Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: bbrickless - 08.07.2010 21:28:00
-
Author: QuirkyCullen (fanfiction.net sivustolta)
Translator: bbrickless
Beta: Lexie<3
Rate: K11
Genre: Draama
Fandom: Twilight
Title: Alicen Päiväkirja
Disclaimer: En omista mitään. Hahmot ja fandom kuuluvat yksinoikeudella Stephenie Meyerille ja tarina ihanalle QuirkyCullenille. Minun on ainoastaan käännös. Ja lupa ficin kääntämiseen löytyy (:
Alkuperäinen fic löytyy täältä (http://www.fanfiction.net/s/5405412/1/)
Alicen Päiväkirja
Rakas päiväkirja, (ensimmäinen merkintäni)
Hei kaikki!
Olen päättänyt julkaista netissä päiväkirjaa päästääkseni höyryjä.
Katsokaahan, minulla on ongelma, eikä minulla ole ketään, jolle voisin kertoa. En voi kertoa edes Jasperille, hän raivostuisi!
Bella, paras ystäväni, sisareni ja veljeni vaimo (en aio mennä siihen kaikkeen nyt), ehdotti, että tekisin tämän päiväkirjan. Hän kertoi sen olevan hyvä keino saada asioita pois sydämeltä paljastamatta niitä kenellekään.
Luulen, että minun pitäisi kertoa hieman itsestäni, mutta en tiedä oikeastaan paljoakaan. Minulla on kovin vähän muistoja entisestä elämästäni ihmisenä. En edes tiedä muuttajani nimeä, mutta tiedän elämästäni Cullenina. Muiden vampyyrien etujen lisäksi minä kykenen näkemään tulevaisuuteen, mutta näkyni ovat subjektiivisia. Nimittäin ne perustuvat ihmisten päätöksiin; kun he muuttavat mieltään, näyt muuttuvat.
Välillä se aiheuttaa minulle päänsärkyä!
Cullenien perheen jäsenenä kieltäydyn juomasta ihmisverta. Me Cullenit olemme vampyyrimaailman "vegetaristeja". Miehelleni Jasperille se on hieman vaikeampaa kuin meille muille, johtuen hänen aiemmasta elämästään ilman Culleneita. Itse asiassa, syy tämän päiväkirjan aloittamiseen on Jazzin aiemmassa elämässä..
Olen saanut näyn, joka häiritsee minua. En ole kertonut siitä vielä kenellekään, en edes Jasperille, mutta luulen, että hän on aistinut jännittyneisyyteni. Kaikki mitä tässä vaiheessa voin kertoa, on se, että odotamme pian vieraita.
Siinä kaikki, mitä voin tässä vaiheessa paljastaa. Jazz on tulossa, ja aikoo lukea olkani yli, joten minun on lopetettava kirjoittaminen. Kirjoitan taas, kun saan tilaisuuden!
// Beatrix Bones lisäsi ikärajan otsikkoon
-
Kiva... Mahtaako tulla uutta tekstiä??
-
^Kassu^ kyllä uutta lukua olisi tulossa varmaankin muutaman pvn päästä (: Tämä fic on itseasiassa aika pitkän puoleinen (:
-
Mikähän se Alicen näky oikeen on?? Eikai mitää iha hirveetä? Toivotaan ainaski! No mielenkiintoinen idea tämä tarina ja on kiva vaihteeks päästä Alicen pään sisälle, koska sen mietteistä ei paljoa kerrota kirjoissa. Teksti oli kaikin puolin sujuvaa ja selkeää
-
Ihan mielenkiintoinen. Muuta en vielä pysty sanomaan, mutta jään seuraamaan. Olenhan niin utelias.
Jatkoa nopeasti suomennettua jos saisit, olisin kiitollinen. <3
Ps. Laitappa otsikkoon että tämä on käännös. ;)
-
Rakas päiväkirja, (Näkyni)
Kaksi päivää. Minulla on kaksi päivää aikaa elää.
Odotin oikeaa hetkeä kertoakseni näystäni. Ymmärsin kuitenkin, ettei oikeaa hetkeä ole, joten kutsuin perheeni koolle. Tiesin, että jokainen tiesi, ettei kaikki ollut kunnossa. Sen olisi nähnyt sokeakin tavasta, jolla norkoilin kalenterin lähistöllä.
Kokoontumisemme oli nopea. Heti, kun sain kakistettua asiani ulos, jokainen kiirehti suunnittelemaan, kuinka hoitaisimme asian.
Luulen, että minun pitäisi kertoa ongelmani teillekin, eikö? En vain tiedä mistä aloittaa.
"Aloita alusta", Carlisle sanoi.
Jasperin on luonut naisvampyyri nimeltä Maria. Hän oli luomassa vastasyntyneiden armeijaa hallitakseen Mexicoa. Jasper luotiin tätä tarkoitusta varten; taistellakseen. Kun vastasyntyneet olivat käyttäneet ylimääräiset voimansa, Maria tuhosi heidät ja hankki uusia, mutta Maria piti Jasperin, huomatessaan hänen lahjansa ja kykynsä ajatella sotilaan tavoin.
Aikanaan Jasper lähti, ja kulki "veljensä" Peterin ja tämän vaimon, Charlotten mukana. Hän jätti heidät tuntiessaan itsensä masentuneeksi, ja löysi minut, kuten näkyni oli kertonut, että hän löytäisi. Lähdimme yhdessä liittyäksemme Culleneihin, ja siellä olemme nyt.
Näyssäni oli Maria, tuijottaen topaasin värisiin silmiini, valmiina tappamaan minut. Kun Jasper kuuli tämän, hän pomppasi paikaltaan ja näytti valmiilta raahaamaan minut turvaan. Kaikki olivat sekaisin, ihmetellen miksi Maria olisi valmis tekemään niin.
"Hän aikoo perustaa uuden armeijan ja haluaa Jasperin olevan osa sitä", selitin, "hän ajattelee, että tappamalla minut Jasper palaisi hänen luokseen."
Minä en aio jättää perhettäni, vaikka niin Jasper haluaa meidän tekevän. Nyt yritämme selvittää, kuinka hoitaisimme tilanteen.
Jos Maria olisi tulossa yksin, se ei olisi ongelma, mutta hän tietää paremmin, eikä tee niin. Hän on jo aloittanut armeijan luomisen ja aikoo tuoda kaikki tänne mukanaan.
Meidän pitää suunnitella nopeasti, sillä kuten sanoin, hän on täällä kahdessa päivässä. On helpottavaa saada kirjoittaa tämä, ja olen valmis liittymään muiden seuraan. Kirjoitan taas pian, kunhan olen valmis.
~Alice
-
Vaikuttaa tosi hyvältä idealta. Tarinan kertominen voi tosiaan toimia noinkin ja sitten jää myös tilaa omalle mielikuvitukselle. Kirjotusvirheitäkään ei ollut.
Jäänpi seuraamaan mitähän se over protective monster (Jasper) keksii suojellakseen Alicea ;)
Mya Musta
-
Ahaaaaaa. kiva fic ;D
jään seuraileen, niin mielenkiintoselta vaikutti :)
rakentava tais karata...
kiitän ;)
-
Mya Musta, kiitos, kommenttisi piristi (:
mordelove , kiitos sinullekin kommentistasi. Ne lämmittävät mieltä kovasti (:
A/N: tässä on jatkoa (:
Rakas päiväkirja, (Suunnitelma)
"Meillä ei ole paljoa aikaa jäljellä", Jasper sanoi huolissaan. "Hän saapuu huomisiltana."
Kello on noin neljä aamuyöllä, eikä meillä vieläkään ole suunnitelmaa. Renesmee haluaisi auttaa, joten käskimme häntä menemään Jacobin mukaan etsimään muut sudet. He auttoivat meitä kerran vastasyntyneiden kanssa ja Jacob sanoi, että he auttaisivat nytkin. Kun he palasivat, kumpikin oli innoissaan jostain.
"Mikä on noin hauskaa?" Bella kysyi.
"Nessie sai idean", Jacob sanoi muksauttaen Renesmeetä leikillään.
"Millaisen idean, kulta?" Edward kysyi, vaikka hän tiesi jo.
"Miksemme voi kysyä Aroa auttamaan meitä?" tyttö sanoi.
Me kaikki seisoimme hiljaisuuden vallitessa. Edward kuunteli jokaista ajatusta huoneessa. Viimein Carlisle puhui: "Se olisi itse asiassa hyvä idea, enkä näe mitään syytä, mikseivät he auttaisi meitä."
"Oletko sinä unohtanut, että jokin aika sitten he etsivät tekosyytä tuhota meidät?" Rose kysyi ilkeästi.
"En ole unohtanut, mutta heillä ei ole syytä tuhota meitä nyt. Volturit eivät tee mitään ilman syytä, jonka voisivat esittää ulkopuolisille", Carlisle vastasi.
"Joten asia on päätetty, pyydämme Voltureita auttamaan meitä", Edward sanoi meidän kaikkien puolesta.
Päätimme, että minä, Jasper, Edward, Bella ja Carlisle menisimme Italiaan, kun Esme, Rose, Emmett ja Jake jäisivät kotiin Nessien kanssa. Me lähdemme heti, joten kerron teille miten se meni, heti kun palaamme.
~Alice
-
jee jatkoa tuli :) taas hyvä jakso ;D
tuleeko tähän sotaa? :-\
jotenki Jasper on nii lutuska ku on huolissaan en tiiä miks mut semmosen mielikuvan oo saanu :D
Kiitän ;)
-
Hei, hyvä oot näemmä kääntämään ei virheitä, tavallisia eikä eikä kieliopillisia. Mukava kun suomennat, sillä tämä vaikuttaa kivalta<3 Eipä mitään ihmeellistä lkommenttia saa nyt kyhättyä kasaan, mutta kiitos, kun suomennat!
-uus lukija-
ps. Jatkoa odottelisin, toivottavasti pian tulee lisää sillä aion seurata tätä täsmällisesti.. :)
Kiitos.
-
Hei, tää vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta ja jään ehdottomasti seuraamaan! On hauskaa lukea noin päiväkirjamuodossa, jotenkin huolettomasti mutta silti tosissaan. Kuinkia vanha Nessie on tässä? :D
Jatkoa vaan<3
-
Oi ihanaa, kiitos kommenteista. Rakastan niitä yli kaiken (:
mordelove, hihii taidan pitää sinua vielä pikkuisen jännityksessä sodan suhteen (: Ja kyllähän se Jazz on lutunen, kun se huolehtii : ))
Aleshee, oi uusi lukija (: Kiitos kehuistasi, vaikka kehuista suurin osa kuuluisi betalleni Lexielle, joka kiltisti ja mukisematta korjaa virheitä, joita kääntäessä väistämättä tulee :D
Jakepoo, Nessien ikää ei ole määritelty tarkasti alkuperäsiversiossa, itse sain sellaisen kuvan, että Nessie olisi jotakuinkin 14 vuotta. Vielä en suomentaessani ole törmännyt kohtaan, jossa asia esille tulisi.
Ja tässä olisi toivomaanne jatkoa, anteeksi kun tämän kanssa kesti, olin matkoilla tuossa pidemmän aikaa, joten koneella tuli vain pikaisesti käytyä kääntymässä :P
Rakas päiväkirja, (Volturit)
Seisoimme V-muodostelmassa, Carlisle etummaisena. Valtaistuinsali ei ollut muuttunut paljoakaan. Ainoa suuri muutos oli tuntematon naisvampyyri, joka istui Marcuksen paikalla. En halunnut kysyä, missä Marcus oli.
Hän oli suunnilleen samanmittainen kuin Bella. Hänen hiuksensa olivat vaaleaakin vaaleammat, melkein valkoiset, letitettynä yhdelle pitkälle letille. Hänestä näki, ettei hän ollut kovin vanha, koska hänellä oli silmissään yhä häivähdys punaista.
"Carlisle, mikä miellyttävä yllätys!" Aro tervehti. "Mikä mahtaa tuoda sinut tänne tänä kylmänä, tähdettömänä yönä?"
"Ei mikään hyvä", Carlisle vastasi, "Alice on saanut näyn, jossa Maria-niminen vampyyri luo vastasyntyneiden armeijaa ja tulee tappamaan hänet. Maria oli Jasperin vanha..", Carlisle pysähtyi etsimään oikeaa sanaa, "..kumppani."
"Miksi hän tekisi sellaisen teon", Aro kääntyi katsomaan minua, "kaltaisellesi kauniille olennolle?"
"Hän ajattelee, että jos Alice olisi kuollut, Jasper palaisi hänen luokseen", Carlisle vastasi, huomioimatta lainkaan jälkimmäistä osaa.
"Näen, miksi hän haluaisi sinut takaisin. Noinkin komeana, puoleensavetävänä, ja mitä olen kuullut, lahjakkaana miehenä", tyttö Marcuksen paikalla sanoi, räpsyttäen silmäripsiään.
En pitänyt hänestä. Halusin repiä jokaisen pitkän silmäripsen irti yhden kerrallaan.
Jasper ei tuntunut huomaavan hänen kommenttiaan. Hän seisoi liikkumattomana, kuin tytön sanat olisivat olleet ilmaa, mutta luulen nähneeni hänen virnistävän, tuntiessaan mustasukkaisuuteni.
"Joten -", Carlisle aloitti.
"Jos saan keskeyttää, Carlisle", Jasper sanoi, astuen eteenpäin Edwardin takaa, "Alice on todella tärkeä minulle - meille kaikille. Hän on elämäni, unelmani ja toivoni. Emme halua riskeerata sitä, että menettäisimme hänet, joten tulimme tänne pyytääksemme apuanne Marian voittamisessa", Jasper lopetti.
Jos kykenisin aikaansaamaan kyyneliä, olisin itkenyt sillä hetkellä. Jasper ei ollut koskaan sanonut mitään tunteellisempaa. Olin aina ollut hämmästynyt, mihin hän kykenee ainoastaan muutamalla sanalla, mutta tämä oli jotain aivan toisenlaista. Kävelin hitaasti hänen luokseen, ja hän piti minua sylissään.
***
Jazz piti minua kädestä koko matkan kotiin. Kumpikaan meistä ei sanonut mitään.
Aro oli suostunut auttamaan meitä. Hän lupasi lähettävänsä joukon baseball-kentälle taistelua varten. Miksi kaikki tapahtuu baseball-kentällä?
Olen menossa "nukkumaan" Jasperin kanssa, olemme molemmat "väsyneitä".
Taistelu on huomenna illalla. Kirjoitan pian.
~ Alice
-
jiihaa eka eka!!!!! ;D ::) ;D :D
oooii japseri on NIIIIN ihana ja suloinen ja söpö ja sellainen <3333333
olen hieman sekaisin ja syy on sinun(mitäs kirjotat näin hyvin ;)).
jatkooa pyytäisin/haluaisin/pakottaisin ;)
-
Niinpä, Jasper on vaan niin ihana. :D Se on jotenki niin erilainen kuin Emmett, Carlisle ja Edward, se vaan... se vaan on hiljaa mieluummin ja tarkkailee, ja äh ei jaksa selittää. :D Maria hiiteen!
-
Sait uuden lukijan! Tykkään kovasti tästä ja teksti on virheetöntä (Toisin kuin omani). Pidän tästä tavasta kertoa ja ennen kaikkea tykkään suomennoksesta (olen surkea enkussa kiitos enkunopeni jota vihaan yli kaiken) xD
//Merkku
-
oo, toivottavasti jatkoa, tosi jännään jäi. :o nyt on vähän kiire kirjottaa niiin en ehi enenmpää laittaa,anteeksi.
-
uusi lukija ilmoittautuu palvelukseen!
jännään kohtaan jäi...
virheitä en löytänyt ja hyvin suomennat :)
jatkoa nopeesti!
♥~ Engel-
-
mielenkiintonen ficci. innolla odotan miten tässä käy... hyvin kirjoitettu tällää päiväkirjamaisesti
-
A/N: Ihan ensimmäisenä pyytäisin anteeksi, että päivittely on ihan täysin näemmä minulta koulun alkaessa unohtunut, lupaan parantaa tapani (: Ja koska kello on jo todella paljon tule vastailemaan ihaniin kommentteihinne hieman myöhemmin. bbricks kiittää ja poistuu takavasemmlle.
Rakas päiväkirja, (Ennen taistelua)
Taistelu on tänä iltana. Näkyni mukaan hän saapuu noin kello yhdentoista aikaan illalla. Kaikki ovat hermostuneita. Jasper sanoo, etten ole minkäänlaisessa vaarassa, ja että mitään pahaa ei tule tapahtumaan niin kauan, kun hän on lähettyvillä.
"Maria tulee olemaan vaikein päihittää", kerroin hänelle, "häntä suojaavat vastasyntyneet, mutta ehkäpä Jane voisi -"
"Maria on kokonaan minun", Jasper totesi. Emmett kutsui hänet katsomaan baseball-peliä TV:stä.
Edward vahvisti, että Jasper aikoi tehdä selvää Mariasta henkilökohtaisesti. Tämä sai minut ajattelemaan, mitä jos, yrittäessään pelastaa minua, joku rakkaistani.. no.. kuolee! Yritin tarkistaa mahdollisuutemme, meidän eduksemme, mutta olen ollut väärässä aiemminkin.
En saa ajatella tällä tavalla, me tulemme voittamaan! Mutta millä hinnalla...
Jos ette kuule minusta enää tämän jälkeen, tiedätte mitä tapahtui. Aion, toivottavasti, kirjoittaa taas pian!
~Alice
-
Onko sinulla lupaa tämän ficin kääntämiseen? Jos on, siitä tulee ilmoittaa alkutiedoissa.
//Kiitos :)
-
Jännään kohtaan jätit ! :o
Oon muuten uus lukija ! :)
Teksti on tosi sujuvaa eikä virheitäkään näy yhtään ! :o
Sä oot taitava kirjottaja ! :D
Joo mut jatkoa nopeesti ! :) Muuten menisin urkkimaan alkuperäisestä mutta se pilaisi odotuksen tunteen ;D
<3.Anskubits
-
Heei, onkos tähän tulossa enää jatkoa? :o Veikkaan, että lukijoita ainakin olisi! :)
-
Voi kamala, pahoitteluni siitä että jouduitte odottelemaan taas jatkoa kauhean kauan
tämä yksi nolo on unohtanut täysin tämän olemassaolon jatkoa olisi tässä (: ps ihanaa, jos tällä vielä löytyy lukijoita ja että uusiakin on tullut!
Rakas päiväkirja, (Taistelu)
Olen tietysti kunnossa, muuten en kirjoittaisi juuri nyt. Kuitenkin pelkään, ettei taistelumme ollut täysin onnistunut.
Kun saavuimme kentälle, Volturit olivat jo siellä; Jane, Alec, Demetri, Felix ja Corin. Kiitimme heitä jälleen kerran.
"Ilo on meidän puolellamme", Felix sanoi. Jasper selitti haluavansa olla se, joka lyö Marian. Esme jäi kotiin Renesmeen kanssa.
Sitten he saapuivat. Heitä oli enemmän kuin odotimme, mutta Edward sanoi, että ainoastaan puolet taistelisi. Loput olivat Marian suojana. Pystyin näkemään Bellasta, että hän keskittyi kilpeensä. He hyökkäsivät heti täydellä voimalla, mutta meidän vastahyökkäyksemme oli lähes yhtä voimakas. Sudet murisivat, repien vastasyntyneitä palasiksi.
Corin ja Jasper menivät etsimään Mariaa samanaikaisesti, tuhoten vastasyntyneitä kuin he olisivat keko heinää. Corin ehti Marian luo ensin. Tuli oli kentän toisella puolella, eikä ollut mitään keinoa saada häntä sen luokse. Alec näki tämän ja valmisti uuden tulen lähemmäs häntä. Corinin takia raivostuneena Jasper löi ranteellaan hänet mahaan, lennättäen hänet ilmassa suoraan vastasyntyneiden ryhmän päälle. Nämä repivät Corinin palasiksi kuin juuston ja nakkasivat hänet liekkeihin. Maria käytti hämminkiä hyväkseen päästäkseen karkuun.
"Tämä on kaikki sinun syytäsi!" Jane sähisi Jasperille. "Jollet olisi hyökännyt Corinin kimppuun, olisimme voineet voittaa ja hän olisi edelleen täällä!" Jasper ei sanonut sanaakaan, hän vain tuijotti syvälle Janen mustiin silmiin. Volturit lähtivät, luvaten kertoa Arolle, mitä oli tapahtunut.
Heti kun he olivat poissa, Rose otti vuoronsa tiuskia Jasperille. "Kiitos sinun, meillä on nyt kiertolaisvampyyrin ja hänen vastasyntyneiden armeijansa lisäksi myös Volturit perässämme! Etkö näe, että tämä on juuri se, mitä Aro on odottanut! Tekosyy päästä kimppuumme! Tiesin, että koko homma olisi suuri virhe! Ja tiedätkö mitä, jos sinä ja Alice ette olisi alunperinkään ilmestyneet liittymään perheeseemme, mitään tällaista ei olisi tapahtunut!"
"Rosalie!" Carlisle huusi, "Älä sano tuollaista, Alice ja Jasper ovat osa perhettämme!"
Halusin itkeä. Rose ei koskaan ollut sanonut mitään niin kauheaa.
"Tuntuuko sinusta todella siltä?" minä kysyin.
"Kyllä", hän sanoi kylmästi.
Jasper tarttui käteeni, tuntiessaan, että olin loukkaantunut.
"Jos sinusta tuntuu siltä, emme enää häiritse sinua." Sitten jätimme jotain, mitä en koskaan uskonut jättäväni. Viimeinen asia jonka näin, oli Bella pitelemässä Edwardia, kuin tämä olisi pelastusrengas. Lähetin hiljaisen viestin, tietäen, että Edward lukisi ajatukseni. 'Rakastan teitä', ja sitten minä ja Jasper lähdimme.
Tällä hetkellä olemme motellissa Floridassa. Luulen, että vaikeinta tämän tekemisessä oli se, että tiesin särkeväni Esmen sydämen. Jasper lupaa minulle, että kaikki tulee olemaan hyvin.
En aio kirjoittaa muutamaan päivään, mutta lupaan kertoa teille kaiken, kunhan "palaan takaisin".
~Alice
-
Uu.. ! ;)
Uus luku <3 :-*
Ei tollaseen kohtaan saa jättää ! :(
Tämä ei ole rakentava kommentti, mutta ei tässä kyllä mielestäni mitään korjattavaa ollutkaan ! :)
Nopeesti jatkoa, täällä joku sitä odottaa :D
<3.Anskubits
p.s. JIPPEE ! EKA ! :)
-
Kiitti kommentista Anskubits, ihanaa huomata etten oo kaikkia lukijoita karkottanut (: elä muuten huoli, en mä oleta jatkiksiin mitään rakentavaa metripalautetta :'D
-
Ooii! Tykkäsin, jatkoa pliis nopeasti!! :)
-
Iso kiitos sullekin mordelove, nyt lupaan ettei tule kauheaa taukoa (tökkikää yksärillä jos musta ei kuulu, mulla on suomennettuna noita lukuja, joten siihen mun lupaus ei tyssää (:
-
A/N: No niin, tässä on uusi luku, toivon että pidätte (:
Rakas päiväkirja, (Koti-ikävä)
Hei, siitä on lähes viikko, kun kirjoitin mitään. Olemme Jasperin kanssa Ontariossa tällä hetkellä. Jasper on ulkona metsästämässä. Kännykkäni soi, taas. Se oli Edward, jälleen kerran.
"Alice-kiltti, tule takaisin kotiin", hän rukoili, "Esme on niin poissa tolaltaan ja Rosalie ei tarkoittanut mitä sanoi!"
"Kylläpäs tarkoitin!" kuulin taustalta.
"Suu kiinni Rosalie! Tarvitsemme Alicen ja Jasperin takaisin", kuulin hänen huutavan.
"Kuuntele Alice," hän puhui jälleen minulle. "Bella on lähtenyt."
"Mitä?!" minä huusin. "Miten niin lähtenyt?!"
"Hän lähti etsimään sinua. Kun kerroin, ettet suostunut kuuntelemaan minua puhelimessa, hän lähti."
"Onko kukaan hänen kanssaan?" minä kysyin.
"Ei, enkä ole kuullut hänestä nyt kolmeen päivään. Alice, olen huolissani. En voi elää ilman häntä."
Tiesin mitä hän tarkoitti. Kerran aiemmin, kun hän luuli Bellan kuolleen, hän yritti tappaa itsensä. Toisaalta ymmärsin häntä. En voisi kuvitellakaan elämää ilman Jasperia..
"Minne hän sanoi aikovansa mennä?" kysyin Edwardilta.
"Sveitsiin", hän vastasi.
"Sveitsiin? Emme ole lähelläkään Sveitsiä! Nyt olemme… no, luulen että minun pitää kertoa, jos aiomme löytää Bellan. Olemme Torontossa, Ontariossa."
"Voinko puhua Jasperille?" Edward kysyi.
"Hän on juuri nyt ulkona metsästämässä, mutta kun hän palaa, kerron hänelle mitä on meneillään. Nähdään Sveitsin lentokentällä. Lähdemme Jasperin kanssa heti, kun hän tulee takaisin!" vastasin.
"Jacobkin on tulossa", Edward sanoi, "Niin ja Alice."
"Mitä?" kysyin.
"Me kaikki kaipaamme sinua", hän sulki puhelimen.
Siispä löysin itseni pakkaamasta jälleen kerran. Minulla ja Jasperilla on kummallakin vain yksi matkalaukku. Ostimme, tai oikeammin varastimme, puhtaita vaatteita ja tavaraa Floridassa ollessamme, joten pakattavaa ei ollut paljon. Enimmäkseen vain odottelen Jasperin paluuta. Ihmettelenkin missä hän on..
Pitää mennä, kirjoitan taas pian!
~Alice
-
Jees ja taas oli tosi hyvä! :) Mut ei jaksais odottaa uutta lukua! ;D
-
Jee uus luku <3
Nomutta nopeesti käännä lisää ja mä tökkään sua viestillä sit jos et viikkoon kirjota mitään!
<3.Anskubits
-
Ja se niistä lupauksista, oon ihan tosi awkward ja unohdan kaikki päivitykset koska koulu </3 mutta uusi luku nyt tässä joka tapauksessa sekä tietysti iso hali ja kiitos teille mordelove ja Anskubits (:
~~
Rakas päiväkirja, (Kadoksissa)
Jasper ei ole palannut metsästysreissultaan. Olen huolissani, että hänelle on sattunut jotain. Puhelin soi. Se oli Edward.
"Missä olet?" hän kysyi, "Olemme Jacobin kanssa lentokentällä, olemme odottaneet ikuisuuden!"
"Ja vähän pidempään", kuulin Jacobin lisäävän.
"Jasper ei ole tullut takaisin vielä, en tiedä missä hän on."
"Etkö näe missä hän on?" Edward kysyi.
"En, ja se huolestuttaa minua eniten. Jostain syystä en näe Bellaakaan", vastasin.
"Joku soittaa, odota hetki", Edward sanoi, "se on Bella, laitan meidät samalle linjalle."
"Edward, oletko siellä?" Bella kysyi hiljaisella äänellä.
"Kyllä."
"Minäkin olen täällä", sanoin.
"Alice!" Bellalta pääsi pieni huudahdus.
"Bella, mitä tapahtui?" Edward kysyi.
"Maria sieppasi minut, hän luulee, että olen Alice", Bella vastasi.
"Hän luulee että olet minä?" kysyin.
"Kyllä, niin minä ainakin sanoin hänelle.."
"Miksi sinä niin teit?!" Edward kysyi.
"Koska hän sanoi auttavansa meitä Volturien kanssa, jos menisin hänen mukaansa", hän vastasi. "No en ole yksin, Jasperkin on täällä."
"Jasperko on kanssasi?" kysyin.
"Jep, Maria löysi hänet ja sanoi, että hänellä on Alice, joka olen todellisuudessa minä."
"Bella, missä te olette?" Edward kysyi.
"Fort Worthissa, Texasissa", hän vastasi.
"Me tulemme sinne heti", kuulin Jacobin äänen kaiuttimen kautta.
"Minun on mentävä", hän sanoi nopeasti. "Rakastan teitä", sitten hän sulki puhelimen.
"Alice, pysy siellä missä olet. Tulemme Jacobin kanssa luoksesi. Sitten menemme kaikki etsimään Bellan ja Jasperin", Edward sanoi.
"Nähdään pian", sanoin. Lopetimme kumpikin puhelun.
Heidän pitäisi olla täällä hetkenä minä hyvänsä. Kirjoitan pian!
~Alice
-
HUOMIO! huomasin juuri, että kirjoittaja on käännöstaukoni aikana poistunut fanfictionistä, joten valitettavasti en voi suomentaa tarinaa loppuun, mutta jos haluatte voin julkaista jäljellä ovat jo suomennetut osat (muistaakseni neljä kappaletta). Pahoittelen.
-
Ää ikävää et se kirjottaja on lopettanu 8' (
No mutta mä tykkäisin ainaki jos julkaisisit ne luvut vielä.
<3.Anskubits
p.s. tykkäsin tosta luvusta!
-
Hieno ficci ja hieno käännös.
Toi vaa vähä häiritsi, et miten Maria ei erottanu Bellaa Alicesta, vaik vampyyrit ei muutu...
-
Heips. En oo varma oonko kommentoinu aiemmin mutta lukenut oon jo paljon aiemmin.. Eli juu, myöhäinen vastaus, mutta ihanaa kun tuli jatkoa ja toivon, että pian tulisi taas :)
Hieno ficci ja hieno käännös.
Toi vaa vähä häiritsi, et miten Maria ei erottanu Bellaa Alicesta, vaik vampyyrit ei muutu...
En oo varma mut eikö se oo niin, ettei Maria koskaan oo ees nähny Alicea?
-Als
-
En oo varma mut eikö se oo niin, ettei Maria koskaan oo ees nähny Alicea?
Joo niin se muuten onki. Muistin väärin :-\