Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: mariamo - 07.01.2010 22:27:21
-
Title: Velipuoli.
Author: mariamo
Fandom: Twilight
Rating: K-11
Pairing: Lukekaa ;)
Genre: Fluffy, romance, drama, angst ? :D
Beta: NiNNNi kiittäkää ja palvokaa häntä ! :D
Disclaimer: Hahmot kuuluvat S.Meyerille, juoni minun :D
Warnings: Kiroilua joissain kohtaa ;)
Mitä tapahtuu kun Isabella Marie Cullen saa uuden perheenjäseneen?
”Bella, koska äitisi ei voi enää saada lapsia me olemme päättäneet adoptoida sinulle veljen.”
”Veljen? En minä halua veljeä. Minulle riittää Emmett ja Jasper.”
Kun ei toivottu ’veli’ saapuu?
’’Hei Edward sinä taidatkin muistaa minut? Carlisle Cullen.”
”Öm, joo, sinähän olit isäni lääkäri?”
Vihaa?
”Hei, olen Edward”
”Älä puhu minulle, en halua sinua tänne”
Kateutta?
”SINÄ, pysy erossa ystävistäni, en halua menettää heitä tollasen idiootin takia”
”He itse halusivat tutustua minuun.”
Mustasukkaisuutta?
”Pysy erossa Edwardista, hän ei kaipaa tollasia lutkia ympärillensä”
”Bella, oletko mustasukkainen?”
”En todellakaan, Edward on minun veljeni, en halua että särjet hänen sydämen”
Ystävyyttä?
”Edwards sinä et olekkaan hullumpi, minua pelotti että sinä aiot kiduttaa minua ja sen jälkeen tappaa, koska olen ollut ihan hirveä sinua kohtaan”
*naurua*
”Minäkin pidän sinusta, Bella”
Intohimoa vaiko rakkautta?
”Edward emme voi, olet veljeni ja minulla on, poikaystävä”
”Shh Bella, älä sano mitään”
TULOSSA….
A/N: Marian crazyeja suihkuideoita ::) Traileri on hieman outo, mutta en jaksanut tehdä taas prologia! Joten, mitä pidätte ? ;)
Jatkanko ? ;D
-
(jee, oon eka!!!) Kuulosti hauskalta! varsinkin toi kohta *Älä puhu minulle. En halua sinua tänne* en tiiä mikä siinä alko naurattaa, mutta joo... ;D
odotan jatkoa! <3
~E_Bella~
-
E_Bella - kiitos ;D
-
Oi! ihastuin jo nyt :D :o joten tietenki jatkat! :)
jatkoa odotan jo innolla! :D
minnamoi♥
-
Heiii tottakai sä jatkat tätä!! Tää kuulostaa ihan ylivoimaisen hyvältä!!
Kannattaa pistää sitä jatkoo nopsaan mä odotan jo :)
-
Voi jumpe! Aivan ihana :D Laita äkkiä eka luku, tai prologia. Ehkä ennemmin se eka luku :D Haluan päästä lukemaan :) No, tulipa taas järkevää. .D
-
Hphm, emmää osaa muuta sanoo ko tykkään tarinasta ja kirjotahhan jatkoa! :D
~ Carlia
-
Whou, tää vaikuttaa kivalle :D
Mä ainakin jään tänne innolla seuraamaan :)
Nii että ekaa osaa tänne? :)
-
Jep. Jatka ihmeessä, tämä kuulosti lupaavalta.
Joten jatkoa vain!!!
-
Tosi mielenkiintoisen kuuloinen.
Haluan ehdottomasti kuulla lisää, eli jatkoa kehiin (:
-
Ehottomasti jatkoa! Kuulostaa tosi mielenkiintoselta. Innolla odotan, mitä tästä kehittyy... :D
~Vaivaiskoivu
-
Kiitos kaikille ja teijän mieliks tähän on tulossa sunnuntaina 1. luku ::)
Ja oli ilo huomata, että jotain edes kiinnostaa nämä minun oudot suihku ideat ;D
-
Mullakin heräs mielenkiinto. :D Joten jatkoa vain nopsaan! ;)
-
Tämän on mielenkiintoinen kieltämättä! :D Aion lukea, joten toivoisin pikaisesti jatkoa!
Love,
~kjatri
-
LUKU 1.
”Äiti?” Vastasin hieman ihmeissään, sillä olimme sopineet, että vanhempani eivät häiritse minua tänään.
”Bella, voisitko tulla kotiin, nyt heti.”, äitini vastasi, mutta minun oli vaikeata saada selvää, koska musiikki soi täysillä korvanjuurillani.
”Mitä? Voisitko toistaa?”Kysyin ääntäni korottaen.
”Bella, kotiin, nyt heti.”, isäni ääni kuului luurin toiselta puolelta, hieman ärtyneenä.
”Mutta me sovimme, että saan olla tämän illan rauhassa kavereitteni kanssa, eikö se asia voisi odottaa?” intin vastaan.
”NYT.” isäni sanoi, ei, hän melkein huusi. En ollut koskaan kuullut kuudentoista vuoden elämäni aikana isän huutavan, sillä hän oli todella rauhallinen persoona.
”Okei okei, rauhoitu”, en saanut enää vastausta, minulle oli lyöty luuri korvaan. Tuhahdin kiukkuisesti ja työnsin kännykkäni takaisin laukkuun. Lähdin juhlista mitään sanomatta.
Etsin lukuisista autoista omani, mustan Toyotani, se muistutti ulkomuodolta hieman maasturia. Istuin autoon ja lähdin ajamaan kotiin, minua hieman pelotti mitä asiaa vanhemmillani oli, koska molemmat kuulostivat hyvin vakavilta. Kännykkäni piippasi, en jaksanut vastata, sillä se olisi varmaankin vihainen Alice. Uskokaa pois, ette halua nähdä vihaista Alicea. Laitoin radion päälle, sieltä kuului yksi suosikki biiseistäni.
My friends say I'm a fool to think
that you're the one for me
I guess I'm just a sucker for love
'Cuz honestly the truth is that
you know I'm never leavin'
'Cuz you're my angel sent from above
Lauloin mukana, sillä osasin sanat ulkoa.
Baby you can do no wrong
My money is yours
Give you little more because I love ya, love ya
With me, girl, is where you belong
Just stay right here
I promise my dear I'll put nothin above ya. Above ya
Love me, Love me
Say that you love me
Fool me, Fool me
Oh how you do me
Kiss me, Kiss me
Say that you miss me
Tell me what I wanna hear
Tell me you (love me)
Kyynel vierähti poskelleni, olin seurustellut elämäni aikana vain kerran ja se oli ollut elämäni pahin virhe. Kävinhän minä poikien kanssa ulkona ja sen sellaista, mutta en rakastanut heitä, ja yleensä ne olivat vain yhden päivän juttuja. Pyyhin kyyneleeni, sillä olin luvannut itselleni, että en itke enää sen paskiaisen takia.
My heart is blind but I don't care
'Cuz when I'm with you everything has disappeared
And every time I hold you near
I never wanna let you go, oh
Sammutin radion, ei enää rakkauslauluja, siinä samassa olin jo meidän pihalla. Parkkeerasin auton, huokasin vielä kerran syvään ja nousin autosta. Äitini ja isäni odottivat minua ulko-ovella, he eivät näyttäneet enää vihasilta. Kävelin hiljaa heidän ohi, lysähdin kiukkuisesti valkoiselle sohvalle.
”Mitä asiaa?”, tiuskaisin kiukkuisesti, pitäen katseen beigessä ryijymatossamme.
”Bella, meillä on todella tärkeää ilmoitusasiaa, mikä ei voi odottaa huomiseen.”, katsoin vanhempiani ihmetellen, kohotin kulmiani. ”Sinä tiedät, että äitisi ei voi saada lapsia.”, äidin ilme oli surullinen isän sanoessa ne sanat.”Joten olemme päättäneet yhdessä, että adoptoimme sinulle veljen.”
”VELJEN!? En minä halua veljeä. Minulle riittää Emmett ja Jasper. ”, huudan vanhemmilleni ja tömistelen rappuset ylös omaan huoneeseeni. En tiedä miksi en halunnut veljeä, kai minua pelottaa, että hän korvaa minut.
Hyppäsin sängylleni mahalleen, samalla napaten yöpöydältä lilan(A/N: ei oltu betan kanssa varmoja onko se liila vai lila :D) iPodini. Laitoin napit korviin, musiikin täysille ja suljin silmäni.
Where did I go wrong, I lost a friend
Somewhere along in the bitterness
And I would have stayed up with you all night
Had I known how to save a life
Let him know that you know best
Cause after all you do know best
Try to slip past his defense
Without granting innocence
Lay down a list of what is wrong
The things you've told him all along
And pray to God he hears you
And pray to God he hears you
Kyyneleet valuivat poskilleni. Minä kaipaan häntä. Miksi hänen piti tehdä näin minulle? Miksi minä tein näin hänelle? Olisiko kaikki nyt paremmin? Olisiko hän pystynyt muuttumaan? En kestä sitä kipua, mitä hän jätti sydämeeni. En kestä olla ilman häntä, kukaan ei ikinä pysty paikkaamaan tätä reikää, minkä hän jätti sydämeeni, minkä itse tein sydämeeni. Huomasin Carlislen ja Esmen seisovan vierelläni huolestuneen näköisinä. Otin kuulokkeet täristen pois korvista.
”Bella, onko kaikki hyvin?”, äitini kysyi huolestuneena.
”Kaikki on minun syytä, minun syytä, minun syytä”, aloin toistelemaan itkien, samalla keinuen edestakas. Äitini veti minut lämpimään halaukseen.
”Shh… Rauhoitu kultaseni, se ei ollut syysi”, äitini kuiskasi minulle. Yhdellä kädellä äitini piti minua halauksessa ja toisella silitti hiuksiani, äidin lähellä oleminen rauhoitti minua aina.
”Bella! Nyt heräät! Miten sinä saatoit tehdä minulle näin?” Alicen kimeä ääni valitti.
”Alice, ei nyt.”, yritin vastustella, mutta hetkessä peitto oli lähtenyt päältäni ja minua raahattiin kylpyhuoneeseen.
”Kylläpäs, neiti Cullen”, pomppasin hetkessä pystyyn, sillä olin saanut jääkylmän suihkun niskaani.
”Alice, minä kyllä kostan tämän.”, mutisin kiukkuisesti ja lähdin Alicen ohi vaatekaapilleni.
”Minne sinä hävisit juhlistani eilen?” Alice kyseli seuraten minua vaatekaapilleni tai oikeastaan vaatehuoneelleni.
”En halua puhua siitä.”
”Ihan sama, mutta minä haluan kuulla, joten kerro.” Alice meni vaatehuoneeseeni, minä sen sijaan istahdin sängylleni.
”Joten taidat valita minulle vaatteet?” kyselin, yrittäen vaihtaa aihetta. Alice oli paras ystäväni, mutta joskus hän osasi olla todella rasittava.
”Joo, mutta älä yritä vaihtaa aihetta, sinä saat luvan selittää minulle miksi sinä lähdit juhlistani mitään sanomatta.” Alice sanoi mietteliäänä. Huokasin dramaattisesti. Ennen kuin ehdin aloittaa, puhumista Alice saapui eteeni mustilla pillifarkuilla, valkoisella topilla, mustalla villapaidalla ja hopeisilla korkokengillä, en edes tiennyt, että omistin sellaiset.
”Ne sopivat sinulle, usko pois”, kuulin Alicen sanovan omahyväisesti kun livahdin kylpyhuoneeseen.
Tullessani kylpyhuoneesta kerroin Alicelle, että minulle adoptoidaan veli.
”Toivottavasti hän on mukava ja tyylitajuinen.” Alice sanoi kylmästi.
A/N: Anteeksi jos teksti pomppii ::) Joten mitäs piditte 1.luvusta ?
Paljon kommenttia, kiitos! :D
-
Kylmäää :)
Joo. Tykkäsin^^ Vaikuttaa aikas lupaavalta^^
Joo. Tykkään^^ Näin. :D
Kirjotusvirheit en huomannu ja muutenki hyvin kirjotettu^^
Jatkoa<3
-
Toi oli niin niin niin ihana että huhhuh:3<3
erittäin selvästi oot kirjuttanu kiitos siitä<3
Aaah mun silmiin ei löytynyt virheitä 8) (tai jos oli nii olin vaa nii uppoutunu tähän:D)
Hihii ihan vähän pidempi ois voinu olla ,mutta kyllä tämäkin kelpaa <3
Jatkoa pian meinaa en kestä kituu tääl ilman näin hyvää luettavaa<3
~Tattinen`
-
komppaan edellisiä! ^^
.”,
nuo jotenkin pistää silmään, mutta en oo varma pitäiskö niiden olla noin vai tulisko ne näin: ", tai sitten näin: ." Äiti siis piste ja sitten alkaa isolla kirjaimella.. =) ei noi ny niin vakavia ole, mutta pistinpä ne tuohon..
mua ihmetytti miten Alice voi olla bellan huoneessa heti aamulla? oliko se vaan tullu sinne jostain...?
öh, se jäi hieman epäselväksi.. ^^ mutta ei kai muuta huomautettavaa =)
jatkoa! <3
~E_Bella~
-
E_Bella - no en nyt niitä virheitä jaksa tuolta kalastella ::) ja Alice oli pyytänyt Bellan vanhemmilta luvan ;) Kukaan ei voi vastutstaa Alice ::)
Sekä kiitos Rassermus ja Tattinen` ihanista kommenteista :) Saitte hymyn huulilleni ;) :D
-
Tämähän oli hyvä luku. Tosin minullakin pisti silmään tämä:
.”,
Eikö se ole ", ?
Nojoo. Pilkunviilausta. Anteeksi, anteeksi. Minun on vain pakko mennä laittamaan joku virhe melkeinpä jokaisen ficciin. En siis mahda mitään tavalleni. Joten yritä kestää. ;)
Mutta kerrassaan ihana tämä, toisen kerran sanottuna, ja teksti ei pomppinut yhtään. Mutta kerropa, kuka oli se Bellan "rakastettu" ?
Chew
-
Ah! Jatkoa! Tykkkään, tosiaan tykkään! :)
-
Muutama pikkunen virhe löyty, mutta en rupee nyt viilaamaan pilkkua. Muuten teksti vaikuttaa lupaavalle ja todellakin toivon, että kirjuutat jatkoa, kun näin mielenkiintosen idean oot saanut. ;)
~ Carlia
-
Tosi hyvä luen seuraavat luvutkin.
-
Jee jee :) Jatkoo vaan tulemaan !
-
Jee se tuli :D
Tää oli hyvä :)
En nyt viitsi tänne mtn turhaa kirjottaa,
jatkoa pyydän siis vain :D
-
Chewy - Bellan rakastettu ei selviä vielä lähiaikoina ;) Ja ei haittaa hyvä että joku huomaa virheet ;) Mutta en jaksa niitä nyt sieltä korjailla, luen paremmin noi kohat sitten jatkossa.
Chcy - Kiitoksia, jatkoa taitaapi tulla huomenna :)
Carlia - Kiitos kiitos, jatkoa tulossa :D
BubbleLady - Kiitos :)
En-nu - Kiitos sinullekkin :)
Embuu - Jatkoa saat lukea luultavasti huomenna :)
Jazmii - Toivottavasti koe menee hyvin :D Huh, onneks mulle ei ole tulossa vielä lähiaikoina kokoeita :D
SabSab - Hih, se tuli :D Ja jatkoakin on tulossa ;)
Kiitokset vielä kaikille kommentoijille ja isot halit :) Jatkoa alotan varmaankin tänä iltana kirjoittaa vaikka olenkin hieman flunssanen :(
-
Luku 2.
Siitä oli viikko kun olin saanut tietää, että minulle adoptoitaisiin veli. En ollut ajatuksesta kovin innoissani. Pojan huone tulisi olemaan minun huonettani vastapäätä. En ymmärtänyt miksi vanhempani halusivat adoptoida, enkö minä riitä? Huomenna uusi ‘veljeni’ tulisi. En jaksanut murehtia asiaa sen enempää. Tänään olin luvannut mennä Jacobin kanssa leffaan, hän oli ollut ainut keneen olin pystynyt turvautumaan onnettomuuden jälkeen.
En tiennyt mitä pukea päälle, joten pyysin Alicen avuksi. Alice valitsi minulle harmaat pillifarkut, punaisen topin, mustan hupparin ja nahkatakin. Asukokonaisuus oli kivan rento. Enää puuttui vain kengät. Yhtäkkiä Alice heitti vaatekomerostani minulle mustat Converse tennarit, heitto sattui.
“Sinä olet yllättävän vahva noin pieneksi”, mutisin samalla kun laitoin kenkiä.
“Bella-” Alice aloitti, mutta sulki sitten suunsa.
“Niin?” Utelin samalla solmien tennarien nauhoja.
“Ööh.. Ei mitään. Minun pitää mennä. Nähdään” Alice sanoi niin nopeasti, että oli vaikeata saada selvää ja sen jälkeen juoksi pois. Jäin silmät pyöreinä tuijottamaan hänen peräänsä.
Kello näytti tasan kahdeksaa kun kuulin pihalta tööttäystä. Nappasin yöpöydältäni kännykkäni ja lompakon ja lähdin juoksemaan alakertaan, mahdollisimman rauhallisesti.
Olin antanut Jacobin päättää leffan, hän oli tietenkin valinnut romanttisen rakkausleffan. Leffassa poika ja tyttö rakastuivat, kaikki halusivat erottaa rakastavaiset, mutta lopulta he saivat toisensa ja elivät elämänsä loppuun asti onnellisesti. Jacobin seurakaan ei saanut ajatuksiani pois huomisesta. Havahduin mietteistä kun Jacob suuteli minua.
“Jake-” Yritin.
“Tiedän. Ajattelet vieläkin Ryania”, Jacob sanoi ja painoi katseensa maahan.
“Jake, en minä Ryania-”, jätin lauseen kesken, en halunnut valehdella. Tietenkin ajattelin Ryania, joka päivä, joka yö, jok’ikinen minuutti. Lähdimme mitään sanomatta autolle. Automatka tuntui kestävän ikuisuuden, kiusallisessa hiljaisuudessa.
Onnekseni äiti ja isä nukkuivat kotiin päästyäni.
Huomenna tulisi olemaan se päivä.
A/N: Pahoittelen tässä tuli teille pienen,pieni väliluku. En saanut kirjoitettu pitempää, sillä word feidasi minut :( Mutta viikonloppuna on luvassa pitempi pätkä :) thänkju.
-
Dude, you've a new reader!
Jootota luin ton edellisen luvun jo silloi kun se ilmestyi mutta laiskotti niin paljon etten viitsinyt kommata mitään. ;)
Toi eka luku oli tommonen suht sopivan pitunen mutta valitettavastiminäenpitänytsiitäettätämälukuoliniinlyhyt. (toki tämäkin oli parempi kuin ei mitään!)
Ei tuolla muita virheitä tainnut näkyä (kun näköjään katsastelet ne niin hyvin) kuin esim tämä:
Siitä oli viikko kun olin saanut tietää, että minulle adoptoitaisiin veli.
tuon "kun" sanan eteen tulee aina pilkku..:) joo eipä sekään ollut paha mutta aattelimpahan nytten vähän valaista :)
ää tulipas tästäkin kommentista sekava..
jjatkoa :3
-
tämä oli aika lyhyt luku, mutta niin kuin sanoit 'väliluku'.. =) mutta toivon, että näitä ei tule enempää ;)
virheitä en jaksanut etsiä tuolta tekstistä, tällä kertaa... :D
jatkoa pyytelisin?
~E_Bella~
-
Jeeh jatkoa tuli :D
Kääk miten lyhyt, mut kai yks tällänen menee,
älä ota tollasia välilukuja tavaks ;)
Mutta, tykkäsin, vaikka lyhyt olikin :D
Jatkoa pian? :D
-
Mulla meni tämän tokan luvun loppu vähän ohi vaikka luin monta kertaa... Joo mutta kuulostaa oikein hyvältä! Jään seuraamaan
Jatkoa odottaen Arosalie
-
Uuu, interesting. Uusi lukija ilmoittautuu..
Kauhean nysä oli tuo kakkonen, mutta menköön nyt tämän kerran. Jäin nyt miettimään Ryanin kohtaloa, mutta kai sekin sitten selviää.
Odottelen jo nyt Edin ja Bellan ehkä tulevaa romanssia, vaikka Ed ei edes ole vielä tarinassa. Voi minua. ::)
Mutta jatkoa, please ♥
~Virheellinen
-
Totta, tämä oli kyllä aikamoinen nysä. ;D Mutta eipä se nyt hirveästi haittaa, kunhan et tee älyttömästi tuollaisia välilukuja.
Ja minuakin jäi mietityttämään se Ryan... Kai me saamme tietää piakkoin jtn hänestä?
Mutta muuten pidin. Mitään erikoisempaa tähän on aikas vaikea laittaa, on niin vähän tekstiä siinä luvussa, että rakentavaa ei saa.
Joten toivottavasti hieman pidempi jatko tulee piakkoin. :)
Chew
-
Sinäänsä ihan kiva pikku väliluku, vaiks aika tommone mis ei ollu mitää tärkeetä.
Mut joo. Tykkäsin ja Toivottavasti se seuraava jatko on paljon pitempi^^ :D
Joo. Jatkoo :D
-
Jatkoa olen jo kirjoittanut, mutta sen on betallani :(
Sen pätkän jälkeen ei ole sitten tulossa lähiaikoina jatkoa, koska tietokoneeni hajosi ja on henkilökohtaisia ongelmia...
-
Tää oli aika lyhyt, mutta hyvä.
Jään odottamaan jännityksen kera Edwardin saapumista : D
-
Tää oli erittäin ihana luku<3
sori enn löytäny tätä ficcii nipiti ettii kauvaan 8(
hmm...hiukan lyhyt mutta se on wördin syytää !
pian jatkoaa<3
~Tattinen`
-
Oli joo kyllä aika lyhyt... Mutta ei se mitään ! :D
Ynh... Jacob.. Eduu vaan kehiin piakkoisiiin maisemiiin!! :)
KiitänkiitänkiitänkiitänplysLisäälisäälisää :-*
-
A/N: Anteeksi, että kesti :( Pituudesta saatte taas kerran mäkättää :D
Mutta lukuja ei nyt tule kovin usein sillä nyt on ollut vähän kiireitä. Kotonakin tekee hieman tiukkaa :-\
Nauttikaa nyt tästä pikkusesta pötköstä. :D
Luku 3.
"Bella", äitini lempeä ääni kuului sängyn reunalta.
"Niin?" Yritin kysyä mukamas tietämättömänä, vaikka tiesin tasan tarkkaan miksi äiti oli tullut herättämään minut.
"Edward saapuu tänään." Äiti vastasi pahoittelevasti, mutta äänessä oli silti iloa.
"Mhm, tulen pian." Mutisin takaisin ja käänsin äidille selän. Kuulin äidin poistuvan. Makoilin sängyssä vielä hetken, huokasin syvään ja päätin ottaa rentouttavan kylvyn. Edward? Hänen nimensä oli Edward? Outo nimi. Kuulostaa hieman ulkomaalaiselta. Ei,ei ulkomaalaiselta, vaan vanhalta. Toivottavasti hän on nörtti. Miks toivon hänen olevan nörtti? Minua nauratti ajatukseni. Edward nimestä minulle tuli mieleen, lyhyt, pullea, isot silmälasit, pullaposket, naama täynnä finnejä, muotitajuton ja ujo poika. Nauroin ääneen kuvitukselleni, en tiennyt, että minulla riitti mielikuvitusta sellaiseen. Kylvystä päästyäni kuivasin hiukseni ja rasvasin koko kehoni Cucci rasvalla, koska ihoni, erityisesti jalkani, olivat todella kuivat.
Alice oli valinnut minulle keltaisen kukkamekon, mekko oli vyötäröltä korsettimaisen tiukka ja siinä oli niskalenkki, jalkaani olin saanut keltaisella kankaalla päällystetyt täyspohjaiset korkosandaalit. Oli pakko myöntää, näytin kauniilta. Mekko istui täydellisesti ja kengät tekivät jaloistani sirommat. Äidin kutsu keskeytti peilailuni. Katsoin äkkiä vielä ikkunasta, en nähnyt muuta kuin kuparinväriset sotkuiset hiukset missä oli kultaisia vivahteita, auton takapenkillä. Lähdin juoksemaan rappusia alas, kohti aulaa, onnekseni en kompastunut. Saavuin olohuoneeseen ylpeä hymy naamalla, näytin varmaankin idiootilta. Ovi avautui, sieltä ensimmäisenä sisään tuli autokuskimme Simon, vatsani oli täynnä pieniä perhosia. Tuntui siltä, että tämä olisi jokin hidastettu tv-ohjelma, hetken kuluttua kauan odotettu vieras saapui. Haukoin henkeäni, hän näytti ihan Ryanilta, vihreät silmät, söpösti sotkussa olevat hiukset, täyteläisen punaiset huulet ja sopivan lihaksikkas vartalo. Pojalla oli päällä mustat tiukat farkut, valkoinen t-paita ja sen päällä pitkähihainen ruutupaita, hihat käärittyinä puoliväliin. Ei hän ollutkaan mikään nörtti. Poika katsoi minua hieman hämmästyneenä ja pelästyneeltä. Näytinkö minä pelottavalta? Tajusin asian hetkessä, sen miksi poika katsoi minua hämmentyneenä. Syy oli siinä, koska minä tuijotin häntä vihaisena, voisi sanoa melkeimpä, että murhaavalla ilmeellä. En saanut vihaista ilmettä pois kasvoiltani. Minä vihasin häntä, vaikka en vielä edes tuntenut poikaa. Vihasin sitä, että hän näytti ihan Ryanin kopiolta. Vihasin hänen hiuksia. Vihasin hänen silmiä. Vihasin hänen vaatetusta. Vihasin hänen huulia, ei, minä rakastin jo nyt hänen huulia, ne näyttivät liian houkuttelevilta. Ei, minä en voinut rakastaa hänessä mitään, sillä minä vihasin häntä, vihasin kaikkea mikä liittyi häneen.
"Hei Edward, sinä taidatkin muistaa minut? Carlisle Cullen." Isäni sanoi pojalle samalla osoittaen itseään.
"Öm, joo, sinähän olit isäni lääkäri?" Poika vastasi samettisellä äänellä, kohottaen kulmiaan ja näyttäen hieman mietteljäältä.
"Joo. Osanottoni vielä kerran."
"Olen niin pahoillani." Äitini halasi Edwardia nyyhkyttäen.
"Ei se ole teidän syytänne." Poika vastasi, halaten äitiäni takaisin. Voi huoh, isä ja äiti olivat jo hänen pauloissaan. Pyörittelin silmiäni ja huokasin äänekkäästi.
"Vaimoni Esme ja tyttäreni Isabella." Isäni esitteli meidät.
"Bella", korjasin kiukkuisesti. Isäni hakulaite piippasi. Hän pahoitteli, että hänen piti mennä ja lupasi palata päivälliseen mennessä, jotta voisimme jutella yhdessä 'perheenä'. Ennen lähtöä isä pyysi, että esittelisin Edwardille hänen huoneensa ja muutenkin esittelisin hänelle hieman taloa, pyörittelin hetken silmiäni, mutta nyökkäsin sitten. Isä lähti autollensa, äiti perässä. Hänellä oli kuulemma jotain asiaa isälle.
Seisoimme hetken kiusallisessa hiljaisuudessa, kunnes lähdin kävelemään rappusille. Poika vain seisoi paikoillaan.
"Noh, tuletko sinä vai pitääkö minun kantaa sinut?" Tiuskaisin pojalle, mulkaisten häntä ilkeästi. Poika lähti mitään sanomatta seuraamaan minua. Molemmat olimme hiljaa melkeinpä koko matkan, rappusien yläpäässä Edward uskalsi sanoa jotain. Olinko niin pelottava?
"Hei, olen Edward." Kohotin kulmiani. Ihan kun en tietäisi
"Älä puhu minulle, en halua sinua tänne." Sanoin kylmästi takaisin, en edes nostanut katsettani rappusista.
"Auts", kuului hiljainen mutina takaani. Hän varmaan luuli etten kuullut. Näytin pojalle hänen huoneen.
"Um, tässä on huoneesi. Päivällinen on kello kolme." Yritin sanoa mahdollisimman ystävällisesti, mutta se tuotti vaikeuksia.
"Okei." Edward vastasi silmäillen huonettansa. Poistuin huoneesta.
Heittäytyin sänkyyni ja purskahdin itkuun. Miksi minun pitää olla hänelle niin ilkeä? Miksi hänen pitää muistuttaa Ryania? Hänestä tulee mieleen vain pahoja muistoja. Minun on pakko pitää Edwardiin etäisyyttä. Havahduin mietteistäni kännykkäni ääneen. Näytöllä vilkkui Alicen nimi ja kuva.
"Bella." Vastasin turhaantuneena
"Hei Bella, Alice täällä. Arvaa mitä?" Alice sanoi innoissaan.
"Noh", vastasin mukamas kiinnostuneena.
"Me päätettiin tulla pitämään sulle seuraa, joten minä, Rosie, Jasper ja Emmett ollaan kohta teillä." Alice pulputti vielä enemmän innoissaan.
"Alice. En jaksaisi nyt." Yritin vastustella, vaikka tiesin sen olevan turhaa. Alice sai aina tahtonsa läpi.
"Nähdään kohta." Puhelimesta kuului enää vain piippausta. Alice ei kestänyt olla tietämättömyydessä, hänen oli pakko saada tietoa uudesta 'veljestäni'.
Ulkona paistoi aurinko joten olin ihan varma, että me mentäisiin altaalle. Etsin vaatehuoneestani khakin väriset bikinit, bikinien seuraksi laitoin valkoisen topin ja sen päälle henkseli farkkushortsit. Varvastossujen löytämisessä kesti hieman. Ajattelin olla kohtelias ja pyytää Edwardia mukaan altaalle.
Koputin oveen hieman hermostuneesti.
"Mhm." Kuului oven toiselta puolelta. Oletin sen olevan lupa avata ovi, joten avasin oven ja astuin huoneeseen.
"Öh..R-Edward, haluaisitko tulla minun ja kavereitteni kanssa altaalle?" Mitä helvettiä, olinko minä juuri sanomassa häntä Ryaniksi?
"Enpä taida. En kaipaa sinun seuraasi." Edward vastasi tylysti. Hän edes vilkaissut minuun, tuijiotti vaan kirjaansa.
"Minun kanssa? Mitä pahaa minä olen tehnyt?" Kyselin huulta purren.
"Miks edes olet täällä? Sinä et halunnut minua tänne, sinä et halunnut minun puhuvan sinulle" Edward vastasi kylmästi, painottaen sanaa sinä.
’’No nyt haluan.’’ Sanoin närkästyneenä samalla jalkaa polkien. En saanud vastausta joten poistuin huoneesta
Olin arvannut oikein, vietimme päivän altaalla. Alice yritti saada minulta mahdollisimman paljon tietoa Edwardista.Kerroin Alicelle vaan, että tiesin pojan nimen enkä muuta. En jaksannut kuvailla Alicelle Edwardin ulkonäköä, koska se olisi vain järkyttänyt häntä. Alice suri yhä Ryania. Rosalie ja Emmett olivat altaalla toistensa kimpussa, eivätkä he välittäneet,että kuusi silmäparia katselivat heitä. Kuuntelin Alicen muoti höpotyksiä.
"RYAN!" Alicen kiljunta sattui korvissani.
-
Ei kestolla tai pituudella ole väliä, kun se palkitaan upealla luvulla. Pidin erittäin paljon.
En saanud vastausta joten poistuin huoneesta
Yhden ainoan virheen löysin, pitäisi varmaan lukea saanut. Ei tuo pieni virhe kuitenkaan haitannut lukunautintoani.
Jatkoa taas kun vain ehdit. Sitä kyllä jaksaa odottaa. :)
-
Jälleen hyvä luku, mutta nyt silmiini paistoi ikävästi virheitä. Johtuneeko kiireistäsi vai mistä, mutta ei sillä väliä.
Löysin siis vaikka mitä. Kielioppivirheitä... Kirjoitusvirheitä...
Laitankin tähän niitä:
Joo, siis heti alusta alkaen löytyi virheitä.
"Bella", äitini lempeä ääni kuului sängyn reunalta.
"Niin?" Yritin kysyä mukamas tietämättömänä, vaikka tiesin tasan tarkkaan miksi äiti oli tullut herättämään minut.
"Edward saapuu tänään." Äiti vastasi pahoittelevasti, mutta äänessä oli silti iloa.
"Mhm, tulen pian." Mutisin takaisin ja käänsin äidille selän. Kuulin äidin poistuvan.
Olit tuohon ensimmäiseen vuoropuheluun laittanut ihan oikein tuon ", jutun. Sitten tuossa: "Edward saapuu tänään." Äiti vastasi. Särähti aika lailla korvaan. Sen pitäisi varmaan olla: ", ;)
Miks toivon hänen olevan nörtti?
Puhekielisyys särähti myös, sillä teksti on muuten kirjakieltä mutta sitten kaksi kohtaa löytyi puhekielellä. Tuo siis ja:
"Miks edes olet täällä?
Tämä.
Alice oli valinnut minulle keltaisen kukkamekon, mekko oli vyötäröltä korsettimaisen tiukka ja siinä oli niskalenkki, .? Jalkaani olin saanut keltaisella kankaalla päällystetyt täyspohjaiset korkosandaalit. Oli pakko myöntää, näytin kauniilta. Mekko istui täydellisesti ja kengät tekivät jaloistani sirommat. Äidin kutsu keskeytti peilailuni. Katsoin äkkiä vielä ikkunasta, en nähnyt muuta kuin kuparinväriset sotkuiset hiukset missä oli kultaisia vivahteita, (ylimääräinen pilkku) auton takapenkillä. Lähdin juoksemaan rappusia alas, kohti aulaa, onnekseni en kompastunut. Saavuin olohuoneeseen ylpeä hymy naamalla, näytin varmaankin idiootilta. Ovi avautui, sieltä ensimmäisenä sisään tuli autokuskimme Simon, vatsani oli täynnä pieniä perhosia.(Voisit hieman parantaa tätä lausetta. Kuulosti hieman oudolta.) Tuntui siltä, että tämä olisi jokin hidastettu tv-ohjelma, .? Hetken kuluttua kauan odotettu vieras saapui. Haukoin henkeäni, hän näytti ihan Ryanilta, vihreät silmät, söpösti sotkussa olevat hiukset, täyteläisen punaiset huulet ja sopivan lihaksikkas vartalo. Pojalla oli päällä mustat tiukat farkut, valkoinen t-paita ja sen päällä pitkähihainen ruutupaita, hihat käärittyinä puoliväliin. Ei hän ollutkaan mikään nörtti. Poika katsoi minua hieman hämmästyneenä ja pelästyneeltä. Näytinkö minä pelottavalta? Tajusin asian hetkessä, sen miksi poika katsoi minua hämmentyneenä. Syy oli siinä, koska minä tuijotin häntä vihaisena, voisi sanoa melkeimpä, että murhaavalla ilmeellä. En saanut vihaista ilmettä pois kasvoiltani. Minä vihasin häntä, vaikka en vielä edes tuntenut poikaa. Vihasin sitä, että hän näytti ihan Ryanin kopiolta. Vihasin hänen hiuksia. Vihasin hänen silmiä. Vihasin hänen vaatetusta. Vihasin hänen huulia, ei, minä rakastin jo nyt hänen huulia, ne näyttivät liian houkuttelevilta. Ei, minä en voinut rakastaa hänessä mitään, sillä minä vihasin häntä, vihasin kaikkea mikä liittyi häneen.
Erityisesti tässä kappaleessa löytyi aika paljon "virheitä". Laitan ne punaisella, niin erottuu. :)
"Hei Edward, sinä taidatkin muistaa minut? Carlisle Cullen." Isäni sanoi pojalle samalla osoittaen itseään.
Tässäkin tuo ", juttu.
En laita enempää noita "vuoropuhelu"-virheitä, sillä niitä oli ihan kohtalaisen paljon. Ja en halua tehdä tästä mitään kirjaa, sillä tämä vivahtaa jo nyt ikävästi yhdeltä luvulta.
Ihan kun en tietäisi.
Hih, piste puuttuu.
Heittäytyin sänkyyni
Olisiko mieluummin Heittäydyin
Noin. Ja sitten huomauttaisin vielä, että tuo loppu meni aivan liian nopeasti. Ensiksi Bella ja Alice juttelee mukavia, ja sitten siihen hyppää jo Ryanin nimi. :o En ihan käsittänyt. Tuliko se Ryan siis Bellan luokse vai...?
Joka tapauksessa, kirjoittelepa jatkoa mahdollisimman pian. :)
Ja anna anteeksi kun olen tällainen pilkunviilajaa, en vain mahda mitään tavalleni.
-
Sopivan pitkä luku oli, mutta virheitä löysin jostain ja Chewy niistä jo mainitsikin, joten en jaksa niitä tähän laittaa.. :) (sekava lause ;D)
Toi loppu meni hieman nopeesti, mutta muuten tykkäsin(paljon)! <3 Edi tuli kuvioon! =D Bella oli ihan paras.. *älä puhu minulle. en halua sinua tänne* ;D
jatkoa pyytelen! <3 ;)
-
Pahoittelen virheitä. Ensi luvut luen vähän tarkemmin läpi. ::)
- loveya, maria
-
Kuka on Ryan?
Mut joo. Tykkäsin ja tällee. Ihana<3
Joo, en osaa sanoo mitää järkevää.
JATKOA!!!!
-
TÄÄ ON HYVÄ! Ja tottakai tosi mielenkiintoinen. ;D
Osaat kuvailla hyvin ja kirjoitat sujuvasti. Toki on muutama kirjoitusvirhe. Mutta niitä en itse huomannut, jotkin ovat kumminkin niitä huomanneet joten näköjään niitä siellä teksissä oli.
Eikös se Ryan ollut se Bellan ex-poikakaveri? Vai?
Jatkoa odottelen...
-
Rassermus ja Lööperiikka - Hmm, Ryan, Ryan, Ryan, Ryan.Kuka hän mahtaa olla? ;) Selviää sitten kun Bella ja Ed tutustuu ja Bella uskalaa avautua Ewardille. Mutta sen paljastan että Ryanille on tapahtunut jotain todella hirveetä :o ;D
-
OOOH!!!!<<3
ihan mahtava luku !<3
virheitä en löytänyt koska niitä on näköjään jo korjailtu: D
ääh..nyt ei mitään rakentavaa tuu , sry<3
mut sen tiiän et jatkoa on tulossa ja sitä mä myös toivon<3
~Tattinen`
-
Ihanaa tekstiä!
En malta odottaa jatkoa! :D
Veikkaampa että Edward päätti tulla tervehtimään... ;)
-
Oih äkkiä lisä tietoja tästä mystisestä Ryanista! Ei tässä muuta ollutkaan. Hyvä luku :D
-
Oon iloinen. :--D ihan vain sen takia, että joku muukin kirjoittaa kuin minä!
siis esim näin. "En halua sinua tänne." Tylysti tokaisin hänelle. Eli ei mitään tyhmiä "," juttuja. :---D älytkää minua.
Jatkoa odotan lliian innoissani. :--))
xoxo, sanna m.
-
Sait uuden lukijan! Jatkoa?? ???
-
Ei ole tulossa jonkin aikaa jatkoa, koska ei yhtään inspaa. :'(
Olen myös ajatellut poistaa tän ficin, katson nyt. Tuskinpa, mutta jatkossa kestää.
Muita ficcejä meneillään ja sitte koulu painaa päälle ja nyt jo 4 pv ollut angiinassa.
Huhu.
-
Älä poista. Tää on ihana ficci.
-
ota kaikki aika jonka tarvitset hyvään inspiraatioon, mut älä vaa mee poistaa tätä!
-
EI ET SAA POISTAA TÄTÄ!!!!
Kirjottele kun saat inspistä...
-
et todellakaa oo poistamas ! mä rakastan tätä ficciä ja shä shuppermiäs tiedät sen, jote inspistä kehii!
-
Hyviä uutisia! Neljännen luvun olen vihdoin jaksanut kirjoittaa teille. Pahoittelen pitkää aikaväliä, ei ole oikein ollut mitään ideoita tämän suhteen. Tämä luku on nyt mitä on. Hieman tylsä ja anteeksi jos menee liian nopeasti? :D
Luku 4.
"RYAN!" Alicen kiljunta sattui korvissani.
Ryan? Näkikö Alice harhoja? Käännyin ympäri ja takanani ei todellakaan seisonut Ryan, vaan Edward. Ehdin räpäyttää silmiäni ja Alice roikkui jo Edwardin kaulassa.
”Voi, tiesin, minä tiesin, että tulet takaisin.”Alice sanoi iloisena ja halasi Edwardia. Poika näytti hämmästyneeltä, mutta halasi kuitenkin takaisin. Nyt Rosaliekin oli noussut altaasta ja oli kävelemässä kohti Edwardia, iloinen ilme naamalla.
”EI! Stop! Aikalisä! Alice, tänne, heti! Rosalie seis!” Huusin ja samalla näytin käsillä merkkejä miten pitäisi toimia. ”Ensinnäkin; Tuo poika ei ole Ryan. Toiseksi; Tuo poika on Edward, velipuoleni. Kolmantena; Ette vain voi mennä halailemaan tuntemattomia.” Paasasin Alicelle ja Roselle.
”Mi-mitäh? Onko tuo veljesi?” Alice kysyi hämmentyneenä ja osoitti poikaa.
”Velipuoleni.” Oikaisin pisteliäästi.
Syvän hiljaisuuden rikkoi Emmett. Tietenkin.
”Näytät aika paljon Ryanilta, mutta hän on menneisyyttä ja sinä tulevaisuutta. Olen muuten Emmett.” Emmett selosti ja läppäsi Edwardia olkapäähän.
”Kai minä sitten olen tulevaisuus.” Edward sanoi ja vilkaisi minuun. ”Olen Edward.” Pojat tekivät jonkun käsijutun ja lähtivät altaaseen. Emmett ehdotti, että otettaisiin kisa, kuka hyppää isoimman pommin. En pitänyt uimisesta joten kieltäydyin ja jäin aurinkotuolille ottamaan aurinkoa. Alice ei halunnut mennä uimaan, koska hänen hiuksensa menisivät kuulemma pilalle ja Rose halusi muuten vain jäädä kanssamme.
Emmett tietenkin voitti kisan. Edward jakoi toisen sijan Jasperin kanssa. Ihailin Edwardin vartaloa, vaikka en olisi saanut. Hän oli sentään velipuoleni, mutta eihän unelmat pahaa tehnyt? Eihän kukaan tietäisi eikä tulisi tietämäänkään.
”Mitä mieltä olet Edwardista? Eikö hän olekin hyvännäköinen?” Alice töksäytti ja vinkkasi silmää.
”Öh… tota… öö… hän on ihan… kiva.” Vastasin hämmentyneenä. Alice hymyili omahyväisesti ja jatkoi sitten keskusteluaan Rosen kanssa. En viitsinyt syventyä heidän keskusteluun, joten suljin silmät ja keskityin auringon ottamiseen.
Yhtäkkiä tunsin kuinka nousin ilmaan. Juuri kun ehdin avata silmät, lensin suoraan uima-altaaseen. Kiljaisin. Vesi oli kylmää. Kuulin myös Rosalien ja Alicen kiljaisut ja poikien räkätykset, erotin nauruista Edwardin naurun, se oli suloisinta mitä olin koskaan kuullut. Nousin pintaan vihaisena.
”Kuka. Helvetin. Idiootti. Keksi. Tämän?” Sanoin vihaisena, arvatenkin Emmettin olevan kaiken alku ja juuri.
”Sori Bella, mutten voinut vastustaa kiusausta. Sinut veteen heitti kylläkin Eddie.” Emmett hekotti ja osoitti Edwardia. Eddie? Mikä tyhmä lempinimi.
”Idiootit!” Huusin vihaisena ja uin rappusille.
Rappusilla seisoi Edward.
”Olen pahoillani.” Hän sanoi anteeksipyytävästi.
”Etkä ole! Pois tieltä, apina!” Rääyin vihaisesti ja yritin tönäistä Edwardia pois tieltäni. Edward oli kaatumassa altaaseen, mutta nappasi vyötäröstäni kiinni, tasapainoni horjui ja molemmat lensivät selkä edellä altaaseen.
”EI!” Ehdin vielä huutaa ennen kuin tipuin. Vesi oli edelleen kylmää, mutta Edwardin kädet tuntuivat rauhoittavilta vyötärölläni, vaikka se olikin väärin. Happeni oli loppumassa joten minun oli pakko nousta pintaan. Pinnalla minut valtasi viha ja Edwardin virnuilu sai minut vielä enemmän vihaisemmaksi.
”MIKÄ HELVETTI SINUA VAIVAA?!” Huusin vihaisesti ja läpsin Edwardia. ”Olet täyskusipää. Vihaan sinua!” Sanoin hieman hiljempaa ja uin rappusille, uudestaan. Ylös päästyäni marssin suoraan sisälle samalla huutaen haukkumanimiä Edwardille. Minä vihasin häntä.
Vaihdettuani vaatteet kännykkäni pirisi. Tekstiviesti.
Muista huomenna ne bileet meillä. Ilmoita muillekin ja saat pyytää omia kavereita mukaan. Pusuja.
James.
Olin seurustellut ennen Ryania Jamesin kanssa. Eikä poika vieläkään uskonut, että kaikki oli ohi. En viitsinyt vastata. Kuulin altaalta kikatusta, luultavasti Alicen. Näin ikkunasta kuinka Edward hauskutti ystäviäni. Se paskiainen. Ajattelin vihaisesti ja juoksin alakertaan.
”Edward! Tänne! Heti!” Huusin ovelta. Edward hölkkäsi luokseni, kysyvä ilme kasvoillaan.
”Niin?” Hän kysyi kulmia kohottaen.
”SINÄ, pysy erossa ystävistäni, en halua menettää heitä tuollaisen idiootin takia!” Räyhäsin vihaisena ja tökin Edwardia sormella rintaan, poika peruutti kohti seinää.
”He itse halusivat tutustua minuun.” Hän vastasi hämillään.
”Niin, mutta sinun täytyi tulla tänne, pilaamaan elämäni. Miksi? Miksi et voinut vain pysyä poissa? Anna minun elää rauhassa! Olet satuttanut minua jo tarpeeksi.” Nyyhkytin loppuosan. Edward halasi minua tiukasti.
”En tiedä mitä sinulle on tapahtunut, mutta en halua tehdä sinulle mitään pahaa. En tullut satuttamaan sinua.” Edward kuiskasi korvaani.
”Tiedän.” Kuiskasin hiljaa takaisin ja ummistin silmäni, annoin kyyneleiden tulla. Edward vain piteli minua tiukassa halauksessa.
Hetken itkettyäni yritin ryhdistäytyä. Olin sanomassa pahoitteluni, että olin pilannut hänen paidan, mutta tajusin ettei pojalla ollutkaan paitaa.
”Tämä on väärin. Minun pitää mennä. Anteeksi. Kaikesta.” Mutisin itkuisena ja lähdin juoksemaan yläkertaan. Olin sekoamassa, en tiennyt mitä tehdä, en tiennyt mitä tunsin Edwardia kohtaan.
Olin päättänyt mennä Jamesin juhliin. Minun piti saada muuta ajateltavaa. Koulujen alkuunkin oli enää pari päivää, sota Tanyan kanssa voisi alkaa taas.
-
Ihana lisää vaan toi loppu oli paras ku bella itki ja eddie lohdutti sitä
-
aaaaaw<<3 (: ihana jatko. Lyhyt oli, mutta entä sitten? :D
nyt vaan juoni vois mennä näin (jameneekinmunpäässä): Bella ja Eddie rakastuu ja sit Alice saa tietää ja sitten se juonii jotain ja sitten ne vanhemmat saa tietää lopulta, ja Eddien pitää muuttaa pois, jonka jälkeen Bella murtuu ja Emmett auttaa sitä löytämään Edwardin uudelleen, mutta velipuoli onkin jo menehtynyt. Bella tekee itsemurhan lopuksi, koska hänen suuri rakkautensa ei ole elossa.
:D toivottavasti auttaa inspiksen haussa :D
♥ sanna m.
-
ooh :O
siis tää ylitti mun toiveet iha todellaki:O
tää oli ihan mieletön luku :oooo
oon vielki iha ämmillää:O
mut mä en tajuu bellaa, mikse esittää tollast et se vihais eddiee mut sit oikeesti himoo sitä ?
nomut mä oon myös sitä mielt et niitte täytyy mennä yhtee!!!
hihii toi oli hauska ku ne lens veteen (:
annan sinulle aikaa jatkoon<3
~Tattinen`
-
Edi on liian ymmärtäväinen. :D
No, ei oikeesti, mutta oli pakko laittaa jotai. ;D
Lyhyt oli hieman, ja sillein, mutta ei se haitannut.
Ihana oli ja jatkoa toivon heti kun saat inspiksen! :)
-
Ihana luku... ;D
Tuliha sitä jatkoa!
Jatkoa odottelen
-
Laitan tämän ficin nyt hetkeksi tauolle, sillä aika ei riitä tähän ny. Eikä oikeastaan inpspaa yhtään. Mutta kyllä minä jossain vaihes vielä jatkan tätä. :)
Siihen asti, näkemiin :-*
-
Bella murtuu ja Emmett auttaa sitä löytämään Edwardin uudelleen, mutta velipuoli onkin jo menehtynyt. Bella tekee itsemurhan lopuksi, koska hänen suuri rakkautensa ei ole elossa.
^ ei ei tommosta , tän täytyy olla semmonen "ja niin he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti <3" :) mut tottakai edwardin ja bellan suhde täytyy olla enemmänku sisko-veli suhde !
joo mutta tosi ihana ficci jatka ihmeessä , kiitos lukuelämyksestä ja toivon että jatkat kirjoittamista !
♥ ; annamaU-
-
Uu... Bella on eka niinku: "Mä vihaan sua!", mut sit se kuiteski aattelee: "Pitää saada Edward!".
Juu en oo ennen kommannu mut kuiteski jatkoa odotan ;D
~sajusa
-
Uuu.. Tälläset on kivoij missä Bella vihaa Eddiee :D En tiedä miksi ne on niin ihanii, mutta tyksin ihan hirveesti tästäkin sitten :D
Ryan joko kuoli tai sitten katos :D Toivottavasti katos ja sitten se tulis jossain vaihees ku Eddie ja Bella on ihan rakastuneita ja sitten Bella jättää Eddien ja karkaa Ryanin kaa... Mut sitten Bella onkin raskaana ;D Mä sekooon...
Uum, jooh, jatkoa toivon :D
~raww!
-
Joo. Luin tän itse läpi juuri äsken ja eka ajatus oli 'Olenko MINÄ tehnyt tämän?? :o' Aivan järkyttävää tekstiä. Löysin myös monia kirjoitusvirheitä. Heh. ;D
Tästä juonesta henkilökohtaisesti pidän. Jatkoa varmasti jossain vaiheessa.