Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: Hucca - 27.04.2010 16:36:46
-
Kirjoittaja: Hucca
Beta: Narina
Ikäraja: Sallittu
Paritus: veliparituksena Fred/George
Genre: lievä angst
Disclaimer: Suureksi harmikseni Rowling omistaa veljekset, en suinkaan minä. En saa tästä ficistä rahaa tai muutakaan palkkiota, ainoastaan hyvän mielen.
Summary: "Se oli muisto, joka satutti enemmän kuin mikään muu."
A/N: Suututti, kun Fred kuoli joten kirjotin sitten tällästä joskus aikoinaan ja nyt vihdoin saan tän tungettua tänne. Kommentilla saa heittää.
IKUINEN HYMY
Sanotaan, että muistot auttavat selviämään läheisen kuolemasta, mutta tosiasiassa juuri muistot ovat niitä, jotka satuttavat eniten.
Muiston välähdys lapsuudesta, jolloin kaksi pisamanaamaista poikaa eivät halunneet totella äitiään.
Muisto ensimmäisestä kouluvuodesta, jona kaksi poikaa räjäyttivät poikien vessan vessanpytyn taivaan tuuliin.
Muisto yöstä, jona pojat hakivat turvaa toistensa läsnäolosta.
Muisto päivästä, jolloin he jälleen kerran kiusasivat kaikkitietävää ja ärsyttävää isoveljeään.
Muisto hetkestä, jona he iloitsivat yhdessä huispausmestaruudesta.
Muisto viimeisestä sekunnista ennen loputonta taistelua elämän puolesta.
Viimeisenä pahin muisto: muisto siitä päivästä, joka muutti kaiken; muisto Fredin kasvoille syöpyneestä ikuisesta hymystä ennen hänen kuolemaansa. Se oli muisto, joka satutti enemmän kuin mikään muu.
-
Oih, ihana, todella kaunista.
Sait minut melkein itkemään.
-
Awws. Tippa linssissä. ;( Tosi ihana!
-
Oi, tämä oli ihanan herkkä ja kaunis. Tuo toisto oli tosi tehokas, ja sai kyllä kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Fred ja George eivät kuulu mitenkään lempi parituksiini romanttisessa mielessä, mutta jotenkin he ovat vain niin äärettömän suloisia yhdessä. Row oli oikea ilkimys, kun meni heidät erottamaan. :33
Tuo viimeinen muisto kruunasi tämän todella. Nimi oli myös kaunis ja kuvasi Frediä ihanasti.
Kiitos.
-
tooru, Candren, Sädekehä ja Jakaterina: Kiitä ja kumarran kommenteista, ne piristävät aina päivää :D Mukavaa, että piditte ficistä.
-
Tämä oli kaunis fic. Otsikko herätti minussakin sellasta jännittyneisyyttä ja nosti kylmiä väreitä kulkemaan pitkin selkäpiitä. On nimittäin jäänyt traumoja Fredin kuolemasta...
En osaa sanoa mitään järkevää. Ihana fic, vei sanattomaksi.
Kiitos tästä. ♥