Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Kaatosade - 28.05.2009 13:04:07
-
Fandom: Fullmetal Alchemist
Disclaimer: Hahmot ja maailma kuuluvat Hiromu Arakawalle sekä animetiimeille. Minä en saa heidän luomuksillaan leikkimisestä mitään korvausta.
Otsikko: Leikkiä tulella
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Roy/Edward
Ikäraja: K-11
Genre: Action, draama, lievä huumori ja PWP
Varoitukset: Aikuisen ja alaikäisen suhde
Summary: Royn sormet olivat jo valmiina napsauttamaan uudelleen. Ed sukelsi turvaan työpöydän alle ja näki parin palavan asiakirjan tipahtavan lattialle.
A/N En enää muista, miten pitkään tämä idea on kummitellut mielessäni. Mutta sainpas vihdoin ja viimein toteutettua. Kolme ikärajaa -haasteessa aiheeni on Edward Elric ja tämä on hänestä keskitason ikärajan ficci.
Leikkiä tulella
Verhot hulmahtivat liekkeihin Edin takana, mutta hän oli onnistunut kumartumaan ajoissa ja välttymään palmikon kärventymiseltä. Hän nappasi pöydältä vesikannun ja viskasi sen sisällön verhoille tukahduttaen alkavan palon.
Royn sormet olivat jo valmiina napsauttamaan uudelleen. Ed sukelsi turvaan työpöydän alle ja näki parin palavan asiakirjan tipahtavan lattialle.
”Oletko hullu?” hän huusi kyyhöttäessään paperikorin vieressä. ”Arvaa, miten paljon vaivaa näin noiden raporttien kanssa!”
Aivan kuin osoittaakseen, miten vähän välitti, Roy asteli hitaasti pöydän ympäri päästäkseen käsiksi Ediin. Musta armeijan saapas astui huolettomasti kytevän paperin päälle, ja Roy kumartui katsomaan pöydän alle.
Siellä oli vain roskakori.
Ed virnisti – Roy ei ollut ottanut lukuun sitä, että hän oli riittävän pieni luikertelemaan pöydän etulevyn ali. Hän läimäytti kätensä yhteen ja painoi ne lattiaan, joka kohosi Royn alla odottamatta viskaten miehen selälleen.
Automail teräksi muutettuna Ed ryntäsi Royn luo ja onnistui pitämään tämän lattiaan naulittuna. Hän yritti kiskoa hansikasta Royn kädestä uhaten tätä samalla terällä, mutta joutui väistelemään liekkejä, jotka polttivat vahingossa melko ruman lampunvarjostimen.
”Minun onkin tehnyt jo pitkään mieli tuhota tuo”, Roy sanoi virnuillen ja ojensi kätensä niin pitkälle päänsä ylle kuin ylettyi. Vaikka Ed kurkotteli kuinka, hän ei aivan ylettynyt hansikkaaseen.
Joku huusi jotakin oven takaa, mutta sanoista ei saanut selvää. Kahvaa kokeiltiin, mutta ovi oli tukevasti lukossa.
Ed ei välittänyt sisään pyrkijästä vaan siirtyi eteenpäin niin, että istui Royn rinnalla. Nopealla syöksyllä hän onnistui saamaan kiinni tämän kädestä ja yritti estää peukaloa painumasta yhteen etusormen kanssa.
Kaksi lujaa pamausta kertoi, että Hawkeye oli ampunut lukon rikki.
”Hitto”, Ed sanoi kierähtäessään kiireesti Royn päältä. Molemmat ehtivät loikata jaloilleen ennen kuin ovi lennätettiin auki.
Hawkeye silmäili tuimasti työhuoneen tuhottua sisustusta.
Ed tuijotteli kenkiensä kärkiä. Roy hypisteli niskahiuksiaan ja yritti loihtia kasvoilleen valloittavinta hymyään.
”Me, tuota...”
”Minä en halua tietää, mistä te taas kinasitte”, Hawkeye ilmoitti. ”Aioin vain ilmoittaa, että sain juuri kuulla, että Führer tulee huomenna tarkastamaan osaston.”
”Uh.” Royn katse lennähti mustuneisiin verhoihin.
”Älkääkä luulkokaan, että korjaan nuo vain sen vuoksi, että olen nainen, eversti. Siivotkaa itse omat sotkunne.” Ovi paukahti jälleen kiinni Hawkeyen tehtyä nopeasti kunniaa.
”Mikä häntäkin taas vaivaa?” Ed mutisi.
”Ei välitetä siitä. Meillä oli jotain kesken. Mihin me jäimmekään?”
”Siihen, että sinä olit häviämässä.” Virnistäen Ed tyrkkäsi Royta kevyesti rintaan ja sai tämän laskeutumaan taas selälleen. Hän asettui hajareisin miehen rinnalle. ”Minä istuin tässä näin, ja kätesi oli ylhäällä...”
”Missä minun toinen käteni oli?”
Edin oli pakko myöntää, ettei muistanut.
”No, hyvä.” Roy virnisti irstaasti. ”Sitten voin laittaa sen vaikka tähän...”
Ed hätkähti hiukan, kun käsi asettui hänen pakaralleen ja puristi. Hän heittäytyi tavoittelemaan hansikasta entistäkin innokkaammin – ilman sitä Roy olisi aseeton ja kiistaton häviäjä. Ja Edillä oli varsin herkullinen suunnitelma häviäjän varalle.
Laukauksen ääni kertoi selvästi, mitä mieltä Hawkeye oli ajatuksesta jatkaa kamppailua.
He huomasivat olevansa kasvokkain. Roy painoi huulensa hetkeksi Edin omille ja vilkaisi sitten ovea. ”Minä luulin, että nimenomaan naiset osaisivat arvostaa hyvää esileikkiä.”
-
En ymmärrä miten tämä on jäänyt multa huomaamatta, mutta olen iloinen, kun löysin tämän! Multa on turha kiskoa rakentavaa palautetta edes ruuvipihdeillä, en taaskaan huomannut yhtään virhettä! :D
”Siihen, että sinä olit häviämässä.” Virnistäen Ed tyrkkäsi Royta kevyesti rintaan ja sai tämän laskeutumaan taas selälleen. Hän asettui hajareisin miehen rinnalle. ”Minä istuin tässä näin, ja kätesi oli ylhäällä...”
”Missä minun toinen käteni oli?”
Edin oli pakko myöntää, ettei muistanut.
”No, hyvä.” Roy virnisti irstaasti. ”Sitten voin laittaa sen vaikka tähän...”
Ed hätkähti hiukan, kun käsi asettui hänen pakaralleen ja puristi.
Tuo oli niin paras kohta! Roy on niin oma itsensä. ;D
-
Hihiii ^^
En oikein koskaan ole tiennyt mtä mieltä olen Roy/Ed-parituksesta, mutta tämä ficci sai mielipiteeni käännähtämään plussan puolelle >.< Joten onnittelut siitä!
Lempikohtaukseni oli myös tuo sama kuin Ed/Roy foreverilla ^^ Pidin myösHe huomasivat olevansa kasvokkain. Roy painoi huulensa hetkeksi Edin omille ja vilkaisi sitten ovea. ”Minä luulin, että nimenomaan naiset osaisivat arvostaa hyvää esileikkiä.”
Repesin totaalisesti!
Eli kiitos tästä!!!
-
Hitsit, Toinen Ulottuvuus oli alkaa muuttua Houkutus-ficcauksien muurahaispesäksi, mutta onneksi sentään löytyy jotain muutakin!
Tmä tariina oli hyvin intensiivistä molemminpuolin. Ymmärräthän?
Loppu oli myös aika tyylikkäästi tehty. (ja reps. Mutta oon kirjastossa.. Epistä, en voi nauraa.)
-
Hyvä että mainitsit tästä, olisin muuten unohtanut ja jäänyt paljosta paitsi. Alkuasetelma oli ihana, olin hetken kulmat huvittuneesti koholla että mitä Ed nyt on tehnyt, kun häntä noin innokkaasti koetetaan kärventää - loppusyy oli varsin tyydyttävä.
”Siihen, että sinä olit häviämässä.”
Jotenkin niin Edin tapainen lausahdus, tämä koko ficci oli varsin kiherrystä aiheuttava.
Lukemista häiritsi ehkä vähän tuo jaksotus, ulkoasu oli kovin hajanaisen näköinen, kun kappaleet olivat vain yhden tai parin rivin mittaisia. Olisin ehkä itse koettanut saada sitä hieman "paksumman", "täydemmän" näköiseksi - toivottavasti tajuat, mitä yritän hakea takaa - ettei siinä olisi sitä hajanaisuusnäkymää.
FMA-ficin luvusta on turhan kauan aikaa, ihana välipala, kiitos. <3
-
Ensin pahoittelen- Kommentoin illalla, jolloin ei saa aikaan mitään järkevää.
Alkaa tosiaan ärsyttää, kun paikka huokuu Houkutus- ficcejä. FMA-ficit käyvät vähiin ja olisivat melkein loppuneen ilman Picsiä. ^^ Kiitos siitä.
Ficci oli onnistunut, niin kuin aina. Hahmot olivat kohdallaan ja... Eipä siinä mitään.
Aiemmin lainatut lausahdukset olivat tosiaan juuri sellaisia, että ne voisi melkein kuvitella oikeasti sarjaan. :D
Innolla lisää ficcejä odottaen, Chibi~
-
Tää oli mainio. Mä lueskelen nyt näitä muita Roy/Ed ficcejä, kun sun Sopimukseen ei pariin päivään oo tullut jatkoa. Sä saat aina pidettyä nää hahmot IC:nä ja tässä ficissä mä ehkä tykkäsin eniten Hawkeyesta <3
Mutta juu, kivasti olit käyttänyt tässä näiden omia taitoja ja vielä kovinkin uskottavasti. Sopivan pituinen suloisuus, ei töksähtänyt lopussa, eikä myöskään jatkunut jatkumistaan.
Kiva ficceröinen!
Kiitän!
-
Aikamoista tuhoa saivat aikaan... Mutta ehkä se oli heistä sen arvoista. ;)
Pystyisiköhän Ed alkemialla korjaamaan melkein kaiken? Palaneet paperit?
Hawkeye on melkoinen tarkka-amuja ja pippurinen hahmo.
-
Ah, esileikit~
Tää oli loistava. Kiitos päivän piristämisestä~ ♥
-
Mulla taitaa olla päässä pahasti vikaa. :) Oon lukenut tän ainakin viis kertaa, enkä oo kertaakaan saanut aikaseks kommentoida tätä. Nyt mun on pakko tehdä se. :)
Ed ja Roy.. aww ♥ Ne vaan kertakaikkiaan on niin ihania, varsinkin kun ne on noin pervoja, eikä ne voi pitää sormiaan irti toisistaan. Aivan ihanaa! :)
”Minä en halua tietää, mistä te taas kinasitte”, Hawkeye ilmoitti. ”Aioin vain ilmoittaa, että sain juuri kuulla, että Führer tulee huomenna tarkastamaan osaston.”
”Uh.” Royn katse lennähti mustuneisiin verhoihin.
”Älkääkä luulkokaan, että korjaan nuo vain sen vuoksi, että olen nainen, eversti. Siivotkaa itse omat sotkunne.” Ovi paukahti jälleen kiinni Hawkeyen tehtyä nopeasti kunniaa.
Awww.. ♥ Hawkey on kans aivan ihana. Se on just niin.. sellanen.. ihana! ♥
NeitiMusta. :)
-
Taas repeilen täällä.
Vai,että esileikkiä? hahha!
Woi Hawakeyea, kun joutuu katsomaan sotkuista ja tuhottua huonetta.
Ihana!
-
Laukauksen ääni kertoi selvästi, mitä mieltä Hawkeye oli ajatuksesta jatkaa kamppailua.
He huomasivat olevansa kasvokkain. Roy painoi huulensa hetkeksi Edin omille ja vilkaisi sitten ovea. ”Minä luulin, että nimenomaan naiset osaisivat arvostaa hyvää esileikkiä.”
Oih, nyt minä viimeistään olen rakastunut. Aivan ihana loppu tälle ficille.v . Ikuinen fanisi taidan nyt olla.
Tulienkelisi