Rohkelikossa, mutta minä varmaan joudun Puuskupuhiin, jossa äitini oli."
Heidän edessään olleet ovet avautuivat ja he näkivät suureen saliin jossa oli neljä pitkää pöytää ja päädyssä odotti professori McGarmiwa jakkara ja vanha likainen hattu kädessään. Hän laski hatun jakkaralle ja jokainen huoneessa olija tapitti hattua kuin odottaen että se lähtisi lentoon. Sitten se repäisi itselleen suun ja aloitti laulamaan.

Moni hattu on päältä kaunis,
mut sille en pane painoa,
vaan itseni oitis syön, joku muu
jos paremmin käyttää aivoa.
Pyh sanon mustille knalleillenne
ja korkeille silintereille,
sillä Tylypahkan lajitteluhattu oon
ja näytän taivaan merkit niille.
Ei salata mitään minulta
voi sisäänsä sun polla,
siis sovita mua, niin kerron
missä sun kuuluu olla.
Ehkä kuulut Rohkelikkoon, jos
sydämmes urhoollinen on,
on sinulla ritarin uskallus
ja olet kumman peloton.
Ehkä on luontosi rehti Puuskupuh,
sinuun aina voi luottaa,
ei malttisi petä ja aherrus sulle
vain silkkaa iloa tuottaa.
Kenties viisas Korpinkynsi
on koti sun alttiin mielen.
Siellä älykkäät ja terävät oppii
yhdessö taikuuden kielen.
Tai voihan olla että Luihuisesta
lä söydät ystävät aidot.
Ovelat velhot ei keinoja kaihda,
ovat tarpeen kaikki taidot.
Siis sovita minua! Älä pelkää!
Äläkä hermoile, nipo!
Olet turvassa käsissäni (oli niitä tai ei):
mä olen miettivä pipo!

Kaikki oppilaat taputtivat hatulle, muutamat vanhemmat vislailivat hienosti. Professori McGarmiwa asteli taas jakkaran viereen, valkea rulla kädessään.
"Kun luen nimenne paperilta pistätte hatun päähänne ja istutte jakkaralle, odottaen että hattu huutaa tupanne."
"Mereth Abbot!"
Pullea tyttö istuutui jakkaralle ja pani hatun päähänsä. Kaikki katsoivat jännittyneinä punanaamaista tyttöä jolla oli hattu puoliksi silmillään.
"Korpinkynsi!" hattu huusi.
Pöytä oikealta puolelta salia hurrasi tytölle joka juoksi nopeasti istumaan. Professori huuteli nimiä ja pöydät täyttyivät tasaiseen tahtiin. Lily Evansista tuli ensimmäinen Rohkelikko.
"Severus Kalkaros!" professori McGarmiwa huusi ja jakkaralle istuutui rasvatukkainen ruipelo poika. Hattu ei kerennyt pitkään koskettaa pojan päätä kun se huusi:
"Luihuinen!" ja vasemmalta puolelta keskellä vihelleltiin ja taputettiin pojalle.
"Frank Longbottom!" pyöreänaamainen poika istuutui jakkaralle ja hattu mietti pitkään ennen kuin se päätti huutaa:
"Puuskupuh!" 
"Adam Lycker!"
"Puuskupuh!" pitkänomainen poika juoksi istumaan edellisen pojan viereen.
"Sirius Musta!" Hattu oli hänen päässään kaikista pisimpään tähän mennessä, näytti kuin he olisivat taistelleet keskenään siitä että mikä olisi pojalle oikea tupa. Lopulta hattu huusi kovaan ääneen: "Rohkelikko!" kuului suuri henkäys joka pääsi vasemmalta puolelta Luihuisten pöydästä. Ja Rohkelikot taputtivat uudelle jäsenelleen hiukan vaisummin kuin tavallisesti. Sirius istui hämillään Rohkelikko-pöytään jossa häntä taputeltiin selkään rohkaisevasti.
Professori McGarmiwa yritti saada rauhan saliin ja jatkoi nimien huutelua.
"Edvard Nott!"
"Luihuinen!"
"Horvard Nyfger!"
"Luihuinen!"
 "James Potter."  Hatun ei tarvinnut pitkään miettiä ennen kun se huusi:
"Rohkelikko!"
Kaikki Rohkelikot taputtivat ja toivottivat uuden pojan tervetulleeksi.
 

Lopulta nimet loppuivat ja koulun rehtori piti lyhyen puheen, kertoen ensiluokkalaisille kielletyn metsän olevan nimensä mukaan kielletty ja monista Voron asettamista rajoitteista. Lopulta ruoat ilmestyivät pöytiin ja James kävi heti kanankoipien kimppuun, kellään ei ollut mitään suolaista ruokaa vastaan, matkalla kaikki olivat joko ahmineet karkkia tai olleet kokonaan syömättä. Pekonia, sisä-filettä, ulkofilettä, kalkkunaa, käristystä, paistia, possua, ja perunoita monella eri tavalla. Kaikki ahmivat mahansa täyteen, vain ensiluokkalaisten ruokailu keskeytyi kummitusten ilmestyessä esittäytymään. James innostui nähdessään Rohkelikon kotikummituksen, melkein päättömän Nickin. Peter lähinnä säikähti ja lopulta pidättäytyi syömästä ennen kuin kummitus olisi häipynyt. Jamesia se harmitti, hän olisi mielellään kuunnellut kummituksen tarinoita entisiltä ajoilta.
Lopulta tuvan valvoja-oppilaat johdattivat kaikki Rohkelikko-torniin. James nukkui samassa huoneessa Peterin, ja kahden muun pojan kanssa Lupinin ja Siriuksen. James tiesi että Sirius Musta oli Luihuis-painoitteisesta suvusta ja ihmetteli miten hän ikinä voisi selvitä seitsemän vuotta kuunnellen jonkun jorinoita siitä kuinka kaikkien pitäisi olla puhdasverisiä. Siihen ajatukseen James nukahti toivottamatta hyviä öitä, tosin sen tekivät vain Lupin ja Peter.

// rimps muokkasi ikärajaan otsikon ja genren. Laitathan jatkossa itse ikärajan ainakin otsikkoon näkyville?

Otsikko: Re: Kelmien Synty
Kirjoitti: Verbal Jint - 05.10.2007 15:48:11

Pidin.  :D  Koska tulee jatkoa?? Pidän näistä Kelmit-aiheisista ficeistä  :)  :D

Otsikko: Re: Kelmien Synty
Kirjoitti: iinaliina - 13.10.2007 13:03:24

(Kyselen vaan jatkon perään..? Eli onko tulossa lisää osia?)

Otsikko: Re: Kelmien Synty | PG, adventure
Kirjoitti: Kellerie - 14.10.2007 18:29:59

Tää vaikuttaa tosi kivalta ja erilaiselta, ja sitä näissä Kelmificeissä kaivataan:D Kirjoitustyylisi on hienoa ja sujuvaa, tarina menee hyvin eteenpäin. En oikeasti taida löytää mitään valitettavaa. Jään odottelemaan jatkoa...

Otsikko: Re: Kelmien Synty | PG, adventure
Kirjoitti: Leya - 30.10.2007 15:46:41

Kiitos, LunaLeto, IinaLiina ja Kellerie kun kysyitte jatkoa. Se on ollut minulla kyllä jo valmiina mutta enpä ole kerenny pistää ennen ku nyt :)

toinen osa

Kaikkialla oli paljon ihmisiä mutta harmahtavaruskea tukkaisen pojan oli helppo kulkea eteenpäin kaikkien kaartaessa pois tieltä. Suurin osa katsoi häntä peläten mutta oli niitäkin jotka vain halveksivat tätä yksitoista vuotiasta poikaa joka näytti olevan itkunpartaalla. Nuorukainen juoksi vessaan, siellä odotti rehtori Dumbledore, hän oli tyynen rauhallisen näköinen mutta silmistä huomasi hänen suuttumuksensa.
“Sinä vaarannat kouluni oppilaat, et voi olla täällä.“  
“Ni-iin mutta luulin e-että asia oli ku-kunnossa. Sanoit asioiden järjestyvän.“
Rehtori tuhahti, “ Minä en vaarantaisi kouluni oppilaita päästämällä ihmissuden porteista sisään. Et ollut rehellinen, illalla kello seitsemän lähdet junalla kotiin. Toki saat käydä aterialla, viimeisellä ateriallasi tässä koulussa.“ Dumbledore nauroi kolkosti.


Remus Lupin hätkähti hereille, uni oli ollut todellisen oloinen. Mikään ei olisi kamalampaa kuin saada potkut koulusta. Hän arvosti syvästi koulun rehtoria, Albus Dumbledorea, joka oli vakuuttanut asian olevan kunnossa. Remus saisi käydä koulunsa, ehtona oli että pojan täytyi poistua rohkelikko-tornista joka täyden kuun aikaan ja mennä vasta istutetun tällipajun kautta rääkyvään röttelöön. Vain matami Pomfrey ja rehtori tiesivät hänen poikkeavuudestaan, siitä että hänen ollessa vasta pieni poika oli ihmissusi purrut häntä ja nyt hänkin olisi loppu-ikänsä kaamea ihmissusi joka himoitsi  lihaa aina täyden kuun aikaan.
Eniten häntä pelotti että joku oppilaista saisi tietää, se tietäisi loppua. Hän tuskin muutenkaan ystävystyisi kovin moneen ihmiseen. Hän oli fiksu opiskelevainen poika joka kyllä arvostaisi ystävää, mutta hän oli kaamean ujo. Remus katseli huonetovereitaan. James joka nukkui häntä vastapäätä oli musta hiuksinen kikkara pää, kaikesta päätellen rämäpäää ja todella kovaääninen häiskä, joka tuskin koskaan arvostaisi opiskelua. Peter joka kuorsasi kovaan ääneen hänen oikealla puolellaan oli ilmeisesti Jamesin jonkunlainen ystävä, tai ennemminkin apulainen, siltä hänestä vaikutti kun oli seuraillut poikien iltatoimia. Peter teki kaiken mitä James vaan pyysi tekemään. Viimeisenä nurkassa Jamesin ja Peterin välissä nukkui Sirius Musta. Lupin ei tiennyt Siriuksesta muuta kun sukunimen, eikä suku välttämättä tee ihmisestä pahaa. Kun kaikki vaan ajattelisivat niin, maailma olisi heti vähän parempi paikka.
Lopulta Remus ei enää jaksanut maata sängyssä vaan nousi etsimään etsimään kelloa joka oli pojan arkussa. Se oli melkein seitsemän, hän voisi jo nousta aamupalalle.  Etsiessään sukkansa toista paria, hän tuli tiputtaneeksi nyt yöpöydällä olleen herätyskellonsa. Kuului kova räsäys kellon läjähtäessä lattialle, Sirius heräsi.
“Hemmetti, eikö täällä saa nukkua? “ Remus säikähti pojan kiivastumista.
“Se oli herätyskelloni. Olin etsimäss..“
“En välitä, koita olla hiljaa, muut nukkuvat, jos et huomannut.!“ Sirius ärähti, ehkä vähän tarpeettoman kiivaasti. Hän ei vaan sattunut olemaan niitä aamuvirkuimpia ihmisiä. Ystävämme Remus tietenkin arvioi pojan käytöksen suvun piikkiin; minkäs koira karvoistaan pääsisi. Hän vilkaisi vielä kertaalleen kaikkia huoneessa nukkuvia ja painui aamupalalle, jotenkin haikeana siitä että huone oli liian jakautunut niin erilaisiin ihmisiin.


Muut pojat heräilivät kutakuinkin samaan aikaan, puoltatuntia ennen tuntien alkua. Tosin Peter ei millään meinannut herätä, ennen kuin tajusi jääneensä yksin huoneeseen. Hän pidätteli pillahtamista itkuun, aina hän oli se tumpelo joka ei millään osannut olla samanlainen kuin muut. Hänen täytyisi skarpata, hän ei halunnut olla se erilainen, Remus joka oli ollut koko eilisillan hiljaa saisi jäädä tyhmimmäksi, vielä hän näyttäisi. Toisaalta hän taas voisi ystävystyä hoikkaan ja jollain tapaa resuiseen poikaan ja siten hän ei olisi yksin. Vaikka James saisi luultavasti enemmän huomiota ja täten Peterkin olisi kiinnostava tapaus.
Peter ei kerennyt syödä enempää kuin kaksi leipää ennen tunnille menoa ja oli siitä surullinen. Ensimmäinen tunti ekaluokkalaisilla oli heidän tuvanjohtajansa professori McGarmiwan muodonmuutostunti, siltä ei paranisi myöhästyä. Noita vaikutti pelottavalta eikä hän todellakaan halunnut tämän silmätikuksi. Peter käveli Jamesin rinnalla, tosin se oli kovin vaikeaa  pörröpään rynniessä käytävillä kovaa vauhtia. Jamesilla oli pitemmät jalat ja täten pääsi kovempaa. Se oli jopa kovin kiusallista Peterille kipittää Jamesin vieressä kun vastaantulevat tönivät häntä lähes kumoon, pojan ollessa tiellä.


Jamesilla oli kova kiire tunnille, hän halusi nähdä muodonmuutosopettajan hännän, tosin enää hänellä ei ollut aikomustakaan sitoa siihen mitään ja hän oli muuttanut mieltään naisten komennusvallasta hänen elämässään. Täytyi olla hullu että jekkuilisi McGarmiwan tunnilla. James pääsi vihdoin luokkaan, hän istuutui toiselle pulpettiriville nähdäkseen hyvin kaiken. James vilkuili ympärilleen nähdäkseen heti kun hännäkäs nainen astuisi luokkaan. Yhtäkkiä hän hoksasi opettajan pöydällä jotain minkä vuoksi purskahti nauruun, pöydällä istui todellakin terävä korvainen ja ihmeellistä kyllä hännäkäs kissa. Peter joka ei millään olisi voinut tajuta mille James nauroi purskahti hänkin nauruun, hän muistu erään opetuksen “Naura niin ne luulee että tajusit“. James katsoi kummissaan Peteriä joka hirisi hänen vieressään ja lopetti nauramisen seuraten pojan reaktiota jonka nauru hyytyi nopeasti. James tyrskähti ja pyöräytti silmiään. Hän kerkesi katsella vielä ympärilleen huomaten että Korpinkynnet olivat samalla tunnilla ja istuivat toisella puolella luokkaa. Osa katseli odottavaisesti kissaa päin, toiset juttelivat hiljaa toisilleen ajattelematta sen enempää.  
“Hyvää huomenta!“ McGarmiwa kajautti luokalle muunnuttuaan ihmiseksi. Oppilaat mutisivat omat huomenensa, toiset viitsimättä edes avata suutaan. McGarmiwa rypisti kulmiaan.
“Ette tainneet kuulla oikein, sanoin hyvää huomenta en mitään mimmunmömmön tapaistakaan.“ McGarmiwa hymyili vienosti kun luokka kajautti lopulta yhdestä suusta huomenet.
“Täällä saatte oppia tekemään töitä, ja kovasti. Kerron nyt heti että en suvaitse luokalleni yhtäkään temppuilijaa, vapaa-aikana on aikaa puhua ja tehdä kaikki tarpeenne. Tämä kurssi on varmasti koulun tärkeimpiä joten koittakaa tehdä parhaanne. Tänään aloitamme pienestä, muutamme nämä tulitikut neuloiksi ja etenemme siitä aina vaikeammalle tasolle. Neiti Evans jakaisitko tikut.“
McGarmiwa oli juuri sellainen kuin päälle päin näytti, nuttura kovin tiukalla. Punatukkainen tyttö otti rasian tikut ja jakoi kaikille yhden. James katseli tyttöä tylsistyneenä, onneksi hän ei joutunut tuohon hommaan.
Kun tulitikut oli jaettu tiukka muodonmuutosten opettaja opetti oppilaita kärsivällisesti lausumaan taikasanat oikein ja tarkkaili tuloksia. Kaikilla oli keskittyneet ilmeet, jotkut huitoivat sauvallaan ylimääräisiä kieppejä ja  huusivat kärsimättömästi taikasanat (“hopeneulos!“)  James otti keskittyneen ilmeen ja näpäytti sauvallaan hillitysti lausuen taian. Tikku muutti muotoaan päistä teräväksi ja väri lähenteli hopeaa. McGarmiwa huomasi sen ja kehui taiasta. Kulkiessaan eteenpäin hän löysi heti Jamesin takaa Siriuksen jonka neula oli myös muuttanut muotoaan.
“Yleensä menee aikaa ennen kuin luokassa kukaan saa tuonkaan verran aikaiseksi, tämä on lähes ainutlaatuinen tilanne.“ Koko luokka katsoi opettajaansa joka hymyili luokalle jo toisen kerran tunnin aikana. Ne jotka kuulivat sukulaisiltaan juttuja tiesivät että se oli paljon se. Jamesin naamaa kuumotti kiukusta, kuinka sattui että juuri hänen aikanaan selvästi tyhmiin Luihuisiin kuuluva poika oli päässytkin Rohkelikkoon ja nyt hän joutui jakamaan huomion hänen kanssaan.
Läksyksi he saivat lukea muodonmuutosten kirjasta kappaleen esineiden muuntamisesta ja sen hyödyllisyydestä.

Seuraavat tunnit vietettiin ensin kasvihuoneessa koulun ulkopuolella käyden peruskasvit läpi. Lopuksi oli lienten kaksoistunti luihuisten kanssa, sitä opetti leppoisa professori Kuhnusarvio, luihuisten tuvanjohtaja. Tunti oli mukiin menevä, he opiskelivat juureksien oikein leikkaamista ja perusliemien valmistusta. James ei jaksanut keskittyä koska ei pitänyt liemiä varsinaisesti taikuutena, vaan ”tavallisena sopan keittona”.  Kuhnusarvio oli kuitenkin huomannut varsinaisia lahjakkuuksia oppilaiden joukosta.
’Fantastista, olet selvästi sisäistänyt kuujauhon vivahteikkaan käyttömäärän.’ Hän riemastui Lilyn tekemästä Kyhmyjen poisto liemestä. Toinen joka selvityi tunnista hyvin arvosanoin oli Kalkaros, luihuisten riemuksi hän oli keittänyt vielä paremman liemen kuin Lily.

Iltapäivällä kaikki pojat olivat jo makuuhuoneessa, koska kaikkia väsytti ensimmäisen päivän jälkeen ja oleskeluhuone oli täynnä vilskettä. Koulun käynti Tylypahkassa oli raskasta, ainakin niille jotka eivät siellä vielä osanneet kulkea. Portaat siirtyilivät puolelta toiselle, ovet esittivät vastalauseita nuorille jotka yrittivät riuhtaista ne auki ja liikkuminen oli muutenkin väsyttävää kun luokat olivat niin eripuolella suurta linnaa.  
“Huhhuh, olen ihan raato. Tuntuu kuin jalkani olisivat jääneet höyryjunan alle. Onneksi tänään ei tullut läksyä muusta kun liemistä.“ Peter vikisi tuskissaan.
“Plääh, sekin on jo liikaa. Se Kuhnusarvio on yksi nipottaja, tosin ruuan suhteen hän ei taida olla kovin nirso.“ James virnisti  Peterin naurahdellessa vieressä, niin kuin juttu olisi ollut hauskaakin hauskempi. Lupin hymähti ja avasi hänkin suunsa.
“Kuhnusarviolla on kuulemani mukaan intohimo kuivattuihin ananaksiin, ja suklaa on hyvä tapa saada hänet omalle puolelleen. Kuulin hänen pitävän jotain kerhoa, jos seurapiirit yhtään kiinnostaa niin kannattaa hankkiutua hänen suosioonsa.“ Remus sanoi tietäväisenä.
“Minäkin kuulin hänestä, tuntee kuulemma lähes jokaisen ministeriöstä, henkilökohtaisesti. Hän kuulemma nauttii monen huispaajan suosiosta ja hänen mielipidettään kuunnellaan monissa asioissa. Kuulin myös että hän saattaisi olla ihmissusi, tosin serkkuuni ei voi luottaa näissä asioissa.“ James letkautti keveästi, Remus otti asian vakavammin. Hän koitti tunnustella hiukan huonetovereidensa ajatusmaailmaa.
“Ihmissusi? Ei uskoisi, hän vaikuttaa mukavalta enkä ole kuullut hänestä pahaa sanaa koskaan."  
"No, en usko että hän puhuu siitä kenellekkään, ihmissudet kun ovat jotenkin, no.. ala-arvostettuja. Ja no, se on luultavimmin serkkuni keksintojä. Hän huijaa minua usein, se kulkee suvussa." James ei pistänyt paljoa painoa puheilleen. Lupin näytti hiukan loukatulta, mutta kukaan ei katsonut niin tarkkaan.
Peter ja Sirius olivat jo sängyssä, kummastakaan ei oikein nähnyt että nukkuivatko he. Sirius kuitenkin kuunteli poikien puheet tarkkaan, hän ei uskonut Kuhnusarvion olevan ihmissusi, mutta ei myöskään esittänyt mielipidettään. Hänestä oli vaikeaa asua samassa huoneessa kun ei tiennyt mitä muut ajattelivat. Peter oli nössö joka tuskin pani painoa sukuasioille mutta James vaikutti olevan ei maata, vaikka ei sitä kyllä näyttänyt. Remus taasen oli mukavan oloinen, mutta ei hänkään kovasti yrittänyt päästä Siriuksen seuraan, tosin Sirius olikin ollut aika pahana aamuisesta herätyksestään.

Otsikko: Re: Kelmien Synty | PG, adventure
Kirjoitti: Leya - 18.11.2007 21:57:15

Osa 3

James heräsi aamulla kun heidän perheensä pöllö koputti ikkunaan paketti jalassaan. Kiharatukkainen poika kipitti avaamaan ikkunan ennen kun muut heräisivät, hän oli kuullut Remukselta kuinka Sirius oli vetänyt herneen nenään ensimmäisen koulu päivän aamuna.
Pöllö lensi huoneeseen Jamesin sängylle ojentaen jalkansa. Paketin päällä oli kirje, kirjoitettu hänen isänsä käsialalla.

Hei James!
Voin sanoa että olen ylpeä sinusta, olet ollut jo kolme viikkoa siellä eikä yhtään kirjettä kotiin. Muistan oman ensimmäisen kuukauteni koulussa, Dumbledore ei ollut vielä rehtori vaan muodonmuutosten opettaja, hän oli tuvanjohtajani onnekseni. Löysin tieni aina kiipeliin mutta Dumbledore oli armahtavainen yleensä sain vain tunnin jälki-istuntoa, tosin ensimmäisellä viikolla äitini sai vihaisen kirjeen jossa kerrottiin kuinka olin onnistunut muuttamaan loitsujen opettajan hiukset violetiksi.
Koska tiedän että sinä olet perinyt minulta muutamia ominaisuuksia halusin lähettää sinulle jotain jonka olen aikoinani perinyt omalta isältäni, käytä sitä hyvin.

Isäsi

PS. Äitisi on huolissaan, kun et ole antanut kuulua itsestäsi mitään ja lupasin välittää viestin.

Pps. Sori aikainen ajankohta. :)

Ppps. tulet ka(s)tumaan pahasti jekkuasi, Räjähtävä vesisohva oli vanha vitsi, tein sen aikoinani tädillesi Margaretille tämän ollessa raskaana. En istunut sen jälkeen viikkoon.

James tiesi sukunsa olevan hupsuja täynnä mutta häntä kuitenkin nauratti ajatella professori Lipetitiä hiukset violettina.  Äiti oli ihastunut isään juuri siksi että hän oli niin veikeä ja huvittava. James tiesi isänsä tietävän että ei hän ole ollut täysin kiltti, mutta koska hän ei ollut jäänyt kiinni mistään sai hänestä olla ylpeä.
 Hän oli juuri aikeissa lähteä aamupalalle kun huomasi ruskean paketin jonka oli unohtanut  ajatellessaan isäänsä. Paketissa oli jotain pehmeää, luultavimmin siis jokin vaate.  Lopulta paketti aukesi ja esiin tuli jotain hopeaista, Jamesin teki mieli kiljua. Hän vetäisi viitan päälleen ja juoksi peilin eteen, hänen päänsä leijui ilmassa.  James ihasteli näkyä jonkin aikaa kunnes kuuli Siriuksen murahtavan unissaan. Hän ei haluaisi vielä näyttää viittaansa kenellekkään.. James piilotti viitan arkkunsa pohjalle ja valmistautui aamupalalle.
Juuri sinä päivänä koulun seinille ilmestyi ensiluokkalaisia miellyttävä ilmoitus. Vihdoinkin ensimmäinen lentotunti pidettäisiin, toki ainakin puolet luokasta osasivat lentää. Kuitenkin se oli mukavaa vaihtelua arkeen. Jokainen ensiluokkalainen halusi päästä kertomaan mielipiteensä, olihan se kuitenkin velhomaailmassa todella olennanainen osa kaikkea ja huispauskin tapahtui luudanvarrella.
 
"Minä en ole koskaan koskettanut aitoa luutaa, siis kun eihän jästi maailmassa lennetä." eräs kovaääninen rohkelikko kajautti.

Oli niitäkin jotka esittivät parempia kun tosiaan ovat.
"Minä osaan omasta mielestäni hyvin, ajattelin hakea joukkueeseen ensi vuonna, äitni oli aikoinaan jahtaaja mutta minulla on kykyjä pitäjäksi."

 Jameskin tykkäsi puhua lentämisestä.
"Minä haluaisin etsijäksi. Isäni on opettanut minut lentämään, tähdenlento kakskakkosella. Nelivuotiaasta sitten olenkin murtautunut luutakomeroon, ja käynyt naapurikylissä lentelemässä." James oli ylpeä itsestään, hän haroi hiuksiaan taaksepäin näyttäen sitten siltä että tuuli joka tuiversi yläilmoissa olisi sen pöllyttänyt. ”Kerran jäin kiinni siitä, mutta isäni on ollut joskus nuori.. Ja äitini, no.. päätimme olla kertomatta.”
 
 "Minäkin olen oppinut nuoresta, äitini osti veljelleni luudan ja on naurettavan helppoa varastaa se, veljeni on täysi typerys eikä tiedä että olen löytänyt hänen ”salaisen piilonsa” joka on hänen sänkynsä alla." Sirius joka näytti jostain syystä katkeralta, naurahti kyllästyneenä.
 
Kaikki kertoilivat omia kokemuksiaan, joihinkin tarinoihin oli lisätty erilaisia viihdykkeitä,  mielenkiinnonvuoksi. Jotkut kertoivat tosissaan kuinka olivat hienosti väistäneet vastaantulevan helikopterin, kerran eräs korpinkynsi poika vakuutti pelastaneensa taikaministerin puusta.


***

Tunti pidettiin huispauskentällä matami Huiskin ohjauksessa. Rohkelikot ja Luihuiset olivat samassa opetusryhmässä, se harmitti kaikkia mutta lentäminen oli niin suuri asia että kukaan ei ruvennut rähinöimään opettajan nähden.
"No niin, jokainen hakee täältä laatikosta itselleen luudan, ja sitten asetutte seisomaan kahteen riviin niin että kaikki näkevät minut kun kuljen välissänne."  Matami Huiski katseli onko kellään mitään kysyttävää  ja käveli pois kentältä.
Jokainen kiiruhti valikoimaan itselleen hyvää luutaa, vaikka jokainen luuta olikin parhaat päivänsä nähneitä, muutamassa oli enemmän risuja takana ja luudanvarsi oli vielä suhteellisen kiinteä.  Rohkelikot asettuivat yhteen riviin ja Luihuiset toiseen, vastakkain seistessään ryhmät huutelivat toisilleen ilkeitä juttuja. Peter josta näki heti päälle päin että lentäminen ei innostanut joutui suurimmaksi pilkan kohteeksi.
"Tuuppaan sinut luudalta jos nyt pääset edes ylös asti." Nott huusi katsoen suoraan Peteriä,  Luihuis-tytöt kikattivat ja osoittelivat Peteriä joka oli kalpea kuin lakana ja näytti siltä että pissaisi kohta housuihin.
"Piskuinen, joko olet varannut sängyn sairaalasiivestä?"  Kalkaros huusi mutta katsoi enemmän luihuisten reaktiota kuin Peterin.
James joka oli puhellut vierustovereidensa kanssa huispaajalegendoista, kuuli ivahuudot ja kääntyi heti puolustamaan kaveriaan.
"Hei Nott, luuletko tosiaan pääseväsi tuolla luudalla ylös? Luulisin että näissä luudissa on painorajat." Nott oli isokokoinen poika ikäisekseen ja Jamesin sanat saivat sentään pienen punan hänen poskilleen.  Sirius joka oli ollut myös hiljaa aukaisi hänkin suunsa.
"Puoliveri-Kalkaros, itse voisit kokeilla Voron kaapista Taikaputsis aineita, jos ne ei toimi niin Pomfrey varmasti ottaa sinut siipiensä suojiin ja yrittää hoitaa tuon sinun..." Sirius mittaili ensin Kalkarosta kuin harkiten tarkkaan mitä sanoisi. "...lika-ongelmasi."
Kaikki rohkelikot räjähtivät nauramaan, jotkut luihuiset joutuivat vääntämään virnistyksen pois kasvoiltaan.
Siitä olisi varmasti tullut suurikin riita mutta Huiski -joka oli poistunut hakemaan huispaus-tarvikkeita näyttääkseen ne oppilaille, tuli takaisin.

Peteriin huudot olivat vaikuttaneet huonosti hänen mieleensä palasi se ainoa kerta kun hän oli luudan selkään hypännyt.
“Peter sinä olet jo kuusi vuotias, etkö haluaisi kokeilla vaikka  lentämistä? Minä kiisin luudalla ensimmäisen kerran ollessani neljän vanha… Kai sinun tekisi mieli jo päästä lentämään?“
“Isä, enpä tiedä. En ole koskaan pitänyt korkeista paikoista…“
Herra Piskuilan näytti hiukan pettyneeltä, Peter oli tottunut siihen, hän oli aina ollut arka eikä koskaan tiennyt mitä pitäisi sanoa tai tehdä. Sinä päivänä hänen isänsä kuitenkin päätti että poika lentäisi ja se oli sillä selvä. Hän oli ottanut pojan kädestä kiinni ja raahannut vajaan, siellä odotti hänen oma luutansa –Merkurius kakkonen.
“Peter, tämä on ihan helppo homma. Istut vain luudalle ja ponnistat maasta vauhtia, kääntyminen sujuu itsestään, siihen vain harjaantuu.“
“EN minä halua lentää, minua pelottaa. Etkö sinä koskaan välitä siitä mitä minä sanon!“
“Poika, nyt sinä ryhdistäydyt. Luuletko että kukaan haluaa luuseria kaveriksi?“
Peter oli itkun partaalla, hänen isänsä käveli nopeasti talolle, paiskasi oven kiinni sisälle astuttuaan.
Hänen isänsä oli pitänyt poikaansa aina hiukan luuserina ja lopulta Peter halusi näyttää rohkeutensa. Hän oli ottanut isänsä luudan, lentoon nousu oli helppoa mutta luuta ei pysähtynytkään ihan helposti. Luuta kiisi suunnasta toiseen Peterin horjuessa puolelta toiselle. Hänen isänsä huomasi lentävän-Peterin keittiön ikkunasta ja kiiruhti ulos. Siellä  hän yritti huudella pojalleen neuvoja mutta pieni poika oli niin shokissa että ei kuullut mitään. Lopulta hän oli tipahtanut pusikkoon ja kummastakin kädestä murtui luita.
 Hänen isänsä oli hoitanut pojan Mungoon hoidettavaksi, korjannut luutaan tulleet naarmut ja ollut sen jälkeen kuin mitään ei  olisi tapahtunut. Tosin kertaakaan hän ei ollut patistanut poikaansa enää lentämään.

Remus huomasi Peterin ilmeen, poika värisi pelosta. Hän käveli säikähtäneen pojan viereen ja tarjosi salaa suklaata. Peter rohkaistui hiukan mutustellessaan suklaata, hän hymyili ensin kiltille Remukselle ja sitten virnisti hiukan Kalkarokselle joka oli läsähtänyt lyttyyn Siriuksen sanoista.
Huiski esitteli ryhmyt, kaadon ja siepin, hän kertasi huispauksen säännöt ja huomautti että ykkösluokkalaisten oli lähes mahdotonta päästä joukkueeseen. Sitten he asettuivat luutiensa viereen ja opettelivat kutsumaan ne käteensä, toisille se oli lähes mahdotonta saada luuta nousemaan, jotkut saivat sen jo toisella yrityksellä kauniisti käteensä. Lopulta he asettuivat luutaansa lento asentoon ja Huiski kertasi vielä lentämisen perusteet ja he pääsivät kokeilemaan ylös nousua. Toisille lentäminen oli luontaista, jotkut jännittivät niin paljon että eivät edes päässeet kunnolla ilmaan. Viimeiset viisitoista minuuttia Huiski pyysi jonoon ne jotka halusivat lentää kunnolla.
Jonoon tuli suurimmaksi osaksi velhoperheistä tulevia. James oli heti ensimmäisenä jonossa, Luihuisesta tuli mukaan kolme, Nott ja hänen kaksi ystäväänsä. Sirius oli myös innokkaana mukana ja muutama muu rohkelikosta. Vain yksi tyttö, punatukkainen Lily Evans, jästiperheestä.
He lensivät kolmen jalan korkeudessa kentän päähän ja takaisin. Jamesille se oli helppo nakki, hän lensi nopeasti, pujotteli maalisalot  ja tuli takaisin.  Matami Huiski kehui suoritusta hyväksi ja kehotti pyrkimistä joukkueeseen toisena koulu vuotena, tämän vuoden huispaajat oli jo valittu. Ja huomautti että ensiluokkalaisten oli tosiaan lähes mahdotonta päästä joukkueeseen.
Nott lensi myös kohtalaisen hyvin, hiukan epävarman oloisena ja siitä johtui että luuta tärisi. Poika kuitenkin keksi syyttää luudan kuntoa johon matami Huiski huitaisi kädellään kieltävästi. Sirius lensi luihuisten jälkeen ihan taidokkaan näytteen, hänen luutansa oli todella hidas ja rönsyinen.
Lily Evans lensi viimeisenä, hän oli itsevarman oloinen ja nousu sujuikin hyvin. Moni tyttö kannusti ja huuteli hänelle rohkaisuja. Tyttö kallistui eteenpäin ja luuta kiihdytti vauhtia. Maalisalot tulivat liian nopeasti eikä tyttö kerinnyt väistää keskimmäistä vaan hänen jalkansa kolahti salkoon kovassa vauhdissa. Tyttö tippui luudaltaan ja jäi maahan makaamaan. Huiski nappasi Nottin luudan ja lensi sillä nopeasti toiseen päähän kenttää. James ja Sirius lensivät paikalle muut juoksivat perässä.  
Lily makasi maassa voihkien kipeää jalkaansa ja olkapäätään joka oli rysähtänyt edellä tippuessaan maahan.
”No niin. Rauhoituhan nyt, ei ole mitään hätää. Viedäänpäs sinut sairaalasiipeen. Tunti on päättynyt, viekää luudat laatikkoon. Ja kukaan ei nouse maasta, et edes sinä Potter. James pyöräytti silmiään ja jatkoi matkaa kävellen.
Tyttö toimitettiin sairaalasiipeen jossa hän sai nukkua tulevan yönsä. Matami Pomfrey korjasi luut helposti mutta se oli uuvuttavaa puuhaa. Lilyllä oli murtma polvilumpiossa ja olkapää oli räsähtänyt sijoiltaan, siihen oli riittänyt yksinkertainen taika joka helpotti kipuunkin kummasti.  

***************************************************************************************************

James päätti kokeilla viittaansa illalla ja käydä sairaalasiivessä tervehtimässä Lilya, tosin hän oli päättänyt hiukan kiusoitella tätä... Luudalla lentäminen oli helppoa, miten kukaan pystyi tunaroimaan vaikka sitten olikin jästiperheestä. Lily oli ollut etevä kaikessa muussa, hän oppi loitsut ensimmäisten joukossa, oli todella hyvä liemissä, eikä koskaan tehnyt mitään väärin.  James oli siis kutakuinkin tyytyväinen itseensä että oli niin taitava lentäjä vaikka yksi koulun parhaista oppilaista ei siihen pystynyt satuttamatta itseään. James oli tosin lentänyt jo monta vuotta ja hänen isänsä oli suurimpia huispausfaneja englannissa.
Heti kun James sai loitsujen tehtävänsä valmiiksi -kaksi jalkaa pitkä teoreettinen kuvaus siipirdium lentiusa -loitsun vaikutuksesta ja tehosta, juoksi hän portaat ylös poikien makuusaliin ja kaivoi viitan arkustaan. Noustessaan ylös hän huomasi hämmästyksekseen olevansa Peterin kanssa silmätyksin.
"James, mihin sinä olet menossa? Mitä tänään oikein tapahtuu?"
"En ole velvollinen kertomaan matkoistani ulkomaailmaan, Peter. Ja miten niin tänään pitäisi tapahtua jotain?" James työnsi viittaansa takataskuun niin ettei Peter huomaisi.
"Pah, Siriuskin lähti juuri, ja huomannet Remuksenkin häipyneen johonkin." Peter kuvitteli kaikkien poistumisen liittyvän toisiinsa, mutta James ei ollut arvannut muidenkin suunnittelevan jotain.
"Mitä? Ai Remus lähti nyt illalla? Sirius on varmaan jossain luihuisten kanssa.”
"Minä haluan mukaasi."
"Mukaani?! Sori, se ei nyt käy."
"No sitten kerron McGarmiwalle. Te suunnittelette jotain, en minä ole tyhmä." Peter sanoi melkein uhkaavalla äänellä.
"Ai sinäkö meinasit juoruta McGarmiwalle? Kympistä vetoa et uskalla. Ja kyllä sinä taidat olla vähän tyhmä, minä en liity mitenkään muiden katoamiseen. Siriuksella on varmasti bisneksiä jonkun luihuisen kanssa, Remuksesta en varmasti tiedä mitään."
"No te olette kaikki kuuhulluja.!" Peter katsoi ulos ikkunasta ihaillen täysikuuta, ja sitten hänen silmänsä pyöristyivät. "Sinä olet ihmissusi, vai mitä?"
Se oli viimeinen pisara Jamesille. Toki Peter oli joskus mukavaa seuraa, mutta tuo pikkuinen poika oikein kerjäsi tyhmäksi haukkumista.
"Peter, sinä tosiaan olet tyhmä. Et taida tietää että ihmissuden kanssa ei kannata olla samassa huoneessa täydenkuun aikaan." James ulvoi, varmisti että viitta oli taskussa ja poistui huoneesta ulvoen vielä portaissa. Peter jäi katsomaan pöllämystyneenä kuuta. Lopulta hän heräsi transsistaan ja läppäisi itseään otsaan.
"Kai mä sit oon vähän tyhmä."  

***

James hiipi sairaalasiipeen, sängylle jolla Lily nukkui. Hän teki kaikkensa, härnäsi monella eri tavalla mutta Lily ei  herännyt. Siksi Jamesin mielikuvitus lähti hurjana laukkaamaan, oliko tyttö edes elossa ja uskaltaisiko hän kokeilla pulssin, kaulasta. James vilkaisi nopeasti taakseen, ihan kuin joku voisi nähdä hänet näkymättömyysviitan alta ja hiipi Lilyn sängyn vierustalle. Tyttö makasi hiljaa, punaiset hiukset kauniisti levällään. James vilkaisi vielä taakseen pimeään josta näkyi matami Pomfreyn yksityisten tilojen ovi, joihin ei perimätiedon mukaan ollut päässyt kukaan oppilas koskaan.
Pojan käsi tärisi kun hän liikutti sitä tytön kaulalle, James oli niin hermostunut että ei löytänyt heti oikeaa kohtaa että löytäisi pulssin. Yhtäkkiä käsi nappasi häntä ranteesta ja viitta valahti hänen yltään.
"Mitä ihmettä sinä teet täällä?! Miksi sinä hipelöit minun kaulaani!"
Lilyn ääni oli kimeä vaikka hän oli juuri herännyt.
"Oletko hullu, sinähän paljastat minut!"
"Sinähän olet James, vai mitä? Mutta miksi sinä hipelöit minun kaulaani?" Lily tivasi edelleen äänekkäästi.
"Öö.. Joo, olen James… James Potter. Ja viitsitkö puhua vähän hiljempaa."
Poika virnisti tyytyväisenä, kuin olisi ollut joku julkkis ja Lily hänen ihailijansa.
"Ja sinä tulet tänne hipelöimään minun kaulaani.. Olet aina pahan teossa, sinulle ei riitä mikään..."
"EN minä tullut tänne vartavasten hipelöimään sinun kaulaasi. Tulin vaan katsomaan miten voit. Ja haluaisin tietää että miten sinä oikeastaan tipuit, tai siis.. Sinähän törmäsit siihen pylvääseen ja sitten..."
Lilyn naama rupesi saamaan hiukan vaaleanpunaista väriä, johtuiko se häpeästä vai suuttumuksesta sitä ei James tiennyt.
"Kuule, minä olen täällä ihan luvan kanssa, koitapa muistaa että sinun paljastumisesi on minun varassani. Joten sinuna en tulisi pilkkaamaan minua, ja paljastaisi vielä typerästi tätä sinun viittaasi joka on kieltämättä hieno."
James virnisti taas, kuin häntä olisi kehuttu todella rohkeaksi ja charmikkaaksi mieheksi.
"Mutta et kai sinä paljastaisi minua. Olet kuitenkin vuosikurssimme fiksuin tyttö. Enkä minä tullut pilkkaamaan, halusin vain tietää.. että miten voit."
Lily punastui Jamesin imartelusta mutta ei kuitenkaan menettänyt älyään vaan jatkoi keskustelua.
"Kun taas sinä häiriköit tunneilla ja olet kuin omistaisit koko paikan. Et jätä ketään rauhaan tyhmiltä kepposiltasi.. Olet kaveripiirien kuningas vaikka kukaan tovereistasi ei ole sinulle minkään arvoinen.."
"Kuule elämä on kovaa, minulla on hauskanpito veressä. Mutta mitä sinä tiedät minun tovereistani, Peter on aina minun mukanani. Älä rupea väitt-. "
"Niin, mutta voitko väittää että antaisit hänelle osan kunniasta kaikista niistä "hauskoista" kepposista mitä olette tehneet. Hänellä ei ole mitään arvoa elämässäsi."
"Hei kuule, sinä suurentelet asioita. En minä niin pahasti häiriköi, pilailuhan on vain hauskaa, itse nauroit kun Gilbert Kingsley joi kuravettä ja sylkäisi ne Nottin päälle.."
"Se oli ihan hauska, mutta veit kaiken kunnian ja Peter sai vain katsella vierestä.."
"Niin koska minä taioin sen taian hänen lasiinsa. Peter vain istui vieressäni, nauroi ensimmäisenä ja pisimpään. Peter viihtyy sillä tavalla. Ja se poika on ihminen joka tarvitsee itselleen suojelijan. Tänäänkään en jättänyt häntä pulaan, puolustin häntä niin miten aito ystävä ainakin."
"No entäs Remus? Hän ei koskaan pääse mukaan sinun kepposiisi, hänet sinä ainakin alennat ja kehtaat vielä esittää hänen ystäväänsä."
"Hei Lily,  Remus ei halua olla niissä mukana. Se on hänen päätöksensä ja sinun tulisi sitä kunnioittaa.."
"Remus, onkin fiksu, sinun kannattaisi ottaa hänestä mallia.." James naurahti Lilyn ristiriitaisuudelle.
"Puhut itsesi pussiin Lilyseni."
Lily pyöritteli silmiään ja katsoi Jamesia toivottomana.
"Se on Evans sinulle, Potter. Mutta entäs Sirius, et koskaan edes huomaa häntä. Teillä voisi olla hauskaa yhdessä, kun keksitte jotain hauskoja jekkuja opettajille."
"Sirius on tullut perheestä joka kannattaa jästiperheistä tulevien hirttämistä, miksi sinä edes välität, et edes pidä minun viattomista ja pienistä jekuistani saati sitten-."
"Mutta miksi luulet että hän pääsi rohkelikkoon? Poika joka tulee niin syvältä luihuisista lajiteltiin rohkelikkoon, eikö se jo kerro jotain?"
"Sen että hattukin voi erehtyä, tullut varmaan vanhaksi. Lajitteli Parkleyn kaksosetkin eri tupiin.. Se vain on erehdys, jolle ei voi mitään."
"No olkoot niin, mutta oletko koskaan kuullut hänen pilkkaavan kuraverisiä tai yleensäkään ketään?"
"Kuule, viimeksi tänään. Kuulit itsekin miten hän ilkkui Kalkarokselle, joka on puoliverinen."
"Sinäkin joutaisit luihuiseen, pilkkaat jokaista joka yhtään käy hermoille. Sirius puolusti Peteriä, niin kuin sinäkin, niin kuin aito ystävä vaikkapa..."
"Minä en haukkuisi ketään suvun perusteella, minä en välitä mistä perheestä kukin tulee. Sillä ei ole mitään väliä."
"Ja kuitenkin sinulle merkkaa enemmän se että Sirius on Musta kuin se että hän on rohkelikko. Potter, SINÄ puhut itsesi pussiin."
Lilyn kova äänisyyden seurauksena kuului kova kopaus joka kertoi Pomfreyn olevan tulossa. James vetaisi viitan Lilyn kädestä johon se oli jäänyt ja kiirehti pois paikalta.
Jamesin ajatus juoksenteli villinä koko matkan rohkelikko-torniin. Mitä Lily oikein meinasi, sanoessaan että hän oli häirikkö, ja vieläpä tunteeton sellainen. James ei voinut uskoa että tyttö pystyi ajattelemaan niin vapaamielisesti kaikeasta ja kertomaan sen niin suoraan. Mutta hänellähän oli hyvät välit useimpiin ihmisiin, Peter oli automaattisesti hänen puolellaan, Remuksella ei ollut mitään häntä vastaan. Hänellä oli monta mukavaa serkkua jotka toivat kermakaljaa ja karkkia Tylyahosta, hän ei ollut tehnyt vielä mitään vakavia kepposia jotka alentaisivat ihmisen arvoa. Kaikki oli hienosti mutta Lily ei ollut tyytyväinen, tosin eihän Jamesin tarvinnutkaan pitää Lilya tyytyväisenä. Hän ei tajunnut edes sitä ett miten he olivat päätyneet puhumaan hänen ystävistään, mitä väliä sillä oli Lilylle. Ne olivat hänen huonetovereitaan, jokainen hiukan omaperäinen yksilö. He elivät täysin eri ajatusmaailmassa, mutta James päätti että tarkkailisi Siriusta enemmän. Poika tosiaan oli kuin kuuluisi rohkelikkoon.
 

***

Aamulla Peter heräsi katsomaan että kaikki olisivat ehjänä paikalla, James kuorsasi boksereissaan puoliksi lattialle tippuneen peittonsa alla. Siriuksesta ei näkynyt muuta kuin mustat  hiukset, Peter katseli hiuksia jotka yleensä roikkuivat muotoillusti puolipitkinä omistajansa päästä, se oli hänestä kiehtovaa katseltavaa. Yhtäkkiä hänen huomionsa herpaantui kun ovi aukesi, sisään hiipi Remus. Peterin silmät suurenivat tyhmästi kun hän tajusi vuoteen olevan tyhjä.
"Remus mitä sinulle on tapahtunut? Näytät vähän... sairaalta. Et kai sinä vain törmännyt luihuisiin..?"
"Minä olen kunnossa,  hiukan väsynyt mutta kunnossa." Remus vältteli Peterin  katsetta ja toivoi pojan olevan tarpeeksi väsynyt tajuamaan että yleensä Remuksella ei ollut tapana valvoa öitä tekemässä pahojaan. Peter näytti mietteliäältä, hän yritti löytää tolkkua poikien touhuille mutta se ei ottanut onnistuakseen. Lopulta hän päätti rohkaistua ja kysyä petiin menneelle Remukselta mitä tämä oikein puuhasi.
"Remus, kukaan muu ei kerro minulle mitään. Viitsitkö vähän valottaa, mitä te oikein puuhaatte öisin?"
Remus kuuli kysymyksen, mutta hän oli liian väsynyt vastaamaan, vaikka yö olikin ollut tavallista helpompi täysin suljetussa tilassa. Peter saisi ottaa itse selvää, jos nyt suinkaan uskalsi uhmata yön pimeyttä, viettelijöistä kauneinta, seikkailua. Vaikka ei Remus sitä kyllä toivonut. Hän ei halunnut että edes yksi yli-innokas poika roikkuisi hänen kannoillaan ja saisi lopulta tietää kuinka hän vieraili kerran kuukaudessa rääkyvässä röttelössä muuntautumassa ihmissudeksi.
Peter luovutti siltä aamulta, James eikä Remus halunnut kertoa mitä puuhasivat öiseen aikaan. Peter oli ennenkin huomannut että James livahti ulos, eikä se häntä haitannut koska oli luullut Remuksenkin viihtyvän yöt sängyssä. Nyt hän ajatteli olevansa yksin "nyhverö".
 
***
 
Sirius heräsi aamulla aikaisin, hän oli nukkunut yönsä huonosti mutta ei saanut enää unta. Hän makasi lämpimässä peittonsa alla ja mietti edellistä yötä. Hänen serkkunsa Bellatrix oli pyytänyt häntä tulemaan seitsemänteen kerrokseen sen taulun eteen missä Barnabas Pauka-aivo yritti opettaa peikoille balettia, sieltä hän oli yllätyksekseen löytänyt oven ja sen takaa mukavan huoneen jossa Bellatrix odotti.
”Mikä tämä paikka oikein on?”
”Tätä huonetta kutsutaan tarvehuoneeksi, se muuttuu juuri siksi tilaksi miksi sitä pyydetään muuttumaan.”
”Ahaa, ja koska sinä olet tehnyt tämän huoneen, pääsit vaikuttamaan myös sisustukseen, vai mitä?”
”Niin, se muotoutuu kai joka kerta omanlaisekseen.”
g”Ja siitä johtuu että täällä on tuon astetta huonomman laulajan kuva? En tiennyt että olet kiinnostunut Kirkuvien Lohikäärmeiden laulajasta.”
”Se ei liity mitenkään asiaan.”
”No mutta valaisisitko minulle hiukan. Olemme täällä tarvehuoneessa varmasti hyvästä syystä, keskiyöllä luvattomasti.”
”Sirius, et sinä oikeasti välitä. Ja tiedät kyllä hyvin mistä minä sinulle aion puhua.”
Sirius tiesi tasan tarkkaan mitä aihe koski, hänestä oli kuitenkin mukavaa tehdä asiat vaikeammaksi.”
”Bella, jos aiot kertoa kuinka näit unta Lohikäärmeiden laulajasta, solistista tai vaikka rumpalista niin etkö voisi lähettää pöllön. Minä olen väsynyt enkä ole kiinnostunut millään tavalla heistä.” Virnistämällä väsyneesti hän sai Bellatrixin pyörittelemään silmiään.
”Tämä ei ole leikin asia, sinun äitisi..”
”Niin,  asian ydin on arvattavasti minun äitini, en ymmärrä miksi kaikki pyörii hänen ympärillään. Tai siis, olethan sinä nyt paljon paremman näköinen, luulisi että jokainen laulaja ottaisi sinut ennemmin kuin minun rakastettavan äitini.”   
”Sirius, kasva aikuiseksi. Minä en tullut puhumaan sinulle rakkaushuolistani..!”
”Oletko rakastunut?” Sirius räpsytteli silmiään ”Bella-kulta voit aina kertoa minulle, Bellariina olet aina ollut suosikki serkkuni.”
”Sinä käyttäydyt lapsellisesti, luuletko että imitoimalla Narcissaa voisit päästä kiipelistä. Olet vaarassa tulla poltetuksi.”
” Hei, noitaroviot on pois muodista.”
”Nyt riitti. Minä lähetän äidillesi postia, hän on oikeassa siinä että sinusta ei tule kunnon velhoa. Minä ainakin yritin puhua… Mutta oma on valintasi.”
”Mitä minä nyt olen tehnyt?”
”No, meillä on suunnitelma rohkelikkojen varalle ja tarvitsemme siihen sinua.”
”Suunnitelma? Älä ole hullu, minä en suostu.”
Sirius muuttui vakavaksi, hänen koko olemuksensa vaikutti todella pieneltä ja mitättömältä.
”Kaikki luihuiset luottavat sinuun, ne tietää että hattu voi erehtyä. Tämä on sitä paitsi sinun parhaaksesi.”
”En tiedä mitä sanoisin…”
Sirius vain pyöritteli päätään kieltävästi kun Bellatrix yritti suostutella häntä mukaan
”Tajuatko sinä että minulla on seitsemän vuotta siinä tuvassa, minulla ei ole kunnon ystäviä kaikki on kiinni suvusta. Minä en voi itsekkään sietää sukuani, on vain vanhanaikaiset ajatukset ”kuraverisistä” ja verenpettureista. Minua ei kiinnosta!!”
Sirius ei tiennyt enää mikä olisi oikein. Hän tiesi tarkalleen mitä Bellatrix tarkoitti polttamisella, olihan hän seuraillut yksitoista vuotta äitinsä touhuja. Jos heidän sukupuuhunsa kuuluva henkilö tekisi mitään joka vaikuttaisi maineeseen joutui hän poltettavaksi Siriuksen äidin sikarilla.
”Sinä, olet suunnitelmassa mukana, halusit tai et. Muussa tapauksessa otan yhteyttä äitiisi. Ja Sirius, tajuathan että minä en varmasti sitä haluaisi tehdä.”
Sirius ei halunnut suostu pyyntöön mutta hänen äitiään oli vaikea vastustaa. Nyt hän joko voisi saada ystäviä rohkelikosta tai pysyä sukupuussa ja asua kotonaan. Oikeastaan tilanne taisi olla se että oli suostuttava, halusi hän sitä tai ei.

Otsikko: Vs: Kelmien Synty | PG, adventure (uusin osa 18.11)
Kirjoitti: Leya - 14.03.2008 00:04:05

osa4

Ruokasali - jossa oli istunut Jamesin lisäksi vain muutama oppilas, rupesi täyttymään oppilaista. Sirius tuli saliin unenpöpperössä ja istuutui lähelle Jamesia.
"Huomenta”
"Huomenta" James vastasi heti hoksattuaan että hänelle puhuttiin, eli ei kovin nopeasti. Sirius katsoi Jamesia arvioden, lopulta hän päätti että pojalle voisi puhua.
"Sinun pikku apulaisesi sai tänään älynväläyksen, hän keksi herättää meidät huutamalla jotain epämääräistä McGarmiwan hiuksista." Sirius väläytti virnistyksen. "Nyt se välkky Remppa lohduttaa häntä." Sirius sanoi pyöritellen päätään edelleen hymyillen. James joka ei oikein tajunnut mikä asiassa oli niin hauskaa tai mistä Peteriä muka pitäisi lohduttaa kysyi -kyllästyneellä äänensävyllä:
"Peterkö itkee taas? Miksi?"
 Sirius katseli ympärilleen ja puhui niin hiljaa että vain James kuulisi.
"Hän näki painajaista siitä kuinka arvoisa professorimme heitti hänet häkkiin missä oli pelkkiä Luihuisia jotka hyökkäsivät hänen kimppuunsa. McGarmiwa kuulemma odotti Peterin kehuvan nutturaansa vastaukseksi johonkin kysymykseen."
Sirius naurahti hiljaa, Jameskin pidätteli hymyä, mutta kääntäessään katseensa pois Siriuksesta hän näki Peterin astelevan Remuksen perässä saliin ja väänsi naamalleen kyllästyneen ilmeen.
"Huoo-menta." Remus sanoi haukotellessaan, ilmeisesti hänkään ei ollut  vielä valmis heräämään. "En tiennyt että olisi ollut mahdollista sinun heräävän näin aikaisin." Ja haukotteli uudelleen.
"Hah, nytpä tuli sekin todistettua. Ja tulin tänne jo paljon aikaisemmin." James harkitsi hetken ennen kuin jatkoi, "Heräsin oman mahani murinaan, oli nälkä nääs."
Remus joka oli hoksannut Jamesin ja Siriuksen ruokailu tottumukset naurahti lyhyesti. Peter istui järkyttyneenä Remuksen vieressä, McGarmiwa oli juuri tullut suureen saliin. James ei voinut sulkea suutaan.
”Eikö Minerva teistäkin näytä erityisen hehkeältä tänään. Minusta tuntuu että voisin käyttää samaa parturia kuin hän..”
Remus mulkaisi Jamesia mutta Sirius oli juonessa mukana.
”Minunkin kyllä pitäisi käydä parturissa, eikä olisi pahitteeksi sinullekkaan.” Sirius käänsi päänsä Peteriin, pojat naureskelivat kävellessään pois ruokasalista yhdessä.    Remus jäi ruokasaliin ihmeissään, hän oli juuri ollut todistamassa jotain joka voisi olla merkittävää vielä vuosien päästäkin.
’Miksi he ovat niin ilkeitä?’
’Peter, tässä on nyt kysymys jostain suuremmasta. Unohda koko juttu, se ei edes oikeasti liittynyt sinuun.’ Remus sanoi Peterin tuijottaessa häntä pökertyneenä. 


’Onko suunnitelma siis valmis?’ Bellatrix kysyi merkittävästi pojalta joka istui häntä vastapäätä nojatuolissa, luihuisen oleskeluhuoneessa.
’Jos Sirius on valmis.’
’Tottakai hän on. Sirius on aina ollut Mustan suvun tuleva tukipylväs. Hän ratkeaa riemusta kun kuulee tästä.’ Bellatrix osasi näyttää vakuuttavalta mutta sisältä hehkui epävarmuus.
’Ai, minusta hän näyttää verenpetturilta. Tänäänkin aamulla-.’
’Gilbert, hän osaa itsekin ajatella, hän kerää luottamusta että pystyy toteuttamaan suunnitelman.’
’Iisisti kulta… Tämä vain riippuu serkustasi, jos sinä luotat häneen, minäkin teen niin.’
’Hänen on parasta olla sen luottamuksen arvoinen.. Nirhaan hänet omin käsin jos hän uskaltaa pettää minut.’
’Ei kai hänellä ole varaa tehdä niin. Ne kerrat kun olen nähnyt tätisi… No… En usko että kellään on ylivoimaisempaa asennetta ja voimakkaampaa mielipidettä kuraverisistä-.’
’Tiedetään, olen joskus asunut heillä koko kesän. Mutta et tunne Siriusta, hän on aina ollut hiukan vastarannan kiiski  äidilleen..’
’Aiotko tavata hänet tänään? Mitä pikemmin saan kostettua sille Potterille sitä parempi.’
’Taidan lähettää pöllön, nyt kun hänen huonetoverinsa tuntevat hänet on vaikeampaa lähteä kiinnostusta herättämättä.’
’Kirjoita se heti, haluan  päästä kostamaan sille räkänokalle. Miten hän uskalsikin leikkiä kanssani. Sellainen pieni ruipelo…’
Bellatrix hymyili vielä pojalle joka mutisi kirouksia yksitoistavuotiaalle rohkelikkopojalle, jopa luihuiset olivat nauraneet kun Gilpert huomasi juoneensa kuravettä ja sylkäisi ne Nottin päälle. Nyt he aikoivat kostaa pojalle ja tämän ystäville sen lapsellisen tempun.

Bellatrix luki kirjoittamansa kirjeen serkulleen.

Hei Sirius!
Nyt sinulla on mahdollisuus näyttää kyntesi. Pikku ystäväsi saa katua sitä lapsellista taikaansa, Gilbert haluaa että tuot koko porukan sairaalasiipeä lähinnä olevaan luokkahuoneeseen. Keksi kyllä itsekin kuinka….
Muista että jos et suostu niin minutkin on valtuutettu raportoimaan siitä miten käyttäydyt. Tähän asti en ole pitänyt näkemästäni. Tiedän että se ei ole sinun vikasi, varmasti sinun on vaikeaa olla siinä tuvassa kun koko sukusi on luihuisessa mutta sinulla ei ole nyt vaihtoehtoja. Äitisi on sinulle liian kovapala. Ota itseäsi niskasta kiinni ja tee niin kuin sanotaan. Tiedäthän että minä olen sinun puolellasi, äitisi on myös. Nähdään toivoakseni huomenna yhdeltä yöllä. Luotamme kaikki sinuun!

Sinun

Bellatrix
 
Ps. Uskallakin pettää minut!



Sirius oli järkyttynyt kirjeestä, tänään kaikki oli mennyt paremmin kuin kertaakaan aikaisemmin. Heillä oli ollut porukalla hauskaa, tunnit menivät joutuisasti ja lisäksi Dumbledore oli kutsunut hänet rehtorinkansliaan –hän ei ollut tehnyt mitään pahaa joten ei voinut olla kyse mistään kamalasta.
’Söitkö kirpuusipuun pähkinän vai mistä moinen ilme?’
’Äh, ei mitään. Kirje kotoa ei ole koskaan oikein sytyttänyt… Äitini kun on mitä on..’
’Heh, olen kyllä kuullut hänestä. Mutta sinä se tunnet paremmin..’
’Ei sinun tarvitse peitellä mitään, kun puhumme äidistäni. Saattaa kuulostaa ilkeältä mutta hän on oikeasti paha, oikea tyranni!’
’Taisit syntyä vähän väärään sukuun?’
’Jos rovio olisi vielä käytössä, ilmiantaisin kaikki Mustan sukupuuhun kuuluvat.’ James ja Sirius olivat  istuneet takan edessä nojatuoleissa kahdestaan, Remus oli kävellyt juuri paikalle ja avasi hänkin suunsa.
’Valitettavasti roviot ei tehoa noitiin… Helppo loitsu ja saat tuntea liekkien mukavan kutinan ja lämmön vartalossasi..’  James ja Sirius kohottivat kulmiaan kuin yhteisestä sopimuksesta. ’Mitä? Luin sen siskoni historian kirjasta, totta se on…’ nyt pojat eivät enää voineet muuta kuin nauraa. Remus ei ollut ennen nähnyt niin iloisen näköisiä kaveruksia, ja he olivat oikeastaan tunteneet vain päivän. Sitten Sirius vakavoitui vain hymyilemään.
’Olin ihan unohtaa, Dumbledorella on asiaa minulle…’ Nyt James mutristi suutaan ja kohottii kulmiaan toden teolla.
’Miksi ihmeessä? Oletko sinä nyt jo vaikeuksissa, vastahan me tutustuimme..’ James naurahti, Siriuksen kohauttaessa olkiaan.
’Tietäisinkin syyn, tietääkseni olen ollut kilttien listoilla viime aikoina… Tietenkin saattaa olla että se on joku salainen operaatio, Dumbledore pyytää apuani harvasen päivä ties minkälaisiin juttuihin, en kyllä olisi saanut kertoa sitä.’ Sirius esitti hirvistynyttä, kunnes Peter tuli  ja räjäytti tilanteen.
’Ai siksi sinä et nuku meidän huoneessa joka yö, ei kai se mitään vaarallista ole? Onko se jättiläiskalmari tehnyt jotain pahaa..?’
’Joo, se söi Dumbledoren lempisukat! Onneksi minä osasin erään Dumbledorelle tuntemattoman taian ja sain ne takaisin..’ Remus, James ja Sirius räjähtivät nauramaan kunnes Siriuksen oli jo ihan pakko mennä.


Sirius koputti Dumbledoren huoneen oveen.
’Sisään.’ Kuului kova mutta lempeä ääni oven toiselta puolelta. Sirius avasi oven epäröiden mutta nähdessään kanslian sisustuksen hänen oli pakko rentoutua. Huone oli suuri ja täynnä tavaraa, kirjoituspöydän vieressä oli tavallista suurempi lintuhäkki, ja seinää vasten pikku pöydällä paljon monimutkaisen näköisiä kojeita. Huoneen lattialla oli suuri värikäs matto ja seinät täynnä koulun entisten rehtoreiden muotokuvia. Yhtäkkiä Sirius kuitenkin huomasi että oli hämmästellessään unohtanut käytöstavat.
’Hyvää iltaa, professori Dumbledore.’  Dumbledore hymyili silmät kirkkaina.
’Istu ole hyvä, tämä saattaa kestää tovin..’ Sirius katsoi rehtoria varovasti ja istuutui sitten, ja tämä jatkoi odottamatta vastausta ’Uskoakseni olet päässyt hyvin vauhtiin koulussa?’ Dumbledore kysyi puolikuulasiensa takaa hymyillen.
’O-olen, professori.’ Sirius katsoi Dumbledorea epäröivästi, tuskin itse rehtori halusi tietää miten hänen koulunkäyntinsä sujui. Ei se tuntunut kiinnostavan muitakaan.
’Hyvä, tiedät varmaan että minulla ei ole tapana kuulustella jokaista uutta kouluun tulevaa oppilasta. Sinun tapaamiseesi minulla on            -varmasti sinustakin, hyvä syy.’ Dumbledore katse tuntui menevän suoraan Siriuksen läpi.
’O-olen pahoillani, mutta minä en taida tietää tarkalleen ottaen mistä sinä puhut.’ Sirius sanoi edelleen hiukan epävarmana, Dumbledoren siniset silmät tuikkivat hänen hymyillessään Siriuksen sanoille.
’No, sinun äitisi-- ’pelästynyt katse Siriuksen kasvoilla ’..hän lähetti minulle kirjeen jonka sinäkin varmasti haluat lukea ennen kuin jatkamme tätä keskustelua.’
’Ööh.. joo, selvä...’
’Mutta ennen sitä haluan sanoa että sinä saat itse sanoa oman mielipiteesi, eikä tämä ole ollenkaan yleinen käytäntö. Tavallisesti, tätä ei edes harkittaisi mutta.. No saat lukea itse.’ Dumbledore ojensi kirjeen Siriukselle hiukan huokaisten.

Tietänette että  nuorin poikani Sirius on lajiteltu luihuisen sijaan rohkelikkoon. Koko jalo ja suuri sukuni on tätä ennen ollut luihuisissa, joka ikinen. Nyt kun siitä on kulunut kolme kuukautta sain vihdoin vastauksen kirjeeseen jonka kirjoitin itsellensä taikaministerille. Taikaministeri kertoi kirjeessään että hänellä ei ole oikeuksia puuttua teidän koulunne asioihin jos ne eivät mene täysin yli säädöksien. Hänen mukaansa vain teillä on oikeus päättää lajittelutapa ja te olette tietojeni mukaan pitäytyneet vanhojen tapojen mukaisessa lajitteluseremoniassa jossa hattu saa päättää haluamansa tuvan.
Tapa on vanha ja varmasti perinteitä vaalivalle miehelle arvokas mutta minun mielipiteeni on se että hattu on jostain syystä pilaantunut, vanha ja poistettava käytöstä!
On ennenkuulumatonta että Musta menee rohkelikkoon ja myös itsellensä minun pojalleni varmasti epämukavaa kun ei pääse kasvamaan haluamassaan tuvassa, muiden toveriensa seurassa. Täten jos olisitte viisas siirtäisitte poikani luihuiseen, koska hän sinne kuuluu. Muussa tapauksessa pitäisin teitä raakana, lapsista välittämättömänä miehenä. Varmasti tietänette että minun osaltani tämä ei jäisi tähän, uskon teidän myös huomaavan että tämä ei ole ainoa taikakoulu ja en  aio pidättyä siirtämästä lastani johonkin muualle jos asialle ei tulla tekemään jotakin kaikkia miellyttävää toimenpidettä.

------Musta

’Rehtori, tämähän on äitini mielipide, ei kai hänellä ole oikeutta tähän. Voiko hän siirtää minut?’
’Äitisi ei voi siirtää sinua, mutta minä voin. Mutta kuten jo mainitsin, vain sinä voit vaikuttaa minun päätökseeni.’ Dumbledore sanoi omalla tyynellä äänellään. Sirius jäi kiinni omiin ajatuksiinsa, kaikki tuntui niin sekavalta.
’No niin. Tärkeintähän meidän on nyt tietää että tunnetko –äitisi sanoin,  olosi epämukavaksi kun et pääse kasvamaan luihuisissa, muiden nimeämättömien toveriesi seurassa?’
’Minä en tiedä, miksi minulle pitää antaa mahdollisuus? Enkö voisi niin sanotusti kärsiä ja olla vain rohkelikossa?’
’Tämä on nyt sinun päätöksesi, saat mahdollisuutesi koska enhän minä tahdo että äitisi ajattelee minua raakana, lapsista välinpitämättömänä miehenä.’ Nyt Dumbledoren silmät loistivat kuin naurun kyyneleistä. Siriuskin tiesi että nimitys oli vähäpätöinen verrattuna kaikkeen muuhun mitä hänen äitinsä oli Dumbledoresta sanonut.
’Et kai sinä usko että lajittelu hattu on vanhentunut?’
Dumbledore katsoi poikaa tuikkivin silmin.
’Minusta se ei ole mahdollista.  Olen ollut tässä koulussa pitkään, olen nähnyt monia tapauksia jossa käy näin. Suvuissa on monenlaisia.’
’Miksi minut sitten voidaan siirtää? Enkö minä sinusta kuuluu rohkelikkoon?’
’Sinut voidaan siirtää jos sinä koet sen tarpeelliseksi, tämä on koulu. Jos tunnet että et voi kehittyä rohkelikossa niin annan sinulle tilaisuuden siirtyä mutta nähdäkseni sinä et koe sitä tarpeelliseksi.’
’Tässä ei taaskaan ole kyse minusta, äitini haluaa siirtää minut joten minä olen varmaan jo huomenna luihuisessa. Etkö sinä ymmärrä että minä toivoin kovasti että en joutuisi luihuiseen ja kuitenkin minä nyt siirryn sinne.’ Sirius oli näreissään, miksei kukaan käsittänyt miltä hänestä tuntui.
’Noniin, nyt jos rauhoittuisit kuuntelemaan ja varsinkin ajattelemaan mitä minä sinulle sanon. Sinä saat itse päättää kuinka toimimme. Olet erikoistapaus vain siltä osin että koskaan ennen ei luihuis-painotteisesta suvusta ole ketään lajiteltu Rohkelikkoon. Ja koska tämä on koulu niin velvollisuutemme on varmistaa että jokaisella oppilaalla on hyvät olo-suhteet opiskeluun. Mutta lajittelu-hattu ei tee päätöksiään arpomalla, enkä minä usko että sinä olet Rohkelikossa sattumalta.’
Kun Dumbledore lopetti puhumisen huoneeseen tuli syvä hiljaisuus. Sirius oli vihdoin käsittänyt miksi hänet oli kutsuttu rehtorin kansliaan.

Otsikko: Vs: Kelmien Synty | PG, adventure (uusin osa 14.3)
Kirjoitti: Kahvilarotta - 14.03.2008 20:17:01

Olin jo pitkään miettinyt, että luen tämän, mutta en sitten vain koskaan löytänyt aikaa. Nyt kun kerran uusi osakin tuli, niin otin sitten itseäni niskasta kiinni ja viimeinkin luin tämän.
On ainakin alkuun sanottava, että en kadu päätöstäni lainkaan. Kirjoitusvirheitä oli tottakai, niitä on lähes aina, mutta minä en ole ihminen pistämään niitä esille tähän.

Idea on aivan ihastuttava ja oikeastaan vastaa joiltain osin omiakin ajatuksiani porukan synnystä. Lisäksi tarina etenee mukavasti, eikä ollenkaan liian nopeasti.
Sain myös muutamista kohdista kunnon naurut ja nuori Peter on jotenkin kamalan suloinen. Aw.
En malta odottaa, että koko porukka saadaan kokoon ja niin edelleen. Jatka samaan malliin, jään seuramaan tätä. :D

Otsikko: Vs: Kelmien Synty | PG, adventure (uusin osa 14.3)
Kirjoitti: Cattleya - 22.03.2008 22:45:50

Voi jatkoa jatkoa jatkoa.....! (sori tää mankuminen :))
Tää on aivan ihana idea. Olen alottanu ficin lukemisen jo aika paljon aiemmin enkä oo kommentoinu aikaisemmin, koska olen täysi tumpelo koneiden kanssa ???. Mutta olen vihdoin selvittänyt kuinka tämä systeemi toimii ;D ;D Ja ihan tiedoksi vain en ole kovin hyvä rakentavan kommentin antamisessa, joten sitä ei sitten taida tulla kovin paljoa, mutta sen verran mainitsen kumminkin että mitään hirveitä virheitä en löytänyt, muutamasta sanasta taisi puuttua kirjaimia ja sä kirjoitat hyvin. Tosi sujuvasti ja Kelmien sanailu on jo heti alussa hauskaa. 
Ja James, Sirius, Remus, Peter ja kaikki on just sellaisia kuin olen kuvitellu. Must on ihanaa kun olet alottanu ensimmäisestä lukuvuodesta.
Lily ja James ja niiden väittely suunnilleen about heti alussa on ihana (vaikee arvata mihin juttu päättyy ;D) ja Siriuksen ja sen paineet perheen takia... voi parkaa... kunhan ei vaan tekis mitään typerää. Ja on kiva kun kirjotat vähän jokaisen näkökulmasta kun kaikki se ilmapiirin luotaaminen jota Sirius sukunsa takia ja Remus sen ihmissusiongelmansa takia tekee saattais mennä vähän ohi.
Mut jatkoa.... jooko?! (Toivottavasti kommentista saa jotai selvää;))

Otsikko: Vs: Kelmien Synty | PG, adventure (uusin osa 14.3)
Kirjoitti: Leya - 11.05.2008 23:45:23

5 osa

Sirius istui tähtitornin katolla, hän oli päätynyt sinne ajattelemaan päivän tapahtumia. Hänen serkkunsa Bellatrix vaati hänet toimimaan rohkelikkoja vastaan, hänen äitinsä vaati hänet luopumaan tuvastaan kokonaan. Välillä Siriuksesta tuntui että olisi paljon helpompaa vain olla luihuisissa. Esittää jästisyntyisten vihaajaa muiden mukana ja vihata rohkelikkoja sydämensä kyllyydestä.
Parempi vaihtoehto olisi se että hän olisi itse jästisyntyinen tai oikeasti tavallisesta perheestä. Niin kuin James, tai Remus, tai Peter. Ei sille enää mitään mahtaisi. Hänen äitinsä oli liian paha vastus, niin kuin Bellatrix oli ystävällisesti kirjeessä huomauttanut. Hänen olisi  varmaan pakko siirtyä luihuisiin, se olisi helpompaa Dumbledorellekin, joka oli ystävällisesti antanut hänelle yön yli miettimisaikaa.  Bellatrixin pyyntökin oli omaa luokkaansa, varmasti hän saisi huonetoverinsa yön pimeyteen ja johdateltua heidät oikeaan paikkaankin. Hän ei tekisi sitä, hän ei haluaisi vihoja päällensä vaikka sitten siirtyisikin luihuisen tupaan.


Lounas-aikaan Sirius erosi ystävistään käydäkseen vessassa ennen seuraavaa tuntia. Valitettavasti hänen serkkunsa poikaystävä oli päättänyt pitää huolen suunnitelman toteutumisesta. Hän retuutti Siriuksen lähimpään sala-käytävään joka sijaitsi viidennen kerroksen morsian taulun takana.
’Sinä et pilaa tätä!’ Gilbert piti Siriusta tiukassa otteessa seinää vasten. Siriusta ei kuitenkaan pelottanut.
’En minä aiokaan.’ Gilbertin ote löystyi silkasta hämmästyksestä.
’Mitä? Sinäkö teet sen?’
’Minkä sen?’
’Etkö sinä saanutkaan serkkusi kirjettä?’
’Sain minä…’
’Sinä tuot siis ystäväsi sovittuun paikkaan?’
’Minähän olen Musta vai mitä?’
’Ainakin lampaaksi.’  Gilbert yritti tutkia Siriuksen ilmettä joka tuntui tosiaan puhuvan totta. Yhtäkkiä salaoven toinen pää aukesi, mutta kukaan ei tullutkaan sisään. Gilbert katsoi oveen hermostuneena ja sihisi vielä Siriukselle
’Äläkä hiiskukaan tästä, tai löydät itsesi sairaalatuvasta ennen kuin kerkeät sanoa Merlinin partaa.’
Sirius nyökkäsi ja lampsi paikalta kuin siellä ei olisi tapahtunut mitään kuulumisien vaihtelua kummempaa.


James makasi sängyllään mietteliäänä, hänen täytyisi olla ovela  ettei jäisi kiinni. Remus astui makuuhuoneeseen sattumalta juuri oikealla hetkellä, James oli saanut idean.
’Remus!’
’Ööh.. joo niin olen?’ James virnisti Remuksen sanoille.
’Lähdettäisiinkö pienelle kuutamokävelylle?’ Jamesin virne voimistui entisestään.
’Miksi, nyt ei edes ole täysikuu?’ Remuksen ilme oli kaikkea muuta kuin ilahtunut, kasvoilta paistoi epävarmuus.
’Minulla vain on tylsää, ja meidän pitäisi selvittää yksi asia..’
’Mi-mikä asia?!’ Nyt Jameskin huomasi pelästyneen ilmeen hänen kasvoillaan.
’Äh, älä ole tylsä, emme voi jäädä kiinni.’
’Kiinni? En minä pelkää..’ Remuksen kasvoilla loisti puna, James ajatteli sen pelkkänä häpeänä muttei jaksanut välittää.
’Minä haluan vahvistaa epäilykseni, kuulin tänään yhden jutun. Haluan tietää onko se totta.’
’Jaa, no kai me sitten lähdetään..’
’Hyvä, missä Peter ja Sirius on?’
’Peter on alakerrassa. Lilyllä oli jotain asiaa hänelle..’
’Hae hänet tänne,  hän tulee myös mukaan.’
’Ai Lily? Luulin että te ette pidä toisistanne..’
’Ei Lily lähtisi vaikka minä pyytäisinkin. Peter, hae Peter tänne. Ja Sirius, nyt Siriuskin lähtee..’
’Sirius on rehtorin luona, heillä on jokin asia selvitettävänä.’
James katsoi turhautuneena kelloa, joka näytti melkein yhdeksää.
’Hyvä on, meillä on aikaa odottaa. Missä Peter?’
’Ööh, Lilyllä oli jotain asiaa sille.. Mutta johan minä sinulle kerroin.. Mikä sinulla on oikein hätänä?’
’Joo, niin juuri.. Hae Peter, tai minä oikeastaan voisin hakea.. Mitä asiaa Lilyllä oli Peterille?’
Odottamatta vastausta hän kiskaisi laukustaan näkymättömyysviitan ja heitti sen ylleen.
’Vau! Et ole kertonut että sinulla on tuollainen.. ’ makuuhuoneen ovi aukesi ja arvattavasti  James oli astunut huoneesta pois. Remus jäi sängylleen mietteliäänä. Mitä James oli saanut selville, mistä hän oli saanut näkymättömyysviitan, miten hän enää onnistuisi livahtamaan salaa täydenkuun aikaan?


James etsi katseellaan Peteriä, ja punatukkaista tyttöä joka istuikin selin häneen pimeimmässä nurkassa. Arvattavasti Peter olisi jossain siinä lähellä.
’Mikset voi pitää puoliasi? Olet myöhemmin täysin liemessä hänen kanssaan. Etkö ole huomannut kuinka hän pyörittää kaikkia oman napansa ympärillä?’
’Ja-james on hauska.’ Kuului vaisu ääni Lilyn edestä. James ei voinut olla virnistämättä,  Peter ei osannut pistää vastaan mutta yritys oli hyvä. Hänen pitäisi varmaan auttaa poika pinteestä ennen varsinaista aivo-pesua.
’Älä huijaa itseäsi, sinä olet nyt koulussa. Ei opiskelusta tule mitään jos liikut sen pojan matkassa.’
James hiipi Lilyn ohi Peterin viereen, Peter tiesi hänen viitastaan joten toivon mukaan poika ei säikähtäisi. Peterin aivojen raksutuksen melkein kuuli, ainoastaan McGarmiwa sai hänet yleensä sellaiseen tilaan. James tökkäsi häntä juuri ja juuri tunnettavasti käteen. Peter huomasi sen ja päästi kasvoilleen käymään pienen pienen virnistyksen.
’Et taida oikeastikaan haluta olla  Jamesin kanssa. Tästä lähtien kuljet minun mukanani.’ James tiesi että Peter ei osaisi vastata. Hän meni mahdollisimman lähelle pojan korvaa ja kuiskasi vastauksen ilman että Lily huomasi. Peterin aivot lakkasivat pinnistelemästä ja hymy pääsi valloilleen.
’Sinäkö  sitten haluat olla minun ystäväni? James lupasi tehdä minun muodonmuutosten aineeni, kai sinä teet sen sitten kahta paremmin?’
Lilyn huulet mutristuivat, nyt hän oli todella vihainen. Jamesin kasvoilla sen sijaan paistoi entistä iloisempi ilme.
’Ai James tekee sinun kaikki koulutyösi? Ihmekös  haluatkin olla hänen kaverinsa..’ Taas James kuiskaisi Peterin korvaan mahdollisen vastauksen.
’Ja James myös opettaa minulle lentämistä, ettei minulle käy niin kuin sinulle silloin.’ Peter yritti olla nauramatta, James nipisti häntä että poika pitäisi itsenä kurissa.
’Se poika  on kauhea idiootti. Et sinä halua olla hänen kanssaan.’ 
James tiesi tasan tarkkaan mitä Peterin pitäisi sanoa.
’Kuule, et kai sinä yritä iskeä minua kun noin kovasti hakeudut seuraani?’ Peter nauroi itsensä lähes hengiltä, Lily katsoi häntä punaisena suuttumuksesta ja varmaan samalla häpeästä. Valitettavasti James jonka täytyi pysyä hiljaa oli myös läkähtymässä nauruun, ja tönäisi vahingossa viereistä pöytää josta tipahti kirjoja lattialle. Lilyn ei  tarvinnut kauaa ihmetellä mitä oli tapahtunut. Ennen kuin Peter kerkesi keksiä mitään verukkeita, Lily nappasi tyhjästä kiinni ja huusi:
’JAMES POTTER, sinä läpimätä idiootti jonka aivot ei varmasti ole hernettä suuremmat.’
’Niin Evans? James sanoi varuillaan.
’Kuinka kauan sinä olet ollut siinä?’
’Tulin juuri, yritän löytää sauvaani jonka Remus sanoi jättäneensä johonkin tänne.. En halunnut häiritä niin päätin käyttää viittaa..’ Lily katsoi häntä murhaavasti.
’Sinä huijaat!’
’Sinä et tiedä sitä..’
’Minä en tiedä sitä että en tiedä sitä.’
’Minä huomaan sen..’
’Älä viisastele, häivy ennen kuin muutan sinut rupisammakoksi!’ James nousi ylös maasta ja viittoi Peteriä mukaansa, Lilyn mulkoillessa heitä vihaisena.
Poikien päästessä makuuhuoneeseensa Peterin kasvoille nousi kysymys.
’Miten Lily tiesi viitastasi?’
’Pitkä tarina..’
’Oliko sinulla jotain asiaa kun tulit vai oliko se silkkaa hauskanpitoa?’ Peter kohotti kulmiaan.
’Kieltämättä se oli hauskaakin mutta oli minulla asiaa. Lähdemme tänään pienelle retkelle..’
’Mikä oli hauskaa?’ Kuului Remuksen ääni hänen sängyltään, ette kai te vielä käyneet?
’James nolasi Lilyn.. Mutta mihin me olemme menosssa?’
’En minä nolannut häntä, sinä teit sen… Minähän kerroin etsineeni sitä sauvaa..’
’Ei Lily usko tuota. Mihin me olemme menossa, Remus?’
’James voisi varmaan kertoa meille..’
’Kaikki aikanaan, eikö Sirius ole vielä tullut?’ samaan aikaan aukesi makuuhuoneen ovi ja sisään lampsi Sirius.
’Hyvä, Sirius me lähdemme tänään vähän ulkoilemaan..’
James tarkkaili Siriuksen reaktiota, Sirius näytti välinpitämättömältä ja kohautti vain olkiaan.
’Mikäs siinä, minä ajattelin itse mennä vain nukkumaan.’
’Etkö halua mukaan?’ James oli odottanut ihan erilaista reaktiota huonetoveriltaan, edes pientä merkkiä siitä että jokin oli vialla.
’Enpä tiedä, jättiläiskalmari  oli tänään niin vastahakoinen palauttamaan Dumbledoren villapaitaa, väkisinkin väsyttää.’
’Käyttääkö Dumbledore villapaitaa?’ Peter kysyi silmät suurina hämmästyksestä.
’Peter, älä jaksa. Tottakai Dumbledore käyttää villapaitaa!’ James laukoi itsestäänselvyyden välittämättä enempää, Siriuskin vain hymähti, päivä oli oikeasti ollut raskas. Hän oli ilmoittanut Dumbledorelle haluavansa jatkaa rohkelikossa, ja Dumbledore oli todella mielissään päätöksestä. Rehtori oli jopa luvannut että hänen äitinsä ei saisi tietää pojan osuutta asiaan. Dumbledore lähetti hänen äidilleen kirjeen jossa selitti että toiseen tupaan siirtyminen oli hänestä tarpeetonta ja rohkelikossa poika saisi täysin samanlaiset mahdollisuudet elämälleen kuin muissakin tuvissa. Dumbledore oli myös kirjoittanut kirjeeseen että ottaen huomioon luihuis-painoteisen suvun kasvatuksen ja rohkelikko tuvassa kasvun, voisi Siriukselta odottaa vielä todella suuria tekoja elämässään.
’No, tuletko sinä vai et?’ James kysyi muiden noustua jo seisomaan, kello oli jo vähän yli kaksitoista. Hetken mielijohteesta Sirius nyökkäsi ja nousi hänkin, kunnes yhtäkkiä hänen sisälleen nousi epävarmuus.
’Mihin me olemme edes menossa?’
’Puhutaan  siitä kohta, kunhan pääsemme pois täältä.’ James vilkaisi Siriusta alta kulmien, hän ei halunnut paljastaa vielä paikkaa. Jota hän ei edes tiennyt vielä.


’Mitä me teemme täällä?’ Peter kysyi poikien astuessa samaan salakäytävään missä Sirius oli ollut aiemmin päivällä.
’Täällä minä kuulin jotain kiinnostavaa aiemmin. Minusta tuntuu että tänä iltana kuuluisi tapahtua jotain.’ James sanoi ja kohdisti sanansa tällä kertaa suoraan Siriukselle. Sirius joka oli myös tajunnut sanojen yhteyden häneen, katsoi Jamesia kauhistuneena.
’En minä aio tehdä sitä.’
’Mitä se tarkoitti? Kuulostit kovin vakuuttavalta tänään aiemmin…’
’Kai sinä huomasit että olin painotuksen alaisena. En ole missään vaiheessa aikonut tehdä sitä.’
’Entä vierailusi ”Dumbledoren” luona, kuulostaa epäilyttävältä sekin.’
’Sillä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Dumbledorella oli oikeasti—’
’Villapaita hukassa?’
’Asiaa minulle.’
’Mistä me edes puhumme?’ Remus kysyi epäröiden.
’Tämä poika tässä,’ James vilkaisi Siriusta  ’on juoninut meille ansaa jo ties kuinka pitkään, luihuis-tovereidensa kanssa.’ James sanoi syyttävänä. Remus ja Peter katsoivat Siriusta kauhistuneena.
’En minä aikonut—’
’Jäädä kiinni, ennen kuin on liian myöhäistä.’
’Teidän ei pitänyt saada tietää—’
’Minä seurasin sinua, ’ James vetaisi näkymättömyysviitan taskustaan. ’Luulin että se poika aikoo tehdä sinulle jotain, seurasin teitä tämä päälläni tänne, jos sattuisi jotain olisin auttanut. Mutta sen sijaan teillä olikin juoni
’Teidän ei olisi tarvinnut tietää koska en aikonut tehdä mitään. Luuletko sinä että tämä on minusta mukavaa kun minä olen Musta ja minun pitäisi vihata teitä ja sylkeä kaikkia jästisyntyisiä naamalle jos ne vaan katsoo minuun päin? Minun serkkuni seurustelee sen pojan kanssa ja se poika sattui olemaan se sama jonka lasiin sinä teit sen muutosloitsun. Serkkuni uhkasi ilmoittaa äidilleni, joka luultavasti nirhaa minut tämän jälkeen.’
’Eli meidän pitäisi sääliä sinua, koska nyt suunnitelma menee mönkään ja sinä saat haukut siitä?’
’En minä niin sanonut.’
’Mutta tarkoitit.’
’James, Sirius. Rauhoittukaa.’
’Sinäkö aiot antaa anteeksi tämän noin vain?’ James mulkaisi Remusta vihaisena.
’Tietääkseni Sirius ei edes tehnyt mitään väärin..’
’Hänellä olisi ollut vielä aikaa, kello on melkein yksi.’
’Mutta minä en tehnyt elettäkään siihen suuntaan että olisin johdattanut teidät sinne.’
’Minulla on suunnitelma.’ Remus sanoi virnistäen. James kohotti kulmiaan vihaisena, hän ei käsittänyt ollenkaan sitä miten Remus saattoi suhtautua asiaan niin aikuismaisestiko?
’Sirius saa tilaisuuden näyttää kyntensä meille, ’Remus katsoi Jamesista Siriukseen, molemmat nyökkäsivät. ’Sirius johdattaa meidät sinne ansaan, siellä me olemme kaikki valmistautuneet mihin tahansa mitä luihuiset ovat keksineet päämme menoksi.’
’Mutta ne saattaa hyökätä meidän kimppuumme.’ Peter vikisi puoli ääneen.
’Meillä on Sirius suojanamme, he eivät toivoakseni hyökkää meidän kimppuumme jos Sirius on meillä ”vankina”. Myöhemmin Sirius voi kertoa heille että James oli saanut suunnitelman selville ja me hyökkäsimme hänen kimppuunsa. Siten äitisi ei voi suuttua sinulle ja kaikki asettuu taas paikoilleen.’ Sirius ja James nyökkäsivät molemmat, James ei tosin suostunut katsomaan Siriusta päinkään.


’Tähän luokkaan minun piti tuoda teidät, mennäänkö?’ Sirius oli sekä Jamesin että Remuksen tiukassa otteessa, se tosiaan näytti siltä että Sirius olisi heidän vankinaan. Heidän astuttuaan sisään, luokkaan syttyi kirkas valo, siellä oli jotain mitä he eivät olleet odottaneet.
’Kas, kas.. Nyt me taidetaan olla vaikeuksissa..’ sanoi ivallinen ääni heidän edessään. James mulkaisi Siriusta jonka naamalla oli onneton ja anteeksipyytävä ilme.
’Seuratkaapa nyt minua.  Tuvanjohtajallanne on teille muutama asia selvitettäväksi.


’Minä vaadin jokaiselta teistä tarkan selityksen, miksi, te hiippailette täällä, tähän  aikaan yöstä, ja retuutatte Mustaa. Ja koska en halua mitään sepityksiä, te kaikki kerrotte sen  minulle yksitellen. Vahtimestari on hyvä ja vie Potterin, Mustan ja Lupinin käytävälle odottamaan, ja katsokin että ne pysyy hiljaa.’
’Tietenkin, professori McGarmiwa.’ Voro sanoi virnuillen.


James, Sirius ja Remus kävelivät päät alhaalla käytävälle, Voron hymistellessä heidän perässään. Remus katsoi ensin vihaa täynnä olevaa Jamesia joka selvästi yritti keskittyä pysymään hiljaa. Sirius oli onneton näky, Remuksella teki mieli sanoa että James kyllä leppyisi ja ettei koko sotku ollut hänen vikansa. Voro virnuili edelleen voitonriemuisena, hän luuli että saisi kiduttaa poikia jälki-istunnossa haluamallaan tavalla.
’Sinun kaverisi ovat pelkkiä raukkoja.’ James yhtäkkiä tokaisi Siriukselle, joka ei kerennyt sanoa mitään kun Voro otti komennon.
’Potterin poika taitaa olla kuuro.’ Se hiljensi Jamesin. Ei kai siinä auttanut muuta kuin olla hiljaa. Sirius kuitenkin halusi sanoa sanansa.
’Ne ei ole minun kavereita, etkö huomannut että juoni oli yhtä lailla minulle kuin teillekin.’
’Nyt hiljaa tai saatte tuntea nahoissanne kun pidän teille jälki-istunnon.’
Jamesin ajatukset pyörivät Peterissä, Peter tuskin keksisi mitään pätevää syytä olla yöaikaan liikkeellä. Tosin ei keksinyt kyllä hänkään. Kannattaisi varmaan kertoa vain että se oli huviretki. Siriuksen retuuttamiselle ei kyllä löytynyt mitään pätevää selitystä tähän hätään. Ei hän yleensä mennyt näin tukkoon, mutta nyt James oli vihainen, siitä että joku oli onnistunut virittämään hänelle ansan, raukkamaisen, mutta kuitenkin ansan.
Peter astui McGarmiwan työhuoneen ovesta ulos.
’James, sinun pitää mennä nyt..’


’Noniin Potter, löytyisikö sinulta pätevämpi selitys kuin Piskuilanilta.’
’Näh, se oli pelkkä huviretki. Halusimme nähdä miltä Tylypahka näyttää yöaikaan.’
’Onko sinulla sitten yhtä hyvä selitys sille miksi retuutitte Mustaa? Se ei varmaan ollut pelkkää huvittelua?’
’Ei, tai siis joo.. ’Jamesin mieli kirkastui pienestä idean tyngästä. ’Siis esitimme että Sirius on vankikarkuri ja aioimme heittää hänet tyrmään. Sitten Voro olikin siinä ja toi meidät tänne..´’
’Vai niin… Piskuilan kertoi hiukan eri tarinan aiheesta. Minä haluan totuuden Potter, onko syytä olettaa että sinulla ja Mustalla on jotain erimielisyyksiä?’
’Ei tietenkään, Peter vaan on aina liian tosissaan näissä jutuissa. Tiedätkös kun Peter saattoi kuvitella että me oikeasti aiomme heittää Siriuksen tyrmään.’
’Hyvä on Potter, ennen kuin pyydät Lupinin tänne niin voitko ilmaista mielipiteesi siitä että ajatteliko Lupinkin heittää Siriuksen oikeasti tyrmään vai oliko se hänen osaltaan leikkiä?’
’Tuota, Lupin oli leikissä mukana.’
’Voit mennä.’
James käveli mahdollisimman hitaasti työhuoneesta pois, hänen oli keksittävä keino millä kertoa tarinasta Lupinille. Astuessaan ulos ovesta kaikkien katseet siirtyivät Jamesiin.
’Remus: Sirius ja tyrmä leikki loppui. McGarmiwa pyysi sinut seuraavaksi.’ James sanoi nopeasti, katsoen samalla merkitsevästi Remusta. Remuksen katse kirkastui ja hän nyökkäsi Jamesille. Siriuksen ilme oli myös ymmärtäväinen mutta Peter läppäisi itseään otsalle kuin tajuten olleensa typerä. Voro ei edes kuullut lauseen alkua koska James puhui niin nopeasti.


’Jälki-istuntoa ja 40 pistettä rohkelikolta. Pääsimme aika vähällä loppujen lopuksi.’ Remus sanoi mietteliäänä.
’Luihuisilla ei ole mielikuvitusta.’ James sanoi ohittaen Remuksen toteamuksen.
’Miten McGarmiwa uskoi selityksen tyrmäleikistä vaikka minä en puhunut siitä mitään?’ Peter kysyi ihmeissään.
’Se taitaa johtua siitä että minulla on enemmän älyä kuin sinulla.’  James tokaisi vihaisena..
’Ja minun näyttelijän taitoni on vertaansa vailla!’ Sirius virnisti sovittelevasti, mutta James vain mulkaisi.
’Sinun näyttelijän taitosi tiedetään kyllä.’
’James älä viitsi. Luuletko tosiaan että Sirius teki tämän tahallaan?’ Remus kysyi suoraan, James katsoi Remusta ihmeissään. Nyt James joutui tosiaan miettimään tarkasti, hän katsoi Siriusta joka vastasi katseeseen odottavasti.
’Totta puhuen, en minä usko.’ James sanoi ja läimäytti Siriusta selkään virnistäen.
’Me-meidän kannattaisi varmaan mennä nukkumaan.’
’Vau, meillähän on syntymäsä tänne pikku älykkö!’ James huudahti naurahtaen johon Sirius yhtyi. Loppu matkan pojat naureskelivat illan tapahtumille.



’Mitä minä sanoin sinulle, sait samana iltana jo jälki-istuntoa kun yritin puhua järkeä päähäsi!’ Lily sanoi raivoissaan.
Peter oli kuitenkin tyytyväinen itseensä ja hetkellisesti sai Jamesin taidon puhua Lilylle.
’Entä jos kerrot suhteestasi Jamesiin, osaisin ehkä tulkita teoriasi paremmin.’ Lily katsoi Peteriä vihaisena.
’Onko Potter taas jossain lähistöllä?!’ Lily huitoi ilmaa Peterin vieressä. ’Voin vaikka vannoa että minä nirhaan sen pojan ennen kuin tämä vuosi on loppunut!’
’Kuule, James on mukava ja minä voin vaikka vannoa että teistä tulee jotain ennen kuin pääsemme seitsemänneltä.’
’Minä vannon että sinä et pääse seitsemännelle luokalle koska lennät koulusta ennen sitä!’
James joka oli kuin olikin lähistöllä, ilman että Peterkään tiesi siitä. Hän vetaisi viitan yltään, ja paljasti sen alta myös Siriuksen.
’Lily minä voin vannoa rakastavani sinun temperamenttiasi mutta voin vannoa myös että Peter pääsee minun avullani vielä pitkälle.’ James iski silmää Lilylle aivan kuten ensimmäiselläkin tapaamisella. Myös Sirius avasi suunsa, Lilyn menettäessa hetkellisesti puhetaitonsa.
’Lily, minäkin haluan vannoa jotain. Et varmasti voi löytää parempaa kaveria Peterille kuin James, ja lisäyksenä se että James on parempi opettamaan lentämistä kuin sinä.’
’Senkin, senkin KELMIT! Te olette oikeita kiusankappaleita. Ettekö te voi olla hetkeäkään erossa toisistanne. Peter sinä olet pelkkä rotta jos liikut noiden kanssa. Etkö näe kuinka ääliöitä nuo on!’ Lily käveli tilanteesta kihisten raivosta ja törmäsi Remukseen joka ei ollut tietoinen tapahtuneesta.
’Aargh! Ettekö te voi jättää minua rauhaan!’ Lily ärähti ja jätti Remuksen ihmettelemään muiden räjähtäessä nauruun.
 

Otsikko: Vs: Kelmien Synty | PG, adventure (uusin osa 11.5)
Kirjoitti: NeitiMusta - 31.08.2008 23:00:43

Tää oli aivan loistava!!! Voin kyllä kertoa, että aluks mua hirvitti ku tää näytti tosi pitkältä. Mut kun rupesin lukeen ,en voinutkaa lopettaa sitä.
Ihanasta kerroit miten Remistä, Sirrestä, Jamiestä ja Peteristä tuli kavereit. ;D ;D ;D

Lainaus

’Mitä minä sanoin sinulle, sait samana iltana jo jälki-istuntoa kun yritin puhua järkeä päähäsi!’ Lily sanoi raivoissaan.
Peter oli kuitenkin tyytyväinen itseensä ja hetkellisesti sai Jamesin taidon puhua Lilylle.
’Entä jos kerrot suhteestasi Jamesiin, osaisin ehkä tulkita teoriasi paremmin.’ Lily katsoi Peteriä vihaisena.
’Onko Potter taas jossain lähistöllä?!’ Lily huitoi ilmaa Peterin vieressä. ’Voin vaikka vannoa että minä nirhaan sen pojan ennen kuin tämä vuosi on loppunut!’’Kuule, James on mukava ja minä voin vaikka vannoa että teistä tulee jotain ennen kuin pääsemme seitsemänneltä.’
’Minä vannon että sinä et pääse seitsemännelle luokalle koska lennät koulusta ennen sitä!’
James joka oli kuin olikin lähistöllä, ilman että Peterkään tiesi siitä. Hän vetaisi viitan yltään, ja paljasti sen alta myös Siriuksen.
’Lily minä voin vannoa rakastavani sinun temperamenttiasi mutta voin vannoa myös että Peter pääsee minun avullani vielä pitkälle.’ James iski silmää Lilylle aivan kuten ensimmäiselläkin tapaamisella. Myös Sirius avasi suunsa, Lilyn menettäessa hetkellisesti puhetaitonsa.
’Lily, minäkin haluan vannoa jotain. Et varmasti voi löytää parempaa kaveria Peterille kuin James, ja lisäyksenä se että James on parempi opettamaan lentämistä kuin sinä.’
’Senkin, senkin KELMIT! Te olette oikeita kiusankappaleita. Ettekö te voi olla hetkeäkään erossa toisistanne. Peter sinä olet pelkkä rotta jos liikut noiden kanssa. Etkö näe kuinka ääliöitä nuo on!’ Lily käveli tilanteesta kihisten raivosta ja törmäsi Remukseen joka ei ollut tietoinen tapahtuneesta.
’Aargh! Ettekö te voi jättää minua rauhaan!’ Lily ärähti ja jätti Remuksen ihmettelemään muiden räjähtäessä nauruun.

Aivan ihana lopetus. ;D ;D ;D Ei voinu muuta ku nauraa.

Sirius Musta, James Potter, Peter Piskuilan, Remus Lupin, Lily Evans, Sirius Musta, James Potter, Peter Piskuilan, Remus Lupin, Lily Evans 

Otsikko: Vs: Kelmien Synty | PG, adventure (uusin osa 11.5)
Kirjoitti: Leya - 20.10.2008 00:57:42

NeitiMusta kiva kun tykkäsit! tuo loppu ooli minusta tosi kiva kirjoittaa ja hyvä kun joku sitte myös tykkäs lukeakin :)