Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: JasminCullen - 08.09.2009 18:07:21
-
Author: JasminCullen
Raiting: K-11 varmaan... :D
Genre: Romance, fluff, drama
Pairing: Bella/Jacob
Fandom: Twilight
Disclaimer: Kaikki hahmot ja idea heistä kuuluvat Stephenie Meyerille, itse kirjoitan samoista henkilöistä vain ja ainostaan huvin vuoksi.
Warnings: Täs ficissä esiintyy paljon Jacobia ja ALEMPI TEKSTI SPOILAA UUSIKUUTA.
Summary: Tää ficci perustuu siihen aikaan, kun Edward oli jättänyt Bellan ja Bella ystävystyi paremmin Jacobin kanssa. Bella ja Jacob rupeavat seurustelemaan. Heille tulee eteen monta estettä. Kai he selviytyvät niistä?
A/N: Tää on nyt mun ensimmäinen ficci, et toivoisin tosi, TOSI, TOSI paljon kommentteja miten kirjoitan ja jos bongas jtn virheit :)
Ensimmäinen Osa
Katsoin Jacobin ruskeisiin silmiin. Hänen punaruskea ihonsa, joka huokui lämpöä, sointui hyvin tämän tummien hiusten kanssa, joista huomasi hyvin, että hän oli leikellyt niitä itse. Hän kouraisi käteensä korvapuustin, josta oli syönyt jo yli puolet ja mutusteli sitä nyt rauhassa.
Minä taas naputtelin sormenpäilläni posliinista kahvimukia, kunnes otin pienen kulauksen juomasta.
“No,”- aloitin siirtäessäni katseeni kahvista Jacobiin. “-miten koulu- ja susijutut sujuvat?” Hymyilin vielä pirteästi lauseelleni.
“Aika kiireistä on kyllä tähän aikaan, kun koeviikkoa on meneillään. Vaikeaa sijoittaa pänttääminen, ulkona juoksemiset ja sitten vielä sinut aikatauluun”, hän ilmoitti virnistäen.
Hymyni hieman laski ja ilmeeni alkoi muuttua vähitellen jonkun verran kysymysmerkiksi. Jacob huomasi sen ja lisäsi kiireesti:
“Mutta tietenkin sinun kanssa on paljon hauskempaa kuin koulukirjojen.” Sitten hän näytteli nukkuvaa keikautten päänsä toiselle olalleen ja hengitti raskaasti sisään ja ulos. Naurahdin ja tönäisin Jacobia rennosti oikeaan olkapäähän.
Siemaisin kahvini loput ja nappasin nopesti Jaken korvapuustin lopun, jonka tungin suuhuni.
“Hei, mitä sinä teet?” hän huudahti ja tuijotti, kun pullan pala katosi mustaan aukkoon.
“Syönnh”, mumisin vastaukseksi samalla pureskellessani. Nielaisin palan ja nuolaisin nopeasti suupielistäni sokerinmuruset.
Nousin tuolista ja näytin kädelläni Jacobia seuraamaan.
“Tule, lähdetään”, huikkasin. Hän nousi reippaasti ylös ja kiirehti edelleni kahvilan ovelle ja avasi sen samalla kumartaen.
“Neidit ensin”, hän pelleili ja virnisti päälle. Niiasin Jakelle:“Kiitos, herra Black.”
Kävelimme nauraen autolleni, joka oli aivan oven vieressä ja lähdimme Port Angelisesta.
“Minne nyt mennään? Meidän talolle vai teille vai…?” kysyin nopeasti vilkaisten häntä.
“Oikeastaan voitaisiinko mennä La Pushiin, sinne meidän talon lähellä sijaitsevalle rannalle? Meillä pitäisi olla kokoontuminen muiden kanssa siellä puolen tunnin päästä”, hän ehdotti. “Siis kai sinulle sopii?” Jacob varmisti ja väläytti valkoisia hampaitaan.
“Totta kai, sopii oikein hyvin”, vastasin hymyillen.
Minua ei oikeasti haitannut yhtään se, että muut hänen ystävistään aikoivat myös liittyä seuraamme. He olivat kaikki todella mukavia ja suhtautuivat minuun, kuin yhteen heistä. Ainoastaan Leah ei tainnut minusta hirveästi pitää, hän ei ainakaan puhunut minulle usein, josta päättelin näin.
Olin osallistunut aika monesti heidän kokouksiinsa, niissä yleensä istuttiin näyttävän nuotion äärellä ja samalla syödessä rupateltiin kuulumisia. Syömisen jälkeen puhuttiin paljon vakavammin ja kun puhuttiin vakavammin puhuttiin
vampyyreistä.
Koitin olla ajattelematta niitä. Joskus se oli vaikeaa, varsinkin kun mieleen saattoi pompata se yksi tietty vampyyri. Olin todella alkanut unohtaa, tai… No en sanoisi sittenkään unohtamaan vaan pikemminkin en ajatellut häntä enää niin usein, koska tiesin, että hän ei palaa ja, koska tiesin, että muisteleminen sattui.
Jacob oli täyttänyt vähitellen aukkoa itsessäni, jonka hän oli aiheuttanut. Aukko ei ollut täysin ummessa. Uskoin, että se ei koskaan tulisi olemaankaan, sillä minulta puuttui jotain… Jotain jolla täyttää kipeä reikäni.
“Seuraava pysäkki La Pushin ranta!” heitin hymyillen leveästi.
Jake käänsi radion auki, sieltä tuli kappale jonka me molemmat tunsimme. Laitoin volyymia lisää ja aloin laulaa. Hän liittyi lauluun myös ja nyt visersimme kovaa ja nuotinvierestä.
Lyhyen ajomatkan jälkeen:
Olimme perillä ja astuimme autosta ulos. Ison nuotion ympärillä oli paksuja puunrunkoja, jotka olin nähnyt monta kertaa ennenkin. Tämä ranta oli juuri se ranta, jolla tapasimme Jacobin kanssa ensimmäisen kerran.
Puunrunkojen päällä istuivat jo Sam, Quil, Embry, Jared ja Paul. Seth ja Leah olisivat tänäänkin näköjään hieman myöhässä.
“Hei, mitä Jake? Sitä sieltä vaan tullaan niin machona naisten seurassa!” Quil nauroi. Jacob tyytyi vain vastaamaan silmien pyöräytyksellä. Hän ei näyttänyt yhtään nolostuneelta, toisin kuin minä. Tunsin jo selvästi kuinka poskeni alkoivat lämpenemään. Embry huomasin sen myös ja liittyi naljailuun.
“Katsokaa nyt miten punaiset Bellan posket jo ovat, tämä on selvä merkki!”
“No niin, tuli jo selväksi”, Jake koitti saada Quilin ja Embryn rauhoittumaan.
Sam ja Paul istuivat vierekkäin yhdellä tukilla, ja Jared, Quil sekä Embry toisella. Minä ja Jacob istuimme Samia ja Paulia vastapäätä olevalle tukille, joten jäljelle jäi enää yksi puunrunko.
“Mitä tänään olisi illalliseksi?”Paul kysyi innokkaasti Samiin päin katsoen.
Sam näytti käsissään olevia isoja sämpyläpusseja ja sanoi hymy korvissa: “Hot dogeja.”
“Siistiä, syömään!” Embry hihkui kuin pikkulapsi.
“Eikö meidän pitäisi odottaa Leahia ja Sethiä?” kysyin varovaisesti.
“En usko, että heitä häiritsisi, jos aloittaisimme jo nyt…” Sam mietiskeli.
“Eli syödään!” Embry huusi ja nappasi tikun, johon laittoi makkaransa.
Jacob otti myös vierestään tikun, jonka hän ojensi nyt minulle hymyillen.
Kiitin häntä ja laitoin oman makkarani kepukkaan kiinni ja pyörittelin sitä tulen lämmössä.
Yhtäkkiä kehoni läpi kulki kylmiä väreitä, ne saivat minut värähtämään. Olisi pitänyt ottaa sittenkin se takki mukaan.
“Onko sinulla kylmä?” Jake oli heti huomannut vavahdukseni.
“E-ei, hieman turtuneet sormet vain”, valehtelin.
Jake laski makkaratikkunsa jalkojensa väliin, että se paistui edelleen nuotion hehkussa. Hän laittoi myös omani jalkojensa väliin. Hän otti molemmat käteni omiensa väliin ja hieroi niitä. Käsiäni kihelmoi oudosti nopea lämpötilan muutos.
Juuri sillä hetkellä Seth ja Leah liittyivät mukaan makkaran paistoon. Leah katsoi minua ja Jacobia epäuskoisena ja inhoten. Katseessa oli vielä jotain muutakin, josta en saanut selvää… oliko se mustasukkaisuutta?
“Hei vaan kaikille ja anteeksi myöhästyminen”, Seth ilmoitti pirteästi.
“Ei se mitään, me ollaan jo totuttu”, Jared virnisti. Seth vastasi kieltä näyttämällä.
“Ei kai teitä haitannut, että aloitimme jo syömään?” Sam kysyi tyynesti.
“Ei tietenkään, mutta kai Jared jätti meillekkin jotain purtavaa?” Seth nauroi.
Jared vastasi vielä jotain Sethille, mutta en kuullut sitä, koska Jacob vei nyt huomioni ojentamalla minulle lämpiman sämpylän, jonka sisällä valmis makkarani oli.
“Tarvitsetko vielä jotain?”
“En, minä pärjään kyllä näin”, hymyilin hänelle.
Jake ja muut söivät varmaan neljä hot dogia, kun minä tyydyin kahteen. En ymmärrä miten he oikein jaksavat syödä niin paljon!
Kuulin, kun kaikki puhuivat, mutta en keskittynyt siihen. Itse seurasin tyytyväisenä tulen leikkejä. Vilkaisin muutaman kerran Leahiin, hän näytti jotenkin tyhjältä. Hän istui tukilla, mutta hän ei silti ollut paikalla. Hän vain istui ja oli hiljaa.
Värähdin taas kulkevista kylmistä väreistä. Hieroin käsillä käsivarsiani, jotta saisin itseni hieman lämpenemään.
“Bella, olet aivan kylmissäsi, miksi et sanonut mitään!” Jake huitoi käsiään ja torui minua kuin lastaan.
“Ei minulla ole…” olin aloittamassa, mutta hän keskeytti minut.
“Ei mitään vastaväitteitä.”
Hän tuli minuun aivan kiinni ja kietoi vasemman kätensä ympärilleni, jolla otti vielä omastani kiinni. Ihana lämpöaalto kulki lävitseni. Sydämeni hypähti. En tiedä johtuiko se siitä, että Jake oli niin lämmin vai siitä, että hän tuli lähelleni niin nopeasti ja arvaamattomasti vai siitä, että nolostuin hieman, koska hän oli heittänyt tullessamme tänne t-paitansa pois, eli hänellä olivat vain housut jalassa.
Automaattisesti katsahdin Leahiin päin. Hänen katseensa oli tuima ja melkein pelkkää jäätä. Hänen kehonsa tärähti, toisen kerran, kolmannen. Hän nousi ripeästi ylös ja tiuskaisi vahvasti, mutta hiljaa: “Anteeksi.” Sitten hän otti muutaman luonnottaman jättiharppauksen ihmiselle ja katosi synkkään metsään.
Tunsin syyllisyyttä Leahin reagoinnista ja yhtäkkiä tahdoin täältä nopeasti pois. Nousin ylös Jacobin otteesta, onneksi hän ei pitänyt kättään tiukasti ympärilläni. Silloin en olisi koskaan päässyt ylös.
“Anteeksi, minun pitää myös mennä.”
“Odota Bells”, hän sanoi ja otti kädesti kiinni ja käänsi minut, joten minun piti katsoa hän silmiin. En ollut ennen nähnyt häntä näin, hän oli todella vakavana. Hänen silmänsä porautuivat omieni läpi.
“Vain ja ainoastaan yhdellä ehdolla annan sinun mennä.” Tunsin kaikkien tuijottavan meitä. Oli täysi hiljaisuus, kunnes vastasin.
“Ja se on?”
“Minä kannan sinut”,Jake virnisti ja minä-olen-nyt-vakavissani-ilme oli tiessään.
“Siis mitä?” Sitten hän jo kyyristyi ja nappasi minut selkäänsä. Lepäsin vatsallani hänen selkänsä päällä. Hän piti jalkojani tiukassa otteessa. Se oli vain yksi lyhyt hetki, kun hiukseni lepattivat kovassa viimassa ja pian se olikin jo ohi.
Hän laski minut selästään ja hymyili voitonriemuisesti.
Minun taas teki mieli pyörtyä ja oksentaa päälle. Avasin autoni oven ja istahdin penkille niin, että jalkani oli silti ulkopuolella. Katsoin Jacobiin päin.
“Mm… Oöh, kiitos”, sopersin. Hän otti käsistäni kiinni ja veti minut autosta ulos.
“Ole hyvä”, hän vastasi ja painoi minut rintaansa vasten isoon karhunhalaukseen. Hän rutisti melkein kaiken ilman keuhkoistani pois. Pidimme vielä toisistamme kiinni ja katsoimme toistemme silmiin.
Huomasin, että hänen katseessaan jokin napsahti, hän oli päättänyt jotain. Sitten hän siirsi nopeasti kätensä selästäni poskilleni ja hänen lämpimät huulensa painuivat omiani vasten.
Ei, tämä oli väärin. Me olimme vain ystäviä, vain ystäviä. Ei mitään muuta. Astuin taaksepäin ja erkanin hänestä. Hän näytti ensin pettyneeltä, mutta sen jälkeen hän oli todella katuvan näköinen.
“A-anna anteeksi, Bella, en minä… Olen todella todella pahoillani, kun minä vain… Yritin vain…” hän änkytti.
Ei, mutta mitä jos me olimme enemmän kuin vain ystäviä? Olimmeko? Pitäisikö meidän olla? Koitin saada jotain selkoa ajatuksistani ja tunteistani.
“En”, kuiskasin, kun katsoin maahan.
“Mitä sinä et?”
“Anna anteeksi.”
“Mutta minä olen oikeasti todella…” Minä keskeytin hänet.
“En anna sinulle anteeksi, koska ei ole mitään anteeksi pyydettävää.” Käänsin katseeni jälleen häneen. Hän oli täysin ymmällään. Astuin eteenpäin ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Varpistin aivan varpailleni ja suutelin häntä.
Se tuntui niin aidolta, kuin sen aidon ihmisen suuteleminen tuntuu, kun on aitoja tunteita häntä kohtaan.
Nyt minä tiesin mitä minulta oli puuttunut ja nyt minulla oli se. Nyt minulla oli se mikä tukki rei’än sisälläni. Minulla oli kasassa kaikki mitä tarvitsin.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Toivottavasti piditte ja kommentteja saa pistää tulemaan ^^ Jos tykkäsitte ni voisin pistää jatko-osaa kans pukkaamaan ... ::)
\\ h-di laittoi ikärajan otsikkoon
-
Pidän tästä vieläkin kauheesti ::) Ikinä en oikeen oo pitäny Jacob/Bella parituksesta, mutta mun täytyy kyllä myöntää että tää on kauheen hienoo jälkeä! :D
JATKOA ODOTELLESSA! ;)
-
Krhm, pariin otteeseen repesin ku mullahan on kaksmielinen lukihäiriö.. ::)
Hmm... Osa on niiiiin teennäistä. (tai no siis sillee et mieti niihin parempi)
“Hei vaan kaikille ja anteeksi myöhästyminen”, Seth ilmoitti pirteästi.
“Ei se mitään, me ollaan jo totuttu”, Jared virnisti. Seth vastasi kieltä näyttämällä.
Ja sit kannattaa hommata beta.
Kritiikit tossa 8D
Mutta siis tykkään tästä, kuvailuu ja tälläst saa olla enempi toki, mutta lueppa mun eka ficci nii x'D
Eli siis ekaksi tosihyvä, ja muutenki hyvä 8D
Jatkoo!
-
Smile^: Hahaah, kiitti! :D Mul ois toi toinen luku jo koneel, mut ajattelin vähän hioa sitä... Ja oon sit NIIIIIIIN
hidas kirjottaja, et ei kannata oottaa mitään ennätyksiä ;D
Mutanttiorava: Hei kiitti paljon palautteesta ;-----) On siistii kuulla mitä parannettavaa mul on (eli toisin sanoen TODELLA paljon : D)
-
OOII! Niin söpöä! ;D
En oo niin hirvee Jacob-fani, mutta tää oli kieltämättä aika ihana. Teksti oli kaunista ja sujuvaa ja niin pois päin...
Lisää tämmösiä söpöyksiä : D
-
Ihana, tämmönen sulonen, fluffy! Piristys päivään!
JAtkoa!
-Nax
-
Tää oli aivan ihana vaikken Jacobista tykkääkkään. Tee toki jatkoa
ja mahdollisimman nopeesti!!! ;D
-
Tosi hyvin oot kirjottanu ja tää oli vasta sun eka ficci! ;D JATKOOO NOPEESTI :D
Tää on toooosi hyvä : )
-
Vaivaiskoivu, Naxone, culliina ja Tiita
KIITOS tosi paljon, et ootte jaksanu kommentoida :D
Comments make my day ^^
-
Onko tosissaan sun eka ficcis ? ;o Wau, tosi hyvä, ootan innolla jatkoo <3 (: Voitha luvata ett edward ei tuu viell ainakaa parii lukuu pilaan asioit (toivottavasti ei tuu ollenkaa (;) niin oon tyytyväine ;D Mutt tää o oikeesti toosi hyvä, J A T K O O ! ! :D
-
LaayR``: Kiitos, kiitos tosi paljon :) Ja joo, tosiaan ois tarkotuksena pistää sitä jatkoa tänne iha just pia... :D
Tarkistan sen viel ja näin... muttaaaa siis kiitti viel kerran! ;)
-
A/N: Okkei, tässä sitä jatkoa hieman ;) Toivottavasti pidätte = ))
Omasta mielestä Bella saattaa olla hieman OOC, mutmutmut... :D
Toinen osa
Ihanaa perjantai, ei tarvitsisi herätä aikaisin pariin päivään. Voisin levätä ja vain olla.
Saatoin Angelaa autolleen. Hän näytti myös olevansa mielissään, että oli viikon viimeinen arkipäivä. Sitten hän pysähtyi ja katsoi toiseen suuntaan.
“Jonkun poikaystävä taisi saapua moottoripyörällään”, hän kuiskasi minulle ja iski silmää.
Jacob. Hän oli vienyt minut aamulla kouluun. Onneksi Charlie oli lähtenyt aikaisemmin eikä tiennyt tästä moottiripyörästä mitään. Jake oli tietenkin tullut hakemaan hieman aikaisemmin mitä normaalisti kouluun lähtisin, että hän ehtisi itsekin. Hänellä oli yllään kuluneet farkut ja tavallinen valkoinen t-paita. Hän otti kypäränsä päästään pois ja näytti kädellään minua tulemaan kyytiin. Angela työnsi minua hellästi selästä Jacobia päin.
“Nähdään maanantaina”, hän vihjasi. Nyökkäsin ja hymyilin.
Tunsin kuinka poskeni alkoivat punertamaan. Kaikki tuijottivat selvästi minua, jotkut kuiskivat ja naurahtelivat. Huomasin myös Miken sanovan Tylerille jotain.
Lähdin kävelemään kohti Jacobia, mutta asfaltissa oli kuoppa mikä oli syy melkein-kaatumiseeni. Se sai minut entistäkin punaisemmaksi. Hän vain virnisti ja suuteli minua intohimoisesti, kun olin saavuttanut hänet.
Kun hän sai lopetettua olin aivan varmasti yhtä räikeän punainen, kuin tomaatti.
“Ei sitä nyt tarvitse mitään esitystä tehdä”, sanoin hänelle hieman toruen.
“Tiedän, mutta minä tahdoin näyttää kaikille, kuinka rakastunut olen.”
“Niin minäkin sinua”, vastasin hymyillen. Sitten hän antoi pienen suukon poskelleni ja lähdimme La Pushiin.
Veimme moottoripyörän Jaken luo ja otimme hänen korjaamansa Rabbittin, jolla lähdimme tulemaan takaisin Forksiin. Charlie oli jo kotona.
“Hei, isä. Jacob tuli meille, eihän se haittaa?”
“Eipä tietenkään, miksi se voisi häiritä?” Kävelin keittiöön ja katsoin pakastimeen. No, pakastepizzat saisivat nyt kelvata, en jaksaisi ahertaa keittiössä tänään. Otin pizzat pahvilaatikoistaan pöydälle ja käänsin uunin lämpötilan 225:n asteeseen.
Yhtäkkiä kädet tarttuivat minua vyötäröltä, hätkähdin. Hän vain nauroi hiljaa ja suukotteli kaulaani.
“Älä nyt, Charlie saattaa kuulla!” kuiskasin.
“Niin mitä siitä?” hän vastasi kuiskaten korvaani. Hänen henkäisynsä kutitti korvaani ja koitin pysyä tyynenä. Käännyin ympäri. Oli vaikeaa katsoa häntä silmiin, kun toinen oli kaksimetrinen. Pidin käteni puuskassa.
“Yksi suudelma vain.”
“Kaksi”, hän väitti heti vastaan.
“Ei, kahta. Vain yksi.”
“Kulta, minä pyydän”, hän anoi koiranpentu-ilmeellä. Häneltä se luontui hyvin, vähän liiankin hyvin.
Avasin käteni puuskasta ja kiedoin ne Jacobin ympärille. Nousin varpailleni ja suutelin häntä hellästi. Vatsaani joutui muutama perhonen. Irrottauduin hänestä ja kuiskasin:
“Yksi.” Sen jälkeen suutelin häntä uudestaan, tämä suudelma oli hieman erillainen. Siinä oli enemmän intohimoa ja … ytyä.
“Voitte jatkaa kuherteluanne Bellan huoneessa ruuan jälkeen”, kuului Charlien ääni. Erkanin Jacobista ja helahdin punaiseksi. Jake vain virnisti Charlielle ja sanoi reippaasti:
“Selvä on, konstaapeli.” Munakello rupesi pirisemään valmiiden pizzojen merkiksi. Nostin pizzat pöydälle ja leikkasin ne sopiviksi siivuiksi. Laitoin Charlien ja Jacobin lautasille kolme palaa, itselleni kaksi. Jake tuli vierelleni ja otti lautaset helposti käsilleen ja kantoi ne pöytään. Etsin aterimet laatikoista ja asetin ne paikoilleen. Jacob kävi intoa täynnä ateriansa kimppuun.
“Mitäs te lapset tänään aiotte tehdä?” Charlie kysyi.
“Ei mitään erityistä, kunhan kuuntelemme musiikkia Bellan huoneessa”, Jacob vastasi varmana. Emme olleet puhuneet mitä tekisimme ruuan jälkeen, mutta tuo kävi minulle ihan hyvin.
“Älkääs nyt, on perjantai-ilta. Menkää ulos!” Mietin asiaa hetken aikaa, ja se kuulosti ihan mukavalta ehdotukselta.
“Hmm, voisihan sekin olla hyvä idea.” Käänsin katseeni pizzasta Jacobiin. Hänelle näytti myös ajatus kelpaavan.
“Selvä, haluaisitko lähteä katsomaan jotain elokuvaa?”
“Käy minulle.”
Elokuvateatterin edessä:
“Joten mikä elokuva sinua kiinnostaisi?” hän kysyi samalla pitäen kättään vyötärölläni. Hänen kätensä oli todella lämmin, mutta olin tainnut jo tottua siihen hieman. Ylläni oli vain t-paita ja farkut, koska tiesin, että muuten minulle tuli aivan liian kuuma.
“Miten olisi joku komedia?”
“Miten vain haluat, rakas”, hän sanoi suloisesti ja antoi suukon otsalleni.
Ostimme liput elokuvaan Blondin Kosto. En uskonut, että seuraisin elokuvaa tarkasti, sillä minulla oli toinen mielenkiinnon kohde.
Elokuvan aikana muut katsojat taisivat tympääntyä meihin, koska saimme paljon vihaisia ja ärtyneitä katseita sekä muutaman sshhh-suhahduksen. Heidän ongelmansa taisi olla koko ajan kuuluva pieni kuiskiminen, sipsien ikävä rouskutus ja hiljainen nauru, jotka kaikki kuuluivat meidän suunnaltamme.
Päätimme lähteä hetkeä aikaisemmin ennen kuin elokuva loppui, että muut saisivat katsoa rauhassa viimeiset 20 minuuttia.
“Minne nyt mennään?” Jacob kysyi, kun olimme päässeet autoon.
“En tiedä, mitä kello on?”
“Viisitoista minuuttia yli kymmenen”, hän vastasi, kun oli vilkaissut nopeasti auton kelloa.
“Mahtaakohan Charlie nukkua jo?”
“Hmm… Meidän pitää päästä lähemmäs kotiasi, jotta kuulisin nukkuuko hän.”
“No mennään sitten!” ilmoitin hänelle innokkaasti. Jacob käynnisti auton, ja lähdimme liikkeelle. Hän ajoi hieman ylinopeutta ja olimme puolen tunnin päästä melkein perillä. Hän pysäytti moottorin, oli hiljaa ja keskittyi tarkasti. Huomasin pian, että olin lopettanut hengittämisen. Vedin ilmaa keuhkoihini, jonka jälkeen puhalsin sen ulos. Jake oli näköjään huomannut hengitystaukoni.
“Bells hei, ei tämä nyt niin salapoliisitoimintaa ole, että pitäisi olla hengittämättä”, hän nauroi. Vieno puna nousi kasvoilleni. Olin juuri kysymässä oliko Charlie nukkumassa, mutta hän ehti vastata ennen kuin olin suutani avannutkaan.
“Ja Charlie nukkuu, kuorsauksesta päätellen melko sikeästi”, Jacob hymyili leveästi.
Ajoimme auton vielä hieman lähemmäs taloa, jonka jälkeen menimme sisälle. Varmuuden vuoksi minä menin etuovesta sisälle ja Jake hyppäsi ikkunasta sisään.
Pyh, senkin mahtailija, ajattelin hymyillen, kun hän oli mennyt. Keittiössä paloi pieni valo, menin katsomaan oliko siellä joku ja kun en löytänyt ketään sammutin valon ja koitin hiippailla äänettömästi rappusia ylös. Valitettavasti en onnistunut täysin, narahduksia kuului kolme. Yksi melkoisen äänekäs ja kaksi ei niin äänekästä. Jake istui sängylläni tyytyväisen näköisenä.
“Mm, menen suihkuun nyt. Voit mennä jälkeeni?” ilmoitin ja hän nyökkäsi ja rojahti makuuasentoon sängylleni.
Kylpyhuoneeseeni päästyäni heitin vaatteeni lattialle ja käänsin vedenlämpötilaa paljon korkeammalle. Vesi hieroi ihanasti olkapäitäni ja niskaani. Hetken kuluttua suljin hanan ja tartuin pyyhkeeseen. Kuivasin sillä hiuksiani, kunnes tajusin, että minun pitäisi hakea yöpukuni huoneestani ja tällä hetkellä käsieni ulottuvilla oli vain tämä pienen pieni pyyhe. Toinen vaihtoehtoni olisi laittaa likaiset vaatteet päälle.
Huokaisin ja kiedoin pyyhkeen ympärilleni. Se oli tarpeeksi pitkä, että se peitti rintani ja takamukseni ja sain juuri ja juuri toisesta kulmasta kiinni. Poskeni alkoivat punoittamaan, vaikka ketään ei vielä ollut näkemässä. Vedin muutaman kerran happea sisääni ja sitten lähdin kohti huonettani. Avasin huoneen oven, Jacob oli vaihtanut asentoaan taas istumiseen. Hän katseli jonnekin ikkunan suuntaan, hän käänsi päätään minuun päin. Hänen silmänsä laajenivat, mutta taisi pian tajuta minkälainen hänen reaktionsa oli ja yritti muuttaa naamansa peruslukemille. Tunsin poskieni hehkuvan.
“Niin, minä… Tuota noin… Öömh, unohdin ottaa yöpaitani kylpyhuoneeseen”, sopersin melkoisen epäselvästi. Kävelin sängylle Jaken viereen ja otin collegehousut ja topin tyynyn alta. Olin nousemassa, mutta hän otti vapaasta kädestäni hellästi kiinni. Hän katsoi silmiini, aukaisi suunsa, mutta ei sanonut mitään. Hän oli hetken aikaa hiljaa ja aukaisi uudestaan suunsa.
“Olet todella kaunis.” Sitten hän kurottui suutelemaan minua pehmeästi. En osannut sanoa mitään, olin vain täysin hiljaa ja hymyilin kainosti.
Nousin sängyltä ja mutisin jotain tyyliin: “Palaan pian.”
Kun olin saanut vaatteet ylleni kävin sanomassa hänelle, että nyt hän voisi käydä itse suihkussa. Sillä aikaa aikoisin itse käydä keittiössä juomassa jotain.
Avasin jääkaapin oven ja tartuin maitopurkkiin. Hörppisin sitä vähän välillä samalla miettien pitäisikö katsoa, jos Charlien kaapista löytyisi sopivia housuja, mutta tulin siihen päätöksen, että ne eivät ikimaailmassa istuisi Jacobin ylle. Jakehän oli Charlietakin pidempi.
Hetken sen jälkeen, kun veden lorina oli loppunut ja uskoin hänen palanneen takaisin huoneeseeni, kaadoin toiseen lasiin maitoa Jakelle ja rupesin kapuamaan rappusia ylös.
“Ajattelin, että sinulla olisi jano tai, tai, tai siis... Kun minäkin join ja, joten… Sinun pitäisi syödä, eipäs kun siis, tuoda… Ei, ei, ei, tarkoitin kyllä juomista, mutta en siis sellaista juomistajuomista. Kyllä sinä varmaan, tai siis oletko sinä… Eikun siis et ole varmaan tai ehkä olet maistanut, mutta kun minä vain…”, sekosin sanoissa totaalisesti, kun näin Jacobin pelkissä boksereissa.
Hän istui sängylläni, hänen naamallaan oli ilme, joka kertoi, että hän oli valmiina purskahtaa nauruun.
Naamani oli tulikuuma ja ilmeeni varmasti hullun hauska. Kulautin hänen maitonsa suoraan kurkkuuni.
“Min… Minä tuon sinulle uuden lasin…” Hän nousi, kiirehti luokseni parilla askeleella ja tarttui kädestäni kiinni ja käänsi minut.
“Ei sinun tarvitse, ei minun ole jano. Ja itseasiassa en ollut ehtinyt laittaa vielä housuja jalkaan, eli ei mitään hätää”, hän nauroi hiljaa.
“Niin, niin, mutta e-ei se minua häiritse, vaikka sinulla ei olisi housuja jalassa. Eikun siis kyllä sinä ne voit laittaa jalkaan, mutta ei sinun ole pakko ellet halua, eli voit olla kyllä ilmankin, että sinulle ei tule liian kuuma tai mitään, vaikka en kyllhä…” En saanut lausettani loppuun, sillä hän oli tukkinut kädellään suuni, ja olin siitä hänelle erittäin kiitollinen.
“Minulla on oikeastaan vain likaiset farkut, joilla olen juossut kaksi viikkoa mutaisissa ojissa ja märissä metsissä, joten et varmaan halua niitä puhtaille lakanoillesi, vai mitä? Tai oikeastaan, haluaisitko että jäisin yökse luoksesi?” hän kertoi hellyyttävällä äänellään. Hän siirsi kätensä suuni edestä pois.
“Tietenkin haluan, että jäät yöksi!” vastasin ja rutistin Jacobia.
Käänsin katseeni hetken päästä ylös ja hymyilin ilkikurisesti.
“Tahdon, että suojelet minua, koska pelkään, että yöllä iso paha susi tulee ja syö minut suihini.” Hän hymyili ilkikurisesti takaisin ja pyöräytti minut ympäri.
“Tämä ihana huumorintajusi on yksi syy, miksi rakastan sinua. Kulta”, hän sanoi ja iski silmää, kun hän sanoi kulta-sanan.
Minua vain hymyilytti niin paljon, että poskipäihin koski. En tahtoisi tämän hetken päättyä koskaan. Tämä oli vain jotain niin ainutlaatuista ja suloista…
“Ja tämä sinun nopea älykkyytesi on yksi syy, miksi rakastan sinua. Hunajapupuseni”, heitin takaisin, samalla tavalla iskien silmää. Hän vain nauroi hiljaa.
En mielestäni saanut hänestä koskaan tarpeekseni. Olin itsekäs, tahdoin aina vain lisää, lisää ja lisää…
Hellästi otin hänen kädestään kiinni ja johdatin hänet sängylleni istumaan. Istahdin hänen syliinsä, nostin käteni hänen poskelleen ja liu`utin sitä hitaasti siinä alaspäin.
Katselin koko sen ajan hänen silmiinsä, suklaanruskeat, pyöreät, syötävän suloiset pienet konvehdit. Siirsin päätäni lähemmäs hänen omaansa. Nenämme osuivat yhteen. Silmäni olivat kiinni ja hymyilin vienosti. Sitten, vihdoin, huulemme löysivät toisensa. Ne koskettivat toisiaan, eivät liikkuneet.
Sain ilkeän ajatuksen päähäni. Voisin vähän kiduttaa häntä…
Juuri, kun hän oli suutelemassa minua vetäydyin kauemmas. Tönäisin häntä hieman, että hän meni makuuasentoon sängylle(Tönäisy oli vain pikku vinkki, mitä hänen pitäisi tehdä. En minä oikeasti häntä saanut makuulleen.).
Olin asettumassa hänen päälleen hajareisin, mutta jotenkin sain tönäistyä sängyn vieressä olevaa radiota. Painoin vahingossa on/off-nappulaa, joten se meni tietenkin päälle. Volyymi ei ollut onneksi kovalla. Tuttu lempeä soundi pääsi korviini ja tunnistin kappaleen.
Ääh, ei tätä! Vatsanpohjassani tuntui oudolta, kuin sisälläni möyrisi mato. Taisin olla kiusaantunut, tahdoin tästä tilanteesta pois.
Kurottauduin laittamaan radion kiinni, mutta Jacob otti minusta kiinni.
“Älä, tahdon kuunnella tämän kappaleen.”
“Tiedätkö sinä tämän?”
“En, siksi tahdon hieman kuunnella tätä.”
Voi nyt hitto, biisin artisti alkoi laulamaan. Kappale oli hiphop-tyylistä musiikkia.
Got the body of a goddess
Got eyes butter pecan brown I see you girl
Droppin' Low
She Comin' Down from the ceiling
To tha floo
Yea She Know what she doin
Yea yea yea
She doin that right thang
Yea yea yea yea ea
I Need to get her over to my crib and do that night thang
Cause I'm N Luv with a stripper
Katsoin Jacobiin päin. Hän hieman nyökytteli päätään kappaleen tahtiin. Kuunteliko hän sanoja?
She poppin she rollin she rollin
She climbin that pole and
I'm N Luv with a stripper
She trippin she playin she playin
I'm not goin nowhere girl I'm stayin
I'm N Luv with a stripper
“Eihän tämä kappale ole mikään kauhea”, hän väläytti hymyn, kun kertosäe oli loppunut.
“Ei olekaan, mutta… Kuuntelitko yhtään sanoja?”
“Tietenkin, mitä niistä?”
“No, minulle tuli jollain tavalla vähän, öömh, halpamainen olo”, myönsin vähän nolona. Hän nosti kulmakarvojaan yllättyneenä. Hän otti käteni omiensa väliin.
“Kulta, et ole ollenkaan sellainen. Enkä ajattele sinua sellaisena. Et ole yhtään ja pidän siitä. Rakastan sinua sellaisena kuin sinä olet.”
Silmänurkastani vierähti kyynel, joka putosi hänen kätensä päälle. Hän vain hymyili.
“Kiitos Jacob, tuo merkitsi minulle paljon.”
Tulin häntä lähemmäs ja suutelin häntä täydellä sydämelläni. Silmästäni vierähti taas kyynel. Onnenkyynel.
Sulkeuduin hänen lämpimään syliinsä tiukasti ja nukahdin.
------------------------------
ja kommentteja sitten, thänkkeee ;)
XOXO Jasmin
p,s jos jotain kiinnosti niin biisi oli Lil Wayne - I'm love whit a stripper ;D
-
JEE MÄ OON EKA !!! :D Ihanaihanaihana, tätä on jo odotettu :D Ei Bella oo yhtään OOC, ihan yhtä sönkkö (suokaa anteeksi) ja punasteleva ku aina :D
Hihihihihihihii, mutta keltäpä nyt ei pasmat menis sekasi ku näkis Jacobi boksereissa ;D
Anteeks ku ei tuu rakentavaa, mutta äkkii jatkoo <3
-
Aww. Muuta en sano. Ihanaa
Olen puhunut.
~Vaivaiskoivu
-
LaayR``: Hahhaa, ite ajatteli tota kirjottaessa et voisin hyvin vaihtaa paikkoi Bellan kans ;;; D ja kiitoksia paaaaljon :)
Vaivaiskoivu: tänk juu veri veri mats ♥
-
Jacob on tässä ihanan lempee, semmonen mitä mää kuvittelin, jos Bells ja Jake ois seurustellu! Ihana. Ihana. Ihana eli totally III :D
(järkee näissä mun kommenteissa, taas)
Pian sitä jatkoo!
-Nax
-
A/N: Juu, tässä kolmas osa ;) Pahoittelen syvästi luvun lyhyisyyttä :-\ mutta siis tässä siis jatkoa :)
Kolmas Osa
JPOV
“Ylös sieltä ja pois tyttäreni läheltä! Voisit opetella myös käyttämään vaatteita!”
Heräsin korvia tykyttävään karjuntaan. Teki mieli huutaa takaisin, että eikö tähän aikaan osata antaa ihmisten nukkua, mutta ääneni ei vain toiminut. Tarvitsin pienen hetken aikaa herätä ja sitten huutaja saisi kuulla kunniansa.
“No niin? Mikä kestää? Eikö sana kuulu?” meuhkoi ääni taas. Ääh, pakko kai se on sitten nousta. Avasin silmäni hitaasti ja pyyhkäisin niistä “unihiekat” pois. Katsoin tarkemmin ympärilleni ja huomasin Bellan sylissäni. Ja ovella odotti punainen naama, joka pitkän harkinnan jälkeen osottautui Charlieksi.
Mitä nyt? Mitä olin mennyt tekemään?
Sitten hoksasin, että farkkuni lojuivat lattialla kauniissa mytyssä, paitani vieressä. Joten tämä saattoi olla syy miksi olin saanut melkoisen rajun herätyksen.
Nostin hieman Bellaa, että pääsin nousemaan. Sitten laskin hänet takaisin sängylleen, makuuasentoon.
Hän näytti niin kauniilta ja suloiselta, kun hän tuhisi hieman nukkuessaan.
Hänen ruskeat pitkät hiuksensa niin pehmeän näköisinä ja hänen kauniin punertavat huulensa. Voisin katsoan häntä koko päivän näin.
“Vaatteet päälle ja ulos! Nyt!” Nostin maton päältä housuni ja paitani, laitoin ne ylleni ja lähdin rappusia alas. Ymmärsin kyllä Charlieta, en minäkään varmasti olisi antanut tyttäreni makoilla melkein täysin alastoman miehen kanssa. Hän seurasi minua. Sitten kuulin jonkun muunkin tulevan portaita alas.
“Isä! Mitä sinä teet?”
“Ajan tämän huligaanin ulos talostani!”
Olin juuri kääntämässä oven kahvaa ja astumassa ulos, mutta Bella tarttui käsivarteeni kiinni. Käänsin katseeni häneen ja hän katsoi takaisin minuun tuimana.
“Sinä et ole lähtemässä minnekään.”
“Ja kyllähän muuten on!” Charlie huusi taas.
Nyt Bella kääntyi katsoen häneen päin.
“Isä, et voi tehdä tätä! Emme ole tehneet mitään, mitään!”
Charlie meni hiljaiseksi ja tuijotti meitä molempia kärttyisästi. Hän ei varmaan tiennyt mitä pitäisi sanoa. Pienen hetken kuluttua hän kuitenkin avasi suunsa.
“Oletko varma tästä?” hän kysyi tyynesti Bellalta. Katsahdin häneen, hän näytti todella itsevarmalta.
“Kyllä, olen aivan varma siitä.” Minulle ei ollut epäilystäkään siitä, ettei Charlie muka olisi uskonut häntä.
“Selvä, mutta sinä lähdet silti kotiin”, hän silmäili minua epäilevästi. Käännyin taas ovea kohti, avasin sen ja astuin ulos raikkaaseen ilmaan. Bella käveli perässäni ulos. Kävelin reippaasti autolleni ja rupesin kaivamaan avaimia farkkujen taskuista.
“Tule sitten vartin päästä takaisin, sopiiko?” Bella kysyi ja hymyili pienesti sekä vähän flirttailen. Katsoin tätä niin kaunista tyttöä silmiin. En haluaisi tehdä tätä, mutta luulen sen olevan parhain ratkaisu tällä hetkellä.
“Tuota Bella… Minä luulen, että olisi hyvä, jos en tulisi enää tänään teille. Charlie, kun ei taida luottaa minuun kunnolla eikä muutenkaan…” Hän värähti, katsoi minua hämmentyneesti ja surullisin silmin. Niissä häivähti pieni pelko.
Otin hänet syleilyyni ja rutistin varovaisesti häntä. Tartuin hänen käteensä hellästi ja liu’utin sitä hitaasti poskeani pitkin. Annoin suudelman Bellan huulille ja kuiskasin hiljaa hänelle sanoja, joita tarkoitin enemmän kuin osaisin kertoa.
“Olet mahdottoman tärkeä minulle, en halua päästää sinusta irti koskaan. Rakastan sinua, rakastan sinua enemmän kuin ketään muuta tässä koko maailmassa. En ikinä aio jättää sinua, en koskaan, mutta luulen että näin olisi tänään paremmin. Anteeksi.” Hän ei sanonut mitään, katsoi minua vain tuskastunein silmin. Laskin hänen kätensä varovaisesti alas.
“Haen sinut huomenna koulusta”, sanoin vielä ennen kuin avasin auton oven. Istuin penkille ja käynnistin moottorin. Lähdin pihasta, kun katsoin sivupeiliin näin Bellan seisovan edelleen samassa paikassa yhä surun täyttämä ilme kasvoillaan. Katsahdin takaisin eteenpäin, mutta käänsin vielä katseeni peiliin, josta näin Bellan. Nyt hänen kasvoissaan häivähti epäilys.
------------------------------
jaaaaaaa kommenttia sitte, kiitus ;)
XOXO Jasmin
-
charlie on jotenkin aika aidon tuntunen tässä kolmannessa osassa. :D
-
Voi että kun tää on suloinen, tykkäsin paljon. Jake on juuri semmoinen suloinen, hellä ja lempeä kuin itse olettaisin hänen olevan Bellan seurustelukumppanina. Bella on myös sellainen oma kömpelö itsensä ja kolmannessa osassa Charlie on myös sellainen todella charliemainen suojeleva isä. Välillä mua häiritsi kulta-ilmaisut yms, kun omaan silmään niitä oli aika paljon. Jacob/Bellasta ehdottomasti jättisuuri plussa, kun itse pidän tästä parituksesta hurjasti! :)
Jännään kohtaan loppui tuo kolmas osa, jatkoa odotellessa!
-
Tämä on ihana <3 Charliekin on todella charliemainen, mutta en vain usko että hän luovuttaisi noin helposti ;D Mutta jatkoa :D
-
tormentedleech: Kiitos ((:
WHOKILLEDBAMBI: Kiitoksia rakentavasta! Pitää näköjään katsella vähän mihin noita kulta-sanoja viljelen :D ja kiitos vielä uudestaan ;)
LaayR``: Kiitoksia sinne päin! :-*
-
Äääh, unohdin tietenkin tuohon edelliseen pistää tämän tekstin:
Että mulla saattaa nyt kestää hieman seuraavassa luvussa, kun oon tekemässä siitä hieman pidempää ja muutenkin mulla aina kestää näissä. Toivottavasti jaksatte odotella siellä ;D jaaaa iloista joulun odotusta kaikille!
-
Joo ei haittaa jos on pitkää lukua tulossa ;D Ja siinäpä loistava joululahja lukijoille *vihjaus* :D
-
JEE!!!
...eipä sitten muuta... tosi ihana luku ::)
-
*hyppii kiljuen pitkin huonetta*
VIHDOINKIN! vihdoinkin joku ihana fiksu tyyppi kirjottaa Bella/Jacob paritusta. *kumarrus*
Ihanaaa<3 Tykkäsin tykkäsin hiiiirmuisesti<3
aina paritus on vaa B/E. Kiva ku välil näin.
Tykkäsin<3 Eli JATKOAa<3
-
LaayR``: Anteeks nyt kauheesti, mut ei täst nyt tullukkaan niin pitkää lukua kuin aattelin :'( Mut joululahja se silti teil lukijoil (jos tätä ny jotkut ees lukee :D) on! ;;;;D
_Joutsen_: Kiitoskiitos ;)
Rassermus: Ficciä alottaes katoin ite kans merkil, et Bella/Jake parituksia on tositosiTOSI harvaan ni tää on nyt sit teamjacobilaisille :D ja kiitusta sinneki päin jaaaa tässä jatkoa :)
Neljäs Osa
BPOV
“Bella, oletko kunnossa? Tunnut vähän poissaolevalta”, Angela kysyi varovaisesti. Heräsin mietteistäni säpsähtäen. Istuin koulun ruokalassa samassa pöydässä Angelan, Miken, Ericin ja Benin kanssa. Toisessa päässä ruokalaa Jessica ja Lauren istuivat kahdestaan supisten ja kikattaen.
“Mmm, kyllä kai…”, mutisin tutkiessani puolikasta juustoleipääni. Nostin katseeni ja hän katsoi minuun takaisin epäillen sekä huolissaan.
“Oletko varma?” Emmin hetken samalla puren huultani. Huokaisin.
“Oikeastaan… En, en ole. Voisinko puhua kanssasi jossain syrjemmällä?”
“Tottakai, nyt heti vai?
“Mieluiten.”
Nousimme pöydästä ja veimme ylimääräisen ruuan ja tarjottimet pois. Astuin ovesta ulos ja käännyin nurkan taakse. Vedin henkeä ja katsoin Angelan syviin ruskeisiin silmiin. Hän katsoi minuun kysyvästi.
“En tiedä mistä voisin aloittaa.”
“Aloita siitä mistä olet huolissasi tai mikä painaa mieltäsi”, hän ehdotti rohkaisten minua.
Mistä olen huolissani? Olin huolissani Victoriasta, että hän tulisi ja viimeistelisi suunnitelmansa. Hän voisi satuttaa Charlieta, susiheimoa tai ennen kaikkea; Jacobia, mutta en voinut kertoa tästä kaikesta Angelalle.
Mutta siitä, mikä oli painanut mieltäni, siitä voisin kertoa.
“Jake on käyttäytynyt mielestäni hyvin oudosti”, aloitin kankeasti.
“Hän oli perjantai ja lauantai välisenä yönä meillä, aamulla Charlie ajoi hänet ulos, mutta ehdotin, jos hän haluisi tulla salaa uudestaan. Hän vain sanoi, että se ei kannattaisi ja ajoi pois. Soitin myös eilen hänelle kysyäkseni, jos voisimme tavata jossain, mutta hän sanoi vain opiskelevansa. Ehdotin voivani auttaa, mutta hän halusi olla yksin.”
Angela oli hetken hiljaa samalla katsoen silmiini. Hän näytti miettivän tarkasti sanomisiani. Hän suki hieman ruskeita hiuksiaan ja avasi sitten suunsa.
“Ehkä hän halusi oikeasti olla vain yksin, ei mitään muuta.”
“Niin, mutta… En sitten tiedä…”, ääneni hiipui lauseeni loppua kohti. Nyt Angela katsoi minuun epäilevästi.
“Et kai kuvittele Jacobin pettävän sinua?” Katsoin pois päin hänestä ja olin vain hiljaa.
“Jacob ei ikinä tekisi niin. En tunne häntä kauhean hyvin, mutta tiedän sen silti. Tiedän sen tavasta, jolla hän katsoo sinua. Sen huomaa.”
Angela oli oikeassa. Miten olin edes pystynyt ajattelemaan niin? En ollut reilu Jacobia kohtaan. Hän luotti minuun täysin, itse taas epäilin hänen uskollisuuttaan. Minun piti jättää epäilykseni ajatuksistani.
“Totta. Kiitos, Ang. Tästä oli paljon apua”, sanoin ja hymyilin kiitokseksi.
“Ei mitään. Hyvä, että pystyin auttamaan.”
JPOV
Toivottavasti Bella ei ole vihainen, kun olen joutunut juoksemaan metsissä. Olemme nyt aivan Victorian perässä. Hän pyörii aina tässä ympärillä, mutta ei tee mitään ratkaisevaa siirtoa. En ole kertonut Bellalle mitään, koska en haluaisi hänen olevan huolissaan.
Olin matkalla hakemaan Bellaa koulusta, haluaisin yllättää hänet ja hyvittää hieman käytöstäni viime aikoina.
BPOV
Kävelin Angelan kanssa koulun ovista ulos reput selissämme. Huomasin Jacobin Rabbittin parkkeerattuna lähellä ovea. Etsin katseellani häntä koulun pihalta; löysinkin hänet, suutelemassa Laurenin kanssa.
Tapahtui slowmotion-efekti mitä on monissa elokuvissa. Kaikki eteni todella hitaasti. Kuulin Angelan kauhistuneen hengenvedon äänen vierestäni. Vedin syvään ja terävästi happea sisääni. En voinut uskoa silmiäni. Näkökenttäni alkoi sumentua pian yli tulvivista suolaisista kyynelistäni.
Tahdoin olla vahva. Näyttää, että en tarvinnut häntä ja lähteä kylmästi paikalta, mutta en pystynyt siihen. Juuri äsken olin soimannut itseäni miten olin aavistellut pahinta ja aavistukseni olivat osuneet oikeaan. Miten hän pystyi? Hän oli juuri kaksi päivää sitten osoittanut rakkauttaan minulle maailman kauneimmilla sanoilla, jotka olivat olemassa. Ja minä uskoin ne sokeasti. Miten typerys olinkaan.
En kestänyt enää vaan lähdin juoksemaan kotiani kohti. Minua ei kiinnostanut, että kotiin oli muutaman kilometrin matka. Minulle se oli aivan se ja sama asia.
Kuulin selkäni takaa sen kaksinaamaisen petturin äänen huutavan nimeäni ja ilmoittavan, että asia ei ollut miten luulin sen olevan. Niin varmaan, tuhahdin itselleni ajatuksissani. Näin omilla silmilläni hänen suutelevan toista naista ja hän väittää sen olevan valhetta! Säälittävää.
Nyt minulla ei ollut mitään, yhtikäs mitään. Sehän oli hyvä asia. Ei tarvinnut enää pelätä kenenkään pettävän minua. Loistavaa. Täydellistä. Helppoa.
Säälittävää.
------------------------------
comments? ((;
XOXO Jasmin
-
Voi bella-parkaa!
Ja Jake lupas et se hyvittää käytöksensä, pyh!
Odotan että miten selvität tämän sotkun! ;D
-Nax
-
Murr... Fakin Lauren >:( JA selvittäähän nää tän sotkun, joohan ? *koiranpentuilme* Ku o hyvä B/J paritus nii sen pitää olla onnelline :D Mutta jatkoaah <3
-Laayr
-
Paska! Aivan varmasti joku Laurenin juoni TAAS! Ja Jake saa syyt niskoilleen! Vitsi mä inhoon sitä!
-
Ärrrr. Vatun Lauren. ärrr.
Ääääh. Joo. ihanaa, ett on tullu jatkoo<3 Tykkään niiiiin paljon<3
Eli siis JATKOAAA<3
-
A/N: ANTEEKSI, ANTEEKSI, ANTEEKSI, puol vuotta ku viimeks laitoin jatkoo O_O iha järjettömät pahoittelut siitä ::'< mut nyt jonkun oudon voiman ansiosta jaksoin kirjoittaa jatkoa ;) ei ollu sillo vaa intoa ja inspistä liikkeellä sitten yhtään :<
mutta siiiis, jatkoa tässä :)
Viides Osa
JPOV
Nousin autostani ulos raittiiseen ilmaan Forksin lukion pihalle. Lähdin astelemaan pääovea kohti, mutta Lauren hyppäsi jostain olemattomista eteeni. Hän pyöritteli vaaleita pitkiä hiuksiaan oikean kätensä etusormen ympärille flirttaillen. Jotkut pojat olisivat varmaan hypänneet suoraan hänen kanssaan sänkyyn, mutta minulle hän näytti vain tyrkyltä.
“Hei Jacob”, hän sanoi teennäisesti mauskutellen äänekkäästi purkkaansa.
“No hei”, toksäytin hieman epäkohteliaasti. Lauren keimaili edessäni koittaen tehdä vaikutusta minuun. Hänellä oli yllään tiukat farkut, vaaleanpunainen t-paita, joka oli hyvin avonainen ja sen päällä vetoketjulla varusteltu valkoinen huppari.
“Kuules, söin äsken suklaata…”
Voi Luoja, se on ihme!
“…joten kertoisitko onko minulla sitä yhtään jäänyt tuohon?” hän jatkoi osoittaen sormellaan huuliaan.
“Ei ole”, sanoin kyllästyneesti. Aivan sama, vaikka hänellä olisi ollut koko naama ruskea olisin silti vastannut kieltävästi.
“Et sinä sieltä korkeuksista mitään näe! Tule lähemmäs”, Lauren hymyili tekovirnistystään. Huokaisin hyvin hiljaa, jos tämä olisi keino, jolla saisin hänet pois kimpustani tekisin sen. Bella saisi tulla jo ulos…
Laskeuduin hieman alemmas Laurenin tasolle. Ja tarkastelin muka kiinnostuneena hänen naamavärkkiään. Huomasin samalla hänen vilkaisevan ovelle päin laurenmainen bitch-ilme kasvoillaan.
“Ei sinulla ol…”, yritin aloittaa lausettani, mutta hän kietaisi kätensä ympärilleni hyvin tiukasti ja painoi huulikiillolla tahmatut huulensa omilleni. Tartuin hieman ylempää hänen lantiostaan työntäen häntä pois itsestäni.
Käteni alkoivat tärisemään vihasta, joten minun piti olla varovainen, etten satuttaisi häntä (vaikka nyt mieleni tekikin katkaista tämän kaikki kynnet). Kuulin läheltä terävän hengenvedon, ja tunnistin sen omistajan. Bella!
Ei ole totta! Nyt hän tietysti luulee minun suutelevan… ja sitten hän… voi paskat, paskat, paskat…
En enää välittänyt Laurenin luiden turvallisuudesta vaan vetäisin itseni irti hänen otteestaan. Kuului pieni naksahdus ja hän ynähti. Selvästi häneltä oli lohjennut kynsi, hyvä. Hän katsahti minuun inhoten ja lähti kävelemään poispäin minusta.
Huomasin, että Bella oli jo lähtenyt harppomaan hirmuista vauhtia kotia kohti.
“Bella!”, huusin hädissäni.
“Ei tämä ole sitä miltä se näyttää! Sinun täytyy uskoa minua!” Hän vain jatkoi kävelyään rivakasti. Olin lähtemässä ottamaan häntä kiinni, mutta kuulin suden ulvahduksen jostain kaukaa. Olin nyt kahden vaiheilla. Se saattaisi liittyä Victoriaan, mutta jos ei…
Päätin lähteä metsään. Jätin autoni parkkiin koulun pihalle ja lähdin juoksemaan puiden suojaan. Kun olin päässyt ihmisten katseita pakoon vetäisin farkkuni yltäni ja kiedoin ne nilkassani olevaan nahkaremmiin.
Annoin vapinani voimistua ja vaihdoin olomuotoani ihmisestä suteen. Kaikki aistit voimistuivat sekä laumani jäsenten ajatukset täyttivät mieleni.
Victoria on havaittu lähistöllä taas, hän liikkuu idässä päin, varmaan metsästämässä. Päätämme iskeä hänet maahan, tänään, Sam selitti kiireesti minulle.
Kaikki olivat nyt paikalla ja valmiina hyökkäämään. Verenimijä oli yksin ja meitä oli kahdeksan. Helppo juttu, tämä hoituisi hetkessä. Victoria ei arvaisi mitään aikomuksistamme. Sitten muistin Bellan.
Meidän täytyy pitää hänet poissa Bellan läheltä. Muuten se on liian vaarallista.
Bellan nimen mainitseminen ajatuksissani laukaisi väistämättä toiston tapahtumista, jotka olivat hetki sitten tapahtuneet. Laurenin ja suudelman ja sen jälkeen raivostuneen Bellan kävelevän pois.
Jätkä kuule, näytät olevan niin syvällä savessa kuin joku vain voi olla! Seth pilkkasi.
Murisin hänelle ja Seth kavahti hieman taaksepäin.
Nyt ei ole aikaa pilailuille. Jake, sinä juokset oikealla puolella ja Embry toisella. Quil ja Jared keskellä ja viimeisenä tulevat nuorimmat. Selvä? Jos Victoria näyttää pakenevaan juoskaa perään kaikin voimin. Hän ei saa päästä karkuun.
Kaikki olivat nyt vakavina, meidän täytyi saada Victoria viimeistellyksi. Koitin ajatella vain taistelua, enkä Bellaa. Se oli melkein mahdotonta, mutta tein parhaani. Olin Victorian suhteen hyvin itsevarmalla tuulella, varmasti hän kaatuisi tänään. Minulla oli siitä vahva tunne, ainoastaan pieni hälytyskello soi jossain hyvin sisällä päässäni epäillen sitä, että Victoria olisi varuillaan. Työnsin tuon vikisevän äänen mielestäni ja lähdimme laumana juoksemaan itää kohti.
BPOV
Olin kävellyt varmaan kolme ja puoli kilometriä. Oli ruvennut satamaan vettä. Huutelin raivoissani kirosanoja taivaalle ja potkiskelin maata vähän väliä. Olin täysin palasina. Sekä korviani myöten täynnä sitä pirun valehtelijaa!
Samalla tuota lausetta ajatellessani potkaisin edessäni seisovaa kiveä, joka iskuni voimasta työntyi vain pari senttiä eteenpäin. Varpaani siinä enemmän kärsivät kuin tuo saastainen pikku möhkäle.
“Aaii! Vooi, helvetin kuustoista!”
Vihdoin päästyäni kotiin nakkasin märän takkini naulakkoon ja menin yläkertaan vaihtamaan kuivat vaatteet ylleni. Vedin jalkaani harmaat paksut collegehousut, jotka makasivat petaamattomalla sängylläni ja kaapista löysin beigen hupparin.
Tömistelin huoneestani, menin rappuset alas ja sieltä keittiön kaapille. Sain käsiini avaamattoman suklaalevyn ja jääkaapista pihistin kokispullon. Ja takaisin ylös. Heittäydyin sängylleni, revin suklaan käärepaperin auki. Lohkaisin itselleni ison palan ja join kokista päälle.
Saatuani suuni tyhjäksi avasin radion.
No matter how I fight it
Can't deny it
Just can't let you go
Olin täysin turta, tunnoton. Mieleni oli tyhjä. Kuuntelin vain laulun sanoja.
I still need you
I still care about you
Se riitti, jokin sisälläni napsahti ja sai kyyneleet liukumaan poskiani pitkin uudestaan.
JPOV
Olimme aivan Victorian takana. Juoksin minkä jaloistani pääsin, mutta silti hän oli nopeampi. Nuoremmat olivat jäänet hieman jälkeen jo. He eivät jaksaneet pitää vauhtia yllä. Tämä oli Victorian taktiikka selvästi. Väsyttää meidät ja sitten hyökätä, mutta minä en anna periksi. Hän aliarvioi minut, en aio luovuttaa.
Minun piti jo pakottaa jalkani pysymään liikkeellä väkisin. Mistä verenimijä sai kaiken tämän energian? En tiennyt yhtään missä olimme tai kuinka kauan olimme leikkineet kissa ja hiiri-peliä.
Vauhtini alkoi hidastua ja silmissäni sumentua. Sumuverkko tiheni pelottavan nopeasti. Koitin räpytellä sitä pois, mutta se ei auttanut.
Eei, minun piti pelastaa Bella. En antaisi ikinä anteeksi itselleni, jos hänelle tapahtuisi jotain. Minä rakastin häntä. Rakastin enemmän kuin kukaan muu.
---------------
kommentteja otetaan vastaan enemmän kuin mielellään ;)
XO Jasmin
-
Ihana. Lauren on niin ärsyttävä! Voi Bella raukka ! Toivottavasti Victoria ei tee Bellalle mitään! JATKOA PIAN! ;D
-
Tää on aivan ihana!
Ennen en oikeen Jakesta perustanu, mutta kyllä se on niiiiiin ihana <3
Jatkoo vaan nopeesti ja voisit vaihtaa tohon nimeen, että viides luku ilmestyny, kun nyt siinä on et neljäs joskus joulukuussan :)
-
Vooi herranjesta ku lauren osaa olla bitch -.-' Mutta jatkoa nyt, tällä kertaa vähä nopeemmi ku edellisee ;)
-
jemppuli, culliina, LaayR``: Kiitoksia kommenteista! Mulla jotenki on ruvennu tää kirjottaminen tökkimään mut yritän puristaa sen viimisenkin luvun (eli kyllä, seuraava luku on viimeinen)! Mul on ollu paljo kiirei täs lähi aikoin et oon paljo matkustellu ja huomennaki viel ois lähtö pienel reissul ja sit pia kouluki alkaa ... (tekosyitä, tekosyitä) Ei mut siis, halusin vaa selventää et saattaa kuitenki mennä jokinen aika siihe seuravaan(ja viimeiseen <nyyskis!>) lukuun ... mut joo... että näin :)
XO Jasmin