Finfanfun.fi

Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: N1gg1h - 24.11.2010 21:24:22

Otsikko: Twilight: I will survive, as always K-11 (4.luku 13.02.-12)
Kirjoitti: N1gg1h - 24.11.2010 21:24:22

Ficin nimi: I will survive, as always
Kirjoittaja: Minä- N1gg1h
ikäraja: K-11
Fandom: Twilight
Summary: Edward jätti Bellan. Bella synnytti söpön pikku Nessien ja muuttui vampyyriksi....
Varoitukset:-
A/N: Idea on vellonu päässä jo jonkin aikaa ja päätin, sitten lisätä sen teidän kiusaks viel tännekin. ;D

TRAILER

Bella osaa olla katkera...

Bella, etkö muista mitä sanoin sinulle siellä niityllä?
Joo, muistan kyllä, mitä sanoit sen jälkeenkin. Eikös se mennyt jotenkin tähän tapaan...

Mutta totuus on toinen...

Nessie, kuka on Petey?
E-ei kukaan joka sinun täytyisi tuntea.
Oletko varma?

Oikeasti hän vain suojelee tytärtään...

Oletko kunnossa?
Nessie! Tänne!

Culleneilta...

Bella, mitä teet täällä?
Öööööh... Hoitolapsi
Äiti... Ei kun täti.

Jotka ovat olleet kauan poissa...

Bella! Ihana nähdä taas!
Niin onhan siitä jo 10 vuotta...

Bellan luottamus on petetty pahasti...

Luottaisit minuun!
SINUUN?!

Bellakaan ei tiedä koko totuutta...

Ei se niin mennyt! Tein sen vain, koska rakastin sinua!
Aivan  varmasti!
Etkö usko muka?
EN!

Edward ei koskaan lakannut rakastamasta...

Bella, tunteeni eivät ole muuttuneet laisinkaan.
Hah!

Mutta entäs Bella...

Petey!
Moi, Bella-rakas ja Nessie-kulta.

Miten kaikki loppuu?

Hei pysy kaukana siitä!
...
Ymmäryksessä vai kuulossa vikaa?

N1gg1h ylpeänä esittää...

Ootko iiihan varma?

I will survive, as always.

Niin tietysti, joo-o!

-N1gg1h

Otsikko: Vs: I will survive, as always
Kirjoitti: Sarkku - 24.11.2010 22:06:56

Hyvältä kuullostaa  :)
Laitappas ihmeessä ekaa lukua

Sarkku

Otsikko: Vs: I will survive, as always
Kirjoitti: Rebel angel - 24.11.2010 22:44:54

Toi trailer on mahtava! :)
Äkkiä eka luku! ;D

Otsikko: Vs: I will survive, as always
Kirjoitti: Ragdoll - 24.11.2010 22:54:29

Traileri oli mielenkiintoinen, hyvältä kuulostaa. :)
Nopeasti ekaa lukua kehiin, kiitos !

Otsikko: Vs: I will survive, as always
Kirjoitti: Deep - 25.11.2010 07:23:26

Tosi kivasti erilainen traileri, vaikuttaa hyvältä  :D
Jatkoo vaan!

Otsikko: Vs: I will survive, as always
Kirjoitti: N1gg1h - 25.11.2010 15:51:55

Deep,
Ragdoll,
Rebel angel,
Sarkku,
 Kiitos ja kumarrus teille kaikille!  ;D Kiva jos tykkäätte!

Otsikko: Vs: I will survive, as always
Kirjoitti: nnora - 25.11.2010 16:33:10

Kuulostaa(tai siis näyttää) hyvälle :) Odotan innolla ekaa lukua!  Mut semmosta vielä, että betaa kannattaa harkita, koska trailerissa + Dear Isabella, please count me in to your room -ficissä on pilkkuvirheitä mun silmään liikaa. Pilkut puuttuu tai niiden sijasta on piste. Mut ei muuta vikaa, luettavaa odotellessa! ((:

Otsikko: Vs: I will survive, as always
Kirjoitti: En-nu - 25.11.2010 17:16:33

Odotan ekaa lukua innolla näyttää kyllä hyvältä ja juoni on tempaava ekaa lukua kehään:  DD

Otsikko: Vs: I will survive, as always
Kirjoitti: N1gg1h - 11.02.2011 23:08:39

A/N: eli kiitos kaikille kommenteista ja anteeks, että näin kauan kesti. Ja muokkasin tota Nessien kasvamis sydeemii vähän erillaiseksi, sittenpähän näätte.

Luku 1

“Äiti, katso, katso!” Käännyin ympäri ja näin pienen 6 vuotiaan Nessien leikkimässä ja osoittelemassa, jotain.
“Se on kastemato,” hän sanoi ja toi ylpeästi näytille vaalean punaisen lempiotuksensa.

“Mitä saan jos syön sen?” hän kysyi heti iloisesti ja kauhukseni oli jo työntämässä sitä suuhunsa.

“Älä, rakas ei,” anelin. Minua kuvotti ajatus kastemadosta hänen suussaan, mutta ilmeisesti häntä ei.

“Miksei?” hän kysyi ja kallisti päättään, roikottaen kastematoa yhä kädessään.
“Haluatko sinä syödä sen?” hän jatkoi ja tarjosi kastematoa minullekin.

“Ei, en halua. Madot kuuluvat luontoon ja, jos ei ole välttämätöntä, niin me emme satuta eläimiä,” kuiskasin loppuosan niin etteivät meitä hieman pitkin nenää tuijottelevat mummot kuulisivat.

Tämä oli yleistä, että jos joku kuuli hänen kutsuvan minua äidikseen niin kaikki kääntyivät katselemaan meitä, minua inhoten ja Nessietä säälien. Oikeasti Nessie pelkäsi näitä mummoja, jotka  tuijottivat meitä. Hänen mielestään se ei ollut oikein.

Oli kaksi syytä, miksi mummot katselivat meitä, kaksi joita kumpaakaan Nessie ei tiennyt: 1. Olin liian nuoren näköinen äidiksi. 2. Minulla ei ollut sormusta, mikä tarkoitti, että lapsellani ei ollut isää.

Jälkimmäisestä Nessie ei kysellyt paljoa, onneksi. Kyllä hän joskus oli kysellyt, mutta kun hän huomasi, että se teki minut surulliseksi, hän lopetti.

Joskus näin hänen katselevan muita perheitä, jotka olivat puistossa ja tunnistin sen katseen, se oli sama kuin silloin, kun heitin äänettömät hyvästit Charlielle ja kodilleni. Tein sen heti ensimmäisenä muututtuani, sillä en halunnut nähdä hänen ilmettään, kun hän sai soiton, että olin ajanut kolarin ja kuollut.

Aina, kun näin muita perheitä tiesin etten koskaan voisi tarjota samaa Nessielle. Hän ei koskaan voisi käydä sukulaisten luona kylässä tai halata isäänsä, kun tämä tulee pitkältä työmatkalta. En koskaan voisi tarjota kokonaista perhettä.

“Äiti, miksi olet taas surullinen? Pitääkö sinun taas mennä töihin?” kuulin Nessien äänen, joka herätti minut ajatuksistani.
“Kyllä, äidin pitää mennä töihin,” huokasin raskaasti. Minulla oli työvuorot aina seitsemänä päivänä viikossa, kahdestatoista yhdeksään. Eli emme pahemmin nähneet. Hän kävi yhdeksältä nukkumaan.

Sekin kadutti minua. En pystynyt olemaan hänen kanssaan tarpeeksi. Nyt oli hänen vuoronsa näyttää surulliselta.

“Äiti, onko sinun aivan pakko?” hän kysyi kyyneleet silmissä.
“Ehkä voin sanoa, että olen kipeä,” sanoin kepeästi. Hänen ilmeensä kirkastui.
“Jes! Kiitos, äiti!” hän hihkui ja halasi minua. Hän hyppelehti suoraan hiekkalaatikolle, matoja metsästämään.

Epov:

En voisi koskaan antaa tätä itselleni anteeksi, en koskaan. Koko kehoni vavahteli ja tunsin Alicen käden harteillani. Ravistin sen pois, en halunnut sääliä, en ansainnut sitä.

‘Isabella Swan…’ syntymä- ja kuolinpäivä, ‘liian vähän aikaa tytär ja ystävä…’ ja jonkinlainen runo.

Hän oli kuollut, hän kuoli vain vajaat yhdeksän kuukautta lähtömme jälkeen.

Enää ei tuntunut samalta kuin silloin, kun luulin, että hän olisi täällä ja kunnossa kuin nyt, milloin tiesin, että hän oli poissa, lopullisesti.

Rosalie asetteli punaiset ruusut kauniisti hänen haudalleen. Ja kaikkien yllätykseksi hänkin purskahti kyynelettömään itkuun.

Kaikki olivat yksimielisiä  siitä, että me emme voineet palata tänne vielä. Minun puolesta olisimme kyllä voineet jäädä, mutta muut ajattelivat sen olevan huono idea.

Kaikki muut kävelivät takaisin autolle, mutta minä sanoin tulevani perästä.
“Hyvästi, rakas Bella,” kuiskasin ja asettelin valkoisen ruusun hänen haudalleen. Punainen ja valkoinen ruusu muistuttivat minua hänen ihostaan ja hänen huulistaan.

Bpov:

Lueskelin lehteä tarkasti, avoimia työpaikkoja lähinnä. Oli tullut ihmeen hiljaista, mitäköhän Nessie teki, ei kai hän vain syönyt sitä matoa, vaikka kielsin.

Nostin katseeni lehdestä valmiina torumaan häntä, mutta hän ei ollutkaan siinä enää. Aloin hätääntyä. Häntä ei näkynyt missään.
“Nessie! Renesmee!” huutelin. Paniikki alkoi ottaa minusta valtaa. "Nessie!"

A/N: kommentteja pliis.. <3<3<3

Otsikko: Vs: I will survive, as always
Kirjoitti: Scaramouche - 11.02.2011 23:50:01

Hei, tää on ihan hyvä. Nappasin tän auki nimen takia, kun se muistutti mua siitä biisistä mikä mulla soi päässä (Gloria Gaynorin I will survive) ja mua alkoi hymyilyttää jostain syystä ihan kamalasti.

Mua kiehtoo toi ajatus ettei Edward tiiä mitään Nessiestä. Siis totta kai ei tiiä kun ne oli lähtenyt jo, mutta se ettei Alicekaan oo nähnyt mitään siihen liittyvää... Tai sitä että Bella on vampyyri. Se on jotenkin uus idea. Toki se alkaa olla jo jonkinnäköinen klisee että Edward jättää Bellan ja Bellasta tulee vampyyri ja sitten ne joitain vuosia myöhemmin tapaa ja niin edelleen, mutta kliseet on syystäkin kliseitä: niistä tykätään ja niitä käytetään. Ja plussaa siitä että tässä Nessie ei ole mikään perinteinen puolivampyyri, vai? Se vaikutti niin kovin inhimilliseltä.

Olisin ehkä halunnut tietää enemmän Bellan muuttumisesta vampyyriksi, mutta toivottavasti siitä kuullaan seuraavissa luvuissa lisää. :)

Kirjoitusvirheitä oli jonkin verran, lähinnä yhdyssanavirheitä, kannattaa olla niitten kanssa tarkkana. Itekin huomaan että välillä lipsuu kun ei ihan ajattele kunnilla... ::) Kannattaa aina vilkaista teksti ensin ite läpi tai vaikka antaa kaverin vilkaista ym. niin enimmät virheet vältetään. ;)

Joo, eli mä taidan jäädä kattelemaan mitä tästä kehkeytyy. Onnea kirjoittamiseen!

Otsikko: Vs: I will survive, as always
Kirjoitti: N1gg1h - 13.02.2011 17:14:38

Salla, kiitos kommentista! Bellan muuttumisesta tulee kyllä lisää seuraavissa luvuissa. Sen verran paljastan, että Nessie on puolivampyyri ja tosiaan yhdyssanat pääse aina välillä lipsumaan... ;D Ja siihen miksei Alice tiennyt tästä mitää siihenkin tulee lisä selitystä... Tosiaan jatkoa pitäisi tulla ensi viikolla!  ;)

Otsikko: Vs: I will survive, as always
Kirjoitti: ssenja- - 14.02.2011 14:24:55

Rupesin vasta lukemaan tätä, mutta vaikuttaa hyvältä.
En osaa sanoo mitään rakentavaa, mutta kattellaan nyt. Jatkoo! :)

Otsikko: Vs: I will survive, as always
Kirjoitti: Camiela - 14.02.2011 22:46:52

Pitkästä aikaa luen Twilight fandomia.
Pidin ideasta. Olen nimittäin kyllästynyt jatkuvaan lössötykseen Edwardista ja Bellasta ja mukavaa lukea jotain uutta tästäkin.

Ja tässä hieman (juuri itsekin oppimaani) kielioppia...
Elikkä selitän asian vaikkapa näin.
Tämä on väärin:

Lainaus

“Älä, rakas ei,”

Tämä oikein:

Lainaus

“Älä, rakas ei”,

Suomessa, kun kirjoitetaan puhe-lause-hommeli on ", esim. Englannissa taas ," eri maassa eri tavalla. Itse järkytyin tästä kovasti, kun kuulin asiasta kommentissa samalla tavalla ja ajattelin jakaa tietämystä eteenpäin. Jos nyt ymmärsit mikä oli pointtini... ((:

Kaikin puolin oikein mukava ficci! Odotan jatkoa,
Camiela

Otsikko: Vs: I will survive, as always
Kirjoitti: Aleshee - 20.03.2011 18:25:18

Ou. Wau. Tämä on ihan mahtava. Hyvä idea, en ole itse tällaista voinut kuvitellakaan.

Joten, ilmoittaudun lukijaksi :)
Söpöä kun tässä myös Renesmee, ja toivottavasti hänestä selitetään lisää myöhemmin? Bella sopii ihanasti jopa yksinhuoltajaksi, mitä en olis uskonut. Surullista kun Cullenit siellä ajatteli et Bella kuollu, hauskaa varmaan kun ne näkee, et se onkin elossa. Ja jätit todella jännään kohtaan, joten toivottavasti pian jatkoa, pahoittelen viestini lyhyttä pituutta (ehkä se heijastuu omasta pituudestani?)

Toivoisin, etytä saisit ensi kerralla hieman lisää pituutta myös,
mutta jatkoa joka tapauksessa toivon.
-Als

Otsikko: Vs: I will survive, as always
Kirjoitti: N1gg1h - 22.03.2011 10:20:33

Giril,
Camiela,
Aleshee, kiitos kommenteistanne, hyvä, että joku jaksaa vieläkin lukea tätä ficciä ja tokaa lukua oon just saamassa valmiiks, et lisäilen sen tnää tai huomenna ;D

Otsikko: Vs: I will survive, as always
Kirjoitti: N1gg1h - 29.03.2011 19:28:45

LUKU 2:

“Nessie! Nessie!”, huusin paniikissa.
“Äiti, olen täällä!”, hän huusi puusta. Mitä hän siellä teki?
“Heti alas sieltä! Ja et katoile tuolla tavalla!”, kirkaisin ehkä hieman turhankin kovaa puun juurelta. Puu oli korkea, minun kauhukseni, ja totta kai Renesmeen oli pakko hyppelehtiä niillä kaikista ylimmillä oksilla.

Hän kiipesi varovasti alas.
“Anteeksi äiti…”, hän sanoi ja näytti katuvalta koiranpennulta, joka oli juuri ottanut omistajansa leivän ruokapöydältä.
“Etkö tajua, kuinka säikähdin!”, puuskahdin.
“Mutta kun tuolla”, hän osoitti vähän matkan päähän puusta. “on vampyyri”, hän kuiskasi lopun.
“Oletko varma?”, kyykistyin hänen tasolleen ja hän nyökytti päätään.

Katsoin hänen osoittamaan suuntaan, mutta samassa toivoin etten olisi katsonut. Se katsoi minua myös. Hänen silmänsä olivat pyöristyneet ja melkein tippuivat ulos kuopistaan. Rosalie.
“Hän on kaunis, mutta miksi hän tuijottaa meitä noin?”, hän kysyi kuiskaten.

“Mene autoon ja laita ovet lukkoon!”, sihahdin.
“Mut…”
“Nyt!”, sihahdin uudestaan käskevämmin ja Nessie lähti juoksemaan autolle.

Suoristaudun. Rosalie käveli minua kohti ja näytti siltä, että haluasi halata ja teurastaa minut samaan aikaan. Ei hyvä juttu.
“Rose, minne sinä me-!”, huusi Alice. Ei ollenkaan hyvä juttu. Hän oli huomannut minut myös. Mahtavaa, kaksi vastaan yksi.
“Bella?!”, kuulin Alicen kirkaisevan. Okei, hän oli todellakin huomannut minut.

Toivoin hartaasti ettei muita, varsinkaan eräs, olisi täällä. Alice ja Rose pysähtyivät eteeni. Tuijotin heitä silmät viiruina ja suu tiukkana viivana.

“Miten sinä? Sinä olet… Miten…”, Alice sönkötti.
“Kyllähän sinun pitäisi tietää, miten vampyyriksi muututaan”, sanoin pisteliäästi.
“Miksen nähnyt mitään?” Alice mumisi, lähinnä varmaan itselleen. Harjoitetun kykyni ansiosta, tietysti!
“Sattumaa”, valehtelin. Hän katsoi minua pitkään, päästä varpaisiin ja takaisin.
“Niin, mutta…”, hän aloitti, mutta onnekseni Rosalie keskeytti hänet.

“Eikö sinun pitäisi tietää ettet voi vain adoptoida lapsia. He huomaavat kyllä joskus, ettet vanhene.”, hän sihahti. Okei, en ehkä ollutkaan ehkä niin onnekas kuin luulin.
“Kuka puhui adoptiosta?”, vastasin tympeällä äänellä. Rosalien silmät pyöristyivät taas.

“Oletko kidnapannut hänet!?”, hän sihahti. Siinä vaiheessa minulla napsahti.
“Onko se sinun ongelmasi? Ja ei, en kidnapannut häntä, enkä adoptoinut häntä, hänessä kulkee sama veri, mitä minussa kulki!”, kiljuin. Se sai Rosalie, jotenkin shokki tilaan, en ikinä ollut edes korottanut ääntäni hänen kuullen.

Alicekin siirsi katseensa autossa odottavaan Renesmeehen. Rosalie heilautti kättään Nessielle ja tämä piristyi, luuli, että heistä tulisi uusia kavereita hänelle, hän heilutti kättään iloisena Rosalielle.

“Mikä hänen nimensä on?”, Rosalie kysyi minulta, hänen äänensä oli muuttunut kaipaavaksi ja helläksi. Alicen ja minun pääni kääntyivät katsomaan häntä täysin saman aikaisesti.
“Mitä? Kai sitä kysyä saa?”, hän sihahti, mutta hänellä oli huumori äänessä.
“Renesmee”, sanoin ja katsoin itsekin hänen suuntaansa. Käänsi katseeni takaisin heihin, kummatkin heistä tuijotti minua. Miksi? Miksen sanonut vain Nessie?

“Kuka hänen isänsä on?” Alicen ääni oli muuttunut epäileväksi. Arvasiko hän?
“Öhöm… Eräs vampyyri…” sanoin kiusaantuneena. Rosalien pää napsahti minun suuntaani. Silmät olivat taas pyöristyneet. Okei, eikö tuo satu yhtään?
“Tunnemmeko hänet?”, Alice kysyi epäilevällä äänellä.
“Ette”, vastasin nopeasti. En tykännyt Alicelle valehtelusta.

Rosalie alkoi nauramaan hysteerisesti.
Mikäköhän nyt taas oli niin hauskaa.
“Kuvittele… Minä ajattelin… jo, että… se olisi… Edward”, hän sanoi naurunsa välistä. Alice tuijotti minua pitkään epäilevästi. Naurahdin hieman kireästi. Voi Rosalie, kuinka oikeassa oletkaan.
“Niin, ajatella”, Alice mumisi.

“Äiti!” Nessie sanoi käskevästi ja nykäisi minun takkini helmaa. Kaikkien meidän katseet sinkoutuivat häneen. Hän luuli nyökkäävänsä niin huomaamattomasti Alice ja Rosalieta päin, mutta asiahan  ei niin ollut.
“Alice ja Rosalie, he ovat ystäviäni vuosien takaa”, selitin ja osoitin heitä kumpaakin vuorollani.

“Äiti, kello on yksi jo, ei se tule!”, hän valitti. Aivan! Se lastenvahti!
“Kuka?”, Rosalie kysyi Nessieltä.
“Lastenvahtini. Äidin pitää lähteä töihin ja hän tulee vasta niin myöhään, että minulla pitää olla lastenvahti.”, hän selitti surullisena. Sydäntäni riipaisi etten ehtinyt olemaan hänen kanssaan kauempaa.

“Soitetaan Joselle etten pääsekään tänään töihin”, sanoin.
“Minä voin kyllä vahtia häntä”, Rosalie melkein kiljaisi. Hän käänsi katseensa hymyillen Nessiehen päin.
“Minun pitäisi tehdä töitä muutenkin, kulissien takia, kuten varmaan tiedät.”, hän selitti ja esitti huoletonta, mutta tiesin, että tosi asiassa hän rakasti lapsia.
“Käy minulle”, sanoin.
“Paljon tarvitset palkkaa?”, kysyin.
“En mitään!”, hän kiljaisi onnessaan. Nessiekin näytti iloiselta, eli kaikki hyvin.
“Nessie kertoo sinulle kaikki ohjeet, minun pitää nyt mennä etten myöhästy!” huusin juostessani pois.

Apov:

Uskomatonta. Bella oli elossa. Ja kaiken lisäksi hänellä oli lapsi. Epäilin hänen valehtelevaan isästä, näkihän tuon päällepäin, että se oli Edward. Olin surullinen siitä, että häneen koski selvästikin vielä, kun Rose mainitsi Edwardin nimen.

Rosalie ja Nessie puhuivat kummatkin innoissaan kaikesta mahdollisesta. Välillä minäkin pystyin kuulustelemaan häntä Bellasta. Työn, ystävät, talon ja kaiken tiedon mitä vain sain painoin tarkasti mieleeni.

--

Olimme olleet kaksi tuntia puistossa, kaikki varmasti ihmettelivät jo, että missä me olimme.

Rosalie avasi oven, olimme sopineet, että emme puhuisi mitään Bellasta, mutta en oikein luottanut siihen, että kukaan ei huomaisi mitään saman näköisyyttä, tuossa pikkuprinsessa ja Bellassa.

Nessie katsoi silmät pyöreinä taloa.
“Vau!”, hän huokasi. Minua ja Rosalieta nauratti, kerrankin hän oli hiljaa.

Rosalie avasi oven ja teki hovimestarimaisen kumarruksen, joka sai Pikku-Nessien kihertämään. Hän laittoi kengät siistiin ojennukseen ja takin naulakkoon. Bella oli kasvattanut hänet hyvin.

Menimme kaikki porukalla olohuoneeseen ja kaikki tuijottivat meitä. Emmett virnisti heti nähdessään pikku Nessien, joka piteli Rosalien jalasta kiinni ja kulki hänen takanaan.

“Kukas meillä täällä on?”, Emmett kysyi veijarimaisesti ja virnuili.
“Olen Nessie”, hän sanoi ja tuijotti maahan, hänen poskensa punehtuivat, hän oli Bellamaisempi kuin luulinkaan.
“Minä olen Emmett ja tässä on Jasper-setä ja Eddie-setä!” Emmet virnuili. Jasper näytti kiinnostuneelta lapsesta myös, ehkä hänkin huomasi Bellamaisuuden.

Edward istui jäykkänä tuolissaan ja katsoi hetken tyttöä ja sitten minua.
“Sinä sanoit mitä?” hän sihahti. Hups, moka, iso moka. Ei olisi pitänyt ajatella sitä.
“Edward haluaisitko lähteä käymään yhdessä ravintolassa?” ajattelin. “Olisi hieman asiaa…” jatkoin.

Epov:

Kun kuulin Alicen ajatuksista yhden nimen koko olemukseni kiristyi entisestään. Miksi heidän piti valita juuri sellainen lapsi, joka näytti ihan häneltä.

“Mitä laitan päälle?” kysyin.
“Ei mitään erikoista se on sellainen pieni ravintola”, hän sanoi ja alkoi kääntää onnittelulauluja kiinaksi. Ei ollenkaan epäilyttävää.

---
Olimme pian sisällä vanhan aikaisessa lounasravintolassa. Sekin muistutti minua Bellasta. Miksen voinut vaan lakata ajattelemasta häntä.

Alice osasi tällä kertaa valita ruokapaikan oikein hyvin, koska pohjimmiltani pidin, jollain oudolla tasolla, niistä asioista, jotka muistuttivat minua Bellasta.

“Mitä saisi ol-?”, kuulin järkyttyneen henkäisyn vasemmalta puolelta. Tunnistin tuon äänen, missä vain. Käännyin katsomaan tarjoilijaa, joka tuijotti minua takaisin. Näin varmasti näkyjä.

A/N: Kommenteja ois ihan kiva saada  ;D

Otsikko: Vs: I will survive, as always
Kirjoitti: ssenja- - 29.03.2011 20:31:18

Pitkältä tuntuvan ajan jälkeen viimeinkin uusi luku! :)
Bella on kyllä huono valehtelija. Ei kyllä kestä kauaa ennen kuin muutkin sen tajuaa Alicen lisäksi.
Ei nyt tuu mitään rakentavaa mieleen. Jatkoa pian!

Otsikko: Vs: I will survive, as always
Kirjoitti: Scaramouche - 29.03.2011 20:35:29

Vau, oonko jopa eka?? huhhuh...

Joo eli päätin taas antaa kuulua itsestäni - tosin eihän tässä oo ollut mitään ilmoiteltavaa. Niin ja kiitos siitä että sait mut kommentoimaan, mun kommenttihaaste alkaa olla aika kuollut jo tässä vaiheessa... -.-''

Mutta siis joo, takaisin aiheeseen. Mä tykkään edelleen tän ficin juonesta. Sen verran mä ihmettelin tossa luvussa että eikö Edward lukenut Nessien ajatuksista että Bella on sen äiti? ??? Oli vähän epäuskottava kohta. Ja sitten se että Alicen lipsahduksesta Edward ei osannut päätellä oikein mitään. Mutta nää on vaan pikkuvirheitä, ei tärkeitä. Mä oon vaan niin kamalan tarkka kaikesta että pisti silmään. :D

Mä rakastan sitä miten sä oot saanut Rosen niin IC:ksi! Mä oon yrittänyt kaiken näköistä, mutta se tuntuu silti vähän turhan lepsulta... Rose on niin lapsirakas että mä näin tän kohtauksen päässäni. Siis tän että Rosesta tulee lapsenvahti.

Ai niin, ja ihmettelen sitäkin että miksi Alice ja Edward meni ravintolaan!? Eihän ne kuitenkaan syö mitään... Ja siis okei, Alice halus sen sinne koska Bella oli siellä töissä, mutta eikö Edward yhtään ihmetellyt että miks ne menee ravintolaan keskustelemaan? Mä oon näsäviisas, mä tiedän sen... Mutta kun häiritsee!!

Joo, ei mulla sitten mitään järkevää kommenttia ollutkaan. Jatkoa vaan kehiin!

// Ja ei, en tietenkään voinut olla eka. Hyi sua, ssenja-.  >:(

Otsikko: Vs: I will survive, as always
Kirjoitti: Lööperiikka - 08.04.2011 16:03:11

Oivoi, miksi aikaisemmin en tätä ole löytänyt?!
Aivan ihana, mielenkiintoinen ja hallitset lukejen pätkäisyn juuri oikealla tavalla.
Jatkoa odottelen innolla kuinka tämä kehittyy.

Otsikko: Vs: I will survive, as always
Kirjoitti: Aleshee - 15.04.2011 18:16:28

*Hakkaa päätään seinään*
Ottaa päähän etten huomannu aiemmin jatkon jo ilmestyneen.

Ihana luku!! Onko Nessie tässä puolivampyyri? Hyvin ainakin kiipes puuhun jne. ja jos se on Bellan (oma) lapsi? Erikoinen sattuma, että Rose ja Alice siellä, mut tykkään<3. Ihanaa että ne suostu lapsenvahdeiks ja vei Nessien Culleneille, ja Emmett heti hyvä setä .
Rasittava Ed, sellanen nii voi apua pitikö niitten tuua Bellan näkönen lapsi. Jotain rajaa..Kuvitteleekon se et ne muuten vaa päätti ruveta lapsenvahdeiksi? :) Alice aika ilkeä, mennä ny vaan varottamatta sinne ravintolaan. Nehän sais molemmat sydärit joos ois ihmisiä.. tässä tapauksessa niiltä kai tippuu kädet? (hehe oon outo).
Jotenkin toivon kierosti, että vaikka Bella oiskin sellanen ihastunut Ediin, ni ettei se vaan kopsahda kaulaan, vaan torjuis sen tai jotain, ettei Ed vaan saa heti Bellaa ku kuitenkin sen jätti, ja nyt kun Bella on kenties viisaampi, se ehkä tajuaa miettiä asiaa kaks kertaa. Ja sit joko jää yksinhuoltajaks tai ne menee namisiin, ei väliä, mut mua harmittaa jos ne vaa heti silleen ''voi rakkaimpani, ihana että olet elossa'' ''eikö vain, hei mennäänpä naimisiin'' ja pusu pusi. No mut ihan sama, tee kuitenkin miten haluat, toivottavasti jatkat.

PS. Jatkathan kuitenkin? Ei väliä jos kestää jatkos (jossei nyt m itää vuotta mee), kunhan jatkat. On turhauttavaa kun tyypit keksii hyviä ideoita mutta sitten lopettaa.. Joten jatkoa sitten, vastauksiakin, ystäviähän ollaan jos ananas ja kookos jaetaan( oon täysin pimahtanut, totta) mutta ymmärtänet kai asian ytimen = hyvä luku, jatkathan, saat kommentti + pysyn lukijana.

-Als

Otsikko: Vs: I will survive, as always K-13
Kirjoitti: Selena - 02.08.2011 13:10:14

Tykästyin tähän. Toivottavasti tähän tulee vielä jatkoa. Surullista ku moni hyvä kertomus jätetään kesken  :'(

Otsikko: Vs: I will survive, as always K-13
Kirjoitti: Fulnum - 02.08.2011 14:28:55

Tää oli oikeesti tosi hyvä! Ja jäi kaiken lisäks tyhmään kohttan >:(

Jatkoa, jos  mahdollista?

Fulnum

Otsikko: Vs: I will survive, as always K-13
Kirjoitti: latelan - 06.08.2011 16:48:35

Uusi lukija!

Luin noi ilmestyneet luvut, ja oon varma, et luen tulevatkin!

Aivan mahtava! Pieniä kirjoitusvirheitä huomasin, mut mä en niistä välitä.

Jatkoa ja pian!!! = )

Otsikko: Vs: I will survive, as always K-13
Kirjoitti: silakkahanhi - 27.08.2011 11:20:39

oi ihana ficci, jäin koukkuun!!! ;D jäi jännnään kohtaan.

toivottavasti jatkoa tulee! (;

Otsikko: Vs: I will survive, as always K-13
Kirjoitti: N1gg1h - 27.08.2011 14:27:17

Eli ensinnäkin suuren suuri kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille  ;D
Ja toiseksi jatkoa en ole toistaiseksi vielä saanut aikaan.... tai sain, mutta saatte syyttää äitiäni -joka muuten hallitsee koneen käytön todella 'hyvin'- sen katoamisesta... Hankki kunnon sarjan viiruksia mun koneeseen ja säikähti sitten, jotain juttua mikä ilmesty näytölle niin pahasti, että pudotti koneeni... -.-'  siinä meni pari seuraavaa lukua  :(
Ja kolmanneksi, koska tällä on vielä lukijoita, nii kirjoitan kyllä jatkoa  ;)

Love
-N1gg1h

Otsikko: Vs: I will survive, as always K-13
Kirjoitti: Anskubits - 30.08.2011 21:04:17

UUS LUKIJA!
Täs on mun mielestä hyvä idea, mutta luvut on ikävän lyhyitä.
No mun rakentava oli siinä.
Toivottavasti jatkat pian!

<3.Anskubits

Otsikko: Vs: I will survive, as always K-13
Kirjoitti: Wutum - 27.10.2011 12:08:40

Löysinpäs mielenkiintoista luettavaa ja aijoin luke jos lisää tulee.  :)

Luvust on kyllä aikas lyhyitä. Teksti on kuiteskin suht sujuvaa vaikka vähän vois olla kuvailua. Mutta todellisuudessa en itse pystyisi saamaan minkään näköitä järkevää tekstiä aikaseksi.

Jatkoa odotellen  ;D
-Wutum

Otsikko: Vs: I will survive, as always K-13
Kirjoitti: Alise-Mary - 04.11.2011 10:05:23

Ui. Mahtava tarina. Oikeestikkin, en odottanu ihan tällasta mutta hyvä on. :D
Jatkoa, anelen polvillani!

Ali

Otsikko: Vs: I will survive, as always K-13
Kirjoitti: N1gg1h - 21.11.2011 16:02:31

A/N: Paljon odetettu jatko ois nyt täällä :D

LUKU 3:

Bpov:

Työpäiväni oli taas alkanut. Onneksi sain Nessien hoitoon Culleneille, ainakin hän olisi turvassa ja heidän toiminta on halpaa.

“Vähemmän haaveiluja ja enemmän töitä!”, huusi Jose parhaillaan uudelle tytölle, harjoittelijat olivat aina ärsyttäviä, varsinkin tytöt. He roikkuivat puhelimessa puolet ajasta ja toiset puolet he tekstasivat kavereilleen, kuinka ärsyttävä pomo  heillä oli tai, että olivat juuri nähneet maailman söpöimmän pojan, joka taatusti flirttaili tytölle. Sama toistuu joka päivä, joka toinen tunti, aina löytyy joku entistä söpömpi ja söpömpi.

“Bella, et millään viitsisi hoitaa myös Natalien pöytien tilauksia? Natalie on pakko erottaa ennen kuin hän tappaa jonkun asiakkaista johonkin allergiaan, se oli tarpeeksi lähellä kolmella viime kerralla.”, Jose selitti  ja pyöritti silmiään huomatessaan uuden harjoittelija tytön puhuvan puhelimeen taas vaihteeksi.
“Ei hätää Jose, kyllä minä hoidan ne.”, sanoin pomolleni hymyillen lempeästi.
“Kiitos, Bella. Lupaan, että tämä näkyy seuraavassa palkassasi.”, tuo sanoi ja halasi minua nopeasti, ennen kuin lähti erottamaan meidän uutta, ja pian entistä, harjoittelijaa. Nyökkäsin vain  tuolle hymyillen ja lähdin pöydän 13 luo.

Olin varma, että Nessie on jo rikkonut jotain, voi apua! Entä jos hän oikeasti tekee sen, ottaen huomioon kuinka arvokkaita tavaroita Culleneilla on. En pysty ikinä hankkimaan vastaavaa. Olen niin kuollut.

“Mitä saisi ol-?”, lauseeni keskeytti järkyttynyt henkäisy ja tajusin hetken päästä sen olleen minä, joka henkäisi. Älysin myös tuijottavani peloissani Edward Cullenia, joka oli oikein noussut seisomaan huomatessaan minut. Alice lupasi, ettei kerro Edwardille! Olin valmistunut juoksemaan karkuun heti, kun Edward liikahtaisikaan vähääkään lähemmäs kurkkuani, tosin kyllä minäkin olisin kuristanut hänet, jos hänellä olisi minun lapsi, josta en olisi tiennyt, mutta se taitaa olla mahdotonta tai no, mikä nykyään enää olisi… Onhan vampyyreitakin olemassa.

“Hei… Bella!”, hän sanoi naureskellen, itse asiassa hän kuulosti yllättyneeltä eikä vihaiselta, joten Alice ei varmaankaan kertonut havainnoistaan. 10 vuotta sitten hän jätti minut yksin kasvattamaan hänen lastaan ja ainut mitä hän sanoi oli Hei, Bella!, hänen oli pakko vitsailla.
“Hei.”, oli ainut, mitä sanoin ja siirsin katseeni Aliceen. Tuo näytti ihan tavalliselta, ei ilmeisesti ollut kertonut Edwardille epäilyistään.

“Joten oletteko valmiita tilaamaan vai tarvitsetteko aikaa vielä?”, kysyin noilta ja Edward näytti siltä, että häntä oltaisiin juuri lyöty puulla päähän.
“Perinteinen pubi- lounas, kuulostaa herkulliselta, mutta liian rasvaiselta, joten otan pannukakkuja ja cappuccinon.”, Alice sanoi tarkkaillen ruokalistaa, minun kirjoittaessa ylös tuon tilausta.
“Ja sinulle?”, kysyin Edwardilta hymyillen herttaisesti tuolle.
“Pubi lounas.”, tuo sanoi hieman tuupertuneen kuuloisena.

“Tuon annoksenne hetken päästä.”, sanoin kun olin kirjannut myös tuon tilauksen ylös vihkoon.

Epov:

Bella? Katsoin hänen peräänsä, hän oli käyttäytynyt juuri niin kohteliaasti kuin tavalliselle asiakkaalle pitikin. Hän ei osoittanut mitään aikomustakaan puhua minulle enempää kuin oli pakko.

“Hän on täällä! Bella asuu täällä!”, sihahdin Alicelle. Nyt jos tuo sanoisi, että on tiennyt Bellan asuneen kaupungissa koko ajan, niin hiiteen sisaruus ja kaikki Jasperit, Alice olisi kuollut siinä vaiheessa.
“Rauhoitu se oli shokki minullekin!”, tuo sihahti takaisin ja yritimme molemmat pitää äänemme matalina.
“Kuinka kauan olet tiennyt tästä!?”, sihahdin uudelleen.
“Sain tietää vasta tänään ja rauhoitu.”, tuo komensi.
“Okei, pitää rauhoittua…”, sanoin itsekseni  ja hengittelin rauhallisesti.
“Miten niin vasta tänään?”, kysyin tuolta nyt vähän rauhoittuneena.
“Törmäsimme vahingossa häneen kadulla Rosen kanssa.”, tuo selitti ja keskustelumme päättyi, kun Bella toi annoksemme. Hän piti katseensa poissa minusta, kun hän toivotti hyvää ruokahalua.

Mulkoilin Alicea, en uskonut sanaakaan siitä, mitä tuo sanoi, varmasti hän oli tiennyt ettei Bella ollutkaan kuollut.
Hänen kykynsä näyttäisi olevan kehittynyt., kuulin Alicen ajattelevan. Käänsin katseeni Bellaan, joka näytti olevan liiankin kiinnostunut kassakoneen näpyttelystä.

Bpov:

Olen poikki!, valitin mielessäni kymmeneltä illalla, jolloin työvuoroni vihdoin loppui.

“Tarvitsetko kyydin?”, kysyi tuttu ääni ja kävin nauramaan. Petey nojasi upeaan mustaan urheiluautoonsa, hymyillen minulle. Huokasin helpotuksesta
“Kiitos kyllä.”, sanoin ja kuulostin hieman väsyneeltä.
“Minnes ajetaan?”, tuo kysyi. Ai, hitto! Suunnittelu virhe. Miten haen Nessien ilman, että Edward saa tietää pientä salaisuuttani?
“Tuossa on osoite.”, sanoin ja ojensin puhelimeni tuolle, mihin olin tallentanut Culleneiden osoitteen. Petey näytti kysyvältä.
“Uusi lastenvahti…”, selitin ja tuo nyökytteli.


Mietin koko matkan, miten saisin Nessien kotiin menemättä Culleneille, tulin siihen tulokseen, että minun oli vain pakko hakea lapseni.

Pihaan tultaessa säädin stereoita vähän hiljemmalle. Kipitin ovelle ja soitin ovikelloa. Alice tuli avaamaan ja hymyili  nähdessään minut, mutta tuon ilme muuttui hetkeksi hieman… pettyneeksi? Huomasin Peteyn ilmestyneen vierelleni.
“Tulkaa sisään!”,  Alice sanoi pirteästi, kun toipui järkytyksestä.
“Petey.”, ruskea hiuksinen pörröpää takanani esittäytyi.
“Alice. Nessie on täällä… jossain.”, Alice lisäsi katsoessaan selkänsä taakse.
“Älä välitä. Hän tekee tuota kaiken aikaa.”, sanoin, kun Alice alkoi nolostuneena katselemaan ympärilleen.

Lähdimme etsimään Nessietä, en tajunnut miksi Alice ei vain käyttänyt kykyjään ja etsinyt häntä sillä tavalla, mutta se selvisi minulle hyvin nopeasti. Menin Alice osoittamaan suuntaan ja huomasin Edwardin ja Nessien leikkivän, Edwardin huoneessa. Tai ainakin epäilin sen olevan Edwardin huone.

“Bella, mitä teet täällä?”, Edward kysyi. Nessie istui Edwardin reppuselässä ja leikki varmaan lentävänsä, koitin uskotella itselleni etten huomannut noiden kahden yhden näköisyyttä.
“Ööööh….. Minun lapsi… tai siis… Hoitolapsi.”, sanoin ja tulin peremmälle hakemaan Nessietä. Edward laski Nessien varovasti maahan ja halasi tuota.
“Äiti!… Ei kun täti!”, Nessie huudahti, heti kun Edward laski hänet maahan.

“Sano hei hei Edwardille ja sitten pukemaan.”, sanoin Edwardin huoneen ovella Nessielle ja tuo kääntyi vilkuttamaan Edwardille.
“Hei, hei Eddie!”, tuo sanoi ja Edward tuli halaamaan Nessietä vielä kerran. Eddie? Varmasti Emmetin tekosia
“Hei, hei pikku Nessie.”, hän sanoi kaipaavasti ja pörrötti tuon hiuksia. Nieleskelin tyhjää seistessäni vieressä katselemassa tapahtumia.
“Nessie on suloinen.”, Edward sanoi huokaisten, Nessien lähdettyä juosten vampyyri vauhtia pukemaan päällensä.
“Niin on…”, huokaisin itsekin ja kävelimme Edwardin kanssa rinnakkain alakertaan ilman mitään kiirettä.
“Surullista, että hänen äitinsä on niin paljon poissa. Nessie kertoi, että hänen äiti oli saanut hänet todella nuorena ja ei pystynyt hankkimaan kunnon koulutusta, joten hänen on käytävä koko ajan töissä ja Nessien isä oli kuulemma lähtenyt lätkimään ennen kuin tuo oli edes syntynyt. Vihaan sellaisia ihmisiä!”, tuo selitti ja näytti oikeasti vihaiselta Nessien isälle.
“No, hänen isänsä on kusip-”, jouduin keskeyttämään Nessien isän nuhtelun ja samalla Edwardin piilohaukkumisen, kun Rose laittoi paheksuen kätensä suuni eteen. Olimme alhaalla, Nessien kanssa, joka näytti hyvin kiinnostuneelta siitä, mitä olin sanomassa.

“Petey mennään!”, sanoin suht normaalilla äänellä ja pian  tuo juoksikin eteiseen.
“Sovimme, että minä tuon huomenna Nessien,  niin hänen ei tarvitse herätä niin aikaisin, kun sinulla on aamuvuoro.”, Petey selitti ja nyökyttelin tuolle. Edward sen sijaan näytti kysyvältä.
“Nessien äiti on työmatkalla.”, selitin ja Edward nyökkäsi, tosin hän ei enää hymyillyt. Hän tuijotti Peteytä. Eikä mitenkään kukakohan tuon on ilmeellä, vaan tappaisin sinut oikein mielelläni ilmeellä ja niin teki Peteykin. Heistä tuskin tulee kavereita.

“Vihdoin kotona!”, huokasin, kun olin päässyt kotiin ja laittanut Nessien nukkumaan. Kaaduin sohvalle makaamaan, en tiennyt, että vampyyri voi olla näin uupunut, ehkä se johtui päivän tapahtumista. Tai pelkästään Edwardin näkemisestä.

Petey näytti loukkaantuneelta ja katsoin tuota kulmat koholla.
“Ajattelitko vaikka kertoa, miksi häpeät tytärtäsi?”, tuo kysyi vihamielisesti.
“En minä häntä häpeä… Kun he vain…” En tiennyt mitä kertoisin Peteylle. Tuo naputti jalallaan lattiaa.
“He ovat vanhoja tuttujani ja en jaksa selittää heille koko juttua!”, valehtelin ja Petey huomasi sen. Hän puhahti ja oli valmiina lähtemään ovet paukkuen  pois.
“Okei, itsepähän pyysit. Nessien isä asuu siellä!”, sanoin vihaisesti ja nostin pöydältä lehden. Peteyn silmät olivat pyöristyä ulos kuopistaan.
“Mitä sinä sanoit?”, tuo kysyi ja kävi istumaan viereeni.
“Kuulit kyllä.”, sanoin huokaisten ja heitin lehden syrjään.
“Tietääkö hän…?”
“Ei tiedä, kukaan muu ei tiedä kuin sinä, mutta ainakin yksi epäilee…”, sanoin ja huokaisin.

“Mikset kertonut! Vihaan sinua!”, kuului hetken päästä itkuinen huuto.
“Nessie!”, henkäisin ja katsoin taakseni nähdäkseni Nessien seisomassa yöpuku päällänsä, itkien ovensa raossa. Silmän räpäyksessä tuo oli kadonnut takaisin omaan huoneeseensa.
"Nessie!", kutsuin tuota tuon ovella ei mitään vastausta. Avasin tuon huoneen oven ja huomasin kauhukseni, ettei Nessie ollut sillä. Ikkuna oli auki ja valkoiset verhot lepattivat tuulen mukana.

Olin virallisesti maailman huonoin äiti!

A/N: Kommentteja saa taas lähetellä!  ;)

Otsikko: Vs: I will survive, as always K-13 (3.luku 21.11.2011)
Kirjoitti: Anskubits - 21.11.2011 23:18:44

Jee uus luku! Olin ihan pihalla et missä mennään ku luen niin paljon eri ficcejä, joten lukaisin tuon alusta asti uusiksi. Joo k-virheitä en nähny ja muutenki teksti oli sujuvaa ja näin.
Jatkoo toivoisin :)

<3.Anskubits

Otsikko: Vs: I will survive, as always K-13 (3.luku 21.11.2011)
Kirjoitti: amanda97 - 22.11.2011 06:36:25

oiiiii!!!! Tää on niiin ihana !!! En osaa pistää mitään rakentavaan, mutta toivon että kirjoitata vielä jatkoa  !!!!

jATKOOOOO!

Amanda97

Otsikko: Vs: I will survive, as always K-13 (3.luku 21.11.2011)
Kirjoitti: Alise-Mary - 25.11.2011 20:37:50

Ui, ihana luku. Yhdestä kohtaa puuttui välilyönti muttei se lukemista haitannut. Jatka ihmeessä. c:

Otsikko: Vs: I will survive, as always K-13 (3.luku 21.11.2011)
Kirjoitti: N1gg1h - 12.02.2012 18:29:54

Anskubits,
amanda97,
Alise-Mary: Kiitos ihanista kommenteista näin aluksi  :) Ja jatkoa tulee tällä viikolla varmasti  ;D lupaan ja vannon  :D

Otsikko: Vs: I will survive, as always K-13 (3.luku 21.11.2011)
Kirjoitti: N1gg1h - 13.02.2012 16:40:04

A/N: Tässä olis nyt tätä jatkoa!  :D toivottavasti maistuu  ;)

4. luku:

Bpov:

“Nessie? Nessie!”, huutelin metsässä, hän oli karannut jo kaksikymmentä minuuttia sitten. Missä hän oikein oli?
“Nessie  kiltti!”, huusin jälleen tyhjään metsään, mutta ainut vastaus, minkä sain oli kaiku omasta hysteerisestä huudosta. En osannut jäljittää kunnolla, minkä Nessie tiesi ja sen takia oli juossut metsään mikä oli täynnä karhujen, kettujen ja muiden eläimien hajuja. Huonojen jäljitys taitojeni ansiosta pääsin vain metsän reunaan asti seuraamaan tuota ja sen jälkeen ei mitään.

Olin käskenyt Petey jäädä vahtimaan josko tuo tulisi omia aikojaan takaisin, mutten ollut kuullut mitään. Juuri silloin puhelimeni pärähti soimaan. Petey.

“Haloo? Petey? Onko hän  tullut takaisin jo?”, kysyin heti ennen kuin tuo ehti edes sanoa mitään.
“Valitan Bella, mutta siitä on jo puoli tuntia, ehkä sinun kannattaisi käydä katsomassa Culleneilta.”, hän sanoi arasti, aivan kuin räjähtäisin jos joku sattuisi mainitsemaan Culleneiden nimen. Okei, okei ei se mitään suurta iloakaan tuonut kuulla heidän nimestään. Mutta Petey puhui asiaa, olin melkein varma, että Nessie meni sinne. Löin Peteylle luuria ja haluttomana lähdin juoksemaan Culleneiden taloa kohti.

Heidän pihassa revin oksia pois hiuksistani, vaikka olin vampyyri, olin silti kömpelö yksilö. En samalla tavalla kuin ihmisenä eli en kaatuillut tai mitään, mutta silloin tällöin onnistuin saamaan oksan naamaani. Vannon vain silloin tällöin… okei ehkä hieman useamminkin… Mutta vain hieman!

Koputin ovea ja Edward tuli avaamaan, hän ei näyttänyt iloiselta, ei todellakaan, hän oli siis vieläkin vihainen Peteystä. No, voi anteeksi, että jatkoin elämääni! Olisiko sitten pitänyt makoilla ikuisuus sohvan pohjalla, sillä välin kun sinä saat tehdä, mitä haluat?!

“Hei, tuotaa…”, vaikeroin miten sanoisin asiani hänelle, hän piti Nessiestä, saisi varmaan sydänkohtauksen kun kuulisi, mikäli se olisi mahdollista.
“Bella, tiedän kaiken.”, tuo sanoi ja tuijotti minua kylmästi. Janoan vertasi Alice.
“Minkä kaiken?”, kysyin tuolta ah, niin viattomasti.
“Kaiken. Nessie itse kertoi.”, tuo totesi ja tuijotti edelleen minua. Ja minä kun luulin, että Alice oli se  suulas.
“Hän on siis täällä?”, kysyin ja astuin tuon ohi sisälle, jossa oli pelottavan autiota.
“Ei.”, Edward sanoi yksinkertaisesti ja minua alkoi pelottaa, kun tajusin olevani yksin tuon kanssa täällä. Kännyin katsomaan Edwardia, joka kylmän rauhallisesti sulki oven ja minä nielaisin tyhjää samaan aikaan ja katsoin tuota hieman pelokkaana. Olikohan tuo vinksahtanut? Jos minun näkeminen ja totuus, eivät tehneetkään hyvää hänelle?

“Bella, rauhoitu. En minä sinua sentään tappaa aio, haluan vain puhua.”, tuo sanoi minulle ja nosti kätensä antautumisen merkiksi. Mutta minä en välittänyt, halusin tyttäreni takaisin, että pääsisin kauas täältä.
“Bella, hän on Alicen ja muiden kanssa metsästämässä. Halusin puhua kanssasi rauhassa, saat hänet kyllä ihan ehjänä takaisin.”, tuo vakuutteli, mutta en välittänyt edelleenkään.

“Bella, kiltti. En ikinä vahingoittaisi sinua.”, Edward sanoi surullisena ja minä naurahdin kylmästi.
“Olisi kannattanut ajatella sitä hieman aikaisemmin.”, vastasin viimein Edwardille kylmään sävyyn ja Edward painoi päänsä, kun mainitsin siitä, että se oli hän, joka jättänyt minut.
“Bella, en minä voinut tietää.”, hän sanoi raastavalla äänellä ja otti askeleen minua päin. Minä otin askeleen poispäin.
“Joten mikään muu ei merkitse mitään, olisit jäänyt vain, jos olisit tiennyt saavasi lapsen?”, kysyin tuolta vihaisena, mutta tuo pudisti päätään.
“Olisin tullut takaisin, joka tapauksessa. Bella, minä…”, tuo aloitti, mutten halunnut kuulla sitä, en halunnut olla taas se, jota satutetaan.

Jos olisin pystynyt olisin itkenyt, en tahtonut häntä lähelleni, silti hän tuli koko ajan lähemmäs ja näin tarkemmin ne samat kasvot, jotka olivat tappaneet minut sisältäpäin vuosia sitten. Se tuska jonka luulin jo unohtuneen nousi pintaan taas, nousi palaksi kurkkuuni ja ontoksi oloksi sisälläni. Edward otti viimeisen askeleen ja hänen kasvonsa olivat senttien päässä omistani. 
“Bella, minulla oli ikävä.”, tuo sanoi ja jos olisin ollut järkevä, jos olisin ajatellut edes hieman olisin työntänyt tuon pois, mutta ei aivoni eivät vieläkään toimineet hänen lähellään.

Hän nojautui lähemmäs, haistoin tutun tuoksun, voimakkaampana kuin ennen, näin ne samat huulet, jota olin satoja kertoja suudellut paremmin kuin ennen ja hänen kasvon piirteensä, olivat terävämmät kuin ennen.
“Bella, anna anteeksi.”, tuo kuiskasi korvaani ja minua vihlaisi mahan pohjasta kuulla se ääni niin selvänä, niin kauniina.
“En voi.”, sanoin lopulta ja muistin kuinka paljon vihasinkaan Edwardia. Vihani oli vain kasvanut vuosien aikana.
“Olet myöhässä.”, totesin tuolle ja tuon kasvot näyttivät lopullisen surullisilta.
“Bella, älä tee tätä.”,  tuo aneli, samalla tavalla kuin minäkin olin joskus anellut häntä jäämään.
“Kun minä sanoin noin sinulle, mitä sinä teitkään? Sanoit etten riittänyt sinulle.”, muistutin tuota ja tuo näytti vielä pahemmalta, tuo näytti niin tuskaiselta, että tunnistin itseni siitä. Hän näytti samalta kuin minä silloin, kun hän jätti minut ja se tuntui hetken aikaa hyvältä, kunnes muistin miltä minusta oli tuntunut juuri silloin metsässä.

Edward tuijotti edelleen lattiaa tuskaisena ja minusta alkoi tuntua  pahalta, kun tiesin aiheuttaneeni sen itse. Vain pari senttiä ja olisin voinut olla hänen sylissä taas, vain pari senttiä ja olisin maistanut hänen huulensa taas. Kyse oli teknisesti vain parista sentistä, mutta se tuntui äärettömän syvältä kuilulta, johon en halunnut toistamiseen tippua nyt, kun olin taas pinnalla.

Hän käänsi katseensa minuun ja tuijotti minua, suoraan silmiini ja niiden läpi. Hän tuijotti suoraan sieluuni.
“Viha mädännyttää sielun, Bella.”, tuo totesi säälivästi ja minä säpsähdin. Edward tiesi siis nyt, että olin kantanut kaunaa siitä asti, kun hän oli jättänyt minut. En osannut sanoa mitään. Hän oli ennen ihaillut minua ja sieluani, mutta nyt hän… sääli minua.

“Lähdin koska halusin pelastaa sielusi. En halunnut, että sinusta tulisi samanlainen kuin minusta, sieluton paholainen.”, hän selitti melkein pahoillaan.
“Mutta minullahan on vielä sielu?”, kysyin Edwardilta ja tuo naurahti ontosti.
“Niin, mutta se meni piloille. Sekin minun takia…”, hän mumisi viimeiset sanat ja katsoi minua säälien. Minua pelotti. Ei minun sieluni ollut piloilla. Eihän? Ehken ollutkaan niin pinnalla, kun olin luullut.

“Bella, milloin viimeksi sinulla oli aikaa tyttärellemme? Milloin viimeksi annoit vain mennä, päästit irti, olit oikeasti iloinen, nauroit?”, tuo kyseli ja en tiennyt, mitä sanoa. Tiesin vain, että hänen suustaan ‘tyttärellemme’ kuulosti laittoman hyvältä. Halusinko tosiaan, että olisimme jokin perhe?

“Edward…”, kuiskasin ja tuo kääntyi heti katsomaan minua. En halunnut olla sieluton tai mitään sellaista. “Minua pelottaa.”, jatkoin ja tuijotin tyhjin silmin eteenpäin. Tuo otti leuastani kiinni ja käänsi minut katsomaan häntä.
“Kaikki tulee olemaan hyvin vielä, Bella. Minä lupaan.”, Edward sanoi ja hymyili.

Tuo rutisti minut rintaansa vasten ja painoin silmäni kiinni, tuntui kuin olisin voinut taas hengittää, olisin  turvassa ja kaikki tuntui niin oikealta.

En tajunnut sitä muuten, mutta alitajunnassani toivoin, että olisin voinut jäädä siihen ainiaaksi.

A/N: Kommentit olisivat todella mahtavia!  ;D

Otsikko: Vs: I will survive, as always K-13 (4.luku 13.02.-12)
Kirjoitti: Alise-Mary - 14.02.2012 16:36:15

Ihanaa. Kirjotat hyvin ja luvut ovat sujuia ja niin edes poispäin. :D
Yhdestä kohtaa taisi kuitenkin puuttua peräti sana, lause ainakin vaikutti melko oudolta sellaisenaan. :D Mutta, kyllä siitä yli päästään. ;)

Otsikko: Vs: I will survive, as always K-13 (4.luku 13.02.-12)
Kirjoitti: Anskubits - 14.02.2012 16:42:08

Huh, onneks Nessie oli onnellisesti muitten kans metsästääs, ehdin jo säikähtää♥
Hienosti kirjotat ja en huomannu virheitä.
Jatkoa nopeesti♥

♥Anskubits

Otsikko: Vs: I will survive, as always K-13 (4.luku 13.02.-12)
Kirjoitti: emlilo - 15.02.2012 00:39:37

Aivan mahtava ficci! Harvemmin tulee luettua suomeksi näitä, mut tää on kyllä niiiin hyvä että pakko vaan lukea ja lukea! Sujuvaa teksitä ja mukavaa luettavaa kaikinpuolin! INNOLLA OOTAN SEURAAVA OSAA! JATKAPIAN!

<3

Otsikko: Vs: I will survive, as always K-13 (4.luku 13.02.-12)
Kirjoitti: N1gg1h - 27.02.2012 22:08:53

Alise-Mary,
Anskubits,
emlilo ihana nähdä, että jotkut jaksavat vielä lukea tätä!  :D ja kommentoidakin ;D elikkäs ensi luvusta sen verran, että olen jo ehtinyt sitä aloittaa  :) ja se varmasti valmistuu jo lähi viikkoina  ;)
Love,
N1gg1h

Otsikko: Vs: I will survive, as always K-13 (4.luku 13.02.-12)
Kirjoitti: silakkahanhi - 20.03.2012 17:41:50

luin toistamiseen tähän asti kirjottamasi luvut, ei voi kyllä muuta sanoa kun että todella hyvältä vaikuttaa!!!
jatkoa odotellessa (;;