Finfanfun.fi

Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: nuutti - 11.06.2009 14:54:01

Otsikko: Twilight: Tuntematon, K-11 (luku 8 ilmestynyt 30.9)
Kirjoitti: nuutti - 11.06.2009 14:54:01

Nimi: Tuntematon
Kirjoittaja: Nuutti
Beta: Ei ole.
Genre: draama, saattaa muuttuakkin  ???
Paritus: E/B & B/J
Fandom: Twilight
Ikäraja: K11, varmaan.
Disclaimer: En omista mitään.
Summary: Alice on nähnyt Bellalle tapahtuvan jotain  :o Sijoittuu epämääräisesti Epäilyksen aikakauteen, eli spoilaa Epäilystä  ;D

A/N: Ensimmäinen ficcini, älkää tappako minua heti. Toivon että teksti on edes hiukan lukemiskelpoista :D Hiukan tylsähkö alku, kai..  ;D


LUKU 1


EPOV.

“Bella, minulla on asiaa”, sanoin heti kun Bella oli avannut kotinsa oven. Hänellä oli yllättynyt ilme; en ollut ilmoittanut tulostani ja olin sanonut hänelle päivällä meneväni metsästämään.
  “Voitko luvata minulle että pysyt sisällä koko loppupäivän? Et lähde minnekään, et edes meille, metsään tai kauppaan”, sanoin huolestuneena. Alice oli soittanut minulle juuri kun olin matkalla vuorille metsästämään. Hän oli nähnyt Bellan haavoittuneena jossain ojan pohjalla.. Olin huolissani.
  “Totta kai, Edward, mutta mitä.. Mitä on tapahtunut”, hän kysyi yhä hämmästyneenä silmät suurina.
  En tiennyt mitä kertoa. Ehkä pitäisi kertoa kaikki, sillä muuten hän ei ottaisi minua tosissaan. Kuulin Charlien nousevan sohvalta ja lähestyvän eteistä. Nyt ei ilmeisesti ollut aikaa selittää.
  “Bella, minä lähden nyt vaeltamaan, ja tulin vain katsomaan oletko kunnossa. Mutta lupaa ettet tee mitään outoa tai vaarallista tänään”, sanoin ja katsoin häntä tiukasti. Samassa Charlie ilmestyi eteiseen ja katsoi meitä tiukasti.
  “Jaaha, Edward”, hän aloitti, “etkö menekään tänään vaeltamaan?”
  “Menen, tulin vain toivottamaan Bellalle onnea huomiseen kokeeseen”, sanoin ja näin Bellan yllättyneen ilmeen. Jaaha, Bella oli unohtanut taas kokeen.
  “No, pidä sitten hauskaa”, Charlie sanoi helpottuneesti, ajatuksista päätellen siksi että en jäänyt tänne loppu illaksi. Samassa olohuoneesta kuului hurraa huutoja ja Charlielle tuli kiire katsomaan, kumpi joukkue teki juoksun.
  “Edward, mitä..”, Bella aloitti, kunnes pysäytin hänet laittamalla sormeni hänen huulilleen.
  “Ei mitään, halusin vain varmistaa että olet kunnossa. Jos kaipaat illaksi seuraa, soita Alicelle”, sanoin ja kurotin alaspäin antaakseni hänen otsalleen suukon, mutta Bella näki mitä aioin ja nosti päätään ja suukotti minua suulle.
Hymähdin ja vedin hänet tiukkaan halaukseen. Mitä jos jotain tosiaan tapahtuu? Entä jos Bellalle tapahtuu jotain? Mutta en voinut lykätä metsästystä enää. Täytyi vain luottaa että Alice ja muut pitävät hänet turvassa.
  Sitten hitaasti erkanin hänestä ja lähdin autolleni. Hän jäi katsomaan perääni hiukan epäröivän näköisenä, kunnes sulki ulko-oven.

BPOV.

  Hän piti minua tiukassa halauksessa ja hautasi päänsä hiuksiini. Hän vaikutti mietteliäältä, niin varmaan minäkin. Jotain oli ilmiselvästi tapahtunut. En vain tiennyt mitä. Pian, liian pian hän erkani minusta ja katsoi minua vielä huolestuneena. Sitten hän käänsi selkänsä minulle ja käveli hitaasti autolleen. Jäin katsomaan hänen lähtöään tuhat kysymystä mielessäni. Kun hän oli mennyt autoonsa, suljin ulko-oven.
  Päätin soittaa heti Alicelle. Hän tiesi varmasti mistä oli kyse.
  Juuri kun olin näpäyttelemässä numeroita, puhelin alkoi soimaan. Säikähdyksissäni huitaisin puhelimen kokonaan lattialle, mutta puhelin jatkoi soimistaan. En siis rikkonut sitä. Nostin puhelimen ja sanoin haloo.   
  “Hei Bells”, kuulin tutun karhean äänen sanovan.
  “Hei Jacob”, sanoin yllättyneenä, “mitä sinulle kuuluu?”
  “Hyvää, minulla on sinulle asiaa”, hän sanoi nauraen, “me olemme järjestämässä pienet torstai-illan bileet, ihan ihmissusien ja muiden kesken. Olet yksi niistä onnekkaista jotka pääsevät sinne!”
  Voi ei. En millään tahtoisi pilata Jacobin iloa, ja toisaalta minun tekisi mieli lähteä. Mutta olin luvannut Edwardille.. Ja Alice taisi olla Edwardin kanssa samaa mieltä siinä etten saisi lähteä minnekään, joten salaa lähteminen ei onnistuisi.
  Huokaisin, ja se ei jäänyt Jacobilta kuulematta.
  “Mitä, eikö sinua päästetä? Vai oletko jo lopen kyllästynyt minuun,” hän sanoi hiukan synkemmin.
  “Ei kun.. Tuota, en tiedä mitä on oikein menossa, mutta minua nimenomaan kiellettiin menemästä mihinkään tänä iltana.. Joten en tiedä onnistuuko se.”
  “Hah, luuletko että jotain voi tapahtua kun olet meidän kaikkien kanssa? Kuule Bells, tuon voisi jo ottaa loukkauksena”, hän sanoi mukamas loukkaantuneena.
  “Ehkä minun olisi parempi että jätän torstai-illan bileet väliin, minulla on huomenna koekin”, sanoin synkkänä. Olisin tosissani halunnut mennä.
  “Selvä on, selvä on.  Se meedio näkee sinut siis jos päätät tulla. No, nähdään myöhemmin sitten”, hän sanoi hiukan vihjailevasti. En älynnyt mitä hän oikein tarkoitti. Kun aioin kysyä, luuri tuuttasi jo tyhjää. Laskin luurin paikoilleen ja menin istumaan Charlien seuraksi sohvalle. En kyllä enää kutsuisi Alicea, tuntui siltä kuin hän olisi pilannut iltani, vaikka syytin häntä syyttä suotta.
  Istuimme siinä puolituntia hiljaa, kunnes ovikello soi tiuhaan tahtiin. Jotenkin sillä sekunnilla tajusin mitä tapahtui. Jake tuli hakemaan minut bileisiin! Alice ei voinut nähdä Jakea, aivan samalla tavalla kuin silloin koulussa.
  Syöksyin ovelle ja huusin Charlielle meneväni Jacobin luo. Kuulin vain yllättyneen iloista mutinaa olohuoneen puolelta ja tulkitsin sen myöntäväksi vastaukseksi. Avasin oven ja näin Jaken jo moottoripyörän selässä. Juoksin hänen luokseen ja hyppäsin kyytiin. Nyt rukoilin ettei Charlie näkisi meitä ikkunasta. Jos hän näkisi minut moottoripyörän selässä niin.. En voinut edes ajatella.
  Jake painoi kaasua ja niin me suuntasimme kohti La Pushia.



//Kommenttia, rakentavaa kiitos jos mahdollista  :D Taisi olla aika pötkönä  :-\

Otsikko: Vs: Tuntematon, luku 1
Kirjoitti: Sini(tiainen) - 11.06.2009 16:58:27

OOH! JÄNNÄÄ ::) Jatkoa!! ;D

Otsikko: Vs: Tuntematon, luku 1
Kirjoitti: Rocca - 11.06.2009 17:05:48

Mukavan kuuloinnen alku. Ehkä joitain yhdysanavirheitä, muttei pahempaa.
En haluaisi valittaa, äläkä loukkaannu, mutta voisitko millään laittaa ficcin tietoihin mihin aikaväliin tapahtumat sioittuvat tai ainakin mitä kirjaa ficci spoilaa.
Muuten ficci oli hyvä! Ethän ota pahalla?  :D

muoks:  Kiitos tiedosta ;D

Otsikko: Vs: Tuntematon, luku 1
Kirjoitti: nuutti - 12.06.2009 09:22:06

Sini(tiainen) : Jatkoa tulee  heti kun saan valmiiksi  :D

Rocca  : En ota pahalla, rakentavat kommentit ovat tervetulleita, olivat ne pahoja tai hyviä  :) Ficci sijoittuu johonkin epämääräiseen aikaan Epäilyksessä, eli spoilaa Epäilystä.

Kiitos kommenteista  :)

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 1 ilmestynyt)
Kirjoitti: {samba} - 12.06.2009 10:46:16

Vau. Mielenkiintoista... Mutta tykkäsin. Tähän ei nyt mitään viisasta saa... Hyvä, jos jatkoa laitat pian.
Kiitos.

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 1 ilmestynyt)
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 12.06.2009 11:53:22

Uuu, lupaava alku... Pitää alkaa seuraamaan tätä, mukavalta vaikutti..

Ja rakentava lensi kuuseen...

Otsikko: Tuntematon, luku 2
Kirjoitti: nuutti - 12.06.2009 12:39:30

Kiitos kommenteista  :D Nyt tulee hieman pitempi(?) luku. Tässä ei oikeastaan tapahdu vielä mitään  ;D


LUKU 2.

APOV.

Istuin olohuoneen sohvalla ja katsoin uutisia, jotka eivät kiinnostaneet minua vähääkään. Jasper istui vieressäni ja luki kirjaa. Emmett istui närkästyneen näköisenä portaikossa: Hän oli ollut Rosalien kanssa “ulkoilemassa”, eikä Edward ollut malttanut odottaa häntä mukaan metsästämään. Välillä Emmetin suunnalta kuului liioiteltu huokaisu.
  Vaihdoin television kanavaa, etsien jotain mielenkiintoisempaa. Yhdeltä kanavalta löytyikin kiinnostava muoti-aiheinen ohjelma, jossa suunniteltiin muodikkaita häitä. Tämä minun piti nähdä. Jasper hymähti vieressäni kun aisti äkillisen mielenkiintoni.
  Television ruutuun tuli liuta nettiosoitteita, mistä löytää vinkkejä häihin, ja muitta mutkitta otin sohvapöydältä joitakin Carlislen työpapereita ja kynän johon raapustin osoitteet muistiin.
  Jostain pystyi näköjään tilaamaan hevosvaunut kuskaamaan avioparia. Sellaisen minä tilaisin. Bella tulisi pitämään siitä, aivan varmasti.
  Kun ajattelin Bellaa, mieleeni tuli tarkastaa onko hän kunnossa. Sammutin television jotta voisin keskittyä paremmin, ja suljin silmäni. Yritin nähdä Bellan lukemassa kotitehtäviä tai tekemässä ruokaa tai mitä hän nyt sitten tekikin.
  En nähnyt mitään.
  Paniikki iski minuun ja luonnollisesti Jasperkin tunsi sen. Avasin silmäni ja aloin hapuilemaan puhelintani, mutta se oli jo Jasperin kädessä. Hän ojensi sen minulle nopeasti ja katsoi minua kysyvästi.
  “Bella on kadonnut”, sanoin nopeasti ja näppäilin jo Edwardin numeroa. Voi ei, voi ei, minun olisi pitänyt mennä Bellan luo.. Jos Bellalle on tapahtunut jotain, en voisi järjestää hänelle häitä.. Voi ei, voi ei, Edward tappaa minut..
  Painoin puhelimen korvalleni ja Edward vastasi ensimmäisen tuuttauksen jälkeen.
  “Mitä on tapahtunut”, hän kysyi selvässä paniikissa. Kuulin taustalla auton kiihdyttävän vauhtiaan. Hän oli tulossa takaisin.
  “Edward, älä hätiköi”, yritin rauhoitella vaikka itse olin suoranaisessa paniikissa, “Bella on varmaan ihan kunnossa, tuota..” Yritin keksiä jotain vakuuttavaa, kunnes päähäni pulpahti yksi asia, mitä en pystynyt näkemään.
  Niinpä tietenkin, Bella oli varmasti koirien kanssa.
  “Alice, hän on joko kunnossa tai sitten ei ole, ja sinun pitäisi tietää onko hän kunnossa”, hän sanoi synkällä, uhkaavalla äänellä jota tehosti matala murina.
  “Veikkaan, että Bella on kutakuinkin kunnossa, mutta huonossa seurassa”, sanoin korostaen ensimmäistä sanaa. Edward tajusi heti.
  “Menen rajalle odottamaan, mene sinä kysymään Charlielta Bellan olinpaikasta. Pyydä Jasperia ja Emmettiä tutkimaan lähimmät ojat”, hän sanoi tiukasti, “soita sitten kun olet käynyt Charliella.” Sitten hän lopetti puhelun.

BPOV.

Istuimme La Pushin rannalla, samassa paikassa missä tapasin Jacobin ensikertaa. Paikalla oli meidän lisäksemme Embry, Quil, Paul, Jared, ja muutamia tyttöjä reservaatista. Minun piti pysyä hiljaa ihmissusista, sillä tytöt eivät tienneet poikien salaisuutta. Sam ja Emily eivät tulleet paikalle, sillä Emily oli sairaana ja Sam ei halunnut juhlia ilman häntä.
  Reservaatin tytöt olivat hieman syrjässä meistä muista ja kikattivat aina välillä kovaan ääneen.
  Embry oli tuonut radion ja levyjä mukanaan ja toimi siis jonkinlaisena DJ:nä. Paul ja Quil menivät hakemaan tyttöjä tanssimaan ja tytöt punastelivat ja kikattelivat vuoron perää.
  Jacob ja minä istuimme hiljaa nuotiota katsellen. Välillä Jacob kysyi haluaisinko mennä tanssimaan, mutta kieltäydyin vedoten huonoon tanssitaitoon. Tunsin myös hieman syyllisyyttä kun olin pettänyt Edwardille antamani lupauksen. Minun ei enää tehnytkään mieli pitää hauskaa, halusin vain kotiin.
  “Jake, minun pitäisi ehkä lähteä”, sanoin hiljaa. Tiesin, että Jacob pettyisi, mutta mitä iloa minusta olisi jos vain mököttäisin nurkassa? Pilaisin vain muiden tunnelman.
  “Oletko kipeä tai jotain? Olet ihan kalpea ja et puhu mitään. Ovatko nämä niin tylsät bileet”, Jacob kysyi ja hymyili minulle.
  “Ei se siitä johdu. Olen vain hieman väsynyt ja huomenna on koekin..”, sanoin. Surkea selittelyni ei vakuuttanut häntä.
  “Totta kai, totta kai. Sinähän taisit luvata hänelle pysyväsi lukittuna kotiisi loppu illan”, hän sanoi jo vähän kiukkuisesti. Nyökkäsin synkkänä. Tiesin, että kotona minua odottaisi kiukkuinen Edward.
  “Kuule Bells, minusta on epäreilua että se verenimijä määrää sinun tekemisistäsi. Sitten sinä tunnet hirveätä syyllisyyttä, kun teet jotain mistä hän ei pitäisi”, hän sanoi vihaisesti. Minä vain säälittävästi nyökäytin päätäni. Minun oli pakko päästä kotiin pyytämään anteeksi Edwardilta. Kai minä olen aika säälittävä.
  Jacob huokaisi syvään ja nousi seisomaan. Katsoin häntä ihmeissäni.
  “No mennään nyt sitten. Vien sinut kotiin”, hän sanoi ja katsoi tiukasti poispäin minusta.
  Nousin nopeasti seisomaan, mikä ei tietenkään ollut hyvä ajatus. Verensokerini oli alhaalla, sillä viimeksi söin aamulla.
  Silmissäni sumeni ja jalkani eivät kantaneetkaan painoani, vaan aloin kaatumaan.
  Ennen kuin edes tajusin mitä oli tapahtunut, olin jo Jacobin sylissä. Kuulin kuinka reservaatin tytöt huokaisivat kateellisina.
  “Sinä se sitten osaat kaatua missä tahansa”, Jacob sanoi jo hieman leppyneenä. Sitten hän alkoi harppoa kohti metsää, jonne oli jättänyt moottoripyöränsä.



//Kommentteja taas, kiitos :)

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 2 ilmestynyt 12.6)
Kirjoitti: essss - 13.06.2009 12:05:45

oi, hyvä alku. <3 tykkäsin kovasti. : D en nyt keksi tähä mitää rakentavaa.. mut jatkoo pian, kiitos. : )

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 2 ilmestynyt 12.6)
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 13.06.2009 15:07:17

Haa, taas hyvä osa. Hahmot on just itsensä oloisia, varsinkin Jake :D

Juu, jatkoa odottelen

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 2 ilmestynyt 12.6)
Kirjoitti: Amanecer - 13.06.2009 19:09:18

Joo, olihan tää alku aika hyvä. ;) En saa mitään rakentavaa irti, joten jatkoo sit vaan. ;)

- Amanecer

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 2 ilmestynyt 12.6)
Kirjoitti: jonnaps - 14.06.2009 18:02:26

Hyvä! Alan kyllä seuraamaan!:)
Mutta mitä tuo: 'Istuimme La Pushin rannalla, samassa paikassa missä tapasin Jacobin ensikertaa. ' tarkoittaa? Siis ai että Bella ja Jake tapas siellä ihan ekaa kertaa? Eihän sitä voi tietää ku eikö ne oo ihan pienestä asti tunteneet isiensä kautta. ;) Vai tarkotikko jotain muuta, saatoin tajuta väärin?

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 2 ilmestynyt 12.6)
Kirjoitti: nuutti - 14.06.2009 18:41:14

jonnaps:  tarkoitin sillä sitä tapaamista, kun Bella ja Jacob tapasivat toisensa uudestaan Houkutuksessa  :) Taisin kirjoittaa sen hieman epäselvästi tai jotain ..  :-X

Kiitos kommentoijille, jatkoa tulee ehkä jo huomenna  ;D

Otsikko: Tuntematon, luku 3
Kirjoitti: nuutti - 14.06.2009 20:34:28

Kiitos kommentoijille  :D

Jatkoa tuleekin jo tänään. Pahoittelen huonoa lukua, olen niin väsynyt ja aivot eivät toimi kunnolla.

LUKU 3.

BPOV:

Jacob totesi, että minä en pysyisi minuuttiakaan moottoripyörän kyydissä, niin väsynyt olin. Hän käski minua odottamaan aukiolla sillä välin kun hän haki autoaan. Aukio sijaitsi lähellä Jaken taloa, joten hän ehtisi takaisin nopeasti.
  Istahdin hiekkaiselle kivelle ja jäin katsomaan Jacobin selkää, kun hän lähti hakemaan autoaan. Kun Jacobia ei enää näkynyt, otin pitkän kepin maasta ja aloin piirtämään hiekkaan erilaisia kiemuroita.
  Mietin, mahtoiko Edward olla jo kotona. Olikohan hän minulle vihainen? Tai siis totta kai hän oli. Olin pettänyt antamani lupauksen, mutta eihän minulle ollut sattunut mitään, ainakaan vielä. Eikä edes sattuisi, sillä olin Jacobin kanssa.
  Sitten yhtäkkiä kuulin rapinaa metsästä. Hätkähdin ja keppi tippui kädestäni. Katsoin hermostuneesti ympärilleni, mutta en nähnyt mitään.
  “Jake”, huudahdin kysyvästi, ääni täristen. Kukaan ei vastannut. Kuulin lisää rapinaa, mutta hieman lähempää.
  “Jake, tämä on kai jotain tyhmää pilaa, vai mitä? Voit jo tulla esiin, tiedät kuinka minä säikyn helposti..”, pölisin hermostuneesti. Mieleeni putkahti Edwardin huolestunut ääni, kun hän oli tullut käymään ennen kuin lähti metsästämään. En olisi saanut lähteä pois kotoa.
  Naurettavan hitaasti nousin kiveltä, otin kepin maasta aseekseni, vaikka tiesin ettei se auttaisi mitään.
  Otin hitaasti pari askelta samaan suuntaan, mihin Jake oli mennyt. Jos nyt lähtisin juoksemaan, kaatuisin. Voisin alkaa huutamaan, mutta kurkkuni oli kuiva, eli ääntä ei lähtisi.
  Kuulin takaani matalaa naurua. Hätkähdin, sillä tunsin tuon naurun. Tunnistaisin sen vaikka miljoonan ihmisen joukosta.
  Edward.
  Käännyin nopeasti, ja näin hänen enkelikasvonsa hymyilevän minulle. Helpotuksen kyyneleet valuivat poskilleni kun syöksyin halaamaan häntä. Tömähdin hänen marmorivartaloaan vasten, josta tiesin seuraavan mustelmia. Edward veti minut syleilyynsä ja suukotti hiuksiani.
  “Edward, Edward..”, nyyhkytin. Tajusin pitäväni yhä keppiä kädessäni ja tiputin sen.
 Vedin Edwardin tuoksua keuhkoihini.
  “Anna anteeksi! Olin tyhmä kun lähdin ja..” Jäykistyin, kun älysin. Edward oli rajan tällä puolella. Hänen pitää lähteä, ennen kuin hänet huomataan!
  “Edward, sinun pitää lähteä, Jacob tulee kohta,” huusin hätääntyneenä. Voi ei, tämä oli minun syytäni. Cullenit ja sudet joutuvat sotaan..
  “Bella..”, hän totesi mietteliäästi ja puristi minua yhä tiukemmin. Käänsin katseeni hänen silmiinsä.
  Ne olivat punaiset, ja minulle aivan tuntemattomat.
  Niissä ei ollut sitä tuttua lämpöä, rakkautta, ymmärtäväisyyttä, hellyyttä. Ei mitään.
  Hän hymähti nähdessään ilmeeni.
  “Ai niin”, hän sanoi naurahtaen. “Sinun Edwardisi taisikin omistaa kullanruskeat silmät.” Samassa silmät alkoivat muuttaa väriään. Punainen alkoi kellastumaan ja haaleamaan, antaen tilaa kullanruskealle. Silmistä tuli täsmälleen Edwardin silmien väriset, mutta kun katsoi tarkkaan, näki pienen punaisen taustan. Aivan kuin hänellä olisi piilolinssit.
  “Noniin, kelpaako nyt”, hän kysyi kohottaen kulmaansa. Hän ei ollut Edward.
  “Kuka.. Kuka sinä olet”, kysyin ääni väristen.
  “Sinähän tiedät jo, minä olen sinun Edwardisi. Minä olen täällä, minä rakastan sinua, minä en ikinä jätä sinua ja lässyn lässyn”, hän sanoi kyllästyneen oloisena. “No ei, oikeastaan minun käskettiin saamaan sinut näin lähelle itseäni. Sitten minun pitää ilmeisesti haavoittaa sinua, mutta en saa tappaa.. Tämä on kuulemma varoitus poikaystävällesi”, hän sanoi pudistellen päätään, siihen malliin että “kaikkea sitä ihmiset keksivät”.
  Katsoin häntä hämmästyneenä. Oli jotenkin vaikea kuvitella Edwardin (tai no siis, Edwardin näköisen) haavoittavan minua.
  Yhtäkkiä hän tarttui minua kädestä, ja veti minut syliinsä. Sitten hän lähti juoksemaan poispäin aukiolta, kohti rajaa. Hän näki kysyvän katseeni.
  “Koirasi on juuri tulossa. Ajattelin että hän ei varmaan saa nähdä minua”, hän sanoi väsyneenä. Nyökkäsin. En halunnut että Cullenit ja sudet joutuisivat sotaan tämän tuntemattoman vampyyrin, siis jos hän oli vampyyri, takia.

  Välillä sieppaajani pysähteli ja jäi haistelemaan ilmaa. Välillä hän nyrpisti nenäänsä ja vaihtoi suuntaa.
  “Mitä sinä teet”, kysyin hämmästyneenä. Jostain syystä en pelännyt häntä, vaikka se olisi järkevää. Ehkä se johtui siitä, että hän näytti, tuoksui ja kuulosti Edwardilta.
  “Hmm, varmistan että saan ylitettyä rajan ilman että poikaystäväsi tai joku muu näkee. Mutta heti kun olen ylittänyt rajan, niin se Alice-tyttönen näkee meidät. Mutta jos jään tänne, koirat nappaavat minut”, hän sanoi poissaolevana. Hän tuntui lähinnä puhuvan itsekseen, aivan kuin päätöksen teko helpottuisi ääneen puhumalla. “Hän sanoi että minun pitää haavoittaa sinua varoitukseksi, hmm..”
  Hetkeksi hän sulki silmänsä ja näytti kuin suorittaisi monimutkaista laskutehtävää. Sitten hän avasi silmänsä ja olin jo näkevinäni lampun syttyvän hänen päänsä päälle.
  “Nyt keksin”, hän huudahti, ja samassa huomasin lentäväni ilmassa. Sitten läsähdin päin jotain kovaa, ja lysähdin maahan velttona. Tunsin kovan kivun koko ruumiissani: hän oli heittänyt minut päin puuta.
  Yritin nousta pystyyn, mutta kylkeni esitti vastalauseen. Suuri, polttava-aalto vyöryi koko kehon läpi ja huusin kivusta. En pystynyt liikkumaan senttiäkään.
  Tunsin kylmän kosketuksen, joka helpotti hieman kipua. Minut vedettiin kylmään syliin kuin pikkulapsi, ja pian tunsin taas tuulen kasvoillani.


//Kommentteja kiitos :)

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 3 ilmestynyt 14.6)
Kirjoitti: Drinia - 14.06.2009 23:37:45

Hyvä tarina :) Juonikin etenee mukavasti.

Mutta nyt menin TODELLA pahasti sekaisin, oliko kyseinen henkilö Edward vaiko ei? :O

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 3 ilmestynyt 14.6)
Kirjoitti: nuutti - 15.06.2009 09:17:44

Drinia: Kiitos kommentista  :D Ja "sieppaaja" ei ole Edward, vaan joku aivan muu  :-X

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 3 ilmestynyt 14.6)
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 15.06.2009 09:47:34

Haa, mahtava osa, ihanaa jännitystä!

Ja taas tosi rakentava kommentti...

jatkoa nopeesti!

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 3 ilmestynyt 14.6)
Kirjoitti: jonnaps - 15.06.2009 10:00:21

Tosi hyvä uusi luku! :)
Tarina etenee sopivan tasaista tahtia, mitään kohtaa ei oo minun mielestäni venytetty liikaa tai jätetty liian lyhyeksi, ja mielenkiinto on pysynyt kokoajan päällä. Hyvää työtä! :D :)

Otsikko: Tuntematon, luku 4.
Kirjoitti: nuutti - 15.06.2009 11:01:59

Kiitos kommentoijille  :D Piristätte päivääni, varsinkin kun ajattelen aina ettei kukaan lue tätä edes  :)


LUKU 4.


Aika kuluu nopeaan, kun joutuu pimeään.
  Pimeässä mieleni on turvassa; voin uneksia kaikesta iloisesta, vaikka ympärilläni olisi verinen sota käynnissä. Myös kipuni kaikkoavat, kun pääsen uneen.
  Silti minulle tulee outo olo, sillä jotain tärkeää puuttuu. Yleensä se tärkeä pitää minua syleilyssään ja laulaa minut uneen. Unessanikin tiedän hänen olevan läsnä, mutta nyt on vain tyhjää.

EPOV:

“Bella”, huhuilin pimeään metsään. Tiesin rajan olevan parin metrin päässä, vaikkei sitä oltu merkitty tai piirretty mitenkään. Sen vain aisti.
  Olin kulkenut rajan vierustaa pitkin jo yli tunnin. Välillä olin soittanut Alicelle kysyäkseni, oliko hän nähnyt Bellan tulevan rajan yli. Joka kerta hän vastasi saman; Bella oli edelleen “kadoksissa”.
  Emmett ja Jasper eivät olleet löytäneet häntä mistään, joten hänen täytyi olla Jacobin luona. Tiesin, että Jacobin kanssa hän olisi turvassa, ainakin siihen saakka kunnes Jacob hermostuisi. Mutta muista susista en ollut niinkään varma. Ja jos Victoria tai joku muu hyökkäisi reservaatissa, en voisi mennä auttamaan tämän tyhmän rajan takia.
  “Eikö onnista?”, kuulin jonkun ajatukset. Ääni oli kummallisen samanlainen kuin minulla. Kiepahdin ympäri, mutten nähnyt tai haistanut ketään.
  “Et tietenkään haista itseäsi, omaa tuoksuasi”, ääni naureskeli.
  “Kuka olet”, huusin metsään. Joku pilaili kustannuksellani, ja kaiken lisäksi näytti osaavan lukea ajatukseni.
  “Aivan, osaan lukea ajatuksesi, aivan niin kuin sinä minun. Katsot muuten aivan väärään suuntaan.”
  Käännyin, ja näin itseni kävelevän rajan yli. Samassa haistoin hänessä Bellan tuoksun, Bellan verentuoksun.
  Tunsin, kuinka ruumiini täytti jano, jonka tiesin osaavani jo hillitä. Se oli vain entistä vaikeampaa, kun en ollut metsästänyt pitkään aikaan.
  “Aivan, tuo jano. Minullakin oli vaikea pidätellä itseäni kun kannoin häntä. Varsinkin kun hänen kyljestään pulppuaa verta. Onneksi minulla on osa sinun itsehillintääsi”, hän sanoi minun äänelläni ja virnisti.
  Kauhistuin. Oliko Bella loukkaantunut? Tuo kummallinen olento oli tehnyt hänelle jotain.
  “Missä Bella on”, kysyin. Yritin pitää ääneni järkevän tasaisena, sillä en ehtisi jäädä taistelemaan, jos Bella oli haavoittunut. Samassa puhelimeni pirahti soimaan. Vastasin nopeasti, tarkkailen yhä olentoa.
  “Edward, SINÄ veit hänet sinne ojaan! Mitä sinun päässäsi oikein liikkuu? Oletko lopullisesti seonnut”, Alice papatti hysteerisesti. “Edward, sinun olisi parempi mennä hakemaan hänet takaisin tällä sekunnilla, tai en vastaa seurauksista. Tai hetkinen, menenkin hakemaan hänet itse!”
  “Alice, missä Bella on”, kysyin tiukasti. Silloin Alice hiljeni hetkeksi. Arvasin hänen näkevän jotain.
  “Edward, minä näen kaksi sinua metsässä. Näen sinun kysyvän minulta kohta, että olenko minä aivan tärähtänyt, kun luulen, että sinä tekisit Bellalle sellaista”, Alice sanoi kuin valaistuksen kokenut. “Sitten se toinen sinä, joka ei puhu kanssani puhelimessa, sanoo että minun näkyni ovat aika vajavaisia. Sinä et siis vienytkään Bellaa sinne ojaan, vaan se toinen!”
  Kopioni naurahti hiljaa, kun luki ajatuksistani, mitä Alice puhui.
  “No, haluatko tietää missä tyttöystäväsi on? En kyllä usko että hän haluaa nähdä sinua enää”, hän sanoi vihjailevasti. “Tiedäthän, yleensä naiset eivät pidä, että heidän poikaystävänsä pahoinpitelevät heitä. Tai, tässä tapauksessa poikaystävän näköiset”, hän ajatteli.
  Raivo valtasi kehoni, ja näin samalla kopioni ajatuksissa paikan, minne hän oli Bellan vienyt. Sanaa sanomatta lähdin juoksemaan poispäin rajalta, Alice kiljuen puhelimessa tulevansa Carlislen kanssa Bellan luo. Juostessani haistoin Bellan veren, ja lähdin suuntaamaan sitä kohti.

 
//Lyhyt osa tuli taas, kommentteja?  ;)

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 4 ilmestynyt 15.6)
Kirjoitti: Rocca - 15.06.2009 11:51:04

Olin muutaman päivän poissa ja tästä on tullut jo kolme minulle uutta lukua. Vau, olet nopea.

Se toinen "Edwart", niin kuuleeko hän Alicen ajatukset oikean Edin päästä vai Alicen?
Tämäkin varmasti lukee tekstissä.  Olen vain lukenut huonosti.
Ja Saavatko muut vampyyrit mennä reservaattiin? Ja jos saavat niin, tietävätkö he susista?
En fanita Uusikuu-kirjaa niin paljon, että muistaisin.

Kaikin puolin hyvä ficci! Pidän todella paljon!

Rocca, joka tykkää selostaa epämääräisyyksiä.

   

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 4 ilmestynyt 15.6)
Kirjoitti: essss - 15.06.2009 12:27:48

huhhuh, aika jännä. : D  pikkasen tuli toimintaa. mut oli tää hyvä silti. välil meni kyl pikkase sekasi oliks nyt kysees oikee Edward vai se kaksoisolento.
 mut joo, jatkoo pian.
kiitos.

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 4 ilmestynyt 15.6)
Kirjoitti: nuutti - 15.06.2009 13:03:02

Rocca : Vale-Edward luki Edwardin ajatuksista kaiken mitä Alice sanoi .
Mielestäni se menee niin, että muut vampyyrit saavat mennä reservaattiin, eiväthän he olleet mukana tekemässä sopimusta. Victoriakin taisi olla Uusikuu-kirjassa reservaatissa :)
Epäilyksessä sanotaan (kai) että ainakaan vastasyntyneet eivät tiedä susista, ja Volturit tietävät heistä mielestäni  ???



essss : ensi luvussa tulee vale-Edwardin oikea nimi esiin, eli sitten helpottuu hieman :D

Kiitos kommenteista :)

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 4 ilmestynyt 15.6)
Kirjoitti: Tessuu - 15.06.2009 16:22:23

mitenköhän pahasti Bella on loukkaantunut...nojaa,tä luku oli vähän lyhyt mutta se ei haittaa mitää:D en löytänyt virheitä:)
jatkoa!

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 4 ilmestynyt 15.6)
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 15.06.2009 17:52:56

Muhahahaa, mää rakastan tätä!!! Aivan mahtavaa...

ja rakentavaa en edes yritä, ei siitä kuitenkaan mitää tuu...

jatkoaaaaaaaaaaaaa

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 4 ilmestynyt 15.6)
Kirjoitti: Sini(tiainen) - 19.06.2009 01:27:14

En vähään aikaan lukenu ja nyt kun luin oli tullu kaikkee jännää! :o. Muttamuttamutta kuka toi vale-Edward on???? Ootan innolla jatkoa! ;D

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 4 ilmestynyt 15.6)
Kirjoitti: Allu-Pallu - 25.06.2009 21:01:05

Hui,pelottavaa))tuota tahtoo lisää))
elikkä siis JATKOA!!!

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 4 ilmestynyt 15.6)
Kirjoitti: UntenLaiva - 03.07.2009 16:06:35

Aaaaahhhh!!! we want more, we want more.... !!! :D aivan ihanan jänskä kertomus

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 4 ilmestynyt 15.6)
Kirjoitti: SabSab - 04.07.2009 11:30:21

Lainaus käyttäjältä: UntenLaiva - 03.07.2009 16:06:35

Aaaaahhhh!!! we want more, we want more.... !!! :D aivan ihanan jänskä kertomus

Niimpäh, we want more :)

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 4 ilmestynyt 15.6)
Kirjoitti: kuigg^^ - 20.07.2009 15:30:58

Lainaus käyttäjältä: SabSab - 04.07.2009 11:30:21

Lainaus käyttäjältä: UntenLaiva - 03.07.2009 16:06:35

Aaaaahhhh!!! we want more, we want more.... !!! :D aivan ihanan jänskä kertomus

Niimpäh, we want more :)

TÄYSIN samaa mieltä!  ;D millois jatkoo tulee..?

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 4 ilmestynyt 15.6)
Kirjoitti: Ayos - 20.07.2009 16:24:16

Yhdyn; We want more, we want more! Täydellistä, ihanaa, lisää!
Rakentava jäi penkin alle, anteeksi.

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 4 ilmestynyt 15.6)
Kirjoitti: UntenLaiva - 09.08.2009 20:26:17

Miksei jatkoa oo jo tullu???? :O

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 4 ilmestynyt 15.6)
Kirjoitti: minnamoi - 15.08.2009 09:33:28

tää on hyvä ficci! :) ootan ^jatkoa innolla! :)

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 4 ilmestynyt 15.6)
Kirjoitti: Mutanttiorava - 15.08.2009 12:05:15

tää ei taida jatkuu  :'(

vihaan niitä ihmisiä, jotka kirjottaa todella hyvin, ihanasti ja aidosti mutta jättää kesken

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 4 ilmestynyt 15.6)
Kirjoitti: nuutti - 21.09.2009 17:25:06

anteeksi anteeksi anteeksi, en ole saanut jatkoa aikaiseksi.. (oikeastaan unohdin tämän ficin kokonaan..), mutta yritän saada jatkoa mahdollisimman pian, heti kun inspis iskee ;)

anteeksi vielä kerran.  :'(

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 4 ilmestynyt 15.6)
Kirjoitti: Mutanttiorava - 21.09.2009 18:09:24

Hop hop siitä saamaan inspis!! ;D

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 5 ilmestynyt 21.8)
Kirjoitti: nuutti - 21.09.2009 18:20:34

Noniin, yritin nyt saada väkisin inspiksen ja tässä surkea tulos.. Tein myös aika hätäisesti..  :-\ Lupaan ensi lukuun parempaa..  :D



5.LUKU

BPOV

  “Bella? Voi taivas, Bella herää!”
Kuulin tutun hätääntyneen äänen vierestäni ja minua ravisteltiin hennosti. Yritin avata silmäni, mutta en nähnyt mitään ja tunsin hirvittävää kipua kyljessäni ja päässäni. Tahdoin nukahtaa uudelleen, että kipu lähtisi..
   “Bella, yritä sanoa jotain! Ihan mitä tahansa.. Carlisle ja Alice ovat tulossa, sinä selviät kyllä”, sanoi ääni. Ääni sattui kamalasti korvissa.. Olisi nyt vain hiljaa. Räpyttelin silmiäni, mutta en nähnyt vieläkään mitään. Ei minun tarvitse nukahtaa, tämähän on vielä unta. Mitä unessani olikaan tapahtunut aikaisemmin..
  “Enää ei ole hätää, Carlisle ja Alice ovat parissa minuutissa täällä..” Ääni tuntui yrittävän vakuuttaa enemmän itseään kuin minua. Puristin silmäni kovaa kiinni yrittäen olla välittämättä kauheasta kivusta päässäni, ja avasin ne. Näin kirkkaan tähtitaivaan ylläni, ja huokaisin helpotuksesta. Samassa joku painautui näkökenttäni eteen, ja kiljuin ääneen.

EPOV

  “Bella? Voi taivas, Bella herää”, yritin ravistella Bellaa hereille, mutta Bella pysyi liikkumattomana paikallaan. Olin yrittänyt tukkia kyljen verenvuodon paidallani, mutta valkoinen paita oli muuttunut kokonaan punaiseksi ja värjäytyi koko ajan enemmän. Toivottavasti Carlisle on pian täällä.. Näin silmäkulmastani kuinka Bellan silmät avautuivat, mutta silmämunat olivat kokonaan valkoiset.
  “Bella, yritä sanoa jotain! Ihan mitä tahansa.. Carlisle ja Alice ovat tulossa, sinä selviät kyllä”, yritin rauhoittaa Bellaa ja itseäni. Bellan otsa rypistyi ja hän näytti keskittyneeltä. Hänellä oli varmaan kamalat kivut..
  “Enää ei ole hätää, Carlisle ja Alice ovat parissa minuutissa täällä..”
Bella puristi silmänsä kiinni pariksi sekunniksi ja avasi ne. Helpotuksellani ei ollut rajaa kun näin hänen ihanan uteliaat ruskeat silmät katsovan helpottuneena tähtitaivasta. Kumarruin hänen puoleensa, mutta kun hän näki minut, hän alkoi kiljua.
  “Rakas, ei hätää, se on ohi nyt, olet turvassa”, yritin rauhoitella Bellaa, mutta hän näytti järkyttyneeltä. Otin hänen kädestään kiinni, mutta Bella kohotti kätensä ja löi minua.
Hän löi minua.
Minua ei sattunut. Ei tietenkään, olen vampyyri. Bellaa sattui. Hänen silmiinsä kohosi kyyneleitä kivusta, jonka hän salasi yllättävän hyvin. Tuijotimme toisiamme paikoillamme varmaan minuutteja. Bellan silmissä oli pelkoa, hänen teki mieli kääntää katseensa pois. Minua ei sattunut hänen lyöntinsä, mutta tämä sattui niin paljon että minun teki mieli tappaa itseni, jottei Bellan tarvitsisi pelätä.
  “Bella!” Käänsimme samaan aikaan katseemme tulijaan, jota en ollut edes huomannut saapuvan. Se oli harvinaista.
   “Alice”, Bella sanoi ääni murtuen ja alkoi itkeä. Minun teki mieli ottaa hänet syliini ja lohduttaa häntä, mutta en uskonut että hän halusi minun koskevan häntä. Alice katsoi minua epäröiden.
“Edward?”, Alice kysyi ajatuksissaan. Viittasin häntä menemään Bellan luokse. Alice nosti Bellan syliinsä ja kantoi tämän Carlislen auton takapenkille Carlislen tutkittavaksi.
Minä jäin istumaan tien reunaan.

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 5 ilmestynyt 21.8)
Kirjoitti: UntenLaiva - 21.09.2009 18:57:30

Kiitos kiitos! Kyllä kannatti patistaa sua!! :D
Hyvä tosta tuli, vaikkakin lyhyt, mut sen ymmärtää jos yrittää nopeesti saada aikaseks jotain.
Jään kyllä oottamaan  ;D

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 5 ilmestynyt 21.8)
Kirjoitti: Mutanttiorava - 21.09.2009 19:01:16

LISÄÄÄ!!!!!!!!!!

We want more!!!!

tätä on PAKKO saada lisää!

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 5 ilmestynyt 21.8)
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 21.09.2009 20:13:43

Voi ei, mä rakastan tätä!!! Oli kyllä odotuksen arvosta!!

Niinkuin Mutanttiorava jo sanoi:

Lainaus käyttäjältä: Mutanttiorava - 21.09.2009 19:01:16

We want more!!!

~Vaivaiskoivu

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 5 ilmestynyt 21.8)
Kirjoitti: _Joutsen_ - 21.09.2009 20:35:27

LISÄÄ!!! Olis kamalaa olla Edwardin paikalla kun oma tyttöystävä pelkää toita ihan kuollakseen ja ei usko että en tee pahaa ja "se oli vaan mun kaksoisolento" Kauheeta. Bella parka ja Edi parka. jatka ihmeessä.

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 5 ilmestynyt 21.8)
Kirjoitti: nuutti - 22.09.2009 14:35:00

Kiitos kommenteista  :D yritän saada jatkoa viimeistään perjantaiksi  :)

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 5 ilmestynyt 21.8)
Kirjoitti: Vanilja Taivas - 23.09.2009 20:27:55

hei vau, jatkoa : D

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 6 ilmestynyt 24.8)
Kirjoitti: nuutti - 24.09.2009 19:01:15

kiitos kommentoijille  :D taas tuli lyhyt ja jotenkin tönkkö luku väsymyksen johdosta.   :(

6.LUKU



BPOV.

  Viikkoa myöhemmin..

  Puhelin soi. Kuulin Charlien juoksevan vastaamaan ja vakuuttelevan kaiken olevan hyvin. Mutta mikään ei ollut hyvin.
  Istun sängynreunalla ja katson vain seinää. Välillä menen makuuasentoon ja tuijotan kattoa. Charlie käy tuomassa minulle vähän väliä tilaamaansa pizzaa tai leipää, muttei kysy ikinä mitään. En ole kertonut Charlielle tai kellekään muullekaan, mitä oli tapahtunut.
  Öisin kun yritin saada unta, tunnen Edwardin läsnäolon, kun hän käy katsomassa minua hetken ajan. Kumpikaan ei kuitenkaan uskalla sanoa toisillensa mitään. Heti kun Edward on lähtenyt huoneestani, vaivun syvään uneen.
  Alice on käynyt “viihdyttämässä” minua joka päivä. Hän kertoo minulle mitä koulussa on tapahtunut, sillä itse en ole käynyt siellä viikkoon. Alice yrittää vihjailla minulle myös hienovaraisesti että Edward ei ikinä tekisi minulle mitään pahaa, vaan minun vainoajani olisi jokin uusi vampyyri. En tiedä mitä uskoa, enkä oikeastaan jaksa edes ajatella.
  “Bella”, Charlie sanoo hiljaa oven luota, “Alice on tullut taas käymään.”
Katson ovelle ja näen Alicen hymyilevän reippaasti Charlien takana. Nyökkään hitaasti ja Charlie vetäytyy takaisin alakertaan. Alice hypähtelee viereeni istumaan ja painaa suukon poskelleni. Sitten hän hymyilee ovelasti.
  “Minulla olisi sinulle yllätys”, hän sanoo näyttäen hyvin tyytyväiseltä itseensä. Nyökäytän jälleen päätäni. En ole vähään aikaan puhunut muita kuin yksittäisiä sanoja, josta Alice sai päähänsä eilen leikkiä puheterapeuttia. Hän käytti kaikkia lasten opetuskeinoja (lahjonta, kiristys ja uhkailu), mutta mitään minusta ei irronnut.
  “Kun eilen mietin viikon aikana käyttämiäsi vaatteita, totesin, että nyt sinä tarvitset.. tittididii, shoppailua!”, hän huudahti ja nosti samalla kätensä ilmaan. Sitten hän katsoi minua odottavasti, että minä yhtyisin hänen riemuunsa. Hänen hymynsä lopahti kun näki masentuneen ilmeeni.
  “Minä puhuin eilen Edwardin kanssa”, hän sanoi hiljaa, “Hän sanoi, että hän tietää, että sinä tiedät hänen käyvän täällä yhä öisin. Hän tahtoisi tietää, että tahdotko sinä hänen häipyvän.”
  “Ei, en tahdo”, sanoin hiljaa karhealla äänellä. Minä kaipaan Edwardia hirvittävästi. Joka kerta kun hän käy huoneessani yöllä, minun tekee mieli puhua hänelle tai koskettaa häntä. Mutta minä en vain pysty. Alice vaistosi ajatukseni.
  “Rakastatko sinä häntä vielä?”
Nyökäytin päätäni ja purskahdin itkuun. Alice halasi minua lujasti ja kyyneleeni tuhrasivat hänen uuden paitansa, mitä hän oli toissapäivänä niin iloisena esitellyt. Alice hyssytteli minua kuin pikkuvauvaa ja hyräili minulle tuutulauluani. En halua Alicen hyräilevän sitä minulle, vaan Edwardin. Kun kuvittelin Edwardin hyräilemässä sitä minulle, aloin nyyhkyttää vielä enemmän.
  “A-alice”, sopersin kyynelten lomasta, “tahdon tavata Edwardin.”



//Kommentia kiitos. : D onko teksti liian pötkönä? en oikein hallitse kappalejakoa  :o

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 6 ilmestynyt 24.8)
Kirjoitti: Mutanttiorava - 24.09.2009 19:15:23

awwwwws <3 äkkiä lisää!!!! Ku tossa ei ehtiny oikeen tapahtuu paljoakaan, niin lisää <3

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 6 ilmestynyt 24.8)
Kirjoitti: essss - 24.09.2009 19:23:43

ihana ficci. <3

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 6 ilmestynyt 24.8)
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 25.09.2009 14:16:00

Enpä sano muutako et mää rakastan tätä.

~Vaivaiskoivu

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 6 ilmestynyt 24.8)
Kirjoitti: Vanilja Taivas - 27.09.2009 22:43:57

Tämä on kiva ficci, mutta mua ahdistaa tää lukujen pituus. Nämä on auttamatta liian lyhyitä, tällaisia voisi ihan hyvin laittaa neljä tai viisikin putkeen, eikä luku olisi silti mitenkään kohtuuttoman pitkä, oikeastaan aivan normaali mittainen niihin ficceihin, joita yleensä luen.

Mutta kuitenkin, tahdon nopeasti jatkoa ;D

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 6 ilmestynyt 24.8)
Kirjoitti: nuutti - 28.09.2009 18:23:21

Vanilja Taivas: Joo luvut on tosi lyhyitä, se johtuu siitä että öö, en oikein osaa kirjoittaa pitkiä tekstejä ja jos kirjoitan, niin tuntuu että se on jotenkin epäselvänä pötkönä...  ;D en osaa selittää. Mutta seuraavasta luvusta yritän saada ainakin kahden luvun pituisen (taitaa olla liikaa luvattu .. )  :)

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 7 ilmestynyt 28.8)
Kirjoitti: nuutti - 28.09.2009 20:53:31

Kiitos kommenteista  :D Nyt tulee hieman pitempi luku, hope u like it  :)


7.luku


EPOV.

“Alice, minulla on sinulle asiaa”, sanoin juuri kun Alice oli astumassa autoonsa. Hän oli taas menossa tapaamaan Bellaa.
  “Edward, minä tiedän jo mitä aiot sanoa. Kysyn Bellalta asiaa, jos hän on valmis siihen”, Alice sanoi minulle ajatuksissaan. Nyökkäsin kiitollisena ja Alice hymyili minulle ystävällisesti.
  “Kyllä kaikki vielä palaa ennalleen”, hän yritti lohduttaa minua. Hän valehteli, hän on nähnyt mitä tulee tapahtumaan. Olin huonolla tuulella jo valmiiksi ja Alicen sanat lisäsivät vain lisää vettä myllyyn.
  “Sinä olet nähnyt meidät erossa. Sinä olet nähnyt kuinka Bellan elämä tulee katoamaan, eli hän menee Jacobin kanssa lopulta yhteen, eikö niin? Olet yrittänyt salata sen minulta”, sanoin hiljaa. Alicen ilme venähti.
  “Olen pahoillani”, hän sanoi ääneen suruissaan. Sitten hän meni autoonsa ja ajoi pihalta pois. Katsoin vielä hetken hänen peräänsä, mutta sitten kun en enää kuullut auton moottoria, lähdin astelemaan talolle päin.
 
  Kuuntelin huoneessani Carlislen tuomaa levyä. Kappaleet olivat alussa todella surullisia, mutta levyn loppua kohden kappaleet muuttuivat iloisemmiksi. Yritin olla ajattelematta Bellaa, mutta se ei onnistunut. Joka kerta kun suljin silmäni, näin hänen pelokkaat kasvonsa. Näin kuinka hän ojensi kättään ja löi minua, kuinka hän itki helpotuksesta kun Alice ja Carlisle tulivat. Yritin katsoa Alicen ajatuksista aina kun hän tuli Swaneilta, miten Bella voi, mutta huomasin Alicen muuntelevan totuutta. Ensinnäkään, laulaminen ei ole ikinä ollut yksi Bellan suosikkiharrastuksista. Toiseksi, Bellan tuntien hän ei varmastikaan ole poistunut huoneestaan shoppailemaan Alicen kanssa. Kävin siis joka yö katsomassa Bellaa, varmistaen hänen olevan kunnossa, mutta Bella vain tärisi peittonsa alla sillä tiesi minun olevan paikalla.
  Kun levy alkoi alusta neljännen kerran, päätin mennä odottamaan Alicea keittiöön. Keittiöön siksi, että kukaan ei usein käynyt siellä. Sain siis olla aivan rauhassa ajatusteni kanssa. Istuin tuolille, painoin silmäni kiinni ja painoin pääni pöytää vasten. Yksi niistä asioista, mitä kaipasin ihmiselämästä, oli nukkuminen. Varsinkin sen jälkeen kun tapasin Bellan, olin todella kateellinen ihmisille, jotka pysyivät näkemään unia rakkaistaan.
  “Edward?” Esme oli ilmestynyt taakseni huolestuneen näköisenä.
  “Jasper ja Emmett osuivat tuoreelle jäljelle siitä vampyyrista. Jasper tahtoo meidän tulevan sinne ennen kuin Emmett villiintyy liikaa”, Esme näytti huolestuneelta. Hän oli huolissaan Emmetistä, joka luulee aina pärjäävänsä yksin. Nyökkäsin, ja Esme otti kädestäni kiinni ja hymyili hieman apeana.
  “Älä murehdi Bellaa, hän on turvassa Alicen kanssa. Carlisle soitti Alicelle, joka sanoi pysyvänsä Bellan luona.”
  “Kiitos Esme. Anteeksi että olen ollut niin poissaoleva viimeisen viikon”, sanoin. Olin aiheuttanut liikaa huolta Esmelle, mikä kadutti minua.
  “Älä huolehdi, me ymmärrämme kyllä”, Esme sanoi ja hymyili.

ALICEPOV.

”A-alice, tahdon tavata Edwardin”, Bella nyyhkytti paitaani vasten. Samassa puhelimeni pirahti soimaan. Otin kännykkäni laukustani nopeasti ja vastasin.
  ”Alice, pysy Bellan luona. Emmett ja Jasper osuivat jäljelle, lähdemme auttamaan”, Carlisle sanoi rauhallisesti, ”olisi suotavaa että pysyisitte nyt siellä.”
  ”Selvä. Se muuten huomasi Emmetin, ja vaihtoi suuntaansa pohjoiseen päin”, selostin näkyni mukaisesti, ”oletteko varmoja että minua ei tarvita?” Bella näytti vieressäni hieman sekavan hätääntyneeltä. Hymyilin hänelle tyynnyttelevästi.
  ”Soitan jos tarvitsemme lisäapua, mutta uskon että pärjäämme näin”, Carlisle sanoi ja sammutti puhelimen.
  ”Mi-mitä on tapahtunut”, Bella kysyi itku kurkussa.
  ”Jasper ja Emmett osuivat sen vampyyrin jäljille ja muut lähtivät mukaan auttamaan”, keskeytin kun näin Bellan hämmentyneen ilmeen.
  ”Se.. se siis oli niin?”, Bella sanoi hämmentyneenä, ”sinä et yrittänyt suojella Edwardia? Sinä puhuit koko ajan totta.. että se minun pahoinpitelijäni olikin joku muu?”
  ”Sinä tiesit sen alusta alkaenkin, sinä vain tarvitsit todisteita”, sanoin fiksusti. Bella hymyili vaisusti.
  ”Niin, niin minä tiesin. Varmaan. Mutta minä silti pelkäsin Edwardia.”
  ”Sinä pelkäsit Edwardia siksi, että hän on samannäköinen. Meidän täytyy keksiä, miksi se vampyyri on samannäköinen kuin Edward.. Ja hänellä oli sama voimakin”, pohdin ääneen. Bella hätkähti paikallaan, ja olin näkevinäni lampun syttyvän hänen päänsä päällä.
  ”Alice! Hän sanoi minulle silloin aukiolla.. Kun näin hänen punaiset silmänsä! Hän oli unohtanut että teillä on kullanruskeat silmät, ja muutti silmänsä kullanruskeiksi”, Bella pulisi kovaa vauhtia, ”Alice, onkohan hänen lahjansa muuttaa muotoaan, täysivaltaisesti, että saa toisen voimat ja kaikki aistit?”
  ”Bella, tuo on sinun pisin lauseesi pitkään aikaan”, sanoin iloisesti ja halasin häntä. Bella tönäisi minut pois.
  ”Mutta jos se on niin, hänhän voi esittää ketä vaan! Meidän pitää varoittaa toisia”, Bella jatkoi säikähtäneenä ja nousi sängyltä. Hän alkoi hapuilemaan yöpukunsa päälle villatakkia ja etsi kenkiään. Kun hän oli rynnistämässä ovesta ulos, pysäytin hänet.
  ”Pysytään nyt täällä, sinä et edes löytäisi sinne. Minä soitan Edwardille. Toivottavasti hänellä on puhelin mukana.”
  Bella näytti ensin hiukan vihaiselta, mutta sitten hän heitti kenkänsä huoneen nurkkaan ja meni makaamaan sängylle masentuneena. Otin puhelimen esiin ja yritin näyttää rauhalliselta Bellan takia, mutta olin huolissani muista. Edward vastasi vasta toisella tuuttauksella.
  ”Onko Bella kunnossa”, hän kysyi huolestuneena.
  ”Totta kai on. Bella muisti äsken yhden asian..”, selostin kaiken mitä Bella minulle sanoi.
  ”Bella on luultavasti oikeassa, kerron muille. Pidä Bella siellä, ja tuota..”, Edward kuulosti hieman empivältä, ”kerro hänelle että minä rakastan häntä, enemmän kuin mitään. Ja että olen todella pahoillani.” Sitten luuri tuuttasi tyhjää.
  “Noniin”, sanoin mahdollisimman pirteällä äänellä, “Edward lupasi varoitta muita, kaikki on nyt hyvin.” Bella mulkaisi minua kärttyisästi. Pompahtelin hänen luokseen ja suikkasin taas suukon hänen poskelleen.
  “Bella, haluatko kuulla mitä Edward sanoi äsken?”
Bellan silmät pyöristyivät kun sanoin Edwardin nimen. Sittenhän punastui. Naurahdin hiukan. Ehkä näkyni ei toteutuisikaan, vaan Bella ja Edward palaisivatkin yhteen. Mielestäni Jacob ja Bella eivät alun alkaenkaan sopineet yhteen. Sillä koiralla ei ole kovinkaan paljon tyylitajua, eikä häntä näytä edes kiinnostavan muoti. Ei tosin Bellaakaan, mutta kyllä hän siitä paranee.
  “Mitä hän sanoi”, Bella kysyi jännittyneenä. Hän ei tainnut edes muistaa viime viikon tapahtumia.
  “Hän sanoi olevansa pahoillaan ja rakastavansa sinua”, sanoin iloisena. Odotin Bellan reaktiota, joka vaihteli punastuneesta iloiseen, hämmästyneestä yllättyneeseen. Lopulta hän päätyi punastelemaan hymyillen.
  “Minäkin rakastan häntä”, hän sanoi. Sitten hän muuttui kiukkuisen näköiseksi. “Hänellä ei ole mitään syytä olla pahoillaan, hän ei ole tehnyt mitään! Minunhan kuuluisi olla pahoillani, minä se Edwardia löin ja välttelin!”
  “Bella, rauhoitu. Mitä jos kuule kokeilisit hiukan nukkua? Tekisi hyvää noille silmäpusseille”, sanoin ja katsoin merkittävästi hänen silmiensä alapuolelle.
  “Luuletko että pystyn nukkumaan? Kun he kaikki ovat siellä?”
  “Heitä on siellä kuusi yhtä vastaan, kumman luulet pärjäävän jos tulee edes yhteenottoa, meidän vai hänen? Kokeile nyt nukkua, jos tapahtuu jotain niin herätän sinut”, sanoin kyllästyneenä. Bella heitti minuun vielä yhden vihaisen katseen ja vetäytyi peiton alle. Minä jäin katselemaan ulos ikkunasta, ja näin metsässä juoksevan punaruskean suden.


//Huomasin aika paljon virheitä tässä luvussa, mutta en ehdi nyt korjailla niitö, korjaan ne myöhemmin.

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 7 ilmestynyt 28.8)
Kirjoitti: LoveAndDeath - 28.09.2009 23:14:54

JATKOA JA VIKKELÄÄN!! <3    :-*

ihanaihanaihana!!!!
Palaahan Ed ja Bella yhteen? Joohan, Joohan??

Sori kello on 23 ja oon ihan unissani...  :P  ;D

//Mahdatko muuten osata arvioida et millon tulos seukki luku?
Ihan vaan siks et en kävis joka paivä kurkkaamas... Mut todennäkösesti käyn siltikkin et ei sil välii  ;D

Aivan ihana luku muuten!
Tiiän, sanon tän jo toisen kerran mut nyt on pää vähä selkeempi...  :D

Kupla muokkasi tuplapostauksen yhteen.

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 7 ilmestynyt 28.8)
Kirjoitti: nuutti - 29.09.2009 15:16:55

LoveAndDeath: Kiitos kommentista  :D Yritän saada jatkoa viimeistään perjantaiksi, kauhea koeputki tulossa ennen TET:tiä  :-\

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 7 ilmestynyt 28.8)
Kirjoitti: essss - 29.09.2009 16:39:59

ihana ! pidän tästä ficistä todella paljon. tää on jotenki mielenkiintone. : Dd
jooo mutta jatkoa ? :) en malta oottaa.

kiiiiiiiiitos.

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 7 ilmestynyt 28.8)
Kirjoitti: mouu - 29.09.2009 18:29:34

oi oi oi oiiiii, en muuta voi sanoa kun että rakastan tätä aivan mielettömästi !!
jatkoa äkkiäää <3

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 7 ilmestynyt 28.8)
Kirjoitti: Smile^ - 29.09.2009 18:46:00

Mitä? Enkö mä oo vieälään kommannu tätä?  :o No nytpä kommaan.
Eli tämä on kertakaikkiaan I-H-A-N-A! :) Pidän kovasti, ja toivottavasti kirjottaisit nopeesti jatkoa :) Jäin iha riippuvaiseks, pakko saada tietää mitä tapahtuu!

Kiitos tästä! :)

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 7 ilmestynyt 28.8)
Kirjoitti: Mutanttiorava - 29.09.2009 21:21:17

Ihana <3 Koulussa olin ihan whii ku näin et on tullut jatkoa mut en ehtinyt vielä lukemaan.

Ah, Edin vois laittaa homoks sen vieraan vampyyrin kaa <3 Ja sit Jake ja Bee saa toisensa tällä kertaa 8D

oonko ilkee?

Tää on mahtava <3

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 7 ilmestynyt 28.8)
Kirjoitti: Eltsu - 29.09.2009 21:29:05

Ei B:tä ja tyhmää piskiä yhteen ei ei ei vaan E:lle ja B:lle onnellinen loppu ja eikä mitään homo juttuja pliiss mä annon ettei Bells ja se haiseva mätääntyvä rotta piski saa toisiaan.Se on niin väärin,jooo sanomattaki selvää etten tykkää jacobista vaikka tajuunki sitä BD:n perusteella paremmin ,mutta silti et saa tehää sitä mulle,tai muille jacob inhoojille ja anteeks niille ketkkä tykkää siitä.Mutta asiaan Hyvä ficci tykkään et on Alicen ajatusmailmaaki koska se menee suosikeissa ykköseks.:Djatkoa vaan.

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 7 ilmestynyt 28.8)
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 30.09.2009 15:09:21

Lainaus käyttäjältä: nuutti - 28.09.2009 20:53:31

Sillä koiralla ei ole kovinkaan paljon tyylitajua

enkä ees revenny

Hyvä osa taas, mahtavaa jännitystä!! Tää on ihana ficci muutenki : D

Jatkoa oottelen : )

~Vaivaiskoivu

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 8 ilmestynyt 30.9)
Kirjoitti: nuutti - 30.09.2009 17:09:29

Kiitos kaikille kommentoijille!  :D Tämä luku on tehty aika hätäisesti ja kiireessä, toivottavasti kelpaa..  ;)


8.Luku


BPOV

“Jacob Black, minä varoitan sinua! Jos et parin sekunnin sisällä ole hypännyt ikkunasta ulos, niin voin vannoa että et enää juokse nelijalkaisena!”
Heräsin kovaan huutoon huoneessani, mutten vielä jaksanut avata silmiäni. Jäin makaamaan sängylleni nukkuvan näköisenä, kuunnellen, keitä huoneessani oikein oli.
  “Pää kiinni, verenimijä! Herätät Bellan!”
Mieleni teki sanoa että olin jo hereillä, sillä eihän tässä metelissä voinut nukkua.
  “Paraskin sanomaan! Ja hän on jo hereillä, senkin sokea rakki!”
Minut oli näköjään jo paljastettu, joten avasin silmäni. Onneksi huoneessa ei ollut muita kuin Jake ja Alice. Jaken kasvoilla oli se typerä Sam-naamio, mutta kun hän katsoi minuun päin, niin hän alkoi taas hymyillä omaa hymyään.
  “Bella! Sinä olet kunnossa,” hän huudahti helpottuneena.
  “Hei Jake, miksen olisi”, kysyin hämilläni. Jacob katsoi minua arasti.
  “Me.. Siis minä kuulin mitä se verenimijäsi teki sinulle.. Hieman yllätyin kun tuo,” hän viittasi sormellaan tuimaan Aliceen päin, “käy täällä joka päivä.. Luulisi ettet enää halua tavata ketään Cullenia…”
Ihmettelin aluksi, mitä Jacob oikein puhui, mutta pian tajusin.
  “Ei Jake, ei se niin mennyt! Ei Edward minulle mitään tehnyt!”, selitin kuumeisesti, “Edward eikä kukaan muu Cullen käynyt teidän puolellanne! Se, joka pahoinpiteli minua olikin joku muu vampyyri. Hän osaa muuttaa muotoaan! Hän runnoi minua ja kuljetti minut tänne puolelle rajaa. Edward löysi minut ojasta ja tukki kylkeni verenvuodon etten kuollut verenhukkaan.”
Jacob tuijotti minua silmät pyöreinä, yrittäen sulatella tietoa. Alice päätti puuttua puheeseen.
  “Bella puhuu totta. Olisimme kiitollisia, jos tuota.. teidän laumanne voisi tarkkailla ympäristöä siellä puolella. Kun se vampyyri muuttaa muotoa, se myös saa toisen hajun ja voimat itseensä”, Alice selosti vakavana. Jacob katseli minua mietteliäänä.
  “Sinä olet silti tullut kuntoon aika nopeasti, vai? Oletkohan sinä sukua meille, kun parannut niin nopeasti”, Jacob sanoi.
  “Minulla oli lievä aivotärähdys, ei sen vakavampaa. Ja kylki on jo ommeltu umpeen, eikä siihen satu edes.. Jalkani on aika hyvässä kunnossa, siinä oli vain pieni hiusmurtuma”, selitin vaivautuneena. Oikeasti kylkeeni sattui aina kun liikutin ylävartaloa, mutta en viitsinyt huolestuttaa muita. Jacob katsoi minua kuin sekopäistä.
  “Missä se verenimijä sitten on? Hän ei ole käynyt täällä kertaakaan viikon aikana”, Jacob kysyi syyttävästi. Minua suututti ja nolotti.
  “Käy hän täällä”, tiuskaisin. Öisin tosin, eikä silloinkaan viipynyt kuin pari minuuttia. Emmekä jutelleet tai mitään.
  “Miksen ole sitten huomannut häntä”, Jacob kysyi ovelasti. Jaaha, hän on käynyt vakoilemassa.
  “Bella, he lopettivat jäljittämisen. He palaavat nyt kotiin, “Alice keskeytti sopivasti. Jacob katsoi murhaavasti Alicea ja nousi sängyltäni.
  “Mihin sinä menet”, kysyin. Jake virnisti.
  “Minun kai on aika lähteä, jos he kerta palaavat. Täytyy muutenkin mennä informoimaan laumalle tapahtuneesta”, hän sanoi masentuneena. Hän olisi varmaan halunnut olla hetken minun kanssani kahdestaan.
  “Tuletko taas käymään”, kysyin lohduttaakseni häntä. Hänen ilmeensä kirkastui hiukan, toisinkuin Alicen.
  “Jos niin haluat”, hän sanoi piristyneempänä. Sitten hän meni ikkunan luo, ja hyppäsi alas. Sydämeni jätti yhden lyönnin väliin säikähdyksestä.
  “Hänelle ei käynyt kuinkaan, tuo on lyhyt matka pudota”, Alice sanoi.
  “Niin varmaan tuollaisille taruolennoille. Missä muuten Charlie on”, kysyin tajutessani, minkälainen meteli täältä oli kuulunut vielä vähän aikaa sitten.
  “Hän lähti poliisiasemalle, ilmeisesti jotain paperihommia. Edward tahtoisi tulla käymään täällä, mutta miettii vielä haluatko sinä häntä tänne. Menisinkö hakemaan hänet?”
  “Mene”, sanoin ennen kuin hän ehti edes lopettaa lauseensa. Alice hymyili iloisesti ja suukotti minua poskelle. Sitten hänkin hyppäsi ikkunasta alas ja minä jäin yksin.
  Kun olin hetken aikaa istunut sängylläni toimettomana, tajusin kuinka hirveältä näytän. Suorastaan juoksi kylpyhuoneeseen ja aloin kuumeisesti harjata hiuksiani ja pesemään hampaitani. Kun olin saanut naamapuolen kuntoon, aloin valitsemaan vaatteita. Yleensä en välittänyt siitä, mitä minulla oli päälläni, mutta nyt se tuntui jotenkin tärkeältä. Kun olin löytänyt siedettävän näköisen paita-housu-yhdistelmän, lysähdin takaisin sängylleni makaamaan. Painoin pään tyynyäni vasten ja suljin silmäni. Yhtäkkiä kuulin kovan jysähdyksen, ja kuulin tuttua naurua takaani.

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 8 ilmestynyt 30.9)
Kirjoitti: mouu - 30.09.2009 17:23:35

vouuu, etttä mä tykkään tästä !  :D
ja voivoivoi, ei tollassiin kohtiin saa jättää !  :o *toruu*
mutta joo, mun mielestä kuulosti oikein hyvältä, ei yhtään töksähtelevää
jos kerta olet kiireessä kirjottanut (:
jatkoa vaan yhtä nopeasti kun ennenkin !!

jeeee, olin eka !! :p

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 8 ilmestynyt 30.9)
Kirjoitti: millix - 30.09.2009 17:24:16

Ilkeetä jättää tommoseen kohtaan!  >:(

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 8 ilmestynyt 30.9)
Kirjoitti: essss - 30.09.2009 18:04:38

oon sitä mieltä, että pitäs lailla kieltää tollasiin kohtiin jättämiset.

ihana luku.

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 8 ilmestynyt 30.9)
Kirjoitti: LoveAndDeath - 30.09.2009 19:31:38

Mitä sä oikeen aattelet!
Saat mut oottamaan kahta kauhiammin seuraavaa lukua !
Ilkeetä..!

No mut silti ihana luku!

Jatkoo ootan tääl kahta kauhiammin kun viime kerralla..

Millon mahtais tulla suurin piirtein??  ???

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 8 ilmestynyt 30.9)
Kirjoitti: Vanilja Taivas - 30.09.2009 19:47:09

höh, ei tällaiseen kohtaan saa jättää ;D

ihanaa kun oot saannut noita osia pidemmäksi ! Kyllä se siitä, kun vaan jaksaa niiden parissa viettää hetken kauemmin :)

Jatkathan pian?

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 8 ilmestynyt 30.9)
Kirjoitti: _Joutsen_ - 30.09.2009 20:05:50

Kamalaan kohtaan jäi. Siel on se edi kakkonen, vai mitä? Toivottavasti oikee Edward tulee nopeeta hätiin.

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 8 ilmestynyt 30.9)
Kirjoitti: jjj--- - 04.10.2009 14:25:30

aivan ihana  :-*

jatkoo nopeesti.

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 8 ilmestynyt 30.9)
Kirjoitti: anskuu - 04.10.2009 14:33:19

Luin tämän kokonaa, kiva idea  :)
Mutta ei tollasiin kohtiin saa jättää  >:(

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 8 ilmestynyt 30.9)
Kirjoitti: vampirecobra - 04.10.2009 14:54:34

Paas antaen jatkoo! ;D ::)

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 8 ilmestynyt 30.9)
Kirjoitti: TiiTa - 04.10.2009 17:06:11

JATKOO ÄKKIIÄÄÄÄÄ!!!! jäi niin jännään kohtaaan :D

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 8 ilmestynyt 30.9)
Kirjoitti: nuutti - 08.10.2009 17:09:37

Anteeksi että en ole vielä laittanut jatkoa, mutta juuri nyt ei oikein huvita kirjoittaa, sillä minulla on juuri nyt vähän ongelmia mitä en jaa netissä tuntemattomille. : / eli siis pienimuotoinen tauko. anteeksi : (

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 8 ilmestynyt 30.9)
Kirjoitti: UntenLaiva - 20.10.2009 23:39:55

Oh! Hitsi vie, aina kaikki pitää jättää niin jännittävään kohtaan. Mua mietityttää kovin et kuka se vampy on :D
Odotan täällä kärsivällisesti jatkoa! :)

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 8 ilmestynyt 30.9)
Kirjoitti: minnamoi - 28.10.2009 16:17:49

oi jes oli tullu taas jatkoo! kiitoksia siitä! (: ja toivottavasti selviät niistä ongelmista ja jatkat heti kun pystyt! (: en haluu sit mitenkää painostaa tms... (: jännään kohtaan kyl jäi... hitsi jos se on se ihme muuttuja vampyyri =(

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 8 ilmestynyt 30.9)
Kirjoitti: En-nu - 30.12.2009 20:53:59

ei ei ei!! tollaseen kohtaan ei saa jättää.

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 8 ilmestynyt 30.9)
Kirjoitti: mariamo - 15.01.2010 01:26:25

OU MAI GAAD :o
Äkkiä jatkoa!!
Ei tollaseen kohtaan saa jättää >:(
Toivottavasti saat inspiksen :)

- loveya, maria

Otsikko: Vs: Tuntematon, (luku 8 ilmestynyt 30.9)
Kirjoitti: strawberryshake^^ - 15.01.2010 17:19:46

olin jo unohtanu tän fikin kun ei oo kuulunu mitään mut nyt muisti taas, ja anteeksi sanon jo etukäteen... :(, nimittäin taidan jättää tän lukematta kokonaan, kun en oikeen jaksa oottaa noita lukuja anteeksi anteeksi anteeksi ja kiitos se oli ihana ficci oikeasti,

ja en lopettanut siksi koska ficci on tylsä vaan just siksi ettei tän jatkuminen näytä kovin lupaavalta :'(