Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: lanoliini - 10.07.2010 01:49:47
-
Kirjoittaja: lanoliini
Ikäraja: k-11
Hahmo(t): Regulus Musta
Genre: Angst, Drama
Yhteenveto: Suolaiset kyyneleet liukenivat kylmään veteen, aivan kuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan.
Varoitukset: Hahmon kuolema, itsetuhoisuus // Beyond lisäsi jälkimmäisen
A/N: Tämä on taas näitä myöhäisen yön raapustuksia ja yllätys yllätys, angstia jälleen kerran. Tällä kertaa ei onneksi ihan niin synkkää sellaista - kai. Osallistuu FF50 sanalla 019. Kuolema.
Viimeiset sanat hän lausui veljelleen
Pintaan oli yhä pidempi matka.
Muutama vihreä valonsäde onnistui tunkeutumaan tumman vesimassan läpi ja loi nuorukaisen kalpeille kasvoille vihertäviä valojuovia.
Manaliuksen ryhmyinen käsi tiukensi otettaan ja pojan suusta purskahti ilmakuplia.
Kuplat nousivat kieppuen pintaan, kohti vihreää valoa, jonka kajastus heikkeni hetki hetkeltä. Poika ei enää pyristellyt vastaan, kylmä vesi oli jo kohmettanut hänen jäsenensä ja vienyt voiman hänen lihaksistaan. Hiljaisuus painoi tärykalvoja, ja keuhkoja poltti kuin tulessa. Hän tiedosti hämärästi, kuinka jälleen yksi näivettynyt käsi tarttui häneen ja veti häntä yhä syvemmälle.
Kohti kuolemaa.
Ohikiitävän hetken ajan hän näki elämänsä kiitävän silmiensä ohi. Äiti, isä, Sirius. Kaikki yhteiset hetket, kaikki oikeat ja väärät päätökset… kaikki virheet.
Niin paljon jäi sanomatta.
Suolaiset kyyneleet liukenivat kylmään veteen, aivan kuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan.
Sirius ilmestyi jälleen näkyviin.
”Sinä kuvotat minua Regulus, sinä ja kuolonsyöjäystäväsi. Kunpa sinusta ei olisi tullut tuollainen.”
Sanat raastoivat mieltä polttavampina kuin myrkky, ne pirstoivat sydämen ja saivat hänet huutamaan. Huutamaan ulos sitä kipua, joka juuri sillä hetkellä valtasi hänet. Hän olisi halunnut tuntea vielä kerran kyyneleet poskillaan.
Veljen vakavailmeiset kasvot alkoivat hiljalleen hukkua valkoiseen usvaan ja lopulta ne katosivat kokonaan näkyvistä. Regulus hapuili vapaalla kädellään vettä, hän halusi löytää Siriuksen, tarttua tätä kädestä ja pyytää anteeksi kaikkea tuskaa ja huolta, jonka hän oli veljelleen aiheuttanut.
Turhaan, sillä kohmeiset sormet eivät löytäneet veljen lämmintä kättä.
Jäljellä oli vain kylmä tyhjyys.
Jalat osuivat järven kivipohjaan. Pinta oli jo aivan liian kaukana. Hennonvihreä hehku oli kadonnut jo aikaa sitten ja tilaa oli enää pimeydelle.
Oli viimeisen toiveen aika, ja Regulus tiesi mitä hän toivoisi.
Hän toivoi tekonsa osoittavan, kuinka paljon hän välitti ja rakasti, että hän ei ollut paha, ei ainakaan läpeensä. Ja toivoi, että hänen tekonsa kielisi kaikista niistä sanoista, joiden sanomiseen hän ei enää koskaan saisi tilaisuutta.
Toivoi, että joskus hänestä vielä oltaisiin ylpeitä.
Hiljainen ääni pojan päässä kuiskasi, että kukaan ei koskaan tulisi kuulemaan hänen teostaan. Kukaan ei koskaan saisi tietää, että hän uhrasi itsensä yrittäessään tuhota voittamattoman pahan.
Regulus hiljensi äänen, kieltäytyi uskomasta sitä.
Viimein oli aika, mutta poika tiesi, ettei hän voisi astua reunan yli ikuisuuteen, ei ennen kuin oli saanut jotakin sanotuksi. Nuorukaisen huulet olivat kalvenneet marmorinvalkeiksi, hiipuva elämänliekki oli sammumaisillaan.
Viimeiset sanat hän lausui veljelleen, sanat, jotka hukkuivat mustaan veteen.
"Sinun vuoksesi, Sirius, minä tein tämän sinun vuoksesi."
***
-
Oih todella kaunis jahyvin kuvattu. Pidin hirvesti
Todella surullista tosin :'(
Sori ei ole mitään rakentavaa sanoimista, se hukkus just Reguluksen mukana...
~Lauranood
-
Kiitos sinulle Lauranood! :) Minulla menee aina itsellä kieli solmuun, kun pitäisi kirjoittaa jollekin jotain rakentavaa, joten ei huolta. Minulle kelpaa kaikenlainen palaute. On aina kiva kuulla lukijoiden mietteitä ficistä, olivat ne sitten minkälaisia tahansa.
Kiitos vielä! ;)
- lanoliini
-
En ole aikaisemmin Reguluksesta lukenutkaan... hetkonen, olempas!
Mutta juu, kuitenkin. Tässä oli kauniista kuvailua joka teki tekstistä lukemisen arvoisen. Surullisen ihanasti kerroit Reguluksen ajatuksista Siriuksesta ja itsestään, kuinka hän katui... ja koetti hyvittää väärät valintansa. Tästä tuli kauniisti esille, mitä asioita ihminen ajattelee kuollessaan Niin paljon jäi sanomatta.
ja niin edelleen. Mikään ei tuntunut liian kliseiseltä, paitsi ehkä nimi.
With love and take car(e), Wild Child
-
Kaunis ja kuvailu oli todella kaunista. Regulus on yksi niistä hahmoista joita ei ole elokuvissa, joten tietysti hän on kiinnostava. Toivottavasti hänestä ollaan vielä ylpeitä:)
Laittoi itkettämään :'(
-
Wild Child: Kiitos paljon sinulle kommentistasi, oli ihana kuulla että pidit tästä. Itsellenikään Regulus ei ole kovin tuttu hahmo, mutta jostain syystä tunsin tarvetta kirjoittaa hänestä.. tai no olen kirjoittanut kerran aikaisemminkin. Jooh, tuo nimi... postasin tän tavallaan väärällä nimellä, enkä enää kai voi oikein vaihtaa sitä, ottaa pannuun! xD
HarryPotterFan4Ever: Oijoi, toivottavasti en kauheasti sentään itkettänyt sinua :( *ojentaa nenäliinan* Toivotaan, että Reguluksesta ollaan vielä ylpeitä. Kiitos sinulle palautteesta! :)
-
Kiitos Beatrice!
Tiedän kyllä mitä meinaat tuolla "pelottava, mutta samalla herkkä", olen itsekin aina ihan solmussa, kun pitäisi kommentoida sellaista ficciä ;) Regulus ei todellisuudessa ole ollut minullekaan mikään lempparihahmo, vasta viime aikoina olen halunnut vähän avartaa maailmaani ficcien kirjoituksen suhteen ja jostain syystä Regulus alkoi siinä vaiheessa pyöriä mielessä. Siinä hahmossa on sitten kuitenkin jotain kiinnostavaa, en itsekään tosin tiedä mitä. Kiitos ihan hirmuisesti vielä kommentista ja ihana kuulla, että tykkäsit tästä! :)
- lanoliini
-
Aww. Olipa taas järkevä aloitus.
Ennen kuin alan lainailemaan 2/3- osaa ficistä, haluan sanoa että vaikka onkin niin angstia, ihanaa silti ja tää inspiroi mua taas kirjoittamaan :--D Inspiroivaa tekstiä, kaunista, hyvin kuvailtua ja ennen kaikkea Regulus oli todella IC (kuvittelen Reguluksen aina Siriuksena >C) sit tää loi sellasen pelottavan tunnelman, mutta silti oli niin kaunis ja.. luonnollinen.
Mutta lainauksiin:
Hiljaisuus painoi tärykalvoja, ja keuhkoja poltti kuin tulessa.
Tämä oli sellanen hiljaiseksi vetävä kohta, joka jäi kumminkin kummittelemaan mieleen, ei antanut unohtaa itseään. Lause muiden seassa, mutta silti mun lempikohta.
Huutamaan ulos sitä kipua, joka juuri sillä hetkellä valtasi hänet. Hän olisi halunnut tuntea vielä kerran kyyneleet poskillaan.
Sitten tää, toisena tuleva. Toi 'tuntea vielä kerran kyyneleet poskillaan'- kohta oli ihana. Jotenkin valloittava, surullinen, kaunis ja jotenkin elävä ajatus mun mielestä. :'D
Hiljainen ääni pojan päässä kuiskasi, että kukaan ei koskaan tulisi kuulemaan hänen teostaan. Kukaan ei koskaan saisi tietää, että hän uhrasi itsensä yrittäessään tuhota voittamattoman pahan.
Tää oli sellanen kaunis ja hiljainen kohta josta pidin. Surullista. ):
Anteeksi sekavuudesta. :s
-
Voi Shiba, kommenttisi ei ollut lainkaan sekava, se oli ihana! :) On oikeasti aivan uskomattoman upeaa kuulla, että tämä teksti antoi sinulle inspiraatiota kirjoittamiseen. Hihi, vitsi olen ihan otettu! Kiitos paljon kommentistasi ja hienoa kun tykkäsit!
Juuri tällaiset kommentit puolestaan inspiroivat minua jatkamaan kirjoittamista! ;)
- lanoliini