Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: dio - 20.07.2007 20:54:11
-
title: Every rose has it's thorn
author: dio
genre: PWP, slash, general, romance, fluff
pairing: Sirius/Remus
rating: K-11
summary: Remus osaa.
disclaimer: En omista tarinassa esiintyviä hahmoja, lyriikat kuuluvat Olavi Uusivirralle enkä hyödy tästä rahallisesti.
a/n: Täysin juoneton pätkä, enkä ole varma, onko tämä edes fluffia tai romancea. Nuo lyriikat eivät oikein mätsää tähän tekstiin o__o, mutta niiden perusteella tämä on osittain toteutettu.
_______________
Mun sisällä on kylmä silloinkin kun kaikki, mua sanoo että rakastaa, mä vastaan niille jotain joskus
Maailmasi koskaan ei kai kohdata voi silmieni taakse piiloutuvaa ohikulkijaa
Sirius ei halunnut ikinä asettua aloilleen. ”Aikamies, etsisit sinäkin jo sen unelmiesi naisen ja hankkisit lapsia!” Sirius kyllä tiesi, etteivät ihmiset halunneet hänen hankkivan lapsia. Lähinnä he olivat vain huolissaan siitä, jos Sirius sattuisi kiinnostumaan pojista. Teinipojista. Tietysti läheinen suhde Harryn kanssa oli herättänyt epäilyksiä ja juoruja, mutta ei, Sirius ei syttynyt teinipojista, vaikka miehistä pitikin. Remus ei välillä tosin ollut kovin miehekäs – ihmissudella oli jonkintasoinen araknofobia ja toisinaan erittäin kimeä ääni. Oli siis parempi pitää hämähäkit loitolla Remuksesta, jos halusi säilyttää tärykalvonsa ehjinä.
Mä sinne aina meen missä valo pimenee, aurinko yötä pakenee
Ja jos sä tuut mua vastaan, voit pysähtyy tai ohittaa, sä voit tehdä ihan mitä vaan
Niin, todellakin. Remus. Hymy (sekä Neilivesilasi) kohosi Siriuksen huulille pelkästä ajatuksesta. Vaikka velhon pinna kiristyikin toisinaan ja Sirius saattoi ärähtää Remukselle, ei miestä silti voinut vastustaa. Remuksen uninen hymy sunnuntaiaamuna, sirot sormet etsimässä tietään Siriuksen boksereihin, epäuskoiset naurahdukset Remuksen määrätietoisten otteiden ansiosta.. Maailmassa ei voinut olla mitään parempaa.
Mut älä lausu rakkausrunoja, mä näen niistä painajaisunia
Älä katso silmiin paljastun, olla haluaisin, haluaisin vain sun
Remus osasi aina vetää oikeista langoista. Kukaan muu ei ollut ikinä saanut Siriusta mustasukkaiseksi – lieneekö se sitten johtuneen siitä, ettei Sirius rakastanut, vai siitä, ettei kumppani osannut. Sirius tiesi, että Remus rakasti häntä. Sitä omistavaista ja mustasukkaista piirrettä, joka tuli aina esiin, kun Remus puhui muista miehistä. Sirius tiesi, että tyydytti Remuksen täydellisesti. Silti hän välillä huolestui omista kyvyistään – jos Remus jostain syystä viehättyisi jostakin toisesta miehestä enemmän.. Tietysti Sirius halusi Remuksen olevan onnellinen, se oli tärkeintä. Mutta jos joku mies uskaltaisi koskea Remukseen, Sirius ei kaihtaisi käyttää peruuttamattomia loitsuja.
Laitakaupungin baarit sulkee ovensa aikaisemmin kuin mä tahtoisin, toivoisin että voisin olla jotain minäkin
Vaan jos olen niitä joilla on tahto mutta pelko täyttää pään
Se näyttää mulle pedon hampaat
Baarimikko alkoi räpsyttämään valoja turhan tiheään tahtiin, joten Sirius kulautti juomansa loppuun, hyppäsi alas jakkaralta ja astui ulos. Mies veti keuhkonsa täyteen kylmää ilmaa. Teki mieli savuketta, mutta rintataskussa oleva aski oli jotenkin kummasti tyhjentynyt päivän aikana. Askeleet johtivat kohti Sianpäätä. Edessä olisi vielä Remuksen syyttävän katseen kohtaaminen – Sirius todellakin tarvitsisi kunnon unet ennen sitä. Miksi ihmeessä yhdestä ulkomailla olevasta huispausottelusta piti tehdä niin suuri numero? Sirius ei ymmärtänyt.
Ja sama kylmä taas, mua edessäni odottaa, mun sielun koittaa tavoittaa
Ja välimatka pitenee ja peliaika vähenee, paha peto mua suutelee
Sirius todella säikähti astuttuaan huoneensa ovesta sisään. Remus istui sängynlaidalla myrtynyt ilme kasvoillaan. Mies nielaisi. Juuri tätä Sirius oli yrittänyt vältellä. Jos Remus olisi saanut muutaman päivän aikaa leppyä, niin tilanne olisi ollut okei – tosin silloin tämä olisi ehkä kuvitellut Siriuksen välttelevän häntä.
”Kuule, Remus, en tiedä mitä sinä oikein kuvittelet minusta, mutta-”
Siriuksen lause jäi kesken, kun Remus hyppäsi tämän kaulaan ja painoi intohimoisen suudelman miehen huulille. Mies ei kyennyt kuin nauramaan Siriuksen kertakaikkisen hämmentyneelle ilmeelle. ”No mitä, pidätkö minua ihan ämmänä?” Hitaasti hymy kohosi myös Siriuksen huulille.
Juuri tätä hän rakasti Remuksessa.
Älä lausu rakkausrunoja, mä näen niistä painajaisunia
Älä katso silmiin paljastun, olla haluaisin, haluaisin vain sun
-
Voooi ihana. (:
Remus/Sirius on jotain niin suloista. <3
Anteeksi, ei taida nyt tippua mitään rakentavaa, joten kiitän vain.
Eli kiitos.
-
Huhhuh, hetken jo pelkäsin että angstia tulossa. :D Mutta ei tullut, kiitos siitä. :>
S/R tosiaan ihana paritus, ja kuten ei vampireltäkään, ei minultakaan mitään rakentavaa tule. ;D
-
Ketkä on sulosiii?? ;)
Siriuksella ja Remuksella on ihana suhde, varsinkii, ku Sirius pelkää, että Remus viehättyisi jostain toisesta miehestä enemmän.
”No mitä, pidätkö minua ihan ämmänä?” Hitaasti hymy kohosi myös Siriuksen huulille.
Ihan paras:D
Eipä tässä muuta, kiitos tästä.
-
Sulosta sulosta sulosta <3
Ehdottomasti yks mun lempiparituksistani (oiskohan niitä neljä tai viis kappaletta)
Tosi ihana, taitavasti kirjotettu...
LoveLoveLoveLove
(Rakentava? Mikä se on?)
-
lovveee it.
hhihi, oli kyllä tätä lukiessa semmoi vieno virnistys huulilla.
mutjuu, kivasti kirjotettu, rakentavat hyppäs kaivoon
ja hukku, sori vaa:')
muttta tota noi, mitäpä sanois..
paritus on ihana, teksti on kiva ja idea on hyvä.
siinä se.
”No mitä, pidätkö minua ihan ämmänä?”
hih:)
~ Alias Moony kiittää ja kuittaa.
-
Hmmmm. Minä siis pidin tästä.
Alun kuvailu remuksesta ja hämähäkeistä oli symppis. Herääminen sunnuntai aamua aiheitti ainakin minulle aws kohtauksen (siis selvennys remus sunnuntai aamuna).
Sirius oli helluuttava pelätessään remusta. Eli siis pidin tästä kovasti, oli sujuva luettavaa.
Kiittäen
Tulienkelisi