Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Demeter - 26.07.2007 22:44:53
-
Tittle: Helvetisti järkeä
Author: Demeter
Pairing: Harry/Ron
Genre: slash, fluffy, one-shot
Rating: S
Beta: Wiwiene <- tack!
Disclaimer: J.K. Rowlingin hahmot, joita minä vähän lainailen. Ja ok, otsikko on peräisin Zen Cafén piisistä, vaikkei tämä siihen lauluun pohjaudu mitenkään. Ja lopetusrepliikki on varastettu törkeästi eräästä noin 80-luvun saippuasarjaohjelmasta. Kuitenkin kaikki, mikä siinä välillä ehtii olemaan, on minun ;}.
Summary: Vesipisarat katosivat, pisamat eivät. Kummallista. Todella kummallista… Että pystyi noin vain pyyhkimään täpliä pois vartalostaan, mutta niiden alla olevat useat pisamat eivät suostuneet lähtemään minnekään. Hän mietti hetken… Ja päätti mennä juttelemaan Harryn kanssa asiasta.
A/N: Jep, en ole kirjoittanut yhden yhtäkään kokonaista fickiä kokonaiseen vuoteen. Niinpä tämä on vähän jännä paikka. Oli kuitenkin kiva kirjoittaa pitkästä aikaa ja saada jotain aikaiseksi. Vaikkei tässä mitään maailman vaikeinta juonta ole, toivon että tästä joku saa edes jotain irti. Rehellistä palautetta kaipaisin. Kukapa ei!
Helvetisti järkeä
Ronald Weasley katseli vartaloaan mietteliäänä. Päällimmäiseksi erottui yksi asia – hän oli juuri astunut suihkun alta, ja oli nyt täynnänsä erimuotoisia ja – kokoisia vesipisaroita. Jotkut niistä valuivat hitaasti alas hänen ihoaan pitkin, toiset pysyttelivät paikallaan. Näiden pisaroiden alla oli kymmenittäin pisamia täplittämässä hänen ihoaan. Siellä täällä oli muutama pieni tummanruskea luomi, joka erottui selvästi vaaleampien pisamien viereltä. Ron kurtisti hieman kulmiaan ja kuivasi pyyhkeellä olkapäätään. Vesipisarat katosivat, pisamat eivät. Kummallista. Todella kummallista… Että pystyi noin vain pyyhkimään täpliä pois vartalostaan, mutta niiden alla olevat useat pisamat eivät suostuneet lähtemään minnekään. Hän mietti hetken… Ja päätti mennä juttelemaan Harryn kanssa asiasta.
Ron kuivasi nopeasti muun vartalonsa ja punaiset hiuksensa, jotka tiputtelivat alvariinsa viileitä pisaroita ympärilleen. Hän kietoi pyyhkeen lanteilleen ja astui ulos kylpyhuoneesta, ja samassa hän muisti. Ennen suihkuun menoa hän oli nakannut bokserinsa pyykkikoriin, kuten tavallista. Mutta ne olivat olleet hänen viimeiset bokserinsa, loput kun olivat nekin pyykkikorissa odottamassa pesuaan. Eikä hän ollut tietenkään pessyt vaatteitaan pitkiin aikoihin. Ei hän ollut jaksanut. Helvetti, hän kirosi mielessään, että pitikin olla aina niin vähän alusvaatteita!
Kuin varmemmaksi vakuudeksi hän penkoi vielä kodinhoitohuoneen pöydän, johon hänellä oli tapana laskea pestyt vaatteet ennen kuin vei ne vaatekaappiinsa. Mutta turhaan, missään ei näkynyt hänen alushousujaan. Kuitenkin pöydän reunalla oli pieni kasa laskostettuja vaatteita. Ron tiesi, etteivät ne olleet hänen, ja hän tiesi myös sen, ettei Harrylla ollut tapana viedä Ronin vaatteita edes vahingossa, mutta silti hän kahmaisi vaatekasan luokseen ja penkoi etsien sinne eksyneitä munanpeittimiään. Tulos oli juuri sellainen, minkä hän olikin odottanut saavansa: ei ainoatakaan Weasleyn vaatetta, mutta sen puolesta t-paitojen alla siisti kasa Harryn alushousuja. Ehkei hänen ystävänsä suuttuisi, jos hän lainaisi tämän yhden kerran… Vain yhden ainoan kerran! Ajatus kommandona kulkemisesta ei saanut häntä erityisesti riemastumaan, joten hän valitsi mahdollisimman huomaamattomat mustat bokserit, joita olisi voinut luulla hänen omikseen. Niin, jos ne eivät olisi olleet numeroa tai kahta liian pienet, eivätkä kiristäneet ollenkaan. Parempi kuitenkin kuin ei mitään, hän tuumi ja lähti astelemaan olohuoneeseen, missä Harry luki päivän lehteä.
”Harry, minä tässä ajattelin yhtä asiaa”, Ron sanoi istuessaan sohvan toiseen päätyyn. Lehden takaa kuului hyväksyvä mumahdus.
”Oletko sinä koskaan ajatellut minun pisamiani?”
”No jonkin verran.”
”Sitä, etteivät ne lähde pois?”
”Niin?”
”Eikö se häiritse sinua?”
”Eipä erityisemmin.”
”Eikö ne kyllästytä sinua?”
”Ei.”
”Mitä sitten?”
”Ihan somat ne ovat, usko pois.”
Ron rapsutti mietteliäänä leukaansa. Siinä tuntui pieni ajamaton sänki.
”Minä en tarkoita pelkästään kasvoissani olevia pisamia”, Ron tarkensi.
”Et tietenkään.” Harryn ääni kuulosti melko hajamieliseltä.
”Jos minun vartalostani voisi pyyhkiä pisamia yhtä helposti pois kuin vesipisaroita pyyhkeellä, pyyhkisitkö sinä ne pois? Tai edes osan niistä? Tai laittaisitko minut pyyhkimään joka aamu ylimääräiset pisamat pois, niin kuin sinä laitat minut joka aamu ajamaan parran?”
Harry laski lehden syliinsä ja katsoi tarkasti Ronin kasvoja.
”Sinä et ole tänä aamuna ajanut partaasi.”
”En niin, en vielä, kun nämä pisamat…”
”Pisamat ja pisamat, Ron”, Harry tuhahti, ”minä olen katsellut niitä melkein kymmenen vuotta. Jos minä vihaisin niitä, luuletko, etten olisi tehnyt asialle jotain? Keksinyt vaikka jotain konetta, jolla saisi poistettua ne? Opetellut loitsun, jolla ne voisi häivyttää? Eikä niitä sitä paitsi nyt ihan mahdottomasti ole.”
Ron ojensi käsivartensa Harryn nähtäväksi.
”Katso nyt. Täällä on ihan hirveästi niitä…” ja hän oikaisi vartalonsa niin, että Harry näki hänen vatsansa, ” ja täälläkin on hieman! Täällä kyljessä”, hän sanoi ja osoitti kylkeään, ”ja täällä navan lähellä”, hän jatkoi ja taputti navanseutuaan.
”Eivät ne minua haittaa, oikeastaan – ”, Harry yritti, mutta Ron keskeytti hänet:
”Ja kaiken huippu! Kai sinä olet jo huomannut, mutta vilkaisepa”, Ron intoili ja laski Harrylta lainaamiaan boksereita alemmas ja näytti sormellaan pisamia hänen alempaakin alemmassa alavatsassaan ja peniksensä varressa, ”aika sairasta, eikö?”
Harry katsoi ystäväänsä kuin yrittäen saada tämän toteamaan, että koko juttu on lähinnä jokin vitsi, mutta turhaan. Ron istua napotti niin totisen oloisena, katse tiukasti hänen silmissään, ettei hän tohtinut kysyä asiasta. Sen sijaan hän huokaisi syvään ja asetteli lehden uudestaan niin, että pystyi jatkamaan lukemista paremmin.
”Harry, minä olen tosissani”, Ron sanoi nyreänä.
”Et voi olla”, mustatukkainen sanoi alentuneena nostamatta katsettaan lehdestä.
”Miten niin en?”
”Käytä nyt aivojasi, yhdet vaivaiset pisamat…”
”Eivät ne ole vaivaiset!”
”Ihan miten vaan…”
”Minä vain haluan tietää, häiritsevätkö ne sinua”, Ron äyskähti ponnekkaasti.
”Johan minä sanoin! Ja ihan helvetisti järkeä miettiä joitakin pisamoita ja niiden olinpaikkaa muutenkin.”
”Se on pisamia, ei pisamoita.”
”Sinä kuulostat jo ihan Hermionelta…”
”Enkä kuulosta!”
Ron risti kätensä puuskaan rinnalleen ja tuijotti tympääntyneenä eteensä. Harrynkaan silmät eivät enää liikkuneet lehden tekstejä lukien. He olivat kauan vaiti. Harryn boksereiden kuminauhavyötärö painoi ihan vähän liikaa Ronin alavatsaan. Ronia tympäisi.
”Vieläkö sinä tykkäät minusta”, Ron kysyi tietämättään hyvin lapsellisesti.
”Joo, Ron”, Harry huokaisi ja nosti katseensa, ” kyllä minä sinusta tykkään. Ja tykkään myös niistä pisamistasi. Ihan joka ikisestä.”
Punatukan huulille nousi pieni hymy, ”anteeksi, minä vain ajattelin sitä, kun kävin suihkussa ja se tuntui niin oudolta, se kun pisarat lähti niin helposti pois…”
”Sinä olet hölmö, Ron”, Harry hymyili.
”Et sinäkään kovin fiksu ole.”
”Kiitos vain.”
He istuivat hetken taas hiljaisuuden vallassa, kunnes Ron nousi venytellen seisomaan ja sanoi menevänsä pukemaan.
”Minun vaatekaapilleniko”, Harry sanoi tahtomattaankin terävästi.
”Miten niin?”
”Eivätkö nuo bokserit olekin minun?”
Ron raapi päätään hieman vaivaantuneena. Hän muisti hyvin Harryn sanat siitä, että hän voisi lainata kysyttyään vaikka t-paitaa tai villapuseroa, mutta alusvaatteitaan tämä ei halunnut jaettavan.
”Monestiko minä olen sanonut”, Harry aloitti taas kuulostaen jo kyllästyneeltä aiheeseen, ”että älä ota minun boksereitani. Ainakaan ilman lupaa. Ainakaan sillä verukkeella, että sinulla ei ole puhtaana yhden yhtäkään – ”
”Mistä sinä sen tiedät?”
”Sinä et ole pessyt moneen päivään pyykkiä, ei tarvitse olla kummoinenkaan Sherlock että hoksaa sen.”
”Ai”, Ron sanoi hämillään, ”mutta tämä oli ikään kuin hätätapaus.”
”Niinhän sinulla aina.”
”Hyvä on, sinä saat nämä takaisin”, hän sanoi ja riisui samalla housut jalastaan, heitti ne Harryn syliin ja mulkaisi tätä tavattoman kylmästi, ”en minä niitä ehtinyt likaamaankaan. Ei tarvitse vaivautua kiittämään, herra Potter.” Niine sanoineen hän tassutteli ilkialastomana heidän makuuhuoneeseensa pehmeän sängyn peiton alle.
Siellä peiton alla maatessaan Ron kuunteli tarkoin, tekikö Harry mitään. Hetkeen ei kuulunut muuta ääntä kuin sanomalehden rapina Harryn kääntäessä silloin tällöin sivuja. Muutaman minuutin kuluttua kuului, kuinka poika laski lehden pöydälle, nousi jäseniään naksutellen ja askelsi makuuhuonetta kohti. Ron vaihtoi nopeasti asentonsa hieman kyyrynpään ja toivoi näin näyttävänsä hieman penseämmältä. Ei hän ollut oikeasti suuttunut Harryn huomautuksista, hieman vain tympääntynyt. Mutta Ron ei heti keksinyt mitään ihanampaa kuin sen, kun Harry tuli hänen luokseen sovintoa tehden. Sellaisen asian tähden kannatti mököttää hetki.
”Ron hei”, ovelta kuului hetken kuluttua. Punatukka pysyi vaiti.
”Senkin pahainen kakara, pikkuinen riemuidiootti”, Harry maanitteli hellästi. Ronia hymyilytti, sillä ensimmäinen osa Harryn sovinnontekoa oli lempeä, lähes hellyttävältä kuulostava nimitteleminen. Sen jälkeen alkaisi syytteleminen.
”Olet sinäkin yhdenlainen. Ei tuollaisesta tarvitse loukkaantua, voisit vain kysyä lupaa lainaamiseen. Ja mieti nyt vähän järjelläsi kannattaako tällaisesta alkaa mököttää. Saat aina kaiken vaikuttamaan siltä, että minä olen paha ja ilkeä setä, joka kohtelee kaltoin pientä väärinymmärrettyä Ronnieponnieta.”
”Niinhän se itse asiassa meneekin.”
”Höpön höpön”, Harry kielteli ja tuli istumaan ystävänsä viereen. Nyt alkaisi pahoitteleminen.
”Vaikka eihän minun olisi niin tarvinnut sanoa. Eihän minun olisi ollut pakko huomauttaa niistä boksereista, nehän ovat vain minun vaatteitani”, hän silitti pehmeästi Ronin pitkiä hiuksia. Leveästi hymyilevä suu kavalsi tämän lyhyehkön mökötyksen päättyneen.
”No niin puksuttajapoika, puehan nämä päällesi niin mennään kauppaan ostamaan molemmille muutamat uudet ja hienot bokserit.”
”Yhdellä ehdolla”, Ron sanoi Harryn kurottautuessa suukottamaan hänen poskeaan.
”No?”
”Jos minä saan valita sinulle ainakin yhdet”, hän vaati, ”ja kotiin palattua puet ne päällesi. Sen jälkeen voidaan tehdä jotain kivaa.”
”Eiköhän se käy”, Harry vastasi vetäen Ronin istumaan.
”Mennäänkö sitten?”
”Joo, ja Ron – kiitos, että naamassasi on pisamat kohdallaan.”
-
Vöh, tulen tännekin kertomaan miten paljon tästä tykkään.
”Senkin pahainen kakara, pikkuinen riemuidiootti”
”Noniin puksuttajapoika, puehan nämä päällesi niin mennään kauppaan ostamaan molemmille muutamat uudet ja hienot bokserit.”
<33
Kiitos tästä.
-
AWWWWWWWW.
Tarvitseeko oikeastaan sanoa muuta? Tuo kuvaa tunnelmiani tällä hetkellä parhaiten. *__* Tämä oli ihan tavattoman söpö ja fluffyinen ficci, juuri sellainen joita rakastan. Ron oli ihanan höpsö ja Harry ihanan... no ihanan höpsö-Ronin rakas. Hyvä että tajusin tämän parituksen mahtavuuden vähän aikaa sitten, muuten olisi jäänyt tämäkin yli-ihana ficci lukematta. Kritiikkiä et saa. Saisit toki jos sellaista olisi mahdollista antaa, mutta ei ole. Kirjoita seuraavalla kerralla vähän huonompi ficci.
Ron vaihtoi nopeasti asentonsa hieman kyyrynpään ja toivoi näin näyttävänsä hieman penseämmältä.
Aww, niin Ron. 8DD Ihan mahtavaa. Kiitos tästä ficistä.
-
Aivan ihana, söpö, hassu ja todella, todella fluffyinen ficci : D Tykkäsin kovasti. Minusta on tulossa tämän parituksen suurikin fani.
Todella suloista että ficin idea on oivallus siitä, että vesipisarat voi pyyhkiä iholta pois, toisin kuin pisamat :'D On se ainakin omaperäinen idea ficille! (: Vuoropuhelut olivat loistavia, ja Harryn sovinnontekotaktiikat (ja se, että Ron tunsi ne niin hyvin), oli hauskaa luettavaa. Oikeastaan kaikki tässä oli ihan ylisöpöä, mutta joitain yksittäisiä lempikohtia etsin:
”Se on pisamia, ei pisamoita.”
”Vieläkö sinä tykkäät minusta”, Ron kysyi tietämättään hyvin lapsellisesti.
”Joo, Ron”, Harry huokaisi ja nosti katseensa, ” kyllä minä sinusta tykkään. Ja tykkään myös niistä pisamistasi. Ihan joka ikisestä.”
He istuivat hetken taas hiljaisuuden vallassa, kunnes Ron nousi venytellen seisomaan ja sanoi menevänsä pukemaan.
”Minun vaatekaapilleniko”, Harry sanoi tahtomattaankin terävästi.
”Miten niin?”
”Eivätkö nuo bokserit olekin minun?”
Tämä oli vaan niin huvittava kohta. Ron kun oli jo lullut ettei Harry huomaisi koko bokserien lainaamista :')
-
Olen niin liekeissä siitä että tästä parista on alettu kirjoittaa enemmän ja enemmän! Tässä oli mukavan omaperäinen idea ja dialogi oli toimivaa ja hauskaa. Mukavan rauhallinen ja harmiton ficci, näitä lukee aina mielellään kaikkien synkkien ficcien välissä, kun ei tarvitse sen kummemmin ajatella, kunhan vain ihkuttaa.
”No niin puksuttajapoika, puehan nämä päällesi niin mennään kauppaan ostamaan molemmille muutamat uudet ja hienot bokserit.”
<3
-
Aww, ihanaa, että eksyin lukemaan tämän. Olen etsinyt hyviä Ron/Harry ficcejä ja tämä sitten osui ensimmäisenä silmiin tällä osastolla. En olekaan ennen tainnut lukea Ron/Harry paritusta K-13 ratingilla, kun tykkään lukea korkeita ratingeja, mutta tämä... tämä oli aivan ihanan hykerryttävä.
Oli niin suloista, kun Ron oli huolissaan pisamistaan. Aww, hänen kysymyksensä Harrylle olivat aivan hellyyttäviä. Alku oli hyvin kirjoitettu, se veti minut mukaansa tähän ficciin. Kiinnosti saada tietää, miten tämä jatkuu, hih. Ja ihanaa, kun pojat olivat tässä yhdessä. Harvoin lukee sellaisia ficcejä, missä he jo ovat yhdessä. Vaihtelua. Ficin otsikkokin oli hauska, se minut sai lukemaankin tämän. Niin. Ja paritus tietysti <3
”Johan minä sanoin! Ja ihan helvetisti järkeä miettiä joitakin pisamoita ja niiden olinpaikkaa muutenkin.”
”Se on pisamia, ei pisamoita.”
”Sinä kuulostat jo ihan Hermionelta…”
”Enkä kuulosta!”
Ihana :D Oli pakko lainata. Ja loppu oli ihana, kun Ron teeskenteli suuttunutta, vaikkei oikeasti ollutkaan. Kiitos tästä piristävästä ficistä. Hyvin lähti aamu käyntiin :D
-
Oijoi, minä niin rakastan tällaisia ficcejä jotka kuvaavat mielenkiintoisesti ihan arkipäivää ja tavallista elämää, ja sitten kun joukkoon heittää vielä noin suloisen Ronin ja mahtavan kielen jota käytät, olen myyty. Loistavaa, en voi muuta sanoa. Ron on niin höpsö ja oma itsensä ja Harrylla oli loistavia repliikkejä, niin kuin "Minun vaatekaapilleniko?", joka pisti minut hörähtämään siihen malliin että varmasti kuului viereisiin työhuoneisiin. ;D (Ja en minä mitään ficcejä lue töissä, lounastauko hei...)
”Jos minä saan valita sinulle ainakin yhdet”, hän vaati, ”ja kotiin palattua puet ne päällesi. Sen jälkeen voidaan tehdä jotain kivaa.”
*virn* Loistava lopetus. Jos aiot siis oikeasti kirjoittaa 100 Harry/Ronia (iiii!) niin ehkä voisit kertoa jossain niistä hiukan tarkemmin tuosta kivasta?
-
Ahhahaa!
Yhdyn kyllä aikasempaan, hyvä, että tätä paritusta löytyy nyt enemmänkin täältä!
Tää oli muuten tosi hauska aina paikka paikoin! En rupea quotettamaan, koska tiedät, mitä olet kirjoittanut. Mut voin sanoa, et Ronin ajatukset pisamoista oli aika mielenkiintoisia ja erikoisia :D tai siis nuo kysymykset! Duh, voi hitsi... Kyllä, ihan helvetisti järkeä asiassa.
Kiitos tästä!
-
Aika hellyttävä (:
Jotenkin leppoisa.
Ja en ole oikeastaan lukenut ennemmin Ron/Harry paritusta.
Joten tämä oli ensimmäinen.
Ei ollut niin kamalaa.. Mutta en erityisemmin pidä tästä parituksesta.
Kuitenkin kaikkeen tottuu (:
Enpä osaa muuta sanoa (:
Tämä oli mukava ja hyvä.
Pidin (:
Cir*Katwi Kiittää
-
Aivan ihana! Ron oli niin suloinen :) Ja Harry myös
Tarina oli kiva ja yksin kertainen
-
Ensinnäkin, wtf?!! Mä oon ajatellut tätä ficciä paljon, mä oon puhunut tästä muille ja kehunut tätä paljon, mutta en oo kommentoinut? Kamalaa, anteeksi :E
Munanpeittimiään, lol! ;D Noniin, asiaan. Joo, tää on vanha ficci ja tästä paistaa sellainen tietynlainen mmm, ethän kamalasti pahastu jos sanon että naivistisuus? :) Ehkä se on vain Ron joka sitä tuo ficciin tai ehkä jokin muu, mutta oli mitä oli, se sopii ihan sikahyvin tähän ficciin! Aihetta lähestytään tavallaan kuolemanvakavasti, mutta toisaalta vähän kieli poskessa ja kierrellen, eihän sille voi kuin hymähdellä ja ehkä vähän awwitellakin :P Poikain erot tulee selkeesti esille — sillä aikaa kun Ron ihmettelee pisamiaan ja pöllii alkkareita, Harry istuu lukemassa lehteä x) Ja käyhän toi aika hyvin ilmi myös tästä:
Tai laittaisitko minut pyyhkimään joka aamu ylimääräiset pisamat pois, niin kuin sinä laitat minut joka aamu ajamaan parran?
Eikä se sitten kerinnyt vielä sille aamua ajamaan partaansa :D ...niin ja AWW! Pitkätukka!Ron! Ihan varmasti mainittiin, että sillä on pitkät hiukset! Uij! <3
Vielä toinenkin quote:
”Minä en tarkoita pelkästään kasvoissani olevia pisamia”, Ron tarkensi.
Aww <3 Herttaista Ronilta tarkentaa, että ihan varmasti Harry tajuaa mistä on oikein kyse!
Voi jestas noita lempinimiä x) Riemuidiootista puksuttajapoikaan, aivan mahtavia oivalluksia ja pistää vaan miettimään, että mistä helvatasta sä oot noi keksinyt x)
Ah, muuten. Bongasin typon: kyyrynpään :E
Mutta. Tää on varsinainen hyvänmielenficci <3 Rarrya ja möksötystä ja pisamoita peniksenvarressa, aws, voiko olla suloisempaa :D
Kiitusta :-*
-B
// Aa, niin. Ficin nimi on rakkaus <3
// Edit:
Jumankavita, et kyllä mee poisteleen! iiiK! Nyt pitää hamsteroida! :E
-
Ensinnäkin kiitos kaikille 07-09 välillä kommentoineille!
Toiseksi, Beelsebutt... Oon ihan sanaton ja tyrmistynyt kun kaivoit tän ficcin jostain mullan alta. ;D Mää oon vakavasti harkinnut näiden vanhojen ficcien poistamista kokonaan, mutta oon välillä jahkaillut, ja se on jäänyt sitten tekemättä ja unohtunut kokonaan. Nytkään en viitsinyt lukea tätä tekstiä läpi, keskityin vain kommenttiisi. Mulla on joku kauhunsekainen pelko lukea vuosia vanhoja tekstejäni, ehkä pitäis päästä tästä jutusta eroon.
Hauska kuitenkin huomata että oot aatellut tätä tekstiä (minä en!) ja löytänyt hymähtelyn aihetta. Pitkätukka!Ron oli mulle vuosia sitten ihan fakta, enkä kyllä vieläkään pahastu moisesta ajatuksesta, lol. Pitäisköhän mun uskaltaa ja kokeilla kirjoittaa mun vanhaa lemppariparitusta sitten ens vuonna? :P Kiitos kuitenkin kommentista ja henkisestä kuolemasta. En vieläkään oikeen tiedä miten reagoida :D.
-
Et varmasti poista mitään nain suloista! <3 Jos en olisi noita kommentteja lukenut, en olisi edes tajunnut tämän olevan jo noinkin vanha! Vaikuttaa täysin uudelle ja siten tämä on siis ajatonta tekstiä :)
Tykkäsin tästä ihan valtavasti! Suloinen tuo Ron, kun tuollalailla jostain pisamista säikähtää. Kyllä se Harry niistä varmasti olisi jo valittanut jos olisi tarvetta ollut :P Harry oli lisäksi söpön tunteeton, kun Ron yritti saada omalle mielipiteelleen vahvistusta. Luki vain kylmästi lehteä ja käänteli sivuja. Sitten vain valitti boksereista :D
Hyvin huomaa, että kaksikko on tuntenut jo kauan aikaa, koska Ron tiesi, mitä tulemaan piti. Ja tottakai sovinnoksi pitää ostaa uusia boksereita <3
Tämä oli ihastuttava, ihana, rakastettava ja kaunis teksti näistä kahdesta :D Kiitos lukukokemuksesta!