Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: culliina - 18.09.2009 17:30:32
-
Author: Culliina
General:K11
Fandom: Twilight
Pairing: Lukemalla selviää ;D
Warnings: ei oikeastaan mitään. Kukaan ei kuole eikä oikeastaan edes kiroilla.
Genre: Draama, Fluff, Vähän ehkä angstia yhdessä kohtaa.
Summary: Bella jää Emmettin ja Rosalien kanssa yksin kotiin...
A/N: Emmett ja Jasper on aina olleet mun lempi hahmoja ja ärsyttää, kun niistä on kirjoissa niin vähän!!!
1.Luku:
Bella PoV.
Istuin Edwardin kanssa hänen sohvallaan kuuntelemassa musiikkia. Se oli yksi hänen miljoonasta hyvästä puolestaan: hänen kanssaan voi vain istua hiljaa ja ajatella asioita. Tai ei, ei sentään ajatella -varsinkaan, jos hän koski minuun: silloin ajatukseni alkavat harhailla välittömästi ja pulssini nousta. Niin kävi nytkin.
Olimme kuunnelleet musiikkia ehkä vartin, kun hän kosketti kättäni ja käänsi kasvoni hellästi itseensä päin. ”Haittaisiko sinua, jos lähtisin viikonlopuksi metsästämään muiden kanssa?” hän kysyi. Minulta ksti hetki tajuta, mitä hän tarkoitti, mutta kun tajusin hänen aikovan lähteä pois luotani mieleni teki mieli sanoa kyllä, kyllä haittaisi. Hillitsin kuitenkin kieleni: pitihän hänen metsästämään päästä. ”Ei haittaa”, sanoin pystymättä peittämään äänestäni kuuluvaa haikeutta. Hän hymyili hellästi ja suuteli minua. ”Et sinä yksin silti jää”, hän sanoi irrotettuaan huulensa huuliltani, ”Emmett ja Rosalie jäävät luoksesi.” tieto, että Rosalie jäisi luokseni sai palan nousemaan kurkkuuni. Hän ei vieläkään hyväksyny minua. ”Ei mittän hätää”,Edward rauhoitteli minua, ”hän on kiltisti.” Se rauhoitti minua vähän ja hän kai huomasi sen sillä hän painoi vielä lyhyen suukon huulileni. ” Nyt minun on mentävä”, hän sanoi ja nousimme ylös. Hän tarttui käteeni ja kävelimme yhdessä alakertaan.
Muut olivat jo siellä ja valmiita lähtöön. Emmett pyrähti heti viereeni. ”Näkemiin, rakas” Edward sanoi ja painoi vielä viimeisen suudelman huulilleni. Sitten he lähtivät.
2.Luku
Emmett PoV.
Bella näytti haikealta Edwardin lähdettyä ja päätin piristää häntä. ”Hei, ei se mikään maailmanloppu ole, että Edward lähti viikonlopuksi metsästämään”, nauroin piristääkseni häntä, ”ja onhan sinulla minut”, lisäsin vielä. Se tepsi ja pieni hymyn poikanen syttyi hänen huulilleen. Se toimii aina. En vain ymmärrä miksi. Jostain syystä kaikista on jotenkin huvittavaa, kun sanon, että minä olen kyllä heidän kanssaan.
Bella PoV.
Emmett sai minut väkisinkin hymyilemään, eikä tuleva näyttänytkään enää niin pahalta. Edward palaisi aikaisin maantai aamuna ja Emmett olisi kanssani. Olin jo ehtinyt unohtaa Rosalien, kun hän astui huoneeseen. Iloisuuteni katosi, kuin tuhkatuuleen, kun näin hänen kasvonsa. Edessä olisi pitkä viikonloppu.
Hän katsoi Emmettiin odottavasti ja yhtäkkiä tämä katosi viereltäni. Jäin kaksin Rosalien kanssa. Hän tuijotti minua murhaavasti ja laskin katseeni jalkoihini. Seisoimme siinä ties kinka kauan Rosalie edelleen tuijottaen minua. ”ömm, mitä?” kysyin vaivaantuneena edelleen varpaitani tutkiskellen. ”Vihaan sinua2, hän sani hiljaa, selvästi uhkaavalla äänellä,”vihaani sinua niin, että saat olla onnellinen, mikäli selviät tästä viikonlopusta hengissä.” kohotin varovasti katseeni ja näin hänen katsovan edelleen minuun. Ei tosin enää murhaavasti. Hän oli silmittömän raivoissaan.
”Mi-minä.. enhän minä..”, änkytin peloissani. ”Sinun ei tarvitse sanoa mitään”, hän sanoi ja hänen äänensä sivalsi, kuin ruoskan isku. ”Sinä olet pelkkä ihminen, jonka takia koko perheemme on joutunut vaaraan. Jonkun pitää kokoajan kaitsea sinua. Edward ei näe enää mitään muuta. Kaikki puhuvat sinusta kokoajan. Emme voi tehdä enää mitään hauskaa yhdessä, kun kokoajan pitää huolehtia turvallisuudestasi. Eikä sinuun voi edes koskea Ja olet vielä rumakin!”, viimeiset sanat hän jo karjui päin naamaani. Tunsin kyynelien valuvan ulos silmistäni.Tärisin murtumispisteessä. Minua pelotti. Näytti siltä, kuin Rosalie hyökkäisi koska vain kimppuuni. Nyyhkäisin ja ryntäsin sanaakaan sanomatta ovesta ulos. En jäisi tänne enää hetkeksikään.
Tiedän, että luvut on lyhyitä, mutta pyrin tekemään niitä monta kerrallaan. Jatkoa on luvassa heti, kun saan kirjoitettua valmiiksi. Kommenttia toivon ja virheistä olis kiva jos ilmoittaisitte, myös sijainti olisi hyödyllinen. Jatkoa tosiaan pian ( eiköhän viikon sisällä) luvassa. ;D
// Vanilje yhdisti tuplapostauksen.
-
OU. Tosi ilkee, öö hmm ja soti koukuttava¨, jatkoo nopee
-
Olihan siellä pari virhettä, mutta tosi hyvä idea, pliis jatka tää loppuun asti, äläkä jätä kesken!
-Nax ;D
-
mm, ihan kiva =)
erilainen idea, mistä kylläkin pidän.
jatka toki pian ;)
-
muutama kirjotusvirhe löyty, mutta kuulostaa hyvältä ja aijon alkaa seurailla tätäkin =)
-
Emmett sais olla rivompi, Rose sais olla _raivokkaampi_
ja Bee arr, vihaan Beetä aina.
Kritiikkiä kritiikkiä
-
Mun mielestä on vähän ärsyttävää että Bella poraa aina kaikissa tilainteissa jos joku sanoo sille jotain vähänkin loukkaavaa. Miksei se huude Roselle takas . Ja sit viä: MIKS ihmeessä Em ei puolustanu Bellssiä? Sitähän varten se tuolla on! En usko että Emmett antaa Rosalien määrätä oihan noin paljon. Kyllä sillä nyt oma tahto on. Siis Emmettillä. Eihän se ikinä kirjoissakaan jos Rosalie sanoo johonkin "ei", niin hiippaile häntä koipien välissä. jonnekkin nurkkaan häpeemään. Mun mielestä toi ravonpurkaus tuli vähän liian nopeesti tähän. Mut nyt mää pidän pääni kii... ;D
-
kiitti kommenteista ;D
musta se Bellan itku on jotenki sulosta ja jotenki korostaa sitä, miten herkkä se on vampyyreivin verrattuna.
Ja se Emmetthän lähti. Unohdin näköjään kirjottaa sen (ikuinen ongelma: ajattelen enemmän, kuin kirjoitan) mut
se on nyt kuitenkin paikassa X.
-
3.Luku
Bella PoV
Juoksin pois päin talolta. Kyyneleet valuivat vuolaina silmistäni. Pian jo lyhistyin polvilleni tielle ja nyyhkytin säälittävästi. Jatkoin pian matkaani. Taloa ei enää näkynyt. Ainoa, mitä kykenin ajattelemaan oli, että pääsisin kotiin.
Sitten metsästä kuului kahahdus. Käännyin säikähtäneenä katsomaan. ”Kuka siellä?” kysyin peloissani. Ajattelin,
että se olisi Rosalie, joka on lähtenyt perääni. Metsästä astui esiin Emmett. Hän katsoi minua jotenkin surullisesti, kietoi kylmät,kovat, mutta ihmeellisen hellät kätensä ympärilleni ja nosti minut syliinsä.
Hiljaisena hän kantoi minut kotiini ja laski minut istmaan sängylle kainaloonsa. Istuimme pitkään hiljaa ja hen heijasi minua edestakaisin. Hänen sanaton huolenpitonsa tuntui ihmeellisen lohduttavalta. ”Älä Rosesta välitä”, hän kuiskasi hiljaa korvaani, ”hän on vain kateellinen, ei kukaan muu niin ajattele.” olin edelleen poissa tolaltani enkä osannut sanoa siihen mitään. Pieni silmäkulmastani putkahtava kyynel kuitenkin paljasti minut. ”Älä välitä...” Emmettin kuiskaus jäi liikuttavasti värjymään ilmaan.
Pikkuhiljaa aloin rauhoittua ja pystyin taas puhumaan. ”Missä hän on?” Emmett tiesi heti ketä tarkoitin. ”Lähti myös metsästämään”, hän vastasi, ”jäänkö yöksi?” kyymyksessä oli hiukan liikaa toivekkuutta, että olisin uskonut sen sellaisenaan. Katsoin häneen huvittuneena. ”Hyvä on. Saanko jäädä yöksi?” hän uusi kysymyksen hymyillen. ”Et tietenkään”, sanoin kurillani ja yritin huitaista häntä tyynylläni. Se ei tietenkään onnistunut ja hän hyökkäsi kimppuuni. Ei kaulaani, vaan herkästi kutiavaan mahaani. Hän kutitti minua, kunnes naamani oli tulipunainen.
”No niin, ruoka-aika”, hän kuulutti ja kantoi minut keittiöön. ”Minä kokkaan sinulle!”, minua hirvitti pelkkä ajatuskin Emmettistä kokkaamassa, joten nousin äkkiä ylös ja nappasin hänen kädestään valmispasta- kastikkeen. Emmett näytti pöllästyneeltä. ”Ehkä minä kuitenkin”, ehdotin. ”Eikä!” hän huudahti,”kukaan ei koskaan anna MINUN laittaa ruokaa!”, hän työnsi minut istumaan tuoliin ja katosi pariksi sekunniksi.
Palatessaan hänellä oli mukanaa Jeesus-teippirulla. ”Emmett mitä sinä...” en saanut lausettani loppuun ennen, kuin hän jo oli teipannut suuni ja pian olivat käteni ja jalkanikin kiinni tuolissa. ”Emmett!” yritin huutaa, mutta en saanut ääntä ilmoille teipin takaa. Sitten hän käänsi tuoliani hiukan, niin että varmasti näkisin, ja alkoi laittaa ruokaa.
Kauhuisani katselin hänen työskentelyä: Kattilaan valmiskastikkeen sekaan oli jo lentänyt jo pari liivatelehteä ja tonnikalaa. Hän oli juuri kaivamassa kaapista lasagneleyjä, kun pelastava ovikello soi.
”Minä avaan!” Emmett huudahti innoissaan, kuin pikkulapsi. Niin avaatkin, ajattelin sarkastisesti, sillä minä olen teipattuna tuoliin omassa keittiössäni. Kuulin Emmettin puhuvan jotain jonkun kanssa, mutta en saanut sanoista selvää. Sitten nenääni tulvi pelottava palaneen käry. Katsoin hellaa ja näin pelottavan, niljaisen,vihreän, jonkin pursuavan pois kattilasta. Se oli Emmettin kastike.
Yritin huutaa, mutta en saanut ääntä pihalle. Kauhuissani katelin, kun möykky pursusi kattilasta. Ensin levylle, mutta lopulta lattille asti. Onneksi kuulin viimein ulko-oven kolahtavan kiinni ja Emmett ilmestyi oviaukkoon. Hänen ilmeensä oli todella näkemisen arvoinen.
Hän katsahti minuun ja purskahti nauruun. En tiedä, miltä ilmeeni näytti. ”No, siinä sinulle lemmikki. Annetaan sille nimeksi vaikka hm.”, hän mietti hetken, ”Maukka, Maukka tö Mössö.” Kätevästi hän keräsi Maukka tö Mössön ämpäriin ja kantoi huoneeseeni. Sitten hän palasi vapauttaman minut.
-
Repesin Maukka tö Mössölle! ;D ;D ;D ;D ;D ;D
<3 good fic
<3 jatkoa!
-Nax
-
hahah, oo jatkoo ootan
-
Iiduskaa!!! Sä teit ton nimisen ficin! OMG! *reps*
Ihan mahtava idea! Virheitä oli joo (aika paljonkin), ja ne haittas jonkin verran. XS
Maukka tö mössö *totalreps* mistä kuusesta sä senkin vedit!?
Jatkoo vaan, pliis <3
-
x'''D Mistä revit tähänki idean x'''DD
-
Wow hyvä toi maukka tö mössö:D varmaan ois ollu hyvän makusta.Ei kannata syödä sitä paitsi silloin jos haluu ruokamyrkytyksen:D jatkoo vaan.
-
Jatkoo tulee heti, kun saan sen kirjotettua. Oon viikonlopun puskassa ilman konetta, joten tällä kertaa pitää jatkoa odottaa vähän kauemmin...
-
Voi luoja. Pitääkö Emmettin aina olla noin Emmett? Tain no oon tosi ilonen että Em on Em eikä se oo vaikka joku tylsä Kevin. Mutta joo , Maukka tö Mössö? Mistä tää nyt tuli? Mistä keksit ton. Kohta Charlie tulee kotiin ja näkee hullun Emmettin joka on sitonu Bellan tuoliin kiinni. Sitten kuuluu kiväärin ääni. En muuten tajunnu että meneekö Bells yök Culleneille vai Em Swaneille? Mutta olis kivaa jos laittaisit Bellan pettään Ediä Emmettin kaa ja Rose nirhais Been. Eikä se olis hauska loppu. mutta mulla on vähän omalaatusia ideoita, älä välitä.
-
No niin, vihdoinkin jatkoa. Tän ei pitänyt venyä näin pitkälle, mut mulla oli koeviikko, joten en paljoa en koneelle ehtinyt... Huono syyhän toi on ja tiiän, et luku on lyhyt, mut sitä ei oikeen voinut katkasta muualta silleen järkevästi .Seuraavaakin lukua oon kirjottanut, mut ajauduin sen kans umpikujaan ???. Jatkoo kyllä tulee mut voi vaihteeks taas vähän kestää. Elän kommenteillanne!!!
4.Luku
Bella PoV.
Haukottelin makeasti Emmettin vaputettua minut. ”Kello on jo paljon”, hän sanoi pirteästi, ”sinun pitää mennä nukkumaan.”Käyn vain ensin suihkussa”, vastasin ja kävelin yläkertaan. Nappasin pesupussini ja yöpukuni ja menin kylpyhuoneeseen. Kampasin hiukseni ja pesin hampaani. Sitten riisuuduin ja menin suihkuun. Vesi oli jääkylmää ja kiljaisin. Samassa kuulin oven aukenevan takanani. Käännähdin, mikä sinänsä oli typerää, ja näin Emmettin seisomassa oviaukossa. ”Mitä sinä teet täällä, kun minä olen suihkussa!” kiljaisin lähes hysteerisesti. Emmett vain nauroi, kääntyi ja sulki oven. ”Cullenien perheessä mikään ei ole salaista”, kuulin hänen vielä sanovan. Peseydyin pikavauhtia loppuun peläten, että Emmett ilmestyisi tänne uudestaan. ”Onneksi suihkuverho on keksitty”, ajattelin kuivatessani itseäni. Pukeuduin ja heitin pyyhkeeni pyykkikoriin. Palatessani huoneeseeni näi Emmettin istuvan hyväntuulisena sängylläni ja katselevan minua iloisesti. Olisin luullut hänen edes vähän katuvan edellistä tempaustaan, mutta ei. Vaikka toisaalta häneltä ei muuta voinut odottaakaan. Emmet on aina Emmett.
Menin istumaan hänen viereensä sängylle ja hän painoi pääni syliinsä ja veti peiton päälleni.
Emmett PoV.
Bella makasi rauhallisena sylissäni. En ymmärrtänyt, miksi hän kimpaantui niin. Enhän minä mitään ollut tehnyt.
Tuntui oudolta, kun hän oli siinä. Yleensä Edward piti hänet visusti itsellään. Tämän seurauksena en ole viettänyt paljoakaan aikaa hänen kanssaan enkä siten oikein tiennyt, mitä hän minusta ajatteli. Nostin hitaasti käteni ja silitin hänen hiuksiaan. Ne olivat vieläkin hieman kosteat.
Hän kääntyi kyljelleen ja katsoi minua silmiin, miten kauniilta hänen silmänsä näyttivätkään! Minusta tuntui oudolta, en oikein tiennyt, mikä se tunne oli eikä nyt ollut Jasperia, jolta voisi kysyä.
Siirryin silittämään hänen poskeaan. Se oli lämmin. Tajusin, mikä tuntematon tunteeni oli, kun hän nousi istumaan ja painautui kylkeeni. Olin toivottoman rakastunut. Nyt ei Rosalie ilahtuisi.
-
olen unohtanut kommentoida, pahoitteluni siis siitä. :D
mutta hieman lyhytkö luku, mut toisaalta tuohon on hyvä jättää luku lukijoiden kiusaksi *mur* >:( :--------DDDDD
mitään suurempia kirjotusvirheitä en bongannut...
ja ficin juoniki on aivan mahtava :D
joten jään innolla odottamaan seuraavaa lukua, joka toivottavast tulisia pian, mutta kirjota ihan rauhas :)
~Lindsey.
-
Tää on hyvä :) Mutt toi on aika paha et Emmet on rakstunu bellaan.. :o
Toivottavasti siitä ei tuu kauheeta sotkua tai tappelua :D Mutt joo, en huomannu mitään kirjotusvirheitä enkä sen semmosta joten odottelen vain täällä konella jatkoa tähän tarinaan :) Juonikin on hyvä, miten pitkän oot suunnitellu tästä näin aluksi? :)
-
äää tää on ihanaaa! ; DD
voiksä jatkaa äkkiiii :D :D :D
vingun tääällä kun mikäkin pikkulapsi, mutta pahasti tämä ficci koukuttaa.. :P
-
Olin toivottoman rakastunut. Nyt ei Rosalie ilahtuisi.
En tiä miks mut repesin tossa kohtaa. ehkä mä vaan oon väsyny. Mutta jatkoo nopeesti(enkö mä muuta osaa sanoo kun "jatkoo"?)!!!! Tää on vaan niiiiiin ihana.
-
Tää on loistava ;) Emmett on todellakin oma sekopäinen itsensä ja mitäs, Bellan ajatusmaailma suuntautuu samalla tavalla kuin kirjoissakin.
Nyt ei Rosalie ilahtuisi <- totaalinen hajoaminen ;D
-
Jatkolla kestää vielä jonkin aikaa, mut kysyisin vaan, et kuinka moni on lukenut Angela Sommer- Bodenburghin Pikku vampyyru- sarjaa. Aattelin tehä siitä ficin, mut eihän siinä oo järkee, jos kukaan ei tiiä, mistä on kyse!
//Okei, eli ei kukaan. En siis kirjoita sitä ficciä.
Pahoittelen, jatkolla tulee todennäköisesti vielä kestämään. Siinä(kin) on pikku ongelmia, lähinnä sanojen kanssa. Mutta kyllä sitä vielä tulee... Ehkä
(Snapu muokkasi tuplapostauksen pois)
-
Kyllä se siitä....Nopeesti vaan ne sanat kuntoo:D
-
Tää ficci on todella hyvä! Emmet ja Bella paritukset on ihania.(jos tässä nyt siis meinataan parittaa niitä.. ;D)Jatkoa!
-
5.Luku
Bella PoV.
Olin hämmentynyt. Hämmentynyt, mutta onnellinen. Minusta ei ollut tuntunut tältä koskaan ennen. Olin kuitenkin hieman epävarma. Tiesin tämän olevan väärin Edwardia kohtaan. Ja Rosalieta, hänen sydämensä varmaan särkyisi.
Viimeinen ajatus tosin hävitti epävarmuuteni täysin. Hänhän olisi vain ansainnut sen. Katsoin Emmettiä taas silmiin. Niistä paistoi sama lähes pelottavan vahva rakkaus, jonka tunsin sisälläni.
Painoin itseäni tiukemmin häntä vasten ja haukotus karkasi huuliltani. Hän naurahti ja vetäytyi altani siirtyäkseen viereeni makaamaan. Hän veti peiton päälleni. Painoin tyytyväisenä pääni vasten hänen rintaansa ja hetkessä olin jo unessa.
Nukkuessani näin unta: Olin Culleneiden olohuoneessa ja istuin Emmettin sylissä. Näin edessäni Edwardin. Edwardin kihlasormus sormessaan. Sitten näin Tanyan., jolla oli samanlainen sormus sormessaan! Edward kietoi kätensä hänen ympärilleen ja kiepautti hänet selkäänsä. Sitten hän lähti juoksemaan.
Hän vei Tanyan niitylle. Meidän niityllemme.
He istuivat siellä koko päivän kuhertelemassa, kunnes ilta alkoi hämärtyä. Silloin Edward veti hänet viereensä makaamaan ja alkoi hyräillä hänelle laulua. Minun lauluani!
Heräsin säpsähtäen, yhä Emmettin kainalossa. Oli vielä pimeää. Taisi olla keskiyö. Vetäydyin pois hänen halauksestaan. Tämä oli väärin. ”Vie minut kotiin”, pyysin häneltä. ”Mutta Bella”, hän sanoi, ”Nyt on keskiyö, ja sinähän olet kotona.”pudistin päätäni. ”Oikeaan kotiini.”
Emmett näytti hämmentyneeltä. Hän ei tajunnut, millä tuulella olin. Katsottuaan minua hetken tyhmänä hän kuitenkin otti minut syliinsä ja ampaisi ulos kylmään yöhön.
Ulkona oli hirveän kylmä ja tärisin. Nyt oli myöhäistä surra, etten ollut älynnyt ottaa takkia. Yhtäkkiä Emmett pysähtyi ja laski minut maahan. Hän riisui takin harteiltaan ja laittoi sen päälleni. Sitten matka jatkui.
Syöksyimme läpi tiheän metsän, kunnes saavuimme talolle. Emmett kantoi minut sisään ja laski istumaan olohuoneen sohvalle. Hän katsoi minua kysyvänä -syystäkin, sillä olin yhä unipuku päällä ja tukkani oli varmasti sekaisin. Vilkaisu kelloon kertoi, että kello oli yksi yöllä. Olin kamalan väsynyt.
”Mikä nyt, Bella?” hän kysyi selvästi hieman huolissaan. ”Minä... En oikein osaa selitää...” vastasin ja nousin ylös hakeakseni kännykkäni Edwardin huoneesta. Emmett seurasi minua. ”Ikävöitkö häntä?” Emmett kysyi hiljaa. Nyökkäsin surkeana, pää riipuksissa. Hän otti puhelimen kädstäni ja veti minut toisella kädellään tiukkaan halaukseen, toisella hän näppäili jo numeroa.
Hän pälpätti jotain nopeasti puhelimeen ja veti sitten minut istumaan Edwardin sohvalle. ”Hän on pian täällä”, hän kuiskasi minulle jotenkin surullisen kuuloisena. Nyökkäsin turtana. ”Anna anteeksi”, kuiskasin lähes ääneti. Hän kuuli sen silti. ”Älä sinä sure”, hän sanoi ja silitti hellästi hiuksiani. ”Tajusin, että rakastan sinua, mutta tajusin myös, että paras tapa rakastaa on antaa jonkun toisen rakastaa niin, että sitten kaksi rakastaa.” tyypillistä Emmettin logiikkaa, en ymmärtänyt sitä alkuunkaan. Olin kuitenkin iloinen, että hän ei ollut minulle vihainen. Näin minulla olisi edelleen kaksi veljeä, sisko, vanhemmat ja poikaystävä ja vielä sisko, joka inhoaa minua. Onnistuin jo hymyilemään hieman, ja sitten kuulin oven kolahtavan ja näin taas Edwardin -rakkaani, joka rakastaa minua.
A/N:Tässä tää nyt oli. Toivottavasti tykkäsitte ;D Mitä mieltä muuten ootte noista eri PoV: eista, siis jatkon kannalta, että onko parempi kirjottaa monesta eri, kuin vaan Bellasta? Tää oli kai vika luku. Tai en oikeen tiiä. Mitä tykkäätte? Toisaalta se katkes tohon aika sopivasti...
-
hmm, tää oli iha kiva, vähä lyhyt ja virheit löyty aika paljon. en nyt haluu masentaa mutta paljon kirjaimia puuttui:D ja en oikein ymmärtänyt miten tuo otsikko tähän kuuluu..
kokonaisuudessa ihan kiva =)
-
@lice: En mää masennu niistä virheistä. ;D Mut voisko joku kertoo, mistä niitä kirjaimia puuttuu. Luin ton vikan luvun läpi kahdesti enkä löytänyt yhtäkään... Ei kai mulla oo mitään lukihäiriöö?!
-
Tykkäsin! Ois ollu ehkä vähän outoo tai en osaa sanoa sitä sanaa mut kummiskin jos Bella ois sit yhtäkkiä ruvennu Emmettin kanssa olemaan, vaikka ainahan henkilökohtaisesti toivon, et niitä Emmett/Bella-ficcejä ois enemmän, mut tähän se musta sopis paremmin... =)
Eikun vaan jatkoa sitten lisää, haluun tietää jatkosta! (ei sitten yhtään järkee mun päässä piile)
-Nax
-
Tää ficci on nyt tauolla!!!
En aatellu kirjottaa enää jatkoo, mut kaipa sitä vois väsätä...
Nyt ei kuitenkaan oo ollu pitkään aikaan minkäänlaista inspistä, niin että jatkolla varmaan kestää -ja kaaaauan ;D
-
Mä melkein tajusin ton Emmettin logiigkan mut en ihan. Harmi kun meni tauolle. Tää oli niin suloinen.
Jatkathan jos tulee inspis takasin??
-
Tää on kyl ihana !...toivottavasti inspis iskee ja saamme jatkoo ...( jos huonost kävis Rosalie ja Edward kuolis ja emmetist ja Bellast tulis pari :D) ..omaan päähäni tulee aina älyttömiä hahmotelmia yht äkkiä kun luen ficcejä
-
A/N: Jatkoo tulikin nopeempaa, kuin osasin kuvitellakkaan :) Toivottavasti kelpaa. Ja -Edward- : yhtäkkiä on yhdys sana :D
6.Luku
Juoksin Edwardin syliin ja hän kietoi kätensä ympärilleni. Seisoimme pitkään vain kuunnellen toistemme hengitystä. Olin taivaassa ja oma enkelini oli juuri palannut luokseni.
Painoin pääni hänen rintaansa vasten ja hengitin hänen tuoksuaan. "Oletko kunnossa?" Edward kysyi hiljaa hetken kuluttua. En ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Miksi en olisi kunnossa? Hänhän oli kanssani.
Katsoin häntä silmiin hämmentyneenä. Sitten ymmärsin.Tottakai hän oli minusta huolissaan. Emmetthän soitti hänelle kesken metsästyksen ja sanoi, että... Niin, mitähän hän oikeastaan sanoi?
Irtauduin hieman Edwardin otteesta ja käännyin Emmettiin päin. "Mitä sinä sanoit?"
kysyin epäilevänä. "Vain, että sinä tarvitsisit häntä nyt ja, että hänen pitäisi tulla tänne heti", hän vastasi. Painoin pääni vasten Edwardin rintaa.
"Mikä sinun on?" hän kysyi uudelleen. "Ei enää mikään", vastasin, "minä vain... se oli vain unta." "Bella, tapahtuiko eilen jotain?" hän kysyi säikähtyneenä. "Ei, ei tietenkään", vastasin vähän liian nopeasti. Hän otti kasvoni käsiinsä. "Kulta, olet aina ollut huono valehtelemaan", hän sanoi ja vaikeni sitten.
"Emmett, ulos!" hän käski yhtäkkiä hyytävällä äänellä. "Tuo sinun kiusaa-pikku-Emmettiä-ajatustenluku kykysi on sitten ärsyttävä!" Emmett valitti paiskatessaan huoneen oven kiinni.
Pelkäsin Edwardin alkavan huutaa minulle, olinhan pettänyt häntä, ja katsoin häneen arkana.
Hän kietoi kätensä tiukemmin ympärilleni ja kantoi minut sängylle istumaan syliinsä. Hetken istuimme siinä syvän hiljaisuuden vallitessa hänen keinnutellessaan meitä hiljaa. En uskaltannut sanoa mitään, pelkäsin edelleen hänen raivoaan, mutta sitten en enää kestänyt. "Olet varmasti kamalan vihainen", mutisin pienellä äänellä, katse lattiassa. "Niin olen", hän vastasi.
Jälleen hyytävä hiljaisuus.
Tälläkertaa se ei tosin kestänyt kuin muutaman minuutin, ennen kuin murruin.
Kyyneliä vieri poskilleni. "Voitko koskaan antaa minulle anteeksi", nyyhkytin surkeana. Hän tuntui säikähtävän. "Bella", hän sanoi ja veti minut makaamaan vierellensä, kädet edelleen ympärilläni.
"Bella rakas, en minä sinulle vihainen ole, vaan Emmettille. Hän ei olisi saanut tehdä niin. Ja jos tietäisin hänen todella rakastavan sinua ja sinä rakastaisit häntä, niin kyllä te yhdessä saisitte olla. Tahdon sinun olevan onnellinen", hän puhui nopeasti, ääni rakkautta täynnä, "Mutta Emmett ei oikeasti rakasta sinua -siis sillä tavalla. Siskona kyllä, mutta ei siten. En ymmärrä, mikä häneen meni."
"En minä häntä halua", nyyhkytin surkeana hänen rintaansa, "tahdon sinut." "hys, Bella, tiedän sen, rauhoitu nyt." ja hän alkoi hyräillä minulle lauluani. Pikku hiljaa rauhoituin ja painauduin tiukemmin häntä vasten. Hän veti peiton päälleni. "Nuku nyt", oli viimeinen asia, jonka kuulin, ennen kuin vajosin syvään uneen.
A/N: Tiedän tän olevan taas niitä mun elämääkin lyhyempiä lukuja, mut ne vaan katkee niin ihanasti... :'( Tiiän myös ettette tykkää niistä, mut kun ne on vaan niin kivoja...
-
Vähänkö oli hyvä luku varsinki toi" Tuo sinun kiusaa-pikku-Emmettiä-ajatustenluku kykysi on sitten ärsyttävä!" kohta oli hyvä.Muutenki hyvä ficci.Tuleeko vielä monta lukuu?
-
Tänne on tullu uusia lukuja enkä mä oo huomannu! Miten tää voi olla mahdollista? No jaa, asiaan. Tää on ihana, vähän hän ne luvut on lyhyitä... Mut jotenkin söpöö, ku Edward ei ollukkaan Bellalle vihanen. Tykkäsin. Tuleeko tähän viä jatkoo?
-
(Ja -Edward- : yhtäkkiä on yhdys sana ) ... ;D....kirjotustaito ei oo ain iha huipussaan meikäläisel ...millo mistäki löytyy ain naurettavii virheitä :D ...muth hyvä luku ! jatkoa <3 ....ps. onneks ees joku osaa kirjottaa ;) !
-
Kiva kun tykkäätte!!!
Jatkoo tulee, mut sitä ei oo vielä kirjotettu. ;D
-
luin nää kaikki nyt putkeen... = ) oli hyviä lukuja, mutta pari ekaa tais olla hieman lyhkäsiä, mutta se nyt niin haitannu! : D jos jatkoo... :D ...en malta odottaa!
-
Antteks nyt, kun kestää näin tuhottiman kauan, mutten vaan saa mitään järkevää aikaan...
-
A/N: Lopettaminen on vaikeeta, joten tuli lyhyt luku. Tää tosiaan loppuu tähän.
Eipä tässä mitään tapahdu, pelkkää lässyn lässyn. Mutta olkaapa kuitenkin hyvät -viimeinen luku!
7.Luku
Heräsin keskellä yötä hiljaiseen puheeseen. Hämärä valo loisti ikkunasta Edwardin huoneeseen ja näin hämärästi jonkun siluetin sitä vasten. Nousin unisena istumaan, mutta Edward veti minut takaisin maaten.
"Jasper se vain on", hän sanoi, "he palasivat juuri metsästämästä."
Painoin pääni takaisin vasten pehmeää tyynyä ja tiukensin peittoa ympärilläni. Minua palelsi. Edward veti minut tiukemmin kainaloonsa ja jatkoi äsken keskeytynyttä keskustelua.
"Voisiko Alice auttaa?" hän kysyi.
"Hän puhuu Rosen kanssa." Jasper vastasi. "Emmett sanoi tahtovansa metsästämän -todellisuudessa hän on hämmentynyt ja tahtoo selvittää päätään."
"Mikä hänellä on?" kysyin tokkuraisena.
Jasper ja Edward loivat toisiinsa nopean silmäyksen ennen kuin Edward vastasi minulle: "Hän on hämmentynyt. Erehdyin siinä, ettei hän oikeasti olisi halunnut sinua. Hän ei tunne syyllisyyttä siittä, mitä tapahtui, vaikka se satuttaa Rosea, mikä sotkee hänen päätään entisestään.", Edward piti tauon ja jatkoi sitten hiljempaa: "Muista edelleen, että saat olla hänen kanssaan, jos tahdot, mutta rakastan sinua", hän painoi suukon päälaelleni ja tiukensi otettaan, "enkä halua menettää sinua, silloin menettäisin myös itseni. Olet kaikkeni."
"Rakastan sinua." muita sanoja ei tarvittu. Vain kaksi sanaa sai hänet uskomaan minun rakastavan häntä sietämättömän paljon, enemmän, kuin mitään muuta. Kaikki oli taas hyvin, maailma kulki oikealla radallaan. Onhan Emmettkin ihana, mutta ei enempää. Voin katsoa elokuvaa hänen kainalostaan, mutta silloin olen veljeni, en rakkaani, sylissä.
Huokasin onnellisena ja hengitin hänen tuoksuaan. En tottuisi siihen ikinä. Niin kauan kuin tähdet tuikkisivat, hän olisi minun.
Loppu
-
Oiii tää on ollu mielettömän ihana <3
lyhyt muttei siinä propleemaa
tää oli aika erikoine; emmet ja bella tykkää toisistaan :D
no joo mutta mulla olisi sulle pari virhettä ja toivon et korjaat ne koska ne häiritsi mua, ja veikkaan et tulee häiritsee tulevia lukijoitakin ;)
1-luku.
Minulta ksti hetki tajuta, mitä hän tarkoitti, mutta kun tajusin hänen aikovan lähteä pois luotani mieleni teki mieli sanoa kyllä, kyllä haittaisi.
kesti
”Ei mittän hätää”,Edward rauhoitteli minua,
mitään
2-luku.
Vihaan sinua2, hän sani hiljaa
2 <<???????? sanoi
vihaani sinua niin, että saat olla onnellinen, mikäli selviät tästä viikonlopusta hengissä
i <<?????
3-luku.
Hiljaisena hän kantoi minut kotiini ja laski minut istmaan sängylle kainaloonsa. Istuimme pitkään hiljaa ja hen heijasi minua edestakaisin
istuimme, hän
Yritin huutaa, mutta en saanut ääntä pihalle. Kauhuissani katelin, kun möykky pursusi kattilasta. Ensin levylle, mutta lopulta lattille
lattialle
4-luku.
Palatessani huoneeseeni näi Emmettin istuvan hyväntuulisena sängylläni ja katselevan minua iloisesti.
näin
Emmet on aina Emmett.
Emmett
5-luku.
Hän otti puhelimen kädstäni ja veti minut toisella kädellään tiukkaan halaukseen, toisella hän näppäili jo numeroa.
kädestäni
7-luku.
Emmett sanoi tahtovansa metsästämän
Hän ei tunne syyllisyyttä siittä,
metsästämään, siitä
-
Ihana, ei minua nuo kirjoitusvirheet häirinnyt... ainakaan paljoa. Kun keskittyy tekstiin ei virheisiin niin hyvin menee! ;)
-
"Emmett sanoi tahtovansa metsästämän
metsästämään :)
Hän ei tunne syyllisyyttä siittä,
siitä
noi oli ne mitä huomasin jaksoin poimia tekstistä.
ihana oli ficci, Emmett oli ihana.. ;D
ei järkevää.. :)
kiitokset ficistä! <33
-
Kiitos itsellenne, kun jaksoitte kommentoida. Ne piristävät kummasti :)
Tuntuu kauhean haikealta lopettaa tää. Sitte kukaan ei voi enää kommentoida eikä uusia lukujakaan tuu... :'(
-
Olen pitänyt pitkän lukutauvon : ) palasin taas lukukentille ..luvin viimeisen kappaleen ficistä. Se oli lyhyt, mutta todella hyvä :) kiitos mahtavasta ficistä ! ::)
-
Ihan suloinen ficcihän tämä oli. (:
Ehkä hieman lyhyt, mutta silti hyvä.
Toivottavasti kelpaa. Ja -Edward- : yhtäkkiä on yhdys sana :D
Anteeksi, mutta eikös yhdyssanakin ole yhdyssana? :D
Kirjoitusvirheitä löysin kyllä muutaman, mutta niitähän tulee kaikille aina välillä. (:
Kiitos tästä ficistä!
-
Ragdoll: Joo tiedän, nyt kun luin niin tää tosiaan oli suorastaan järkyttävän lyhyt... pistän sen piikkiin, että oli mun toinen koskaan kirjotettu ficci (nyt niitä on kertynyt jo ihan kiitettävä varasto :) ) ja yhdys sana tosiaan on yhdyssana :)
-
Sorry, mut mie menin sekasin. Mitä siis Bella ja Emmett teki?? ???
-
^Kassu^: Siis hyvällä vai pahalla sekasin? Ja anteeksi, en oikein tajunnut kysymystä...
-
Hihii, eksyin tänne ficceihin kun etsin jotain luettavaa, ja hyvä kun eksyin! Tykkäsin tästä tosi paljon, vaikka en tajunnut miten tuo otsikko liittyi tähän tarinaan? Olihan siellä muutamia virheitäkin, mutta muut täällä niitä jo ilmoittivatkin :)
♥Anskubits
-
(Voi damn, joku lukee tätä edelleen -.-')
Kiitos kommentista Anskubits, kiva että tykkäsit :) Itse oikeastaan inhoan ja häpeän tätä, nyt luettuna kaikki luvut ovat kyllä ihan sitä itseään... Niin hyvä kirjoittaja siis kaksi vuotta sitten olin - toivottavasti taso on edes vähän parantunut tähän päivään mennessä. Kysymykseen nimestä en osaa vastata; siihen oli jokin logiikka, mutta en kyllä muista enää - eka luku ilmestyi kuitenkin vuoden 2009 puolella. Jotain tekemistä sillä oli ainakin Cherinan kanssa.