Osallistuu spurttiraapale vol.2 keskiviikolla.
1. Niiatessa pettäjäkin on nöyrä (100 sanaa)
Joskus toivoin, ettei se vain tulisi. Aika, joka ryövää lämmön sisimmästä. Kiittäen kauniisti perään. Silti se vain tulee ja raapii paperiviiltoja käsivarsiin. Potkii kylkiluihin mustelmia. Pieniä säröjä, joita ei pysty silmällä näkemään. Patja ei ole yhtä pehmeä, kuin Pansyn kanssa. Se notkahtaa painon alla, mutta toinen puoli on tyhjä. Silmissä välkkyviä väripalloja – unirohto ei auta.
Daphne sanoo, ettei minun pitäisi luottaa niin herkästi Pansyyn. Hän kutsuu minua tyhmäksi ja kertoo valheita pettävistä rakastajattarista. Siskon sanojen mukaan he eivät tunne kylmyyttä. Lisäävät puuteria poskiin ja niiaavat nätisti tilanteen vaatiessa. Suoltavat valheita rusoposkineen, maalavat huulensa punaisiksi. Joskus kynttilä palaa huonolla liekillä.
Pansy/Astoria on miunkin mielestä ihan hirveen sulonen pari ja Astoria sopii täydellisesti siksi pieneksi naiiviksi tytteröksi, joka kuvittelee maailman olevan sitä hyvää ja pahaa. <3 Voisin vastata, vaikka mitä tohon siun kommenttiin, mutta ääää, äiti käskee hipsiä jo nukkuman. Minä kiitän suuresti kommentista ja pyydän anteeks, että tää vastaus on mitä on :-*
Osallistuu spurttiraapaleeseen torstailla (9.12.2010)
Mustavalkoista syyllisyyttä huulissa (200 sanaa)
Daphne käskee avaamaan silmäni ja näkemään, ettei maailma ole mustavalkoinen. En edes tajua mitä hän sillä tarkoittaa, mutta kai se on tärkeää. Hän nauraa minulle, kun sanon, että rakkaus on mustavalkoista. “Ehkä se on, ehkä se ei ole”, inhoan sitä äänensävyä. “Mutta Pansy ei oikeasti sinua rakasta”, pyysinkö hänen mielipidettään? En. En vastaa, kai hän luulee minun uskovan hänen sanansa. Harjaan hänen hiuksensa ja toivon tilanteen tasaantuvan.
Taiottu valopallo on himmeä, ahdistava ja Pansy ei ole taaskaan makuusalissa, vaikka kello lähenee jo kymmentä. Sisko puhuu jostain, mutten saa selvää. Kaikki puuroutuu, hymyilen nätisti ja istun hänen viereensä. Oven kolahdus on korvia vihlovaa, mutta Pansyn hymy on nätti.
Suikattu suudelma huulille, vieno hyväily leualle ja katoaminen huoneen omaan kylpyhuoneeseen. Muista sängyistä kuuluu vain hiljaista tuhinaa. Nukkumisen ääni on rauhallinen. Daphne kehottaa minua painumaan omaan makuusaliini, omaan sänkyyni. Suikkaan suukon siskon poskelle ja nopein kevyin askelin siirryn Pansyn sängyn luokse ja pujahdan peiton alle. Daphne mutisee jotain kuulostaen tiukujen helskeeltä.
Pansy painuu selkääni vasten, kuljettaa sormeaan pitkin kylkeäni. Hengitys on hiljaisuuden kaikua korvissa. Huulet korvantaustalla ovat syyllisyydestä puhtaat. Ehkä Daphne puhuu omiaan harmaasta, tunteet ovat mustavalkoisia. Tosin, Pansyn katseessa on häivähdys varjoja, mutta se voi johtua pimeästä.
Suklaa ei ole oikeasti makeaa.