Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Dorothée - 21.01.2011 17:22:04
-
Title: Jillin paluu Narniaan
Author: Jutunen
Beta: Ferope (myöntää olevansa syyllinen kaikkeen)
Fandom: Narnia
Pairing: Jill/Eustace
Genre: Jonkinlainen romance, pieni angst ja adventure
Rating: Sallittu ainakin aluksi
Warinings: Ehkä vähän kirosanoja mutta ei ihan alkuun :D
Disclaimer: Narnia ja sen hahmot kuuluvat C.S Lewisille. En saa rahallista korvausta.
Summary: Eustace on poissa ja Jill ikävöi häntä.
A/N: Mun eka ficci älkää murhatko mua ;D Tää sit jatkuu niin kauan kun jaksan kirjottaa :D
Jill's PoV
Istuin koulunportailla yksin ja tuijottelin pihalla olevia kukkia. Nautin yleensä yksinäisyydestä, mutta nyt se oli erilaista. Kamalaa hiljaisuutta. Ikävöin Eustacea.
Olin istunut jo kauan portailla, kun kuulin jonkun huutavan nimeäni. Se kuulosti Eustacelta. Hyppäsin pystyyn ja käännyin katsomaan tulijaa. Siristin silmiäni auringonpaisteessa.
- Eustace? huusin takaisin. Odotin kärsimättömänä. Se ei ollut Eustace.
-Jill? Mitä sinä täällä? Olen etsinyt sinua kaikkialta! Odotatko vieläkin sitä poikaa? eräs tyttö, Anne marmatti. Minua nolotti vastata myöntävästi. En vastannut kysymyksiin. Minun oli pakko kysäistä miksi hän etsi minua. "No... Tuota" Anne epäröi. Hän selvitti kurkkuaan hetken ja jatkoi:
- Rehtorilla on sinulle asiaa... Toivottavasti et ole pulasssa!
Kummastelin hetken (enhän ollut tehnyt mitään väärää), mutta lähdin kiipeämään itsevarmasti portaita Annen kanssa. Juuri rehtorin kanslian oven edessä vedin hitaasti ja syvään henkeä. Astuin hieman pelokkaasti sisään.
Se oli kuin olisi katsonut suoraan aurinkoon, nimittäin kansliasta tuleva valovyöry oli polttaa silmäni. Kädet kasvojeni suojana lähdin astelemaan eteenpäin. Kävelin hitaasti ja varmasti, etten vain kaatuisi, mutta kompastuin kuitenkin kiveen. Lennähdin maahan tai oikeastaan ruohikkoon nenälleni. Nousin ylös pienen tuokion jälkeen. Ihmettelin olinpaikkaani.
- Miten tämä on mahdollista?
Katsahdin takanani olevaan oveen. Päätin lähteä eteenpäin, sillä eihän tällaisia asioita tapahdu joka päivä. Tarkkailin ympäristöä. Näin pelkkää metsää.
Yhtäkkiä huomasin jäniksen loikkivan minua päin. Se kallisti päätään ja istahti minun eteeni.
- Hei pikku jänönen, sanoin lempeällä äänellä. Se ei tuntunut pelkäävän minua. Pitkän tuijotuskilpailun jälkeen se tokaisi:
- Mitä sinä oikein toljotat? Sinulla ei ole enää aikaa! Hopi nyt vaan. On mentävä kuningas Kaspianin luokse!
Järjestelin ajatuksiani. >>Kaspian<< Tuo nimi oli minulle tuttu... Ihan kuin olisin kuullut sen jossain... Asian yhteyden keksiminen vei minulta vain muutaman minuutin.
- Narnia! Siinä se! hihkaisin ilahtuneena.
Jänis näytti turhautuneelta, mutta sanoi:
- Seuraa minua. Vien sinut kuninkaani luo.
Jänis hyppelehti poispäin. Minä seurasin tietysti mukana. Vilkuilin taakseni. Kanslian oven näkeminen lohdutti minua hiukan. Ovi oli yhä paikallaan keskellä nurmikkoa liikkumattomana. Katselin koko ajan taakseni, enkä nähnyt minne kävelin ja tietenkin lopuksi törmäsin lyhtypylvääseen. >>Lyhtypylväs keskellä metsää?<< Kaaduin takamukselleni ja sain kaikessa rytäkässä komean sinertävän kuhmun päähäni.
- Tule jo meillä on vielä pitkä matka! jänis huusi.
Hyppäsin ylös nopsasti.
- Nimeni on sitten Philip, jänis kertoi.
- Jill, vastasin tylysti.
-
Ooh oot laittanu tän tänne<3
Kuten jo tuolla beta-kohdassa myönsin, jos löytyy virheitä ne on mun silmien syytä :D
- Fero kiittää
<3
-
Ihana ficci <3
Enpäs löytänyt mitään kirjoitusvirheitä ::)
-
Ferope Kiitooos ;D!
Mirinia Hyvä, hyvä se oli tarkoituskin Kiitos!!
-
Muistata sitten, kun tulee toinen osa 8)
-
Pitäähän sinustakin sitten joku, rakas Eussiseni
Jill on jotenkin aina jäänyt muiden hahmojen vahvempien ja rohkeampien persoonnallisuuksien varjoon, hyvä että senkin ajatusmaailma pääsee kerrankin oikeuksiinsa <3
Toi pupu oli niin liisa ihmemaassa, että ei oo tosikaan (tää luetaan siis oikein positiiviseksi kommentiksi ;))
Jatkoa, jatkoa ;)
-
Solembum Kiitos kivasta kommentista :) olen itsekin huomannut ettei Jilliä ole huomattu, joten yritän saada ihmiset huomaamaan että hän on olemassa... :D Kiitos kuitenkin
Huomatkaa ihmiset XD !!
No, mutta kuitenkin jatkuu..
2. luku
Jill's PoV
Kävelimme yhä. Jalkoihini sattui, hiukan.
- Hei, Philip odota! Minua väsyttää, eikö me voitaisi pysähtyä? anoin.
- Olemme kohta perillä! Tule nyt, että pääsemme Kaspianin luo! Philip huuteli kivenheiton päästä.
Kulutin viimeisetkin voimani ja spurttasin muurille, jonka luona Philip odotteli minua.
Hiljaisuuden vallitessa seisoimme valtavan oven edessä. Philip huikkasi jotain oven toiselle puolelle. Ovi aukesi narahtaen. Kurottelin kaulaani nähdäkseni kaikki ne ihmiset, jotka käyskentelivät linnanpihalla. Kaikki hiljenivät tuijottamaan meitä. Eräs nainen kuiskasi hiljaa vieressään seisovalle faunille:
- Miten tuo tuholainen uskaltaa tulla tänne?
Otin tietysti törkeyden itseeni (eihän puhuvia eläimiä voi vihata?) ja törmäsin johonkin kovaan ja karvaiseen. Hypähdin taaksepäin anteeksipyytävän näköisenä. Näin ison kentaurin sotisovassaan.
- Kuka hän on? kentauri kysyi Philipiltä.
Philip vastasi kyräillen:
- Hän on tyttö.
- Eevan tytär? kentauri kysyi hyvin ärsyyntyneenä.
Philip nyökkäsi.
- Philip... Monestiko minun pitää selittää tämä sinulle? Heitä ei kutsuta! kentauri karjui.
Philip katsoi kentauria kysyvästi:
- Miksi muka?
Kentauria selvästi vitutti. Raivoaan pidätellen hän vastasi Philipille:
- Ei, koska me onnistuimme jo kadottamaan Eustace-herran!
>>Eustace? He kadottivat Eustacen? MITÄ?<< Minua heikotti otin tukea muurista.
Päätin kertoa koko totuuden:
- Tulin kanslian ovesta ja törmäsin Philipiin. Hän johdatti minut tänne.
Kummastunut kentauri kysyi:
- Kannusvesta? Onko se joku maa?
-Ei vaan kanslian ovesta. Se ei ole Narniassa. Hän on toisesta maailmasta... Sieltä mistä Ylikuningas Peter ja hänen kanssahallitsijansa tulivat. Tunnethan Narnian historian. Sieltä mistä kuninkaamme (rauha hänen sielulleen!) ja Eustace-herra olivat myös kotoisin, Philip sanoi.
Hän kurottautui kuiskaamaan kentaurille jotain. Höristin korviani ja kuulin vain: "kiltti" ja "hyvätapainen."
Totaalinen hiljaisuus...
-No... hyvä on. Mikä nimesi on ihmistyttö? kentauri huokaisi.
- Jill, mutisin vastaukseksi.
- Miksi sitten tulit Narniaan? kentauri kysyi.
- En aikonut tulla tänne! kivahdin.
Kentauri kohotti kulmiaan.
- Tai siis tulin etsimään Eustacea, korjasin hätäisesti.
Kentauri hymähti:
- Aslan on tainnutkin antaa meille uuden taakan.
Tuhahdin. Yritin näyttää mahdollisimman kiukustuneelta.
- Eustace-herra täytyy kuitenkin löytää, joten aloitetaan operaatio, kentauri ilmoitti.
Nyökkäsin. Kiinnostuneena kysyin:
- Mikä nimesi on?
-Ovidius, kentauri sanoi.
Nyökkäsin uudelleen.
Siirryin ihastelemaan ruukkua, jossa oli upea laiva. Mieleeni välähti Eustacen kertoma seikkailu Sarastus nimisellä laivalla.
- Missä Kaspian on?
Jälleen kerran annoin Ovidiukselle aiheen hämmästyä.
- Kaspian? Kuninkaani kuoli monia vuosia sitten! hän kertoi.
Yritin selittää Ovidiukselle:
-Mutta Philip sanoi, että...
Lauseeni jäi kesken, koska Ovidius hyökkäsi haastamaan minua:
-Se tuholainen kertoo vaikka mitä. Ensin hän liittyy vihamiehiemme puolelle ja kehtaa vielä palata takaisin!
Nielaisin hiljaa.
- Aijaa...
Ajatukset sinkoilivat päässäni. Eustace oli löydettävä ja pian.
-
Kentauria selvästi vitutti.
Voi jukra, toi on hauska kohta!
Ja mihinkäs se Eustace katos!?