Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: syysvilja - 06.12.2010 17:17:01
-
Author: natte
Beta: Winifred katsasti lävitse, kiitos!
Rating: S
Paring: ei ole
Genre: drama, angst, raapale
Disclaimer: Ei en omista, pidä omanasi vain Neville, Row.
Summary: Viimeinen ja yksinäinen.
A/N: No tää nyt oli vähän tällänen 'teroitanpas kynää vailla ajatuksen häivääkään'. Osallistuu Katkelmia maailmalta (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=14178.0) -haasteeseen sitaatilla 'The end is where we start from' (Torchwood).
Erisnimien persoonamuodot
Puhuttaessa meistä puhutaan monikossa. Monikossa on monta, monikossa on paljon. Jos puhutaan monikossa, ei olla koskaan yksin. Ainakaan nimellisesti. Kuitenkin isossakin porukassa on aina joku, joka tuntee itsensä hieman ulkopuoliseksi, hieman yksinäiseksi.
Neville yritti muistaa kuitenkin senkin tosiasian, että yksinäisiäkin oli monta. Kaikki kärsivät ulkopuoleisuudesta aina silloin tällöin, ja nurkissa oleili muitakin hänen itsensä lisäksi. Hermione hoki aina, että siinä ei ollut mitään pahaa olla viimeinen. Toisen pälyilevä katse ei kuitenkaan vakuuttanut häntä.
Hän oli ollut viimeinen aina ensimmäisestä luokasta lähtien. Viimeinen ja yksinäinen.
Äidin kehuessa poikansa kengännauhoja Neville huomasi vain aloittavansa väärästä kohdasta. Siinä, missä muut etenivät järjestyksessä, hän aloitti aina lopusta.
-
Jännä nimi, ja jännä ficci. Kuitenkin pidin. ;D
Äidin kehuessa poikansa kengännauhoja Neville huomasi vain aloittavansa väärästä kohdasta. Siinä, missä muut etenivät järjestyksessä, hän aloitti aina lopusta.
Voi Neville...
Neville on ihana hahmo. Tosiaan hän on tuollainen.
-
Hm, en ole pitkään aikaan lukenut Potterficcejä, mutta tuossa etusivulla tämän nimi pomppasi silmään, ja päädyin kuin päädyinkin lukemaan tämän. Ja hyvä että päädyin, nimittäin tykkäsin tästä.
Neville on aina ollut mun mielestäni ikään kuin "inspiroiva" persoona, juuri sen takia että se on vähän yksinäinen. Monesti mulla on pyörinyt päässä ties mitä angsti-ideoita siitä, mutten vielä ole saanut aikaiseksi toteuttaa mitään niistä, mutta lukenut olen kyllä moniakin, ja ilmeisesti Neville nostattaa muissakin inspiraatiota esiin. Oli siis erittäin mielenkiintoista lukea Nevillestä tällaista samantyylistä kuin mitä itsellänikin on pyörinyt päässä, ja pidin tästä todella paljon. Nevillen tunteet tulivät tässä hyvin esille, se ulkopuoliseksi itsensä tunteminen oli kuvattu todella hyvin tuon monikkoesimerkin kautta. Tämä ficci oikein huokui haikeutta ja sellaista riipivää surua, mutta toisaalta myös toivekkuutta. Tämä herätti ihanan paljon tunteita näinkin lyhyeksi tekstiksi, ja tämä oli sen takia todellakin lukemisen arvoinen. Tykkään lukea sellaista tekstiä, josta saa itsekin jotain irti, ja tämä todella herätti ajatuksia. Olit tosiaan kuvaillut Nevillen tuntemuksia hyvin tuollaisten esimerkkien kautta, ja lisäksi vielä omaperäisellä ja mielenkiintoisella tavalla. Ja tuo nimi oli myös aivan loistava, hyvin kuvaava ja todella hyvin mielenkiinnon herättävä, täydellinen nimi.
Siinä, missä muut etenivät järjestyksessä, hän aloitti aina lopusta.
Kautta ficin oli todella kaunista ja herkkää tekstiä, mutta tämä eritoten. Erittäin viisaasti huomattu, ja vaikken tiedä oliko se tarkoitettu niin, mutta silti tämä herätti mussa jonkinlaista toivekkuutta. Hyvä ja ytimekäs lopetus, se niputti koko raapaleen sanoman hyvin yhteen.
Tykkäsin siis paljon, erittäin paljon ajatuksia herättävä teksti. Kiitos tästä! :--)
-
Varmaan aina tämä sama: "Oi, kommentteja!"
HarryPotterFan4Ever: Kiitos kommentistasi, mukava kuulla että pidit! Pakko myöntää, että tästä tuli omalla tavallaan ihan vahingossa Nevillestä kertova raapale - ensin tarkoitus oli vain saada jotain aikaiseksi tuon sitaatin perusteella, josta lähti monikkomudon ruotiminen. Mutta mukava kuulla, että olin onnistunut kuvaamaan poikaa oikealla tavalla, itse kun en ole kauheasti kyseisestä hahmosta kirjoitellut :> Mutta kiitos kun kommentoit!
flawless: Jos ihan rehellisiä ollaan niin tämä on meikäläisen ensimmäisiä Potter-ficcejä varmaan puoleen vuoteen. Tuossa viikko takaperin vanha H/D-innostus iski, ahmin vanhat lempparit lävitse ja kirjoittelin itsekin jotain, joita en kyllä ole vielä saanut betalta takaisin. Ja sitten vain tuli tämä, jonka pystyi heittämään tänne ilman sen suurempia ruotimisia.
Neville on aina mietityttänyt minua, vaikken loppupeleissä kauheasti huomiota ole hänelle sitten antanut. Jollain tavalla kuitenkin se rupikonnan hukkaava, isoäitiään pelkäävä poika on aina säväyttänyt ja säälittänyt, ja jotenkin tästäkin raapaleesta vain tuli kuvaus Nevillen tunteista.
Mutta ihanaa kuulla, että olin onnistunut ja että tätä oli mukava lukea(: Kiitos kovasti kommentistasi, piristi itsenäisyyspäivääni mukavasti!
-
Tämä oli erittäin mieleenpainuva ja kyllä, ajatuksia herättävä ficci. En yleensä kommentoi mitään (koska en oikein osaa) ja minä yritin ainakin sata kertaa lähteä pois mutta palasin takaisin. Minun täytyy vain sanoa jotain.
Ficissä oli sellaisia ihania pieniä tosiasioita, kuten "yksinäisiäkin oli monta" ja sitten sellaista leikittelyä, kuten "hän oli ollut viimeinen aina ensimmäisestä luokasta lähtien." En ole varma että oliko tuo, viimeinen ja ensimmäinen, tahallista vai ei, mutta ainakin se kiinnitti huomioni ;D
Ja lopetus oli loistava! Suuri kiitos tästä :)
-
Cheo: En tiedä johtuuko äskeisestä tangotunnista, joka sai aistit äärimmilleen vai mistä, mutta olen hyvin otettu kommentistasi! Itse nimittäin näin aivan uudessa valossa nuo lainaamasi kohdat - eli siis täysin vahingossa ne on sinne kirjoitettu. Ellen ole aivan alitajuntani vanki.
Mutta siis aivan todella ihanaa, jos sinulle vain tuli pakonomainen tarve kommentoida tähän jotain - olen hyvin, hyvin otettu! Kiitos!
-
Luin tämän ihan vain nimen vuoksi. Aivan ihana, Nevilleen on niin kauhean helppo samaistua, ja varsinkin tässä tekstissä. Aivan mahdottoman kaunista ja tunnelmallista tekstiä. Hassua, että ulkopuolisuudesta, joka on kamala tunne, saa miellyttävääkin tekstiä aikaan, joka ei kuitenkaan ole semmoista emoangstia "yhyy, kukaan ei rakasta mua!!1". :D
-
Iero-Way: Kiitos kovasti vaivautuessasi kommentoimaan! Neville on kauhean symppis, vaikka kirjoissa ja leffoissa jääkin aika taka-alalle. Ulkopuolisuus on varmaan jotain kauheinta maailmassa - mukava kuulla siis, että pidit tästä :)
Kiitoksia!
-
Voih, Neville on jotenkin niin ihana ja herttainen että siitä vois lukea vaikka miljoona tällästä mestariteosta. Kiitos, oli ihana, voitko tehdä näitä lisää? :D
-
Salla: Paljon kiitoksia kommentista, kiva kun pidit! Voisihan näitä (yrittää) tehdä lisää, joskin varmaan muistakin hahmoista saisi vaikka millaista pientä kivaa aikaiseksi.. pidetään mielessä, hyvä idea nimittäin!
-
Tämän bongasin alun perin LJ:sta, mutta tulin tännekin kommentoimaan. Ei sillä että osaisin sanoa mitään sen suurellisempaa, kuin että tykästyin tähän, Neville on sellainen hellytystä herättävä hahmo, ja tämä ficcisi lopetus täsmäsi Nevilleen erityisen hellyttävällä tavalla. Joskus sitä vain on se yksinäinen, ja vähän erilainen. Ja silloinkin, kun on osa ryhmää, tuntee kuitenkin olevansa tavallaan irrallinen. Koskettavaa ja jotenkin myös aika suloista. Voi Neville raasua.
Taidan uteliaisuudesta tutkailla taas muitakin kirjoituksiasi, kunhan tässä ennätän. :)
-
Fiorella: Kiitos vielä täälläkin, juuri kävin LJ:ssä vastaamassa sulle! Mukavaa jos pidit - tämä tosiaan ensimmäisiä tuotoksiani Nevillestä, herttainen raasuhan se tuppaa olemaan. Välillä kaikki ovat hetken tai vähän pidemmän aikaa yksin - toisinaanhan se on ihan terapeuttista, välillä taas hieman hermojaraastavaa. Kaipa se kuuluu tähän ihmisluontoon :)
Mutta mukava kuulla, että pidit ja kiitos kun kommentoit! Että nämä kommentit aina piristävät, oli vuorokaudenaika tai mieliala mikä tahansa!
-
Purriainen: Tiäkkö kun mä aina niin liikutun sun sanoistas! Kiitos ihana, hienoa että oli sunkin mieleen ja tykkäsit. Nähtävästi ihan näyttävä comeback! *nauraa* Harmittaa kun nämä koulukiireet syövät aikaa niiltäkin harrastuksilta, joista ei tarvitsisi mitään maksaa. Onneksi pian loma ja muutama haaste hamstrattuna takataskuun - saa nähdä, saisiko jotain vaikka oikeasti aikaseksi. Itsekin koen aina välillä - niinkuin varmaan jokainen meistä - olevani hieman ulkopuolella, ja välillä sitä ihan tieten tahtoen hakeutuu yksinäisyyteen. Selvittää mukavasti aina välillä päätä, haha.
Aww ja tiedätkö, minulle on suuri, aivan valtavan suuri kunnia olla suosikkificcareitasi! Kiitos kauheasti, kiva kuulla sustakin pitkästä aikaa♥
-
Kuten moni muukin edellä on todennut, pakko sanoa, että tämä on surullisuudessaan suloinen. Neville on juuri kuvailemasi kömpelö, mutta ihastuttava olento, joka tekee asiansa omalla tavallaan, aloittaen juuri vaikka lopusta :) (mistä muuten mainitakseni, valitsemasi lause oli loistava ja sopi passelisti juuri Nevilleen.)
Pohdintasi meistä ja ryhmässä olevista - mahdollisesti yksinäisistäkin - yksilöistä oli mielenkiintoista ja juuri sellaista, minkä on tiedostanut aina, muttei ehkä välttämättä ole tullut ajatelleeksi. Pidän siitä, kun ficit tai mitkä tahansa tarinat aloitetaan juuri tuollaisella koukuttavalla pohdinnalla ja edetään sitten itse pääasiaan tai -henkilöön. Tässä tapauksessa Nevilleen.
Äidin kehuessa poikansa kengännauhoja Neville huomasi vain aloittavansa väärästä kohdasta. Siinä, missä muut etenivät järjestyksessä, hän aloitti aina lopusta.
Oe että <3 Loogista Nevillen tapaa, ja kirjoituksesi oli oikein ihana ja piristävä, vaikkakin haikea kompakti paketti Nevillestä :)
-
Eeyore: Olen ihan samaa mieltä, Neville on niin söpö ja suloinen, sanojen jokaisessa piilotetussakin merkityksessä. Ennen kuin kirjoitin tämän, en oikeastaan ollut itsekään pohtinut ryhmiä ja ryhmien ulkopuolisia ainakaan tietoisesti, nyt kun aloin ajattelemaan - joten tiedän mitä tarkoitat:) Ehkä sekin on vain yksi niistä asioista, jotka on helpompi sysätä huomiselle kuin tehdä heti, en tiedä.
Mutta tosi mukavaa, että pidit ja kiitos kovasti kun kommentoit!