Title: Kun mitään ei ole jäljellä
Author: Beatrize
Genre: Angst
Rating: K11
Warnings: Itsemurhan suunnittelua ja sen toteutus.
Disclaimer: En omista kuin juonen, kaikki muu tunnistettava kuuluu Rowlingin tädille.
Summary: Ei pienen pienintäkään elämänlankaa jäljellä, se viimeinenkin ohut repale himmeni himmenemistään hänen silmiensä edessä.
A/N: Halusin kirjoittaa jotain hyvin angstista, joten kirjoittelinpa tämän ficin, joka osallistuu FF100 -haasteeseen sanalla 003. Loppu. Triplaraapale.
Kun mitään ei ole jäljellä
Rita istui makuuhuoneensa lattialla selkä sängynpäätyä vasten, sherrypullo vasemmassa kädessään. Hän ajatteli katkerana sitä päivää, kun oli joutunut painumaan maan alle sen Grangerin hempukan toimesta, joka oli uhannut kannella hänen rekisteröimättömästä animaagiudestaan ministeriölle, jos hän jatkaisi artikkeleiden kirjoittamista. Tyttö ei kuitenkaan ollut jättänyt asiaa siihen, vaan oli kertonut hänestä vastoin lupauksiaan ministeriölle. Ritan täytyi paeta, hän oli joutunut jästien maailmaan, kauas pois velhomaailmasta.
Sherrypullosta oli tullut hänen uusi rakas ystävänsä. Päivät pitkät hän makoili Lontoosta hankkimassaan asunnossa ja poistui sieltä vain käydäkseen kaupassa, jossa matkaan tarttui yksi tai useampi pullo viiniä väkevämpää. Hänen oikeassa kädessään kiilteli pieni revolveri, jonka hän oli hankkinut.
Mitä hänellä edes oli jäljellä, kun asiaa tarkasteli kaikilta puolilta? Hän ei voinut enää palata velhomaailmaan, hän ei voinut taikoa ilman, että hosuva ministeriön ryhmä tekisi rynnäkön hänen pieneen rähjäiseen asuntoonsa. Joskus Rita oli kunnioittanut ministeriötä, mutta hän ei enää jaksanut sitäkään. He olivat uskoneet 15-vuotiasta pikkupimua eivätkä häntä, Rita Luodikoa, Päivän Profeetan erikoiskirjeenvaihtajaa. Tuo ajatus katkeroitti vieläkin hänen muutoinkin jo valmiiksi apeaa ja melankolista mieltään. Hän ei jaksanut innostua enää yhtikäs mistään, kaikki ilo oli kaikonnut hänen elämästään.
Hän siveli revolverinsa kiiltelevää pintaa, tiesi kuinka sitä pitäisi käsitellä. Hän myös tiesi, miksi oli hankkinut sen. Ajatus siitä, että Rita Luodikoa ei kohta enää olisi... Mitäköhän ministeriön retkutkin siihen sanoisivat? Millä he selittäisivät velhoyhteisölle sen, että maineikas Rita Luodiko oli tehnyt itsemurhan jästikeinoin? Rita Luodiko, jolla ei ollut enää mitään, mistä pitää kiinni. Ei pienen pienintäkään elämänlankaa jäljellä, se viimeinenkin ohut repale himmeni himmenemistään hänen silmiensä edessä.
Hän kohotti sherrypullon huulilleen ja siemaisi tuota ihmeellistä ongelmia ratkovaa juomaa nautinnollisesti, kenties viimeisen kerran elämässään. Hänen sinisten silmiensä alati surumielinen ilme pehmeni hetkeksi hänen tuntiessaan juoman lämmittävän häntä, kun mikään muu enää lämmittänyt. Hän oli tehnyt päätöksensä. Päätöksen, joka määräisi hänen elämänsä kohtalosta.
Hän kohotti revolverin ohimolleen ja painoi liipaisinta.